Isovanhemmat vievät meiltä kaiken riemun

["vieras"]

Luulin että täällä olisi ymmärretty että halutaan perheenä toimia, te tiedätte mitä on tulevina vanhempina etsiä ihaninta pinnasänkyä, kuulla lapselta että haluaa kokeilla jotain uutta lajia ja alatte suunnitella milloin olisi hyvä hetki ja missä, (niin ja luistella voi hallissakin vaikka viereinen kenttä olisi loskaa)... tuleekin vain paskaa niskaa kun haluamme pitää jotkin asiat meidän juttuina.

Isovanhemmilla on jo mahdollisuuksia mennä vaikka sisäleikkipuistoon, lasten konsertteihin / tapahtumiin, olla vaan lapsen kanssa... Mutta kun tulee puheeksi että pian päästään luistelemaan niin mummo lukee että just nyt hän ottaa lapsen hoitoon ja vie heti luistelemaan. Ei puhettakaan että lupia kysyttäis, onko jalka jo siinä kunnossa, millainen kypärä...
Sama se oli vaatteidenkin kanssa, kerroimme että meille tulee vauva, paria viikkoa myöhemmin saimme kamalan kasan vaatteita, unisexiä, sekä prinsessamekkoa ja pojalle sopivaa vaatepartta.

Voi kamala, saitte siis vaatteita sekä pojalle että tytölle??! Jaksuja sinne ja voimahali.

 

["kolmen äiti"]

Älkää sotkeko toisten juttuja minuun. Sateenkaari ja pullanleipomiset ei liittyneet meihin. Ja millä lukutaidolla te luitte ettei lapsi olisi tähän ikään mennessä käynyt hoplopissa tai pulkkamäessä?

Ja monikohan ois 2v. talvena laittanut kävelemään oppineen lapsen luistimille ja suksille? Jos vastaatte niin koittakaa nyt edes lukea oikein viestit ja etenkin keneltä ne on.

Sinun kirjoitustaidolla tehtyihin viesteihin on kieltämättä vähän vaikea vastata, mutta... Kyllä meidän 2v on tänä talvena käynyt sekä luistelemassa että hiihtämässä. Hiihtäminen itseasiassa sujuu jo aika hienosti. Juuri eilen sitä ihmeteltiin, miten helpon tuntuista se oli heti alusta asti (joulukuusta lähtien). Luisteleminen toki vielä vaikeaa, mutta työntelee pientä kelkkaa edessään ja pysyy pystyssä jotenkuten.
Mutta toki kävelemään oppi jo 1v:nä. Oppiko teillä kävelemään vasta 2v talvena???

 

["hopla"]

Mukavaa, ettei täällä kukaan muu ikinä ärsyynny mistään vähemmän tärkeistä pikkuasioista. :saint: Ap:kin vain kertoi miltä tuntuu, ei hän ole ketään käynyt mollaamaan eikä estelemään lapsen ja isovanhempien tapaamisia.

 

["vieras"]

aloittaja kenenköhän parasta ajattelet? omaasi vai lasten? mä olisin kiitollinen kun lapsilla on kivaa ja hauskoja hetkiä mummon ja papan kanssa eikä lapset varmasti ajattele että se "eka kerta" ois ollu jotenkin maaginen!

 

[Madicken04]

Sitähän minäkin tuohon juuri laitoin että ihmeellistä että te kyllä ehditte suunnitella muttette toteuttaa kun taas isovanhemmat siinä muutamassa tunnissa ehtivät vaikka ja minne...

Ehkä ongelma on siinä että ap tuolla pitkän tähtäimen suunnittelulla ja oikean hetken odottamisella tekee noista uusista jutuista ja ekoista kerroista aivan suhteettoman isoja juttuja ja siksi pettymys on myös kohtuuttoman suuri. Isovanhemmat voivat jopa tulkita nuo suunnitelmat väärin ja päättää tehdä hyvän työn viemällä lapsen uimaan kun tietävät äidin suunnitelleen sitä kuukausia saamatta mitään aikaiseksi. (en tiedä onko näin, yksi veikkaus vain)

Mutta siis ap:lle vähemmän panostusta suunnitteluun ja enemmän toimintaan. Päätös lähteä ostamaan pulkka ja sen jälkeen pulkkamäkeen kun sattuu olemaan kaunis lauantaipäivä ei montaa hetkeä vie. Samoin uimaan voi lähteä heti kun se tulee mieleen, edellyttäen että varusteet löytyy ja uimahalli on auki.

 

[Älä kerro]

Kannattaa jättää suunnitelmat kertomatta isovanhemmille tai vielä paremmin kertoa niistä suunnitelmista, mitä haluatte isovanhempien tekevän lapsen kanssa. Esim. kertoa, että olette suunnitelleet retkeä puistoon eväiden kanssa ja hups... isovanhemmat tekevät sen.

 

[Millenia]

Minä ymmärrän ap:n tunteen, tunnistan samankaltaista välillä itsessänikin. Haikeutta ja syyllisyyttä siitä, kuinka itse en ole ehtinyt tai jaksanut ja sitten lapset onkin mummon kanssa tehneet jo vaikka mitä, joka saattaa jälkeenpäin tulla yllätyksenä. Mutta minä ymmärrän myös sen, että nuo tunteet ovat aika hupsuja ja olen hemmetin kiitollinen, että lapsillani on osallistuvat, aktiiviset ja rakastavat mummot, ja että he oikeasti pääsevät joskus tekemään noita juttuja vaikka minä en meinaa ehtiä noita mahdollisuuksia itse tarjoamaan.

Ihan oikeasti kannattaa miettiä asiaa lapsen kannalta, lapsi ei varmasti ole pettynyt vaikka ekaa kertaa luisteltiinkin mummon kanssa eikä äitin kanssa. Ja mummon voi ihan oikeasti olla vaikea ymmärtää mikä se on se ongelma, koska lapsi nauttii. Jos ne ekat jutut on sitten maailmaa isompi asia, niin varatkaa joku yksi juttu, kerrotte että "me mennään tekemään tätä ja tätä tuolloin tuonne, harrastakaa te muita juttuja ennen sitä". Jos ei tuotakaan usko, niin sitten ehkä kannattaa miettiä että vie niitä lapsiaan vähemmän sinne mummolaan.

 

["Lissu"]

ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku perheen yhteinen lomamatka tai joku muu ja isovanhemmat ryöväävät lapsen kanssaan lomailemaan Espanjaan ja te jäätte kahdestaan kotiin ( mikä ei sekään meille olisi maailmanloppu, vaan nautittaisiin miehen kanssa ihan täysillä )

mutta luisteleminen ja hiihtäminen. perusjuttuja, hohhoijaa. Tuolla kentänlaidalla seisoskelu onkin niin ihanaaaaa, että sitä kannattaa suunnitella vuosia!!!!

 

["vieras"]

Tilanne olisi varmasti erilainen, mutta he ovat tehneet likimain kaikessa tämän saman kuvion, vieneet meiltä sen ainutkertaisuuden. Soseitakin meinasivat omin luvin aloittaa 3-kuiselle kun olin vain käymässä suihkussa, onneksi puolisoni ehti väliin.

Tämä on liikaa, silloin tällöin, mieluusti sovitusti olisi ok, mutta tämä tuntuu meistä kuin osa vanhemmuuttamme varastettaisiin. Tehän nyt ette sitten ymmärrä kun osalla teistä ei ole tukiverkkoja lainkaan, että millaista on kun aina joku säheltää väliin ja tunkeutuu kaikkeen mitä yritämme pitää meidän juttuna.
Muskari ja tanssikin oli mummon ja papan aloittama juttu. Toki siellä käydään ja hauskaa on, mutta se kun lapsi kokee jotain ekan kerran, oivaltaa ja tykästyy, meni meiltä ohi.

Kyllä tässä ollaan ja syystä katkeria ja pettyneitä.

No kai se harmittais jos olis 3 vuotta suunnitellu noita tapahtumia, mitä te näytätte tehneen. Harvemmin se lapsi ekalla kertaa mitään oivaltaa tai innostuu. En kyllä ymmärrä yhtään sun pointtias ja mulla on osallistuvat isovanhemmat jotka on käyttäneet lasta vaikka missä "ekaa kertaa". Mutta meillä ei olekaan tapana suunnitella perheen tapahtumia vuosikaupalla vaan tehdään niitä milloin sattuu.

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

[QUOTE="hopla";25805263]Mukavaa, ettei täällä kukaan muu ikinä ärsyynny mistään vähemmän tärkeistä pikkuasioista. :saint: Ap:kin vain kertoi miltä tuntuu, ei hän ole ketään käynyt mollaamaan eikä estelemään lapsen ja isovanhempien tapaamisia.[/QUOTE]

Kiitos kun edes yksi huomasi tämän...
En puhu enempää lapseni kehitystasosta, varmaan sekin väännettäisiin viakseni. Asiat ovat näin ja menevät lapsen kehittymisen mukaan, sitä tukien.

Älkääpä tekään sitten itkekö kun joku sossu seuraavan kerran ehdottaa teille perhetyöntekijää valtamaan sohvanurkan tai joku tahallisesti vie sinulta pitkään odottamasi hetken, olipa kyse mistä vain. Hyvyyttäänhän ne kaikki tekee ja teidän on oltava iloinen kun puolesta tehdään.

 

["vieras"]

Onpas mammoille nyt vaikeaa ymmärtää ap.n pointti!
Eihän ap moiti sitä, että isovanhemmat osallistuu ja tekee lasten kanssa juttuja, vaan sitä, että lupaa kysymättä tehdään ja viedään lapsi sellaisiin juttuihin, joita lapsen kanssa ei ole vielä tehty.
Tiedän tämän tyyppiset ihmiset, tarkoitus on tietysti ilahduttaa lasta, mutta myös itseä, että saa ohitettua vanhemmat tekemällä lapsen kanssa jotain uutta.
Meillä ei näin tapahdu, mutta olen kyllä huomannut ihan pienissä jutuissa, että esim.kun vauva on kääntynyt mahalleen, mummo on heti kysynyt, kun on ollut paikalla, että oliko eka kerta.
Kyllä moni haluaa olla näkemässä lapsen ensi kerrat monessa asiassa ja kyllä täälläkin varmaan suurin osa tajuaa, että lapselle esim. uiminen , luistelu ym. ovat kovia juttuja ekalla kerralla.
Muistanpa esim. yhden lapsemme ekan luistelukerran, kun lapsi ensin seisoi luistimille, sitten istahti ja kokeili luistimilla jäätä ja tokaisi "nämä hiihtimet on ihan liian liukkaat" Ihana 2½v. Tuokin olisi jäänyt kokematta, jos joku muu olisi vienyt lapsen jäälle.

 

[Arwen Undomiel]

Voi herranjumala, ei oo helppoa ei riitä että lapsi saa ne ihanat ekat kokemukset mutta kun ÄIDIN ja ISIN pitää saada ne kokemukset.... Apua!!!

Ootte vaan mustiksia! Olisitte vaan tyytyväisiä kun lapsilannne on osallistuvat ja ihanat isovanhemmat, monet antais tuolkaisista vaikka toisen jalkansa!

Lapsethan ei tosiaankaan rekisteröi mitään ekoja kertoja, niille jokainen kerta on ihana omalla erkoisella tavallaan joten mitään ei ole menetty. Ei lapset edes muista aikajärjestystä niin pieninä!

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

Jos ne ekat jutut on sitten maailmaa isompi asia, niin varatkaa joku yksi juttu, kerrotte että "me mennään tekemään tätä ja tätä tuolloin tuonne, harrastakaa te muita juttuja ennen sitä". Jos ei tuotakaan usko, niin sitten ehkä kannattaa miettiä että vie niitä lapsiaan vähemmän sinne mummolaan.

Näin olemme tehneet. Ei olla vuosia suunniteltu. Vaan esim. syksystä meinasimme jo mennä jäälle, mutta lapsi ei vielä halunnut, sitten halusi ja tuli kipsi. Siitä lähtien odotettu että milloin tulee mahdollisuus ja kyse kuukausista, ei vuosista.
Kuka hullu nyt vuosia suunnittelee jotain noin perusjuttua joka tapahtuisi normaalisti muutaman päivän tai viikon sisällä kun asia on päätetty.

 

[fgd]

Näin olemme tehneet. Ei olla vuosia suunniteltu. Vaan esim. syksystä meinasimme jo mennä jäälle, mutta lapsi ei vielä halunnut, sitten halusi ja tuli kipsi. Siitä lähtien odotettu että milloin tulee mahdollisuus ja kyse kuukausista, ei vuosista.
Kuka hullu nyt vuosia suunnittelee jotain noin perusjuttua joka tapahtuisi normaalisti muutaman päivän tai viikon sisällä kun asia on päätetty.

Miten joku 3v voi tietää haluaako luistella vai ei, jos ei ole sitä koskaan tehnyt. Ei me ainakaan kysellä tollasia noin pieneltä, vaan mennään. Kokeillaan, jos se onkin kivaa. Ekalla kerralla jaksoi 10 min. sitten luistimet pois ja muihin puuhiin. Liikaa suunnittelette ja kuulostelette!!

 

["plop"]

Suurin ongelma on siis se, että isovanhemmat ei kunnioita teidän toiveita? Te kerrotte, että haluatte viedä lapsen X-ajankohtana kokeilemaan lajia. Ja isovanhemmat teidän halusta piittaamatta toimivat omien halujensa mukaan.

Oletteko kertoneet, että koette heidän toimintansa alentavaksi? Että teistä tuntuu, etteivät he kunnioita ja arvosta teitä vanhempina kun toimivat selkänne takana, teidän suunnitelmien vastaisesti?

 

[Madicken04]

Kiitos kun edes yksi huomasi tämän...
En puhu enempää lapseni kehitystasosta, varmaan sekin väännettäisiin viakseni. Asiat ovat näin ja menevät lapsen kehittymisen mukaan, sitä tukien.

Älkääpä tekään sitten itkekö kun joku sossu seuraavan kerran ehdottaa teille perhetyöntekijää valtamaan sohvanurkan tai joku tahallisesti vie sinulta pitkään odottamasi hetken, olipa kyse mistä vain. Hyvyyttäänhän ne kaikki tekee ja teidän on oltava iloinen kun puolesta tehdään.

En nyt oikein ymmärrä miten se sossu tai perhetyöntekijä tähän liittyy.

Onko lapsesi kehitystasoltaan jotenkin poikkeava ja siksi olette joutuneet kauemmin odottelemaan noihin harrastuksiin pääsyä? Jos siis on kysymys terveydellisistä jutuista minkä takia joutuu odottelemaan ja sitten joku isovanhempi kerkeää viedä lapsen harrastukseen ennen kuin siihen on saatu lupa niin silloin taas ymmärrän ärtymyksen. Meillä on siksi aina puhuttu selväksi lasta hoitavien tahojen kanssa mitä on ok tehdä.

Jos kysymys on muutamista yksittäisistä jutuista mitä haluat lapsen kanssa itse kokeilla niin joko kannattaa suoraan sanoa isovanhemmalle että haluat itse viedä lapsen vaikka sinne uimaan eka kertaa, tulee asia selväksi hänellekin. Tai sitten vaihtoehtoisesti olla puhumatta noista suunnitelmista.

 

[Keittiönoita]

Kiitos kun edes yksi huomasi tämän...
En puhu enempää lapseni kehitystasosta, varmaan sekin väännettäisiin viakseni. Asiat ovat näin ja menevät lapsen kehittymisen mukaan, sitä tukien.

Älkääpä tekään sitten itkekö kun joku sossu seuraavan kerran ehdottaa teille perhetyöntekijää valtamaan sohvanurkan tai joku tahallisesti vie sinulta pitkään odottamasi hetken, olipa kyse mistä vain. Hyvyyttäänhän ne kaikki tekee ja teidän on oltava iloinen kun puolesta tehdään.

Mä en oikein ymmärrä, miten perhetyöntekijä tähän asiaan liittyy. Mutta ymmärrän sun harmisi, jos isovanhemmat ehtivät tehdä aina kaiken ennenkuin te vanhemmat. Mä tuossa tapauksessa miettisin, miksi näin on. Ts miksi te ette ehdi niitä asioita tehdä ensimmäisenä.

Onko lapsenne isovanhempiensa ensimmäinen lapsenlapsi? Jos on, se selittää osittain isovanhempien innostuksen. Into yleensä laantuu, kun lapsenlapsia tulee lisää. Mä sun tilanteessasi luultavasti toimisin niin, että jos mulla on mielessä jokin asia, jonka ehdottomasti haluan kokea lapseni kanssa ensimmäistä kertaa ja lapsi on siinä iässä, että sen asian voisi tehdä, niin tekisin sen ennenkuin lapsi seuraavan kerran menee isovanhemmilleen. Tarkoitan siis, että näin varmistaisin sen, että saan koettua asian lapseni kanssa itse. Lapsen ei ole mikään pakko olla 2 kertaa kuukaudessa ilman vanhempiaan isovanhemmilla, jos siitä aiheutuu vanhemmille harmia. Voitte ne 2 kertaa kuukaudessa mennä koko perhe yhdessä, jolloin teiltä ei jää nämä kivat jutut kokematta. Tai sitten harvennatte lapsen käyntejä mummolassa.

 

["mä"]

En jaksa koko ketjua lukea mutta kysyn.
Mitä teette yleensä lasten kanssa ? Vai teettekö mitään?
Tehkää älkääkä ainoastaan meinatko jos aina odottaa että se parhain hetki tulisi niin on aina myöhässä eikä saa mitään aikaiseksi. .

 

[mama the strange]

Mä taidan olla jotenkin tunnevammanen, mutta en edes muista kenen kanssa lapsi on luistellut/hiihtänyt/uinut/ yms yms ekan kerran. Todennäköisesti mun kanssani, mutta en varsinaisesti muista näitä "ekoja" kertoja.

Jotenkin tuntuu hassulta panostaa johonkin ekaan luistelukertaan kaikkensa ja sitten lapsi vapisee vähän aikaa luistimet jalassa ja haluaa kotiin. Kivempiahan nämä yhteiset harrastukset on sitten, kun lapsi jo osaa jotain ja nauttii tilanteesta. Mä oisin ollut ihan iloinen, jos joku muu ois opettanut mun lapseni luistelemaan. Onneksi kaverit opettivat pyörällä apupyörättä ajon ja mummo (omg) uimisen. Hiihtäminen alkoi sujua paremmin päiväkodissa ja mitä kaikkea oppiikaan jumppakerhossa, jossa en ole edes katsomassa. Oh no.

 

[Villiomena]

Lapsesi ei varmaan kärsi tilanteesta lainkaan.

 

[pistepiste]

mä kyllä ymmärrän aloittajan pointin, ja sen että on pettynyt. niin olisin minäkin.

 

["mimmu"]

Mulla tulee mielikuva, että tässä on jotain muutakin takana ja tää tilanne jotenkin nyt kärjistyy isovanhempien toimintaan lapsen kanssa.

Onko se niin ettet tunnetasolla osaa nauttia lapsesi kanssa toimimisesta? Että siis toimisitte todella, kokeilisitte asioita reilusti enemmän kuin haaveilette ja suunnittelette? Eli haluaisit nauttia lapsen kanssa toimimisesta enemmän ja olet sitten mustasukkainen, kun joku muu (tässä tapauksessa ärsyttävän läheinen ihminen, jonka tukea vielä tarvitsette) "osaa" sen kevyemmin tehdä? Pelkäätkö jotain? Että kokemus ei olisikaan hyvä? Että viet "väkisin" kun lapsi ei haluakaan?

Isovanhemmat tuntuvat selkeästi vähemmällä "vaivalla" toimivan...ostelevan kamppeita jne. Ja tuo teidän kulutustottumustenne ero on sellainen, josta kannattaa puhua ja kertoa, että jos te ja he hankitte jotain niin sinä annat tai myyt ylimääräiset eteenpäin. Toisaalta - voihan lapsella mummilassa olla toiset luistimet ja sukset jne.jos kerran tykkäävät lapsen kanssa käydä . Ja kuinka sosiaalitoimi ja diakonia tai mikä tahansa muu taho ilahtuisi jos lahjoittaisitte teille sopimattomat tavarat eteenpäin! Eli kiertoon vain, kuten sanoit teidän haluavankin tehdä...älä ole pahoillasi siitä, että tavara juuri teidän kautta tuntuu tulevat...;-)

Ja lopuksi - ymmärrän kyllä tuon ainaisen ja jatkuvan puuttumisen asioihin - puhuminen, keskustelu ja rajojen laittaminen ovat teidän "välineenne". Istutte alas, sinä, miehesi ja isovanhemmat ja kerrotte näkemyksenne ja kokemuksenne.

 

["mamaa"]

Yritin oikein pinnistellä ja koittaa samaistua tunteisiisi, mutta en pysty. Ajattelemme asioista kerta kaikkiaan niin eri tavalla. En ymmärrä sinua, ei mahda mitään.

Minusta lasta ei voi viedä hoitoon, jos on tällaisia "rajoituksia". Mihin se lapsen ilo uimisesta, luistelemisesta ym. vähenee, jos hän tekee niitä monien ihmisten kanssa? Uintikerta isän kanssa on ihan yhtä kiva, vaikka ei olisikaan ensimmäinen. Olisit onnellinen isovanhemmista, jotka haluavat olla lapsesi kanssa ja tehdä asioita hänen kanssaan. Se ei ole itsestäänselvyys. Itsellänikin on pieni lapsi, mutta en kyllä tunnista samanlaisia ajatuskuvioita ollenkaan.

En kyllä ymmärtänyt sitä pinnasänkyjuttuakaan. Pinnasänky on sänky, minä olisin tosi iloinen jos joku isovanhemmista haluaisi ostaa pinnasängyn.

 

["Inka"]

täällä yksi tunnevammainen lisää. En todellakaan muista kuka luistellut kolmen lapseni kanssa ekana, minä varmaankin. En itke lapseni ensitöppösiä, vaikka mummolan koira ne repi kappaleiksi. Ne oli vaan töppöset. En itkisi vauvakuvia, koska kaikki muistot on päässäni.

Joku varmaan pitää minua tunnevammaisena ja eiköhän joku heitä ilmoille, että en rakasta lapsiani. Rakastan rakastan...enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Siksi elänkin jokaista hetkeä, enkä sure typeriä asioita ( joo joo, ei ne ole kaikille typeriä tiedetään )

 

["jonsu"]

Lapsi on aivan erillinen ihminen, yksilö ja hän kokee oman maailmansa. On hienoa, että kokemuksia karttuu muidenkin kuin mamin kanssa.