sen enempää romantisoimatta, välillä on semi hanurista mutta näin yleensä ottaen paranee päivä päivältä. poika jo sen ikänen et tykkää leikkiä ilman leikittämättäkin, on kiva ulkoilla ja nukkuu vielä sen verta päikkäreitä että odottavana kiitän luojaa että saan välillä lepäillä itsekin ei niinkää tää lapsen kanssa olo töki, vaan välillä se että olis kiva saada aikuista seuraa. no onneksi täällä voi silloin tällöin käydä osallistumaan keskusteluihin, sillä kaikki tuntemani mammat asuvat toisissa paikkakunnissa tai ovat töissä joten päivisin ei hirveesti saa ketään helposti seuraks. samoin tietty lapsettomat ystävät, koulussa tai töissä. toki iltasin pääsen lähtemään jos jaksan/haluan. jotenki oon nyt yrittäny asennoitua tähän koti oloiluun, kuitenki toinen lapsonen tulossa niin tässä sitten syntymästä lähtien ollaan kotona vielä päälle vuos olisin mieluusti enemmänkin, mutta aika sitten näyttää. mutta tiedän ne päivät hyvin ku mikään pysy kädessä, lapsi on vähän no riehakas ja ilkeällä huomio tuulella ja vaikka mitä tekis niin kaikki on EI ja muutenki tosi hankalaa. ja juuri niinä päivinä pitäs siivota kotona nimimerkillä en ole siivous ihminen.