Miksi se laihduttaminen muka on niin vaikeaa??

Miten ihmeessä laihduttaminen on niin vaikeaa joillekin? Sehän on ihan yksinkertaista; syö vähemmän, kuluttaa enemmän. Ihan huvittuneena seuraan tuota tämän palstan laihdutusketjua, kuinka vaikeaksi ihmiset tämänkin asian tekevät. Pystyn niiden kirjoitusten perusteella ennustamaan, että kovinkaan moni ei painoaan pysyvästi tule pudottamaan. Siellä kituutetaan jollain 500cal/päivä ja yritetään ylläpitää kovaa treeniä samalla. Sitten värjötellään toppatakki päällä sisällä kun paleltaa ja heikottaa... Kyllähän maalaisjärkikin sanoo, että kenenkään kroppa ei tuollaista kestä kovin pitkään. Sama juttu noiden ihmedieettien, pussikeittojen sun muiden kanssa. Kuka niitä pussikeittoja jaksaa loppuikänsä syödä? Ja kuka jaksaa syödä pelkkää rahkaa ja kaurahiutaleita loppuikänsä? No ehkä joku jutta g:n tapaiset tyypit, joilla on erikoislaatuinen itsekuri ja jotka työkseen trimmaavat itseään, mutta siis meistä "taviksista"...?

Itse olen yhden ainoan kerran pudottanut painoani. Ihan yksinkertaisesti syömällä vähemmän ja terveellisemmin, lisäämällä liikuntaa reilusti. Sillä tiellä ollaan edelleen. Raskauskilot olen 3 kertaa pudottanut ihan vaan syömällä ja liikkumalla siten kuin aina ennenkin. Ei mitään vippaskonsteja, ei hifistelyä.

En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa? Itsekuri? Tiedonpuutteesta ei voi syyttää kuin itseään, onhan nykyään kaikenmaailman kiloklubit sun muut.

 

Samaa olen itsekkin ihmetellyt. Aikoinaan pudotin reilut 10 kiloa vain syömällä kulutusta vähemmän. Se on se painon pudotuksen a ja o, siihen ei mitkään vippaskonstit auta.
Ja itse pudotin tuon normaalipainon sisällä, joten kyllä se ylipainoisillekkin pitäisi onnistua.
Nyt on tosin painoa taas tullut muutama kilo, jotka pitää pudottaa. Mutta sama konstihan siihen tepsii kuin viimeksikin.

 

Tämä nyt voi tulla sulle järkytyksenä, mutta ihmiset ovat erilaisia. On sekä fyysisiä eroja että eroja elämäntilanteissa, eikä se kaikilla vain käy niin yksinkertaisesti vaikka periaate yksinkertainen onkin.

 

30 kg, paino ei vaan putoo vaikka kcl siinä 1500-1700 kcl korvilla, salia, aerobista 4krt vk. Mutta ompa vaatekoko pienentynyt 2 numeroa.

 

Kovin tuttu aihe kun paino on ollut aikuisiällä 64-84 kg. Olen parhaimmillani kun painan noin 70 ( vaikka olen vain 167 cm ) 64-kiloisena näytin karmeelta !
Mulle vaikeinta on nälän selättäminen. Suu halajaa ruokaa; olen tottunut napostelemaan.
Pointti on miteneroon "laiduntamisesta" sanopa se.
Olen nyt 80 kg. Hyvin terve ja sporttinen. Tavoite on pudottaa lempeästi 5 kiloa. Ei kuuria vaan elämäntapaa mutta VAIKEAA se on kun nautin niiiiiin ruoasta ja mussuttamisesta !

 

Tämä nyt voi tulla sulle järkytyksenä, mutta ihmiset ovat erilaisia. On sekä fyysisiä eroja että eroja elämäntilanteissa, eikä se kaikilla vain käy niin yksinkertaisesti vaikka periaate yksinkertainen onkin.

Eli tarkoitat vissiin, että jollain on jokin sairaus, joka estää laihtumisen? Joo, varmasti sellaisiakin sairauksia on, mutta jos nyt puhutaan ihan vaan "tavis" lihavista, jotka ihan syömällä ja liikkumattomuudella ovat kilonsa keränneet, niin eiköhän se ihan itsekurista ole kiinni. Ehkä ei malteta laihduttaa kilo kerrallaan, vaikka siihen menisi vuosi pari aikaa. Pitää saada vähintää -5kg/viikko, muuten lyödään hanskat tiskiin. Käydään vaa'alla monta kertaa päivässä ja ihmetellään kuinka taas tuli +200g...? Tehdään siitä asiasta liian vaikeaa, monimutkaista....epäonnistutaan (tietenkin, kun kenenkään kroppa ei kestä ikuisuuksia kitudieettiä) ja sitten todetaan, että ei vaan onnistu mulla laihdutus kun mun kroppa nyt vaan on tällainen lihavuuteen taipuvainen. Ja sitten voidaan taas repsahtaa oikein kunnolla...

 

30 kg, paino ei vaan putoo vaikka kcl siinä 1500-1700 kcl korvilla, salia, aerobista 4krt vk. Mutta ompa vaatekoko pienentynyt 2 numeroa.

No jos olet pienentynyt 2 kokonumeroa, niin mitä väliä sillä vaa'an lukemalla? Oikeasti?

 

Kovin tuttu aihe kun paino on ollut aikuisiällä 64-84 kg. Olen parhaimmillani kun painan noin 70 ( vaikka olen vain 167 cm ) 64-kiloisena näytin karmeelta !
Mulle vaikeinta on nälän selättäminen. Suu halajaa ruokaa; olen tottunut napostelemaan.
Pointti on miteneroon "laiduntamisesta" sanopa se.
Olen nyt 80 kg. Hyvin terve ja sporttinen. Tavoite on pudottaa lempeästi 5 kiloa. Ei kuuria vaan elämäntapaa mutta VAIKEAA se on kun nautin niiiiiin ruoasta ja mussuttamisesta !

No niin, tuossahan se totuus eli syöt enemmän kuin kulutat.

 

[QUOTE="aloittaja";25872540]Eli tarkoitat vissiin, että jollain on jokin sairaus, joka estää laihtumisen? Joo, varmasti sellaisiakin sairauksia on, mutta jos nyt puhutaan ihan vaan "tavis" lihavista, jotka ihan syömällä ja liikkumattomuudella ovat kilonsa keränneet, niin eiköhän se ihan itsekurista ole kiinni. Ehkä ei malteta laihduttaa kilo kerrallaan, vaikka siihen menisi vuosi pari aikaa. Pitää saada vähintää -5kg/viikko, muuten lyödään hanskat tiskiin. Käydään vaa'alla monta kertaa päivässä ja ihmetellään kuinka taas tuli +200g...? Tehdään siitä asiasta liian vaikeaa, monimutkaista....epäonnistutaan (tietenkin, kun kenenkään kroppa ei kestä ikuisuuksia kitudieettiä) ja sitten todetaan, että ei vaan onnistu mulla laihdutus kun mun kroppa nyt vaan on tällainen lihavuuteen taipuvainen. Ja sitten voidaan taas repsahtaa oikein kunnolla...[/QUOTE]

Juu siis en minäkään tuota ymmärrä että heti pitäisi laihtua ja käydään vaa'alla monta kertaa päivässä jne. Tarkoitin sekä sairauksia, että esim. aineenvaihdunta on ihmisillä erilaista, ja se hidastuu iän myötä. Keski-ikäisellä laihduttaminen ei vain käy samalla tavalla kuin parikymppisellä. Myöskin elämäntilanne voi olla erittäin stressaava ja hankala, enkä silloin pistäisi ihan vain itsekurin piikkiin jos ei jaksa keskittyä laihduttamiseen. Ja tuo nimimerkkini tarkoittaa todellakin pudotettuja kiloja, olen siis itse onnistunut ja ihan samalla keinolla kuin sinäkin. Mutta en silti koskaan olisi niin typerä, että väittäisin jokaiselle laihduttamisen olevan helppoa ja yksinkertaista!

 

[QUOTE="aloittaja";25872564]No niin, tuossahan se totuus eli syöt enemmän kuin kulutat.[/QUOTE]

Tottahan toki ! Pointti onkin se miten eroon LAIDUNTAMISESTA; jatkuvasta ruoan ajattelusta, syömisen ilosta ?

 

Kai se on niin hidasta?

Mielletään vaikeaksi, koska siihen kuluu aikaa- ja nämä 'laihduin 16 kiloa viikossa-ihmepillerit' kun saavat painon vain jojoilemaan, jolloin kai mietitään että laihduttaminen on vaikeaa, kun paino ei jostain syystä pysy alhaalla.

 

On se hyvä kun sä ap voit jokaisen puolesta sanoa mikä on vaikeaa ja mikä ei.

Anna mä arvaan, sä olet pudottanut max 5kg painoa. On vähän eri asia pudottaa yli 30kg kuten mulla.

 

Tottahan toki ! Pointti onkin se miten eroon LAIDUNTAMISESTA; jatkuvasta ruoan ajattelusta, syömisen ilosta ?

Keksimällä muuta tekemistä syömisen sijaan??? Opettelemalla nauttimaan muista asioista??

 

[QUOTE="Uula";25872640]On se hyvä kun sä ap voit jokaisen puolesta sanoa mikä on vaikeaa ja mikä ei.

Anna mä arvaan, sä olet pudottanut max 5kg painoa. On vähän eri asia pudottaa yli 30kg kuten mulla.[/QUOTE]


No onneksi huomasin tilanteeni suht ajoissa, ettei sentään montaa kymmentä kiloa ehtinyt kertymään. Mutta sellaiset -10kg tuli silloin pudotettua.

 

Ei se vaikeaa ole kun on alkuun päässyt. Toki se voi tuntua vaikealta ja raskaalta, minustakin se on tuntunut siltä. Koko projektin aikana vaaditaan päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, joskus pitää pakottaa itsensä liikkeelle vaikka ei millään huvittaisi. Toisinaan olo voi tuntua epämiellyttävältäkin. Ja sitten jos joskus repsahtaa "kuuristaan" niin täytyis jaksaa aloittaa uudestaan eikä masentua. Ite olen laihduttanut puolentoista vuoden aikana 26kg.

Urheillakkin olen sitkeästi jaksanut vaikka joskus ottaa niin päähän kun tie on peililiukas paikoin, paikoin tie on kuravelliä ja paikoin sohjoa ja lätäköitä. Eilenkin oli niin kova tuuli et se meinas väkiste työntää mut ojaan. Lenkkarit oli kurapaskassa, paikoin tie oli niin liukas et oli pakko sipsutella eteenpäin, kuulokkeet pätki. Vitutti rentouttamisen sijaan. Viimeisiä viittä kiloa tässä yritetään sitkeästi karistaa, ei väliä miten kauan kestää kunhan joskus tuloksia tulee

Vaikealta ja raskaalta joskus tuntuu, vaikka itse toteutus on helppoa teoriassa ja käytännössäkin jos pää kestää.

 

Juu siis en minäkään tuota ymmärrä että heti pitäisi laihtua ja käydään vaa'alla monta kertaa päivässä jne. Tarkoitin sekä sairauksia, että esim. aineenvaihdunta on ihmisillä erilaista, ja se hidastuu iän myötä. Keski-ikäisellä laihduttaminen ei vain käy samalla tavalla kuin parikymppisellä. Myöskin elämäntilanne voi olla erittäin stressaava ja hankala, enkä silloin pistäisi ihan vain itsekurin piikkiin jos ei jaksa keskittyä laihduttamiseen. Ja tuo nimimerkkini tarkoittaa todellakin pudotettuja kiloja, olen siis itse onnistunut ja ihan samalla keinolla kuin sinäkin. Mutta en silti koskaan olisi niin typerä, että väittäisin jokaiselle laihduttamisen olevan helppoa ja yksinkertaista!

Miten jonkun elämä voi vuodesta toiseen olla niin kamalan stressaava?? Eihän sitä terveellistä elänmäntapaa ole pakko aloittaa juuri silloinn kun elämä potkii päähän, mutta kai nyt kaikille jossain vaiheessa seesteisempi vaihe elämään tulee?? Ja se on totta, että aineenvaihdunta hidastuu, mutta edelleen myös vanhempiin ihmisiin pätee samat fysiikan lait, käsittääkseni? Eli kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, pakostikin laihtuu. Ei ehkä viikossa, kahdessa kolmessa radikaalisesti, mutta vähitellen, vähitellen.

 

Tottahan toki ! Pointti onkin se miten eroon LAIDUNTAMISESTA; jatkuvasta ruoan ajattelusta, syömisen ilosta ?

Tähän vielä sen verran, että toki itsekin nautin ruoasta ja syönkin suht paljon. Nautin ruokaravintoloissa syömisestä ja jälkiruoaksi vetelen aina suklaakakkua kermavaahdolla tms. Mutta, mutta... Tämän tietäen, ennen ravintolailtaa tai sen jälkeen, vedän sen verran kovemman treenin, että varmasti tialnne "nollautuu". Eli kun pitää syömisensä ja liikunnan balanssissa, niin ei mikään estä ruoasta nauttimista.

 

[QUOTE="aloittaja";25872680]Miten jonkun elämä voi vuodesta toiseen olla niin kamalan stressaava?? Eihän sitä terveellistä elänmäntapaa ole pakko aloittaa juuri silloinn kun elämä potkii päähän, mutta kai nyt kaikille jossain vaiheessa seesteisempi vaihe elämään tulee?? Ja se on totta, että aineenvaihdunta hidastuu, mutta edelleen myös vanhempiin ihmisiin pätee samat fysiikan lait, käsittääkseni? Eli kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, pakostikin laihtuu. Ei ehkä viikossa, kahdessa kolmessa radikaalisesti, mutta vähitellen, vähitellen.[/QUOTE]

No kyllä mä tunnen esim. perheen jossa on ollut kriisi päällä 15 vuotta... Samoin moni lääkitys nostaa painoa reilusti ja lääkitys saattaa olla elinikäinen. Masennus voi kestää vuosikausia jne. Sun aloitusviestisi vaan oli sellainen että laihduttaminen on varmasti kaikille helppoa ja yksinkertaista, ja sitä se ei ole!

 

Miten ihmeessä laihduttaminen on niin vaikeaa joillekin? Sehän on ihan yksinkertaista; syö vähemmän, kuluttaa enemmän. Ihan huvittuneena seuraan tuota tämän palstan laihdutusketjua, kuinka vaikeaksi ihmiset tämänkin asian tekevät. Pystyn niiden kirjoitusten perusteella ennustamaan, että kovinkaan moni ei painoaan pysyvästi tule pudottamaan. Siellä kituutetaan jollain 500cal/päivä ja yritetään ylläpitää kovaa treeniä samalla. Sitten värjötellään toppatakki päällä sisällä kun paleltaa ja heikottaa... Kyllähän maalaisjärkikin sanoo, että kenenkään kroppa ei tuollaista kestä kovin pitkään. Sama juttu noiden ihmedieettien, pussikeittojen sun muiden kanssa. Kuka niitä pussikeittoja jaksaa loppuikänsä syödä? Ja kuka jaksaa syödä pelkkää rahkaa ja kaurahiutaleita loppuikänsä? No ehkä joku jutta g:n tapaiset tyypit, joilla on erikoislaatuinen itsekuri ja jotka työkseen trimmaavat itseään, mutta siis meistä "taviksista"...?

Itse olen yhden ainoan kerran pudottanut painoani. Ihan yksinkertaisesti syömällä vähemmän ja terveellisemmin, lisäämällä liikuntaa reilusti. Sillä tiellä ollaan edelleen. Raskauskilot olen 3 kertaa pudottanut ihan vaan syömällä ja liikkumalla siten kuin aina ennenkin. Ei mitään vippaskonsteja, ei hifistelyä.

En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa? Itsekuri? Tiedonpuutteesta ei voi syyttää kuin itseään, onhan nykyään kaikenmaailman kiloklubit sun muut.

 

No kyllä mä tunnen esim. perheen jossa on ollut kriisi päällä 15 vuotta... Samoin moni lääkitys nostaa painoa reilusti ja lääkitys saattaa olla elinikäinen. Masennus voi kestää vuosikausia jne. Sun aloitusviestisi vaan oli sellainen että laihduttaminen on varmasti kaikille helppoa ja yksinkertaista, ja sitä se ei ole!

No jos on kriisi päällä perheessä ja noinkin kauan, niin ei kai siinä kenellekään tule edes mieleen laihduttaminen. Nythän kai on puhe ihmisistä, jotka HALUAVAT laihtua. voihan olla, että joku viihtyy 100 kiloisena ja hyvä niin. Ja jos on todella vakava sairaus päällä, niin kuka siinä nyt mitään laihdutusurakkaa ajattelee aloittelevansa...

 

Joo, mua kans naurattaa toi laihdutusketju. Saan aina hyvät naurut niistä jutuista...

 

Et sitten kovin tarkasti sitä ketjua ole lukenut, jos ketjua luettuasi sulle ei vielä auennut se, miksi se laihduttaminen on niin monelle vaikeaa.

Itsekurista puhuit. Ja siinähän se syy monen kohdalla onkin. Itsekuri. Meistä toisilla on sitä paljon, toisilla vähän ja joillakin sitä ei ole käytännössä juuri lainkaan. Jos olisi, ei olisi sairaaloisen lihavia ihmisiä olemassakaan (poissuljettuna sairaudet).

Taustalla melko monella ylipainoisella on syömishäiriö, joka luettanee myös sairaudeksi. On masennusta, vaikeaa elämäntilannetta. Ruoan merkitys on vääristynyt (ilo, suru, lohtu) ja liikunnasta saatavaa iloa ei välttämättä koeta.

Onhan niitä syitä melko monia.

Toki teoriassa laihtuminen on hyvin helppoa. Mutta laihduttaminen välttämättä ei. Laihtuakseen ihmisen pitää olla tietoinen syömisistä, juomisista ja liikkumisistaan, eli sitä asiaa pitää aktiivisesti ajatella. Käytännössä ajatellaan siis aktiivisesti ruokaa. Samalla tulee myös ajateltua sitä ruokaa, tai ruokamäärää, mitä ei voi syödä.
Toinen osaa kääntää sen positiiviseksi asiaksi, mutta toiselle se on automaattisesti negatiivinen asia. Luopuminen on monelle vaikeaa, vaikkei se tarkoittaisi luopumista kokonaan, vaan vain osittain.

En tiedä minkälaisen tuomion olet antanut mun laihtumiselleni siinä ketjussa...pääsenkö ja pysynkö tavoitteessa vai en. Tuntuu vaan sangen typerältä, että joku nettihahmo kuvittelee tietävänsä jonkun toisen nettihahmon elämän niin hyvin, että muutamien laihdutuskirjoitusten perusteella osaa antaa vahvan mielipiteensä siitä, että onnistuuko se ihminen vai ei.

Toki ymmärrän sen, että on olemassa tietynlaisia todennäköisyyksiä, mutta kyse on tosiaan vain todennäköisyyksistä, eikä mistään henkilöön kohdistuvasta faktasta. Jos kyse olisi faktasta, en olisi koskaan laihtunut edes tätä määrää, mitä nyt olen.

Ymmärrän, että kukaan meistä ei voi tajuta kaikkia maailmassa olevia asioita. Sinulle toisten painonhallinta näyttää olevan vaikea asia ymmärtää. Mutta sikäli tässä on nyt onni onnettomuudessa, että se on asia, jota sun ei tarvitse ymmärtää, sillä se ei oikeastaan koske sua millään muotoa.

Toki on ihan hyvä asia pohtia tällaisiakin asioita ja koittaa laajentaa omaa ajatusmalliaan...ehkä sitä kautta oppii katsomaan asiaa monelta suunnalta. Ja ehkä sitten sitä kautta ymmärtämäänkin.

 

[QUOTE="aloittaja";25872645]Keksimällä muuta tekemistä syömisen sijaan??? Opettelemalla nauttimaan muista asioista??[/QUOTE]

Heh, ei toimi mulla !

 

No kun minä vaan niin tykkään suklaasta! NAMINAMINAMI!!! Haittaakse?

 

[QUOTE="vieras";25872665]Ei se vaikeaa ole kun on alkuun päässyt. Toki se voi tuntua vaikealta ja raskaalta, minustakin se on tuntunut siltä. Koko projektin aikana vaaditaan päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, joskus pitää pakottaa itsensä liikkeelle vaikka ei millään huvittaisi. Toisinaan olo voi tuntua epämiellyttävältäkin. Ja sitten jos joskus repsahtaa "kuuristaan" niin täytyis jaksaa aloittaa uudestaan eikä masentua. Ite olen laihduttanut puolentoista vuoden aikana 26kg.

Urheillakkin olen sitkeästi jaksanut vaikka joskus ottaa niin päähän kun tie on peililiukas paikoin, paikoin tie on kuravelliä ja paikoin sohjoa ja lätäköitä. Eilenkin oli niin kova tuuli et se meinas väkiste työntää mut ojaan. Lenkkarit oli kurapaskassa, paikoin tie oli niin liukas et oli pakko sipsutella eteenpäin, kuulokkeet pätki. Vitutti rentouttamisen sijaan. Viimeisiä viittä kiloa tässä yritetään sitkeästi karistaa, ei väliä miten kauan kestää kunhan joskus tuloksia tulee

Vaikealta ja raskaalta joskus tuntuu, vaikka itse toteutus on helppoa teoriassa ja käytännössäkin jos pää kestää.[/QUOTE]

Ai niin ja sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaan. Diagnoosin sain vuonna 2005, mutta olen ilmeisesti sairastanut tautia jo vuodesta 1995 lievänä sillä silloin alkoivat ensimmäiset oireet ja kuukautisongelmat. Olen ollut nyt lääkityksellä useamman vuoden ja viimeiset pari vuotta arvot ovat olleet ok, enkä huomaa sairautta muussa kuin siinä, että lihakset ovat painavat ja voimattomat, ihan kuin maitohapoilla.