Isovanhemmat vievät meiltä kaiken riemun

[Keittiönoita]

Oi sinä kiteytit sen mitä meillä on. Se ei olisi paha jos jotkut asiat kokevat eka kerran tai joskus antavat jonkun lahjan, mutta he tekevät kaiken.

Ei se lapselle ole enää mitenkään erityistä saada meiltä vaikka synttärilahja kun isovanhemmat hukuttavat hänet lahjoihin. Tai sitten nuo ekat kerrat uusissa jutuissa, kun he tekevät sen kaiken aina ensin. Siltä se tuntuu.

Emme saaneet ostaa lapselle vaatteita, se oli turhaa kun he tekivät jo sen.
Ei ollut järkeä tehdä tilkkutäkkiä sängylle kun he tekivät sen.
Ei ollut mieltä ostaa mieleistämme pinnistä kun heiltä tuli heidän valitsema jo. Ekoille syntymäpäivillekin toinen mummo toi tekemänsä täytekakun. Se meni tylysti parvekkeelle ja syötiin tekemäni mutta tuntui pahalta.
Hankkivat harrastusvälineitä ja aloittavat niihin tutustumisen, meille ei jää missään sitä uutuuden kokemisen riemua (tai sitten kurjuutta, miten vain).


En yhtään ihmettele vaikka toisivat valitsemansa koulurepun ja penaalinkin aikanaan, tai rintaliivit kun on niiden aika. Luulisi näistä esimerkeistä ymmärrettävän että jotkut asiat ovat perheen omia eikä niitä ole pakko jakaa koko lähisuvun kesken.

hopla, kiitos, mieltä lämmittää että jotkut ymmärtävät. Tiedän että ajattelen jyrkästi, mutta näkökulmastamme liika on liikaa.

Toisen lapsen kanssa ovat toteuttaneet samaa rataa, taas tuli uusia vaatteita vaikka sanoimme ettei tarvitse, toivoin että tälle olisi voitu ostaa oma potkupukunsa, niin teimmekin mutta ei se tuntunut ihanalta kun mielessä painoi että on jo vanhat ja taas saadut uudet. Ihan itkettää kun en ole saanut kokea sitä minkä moni muu, kun etsii ja haalii vauvatarvikkeita. Meille ne kaikki kipattiin isoissa laatikoissa tutteja myöten.

No hyvänen aika, kyllähän sä voit olla käyttämättä niitä vaatteita, mitä isovanhemmat hankkivat. Myy vaikka kirppiksellä tai lahjoita jollekin vähävaraiselle. Jotenkin sä nyt annat isovanhempien "omia" asioita, joita haluaisit tehdä itse. Hienoa, että söitte sun tekemän kakun. Sun pitää myös opetella siihen, että jos haluat ostaa lapsellesi potkupuvun, niin sitten ostat. Ihan sama, vaikka isovanhemmat ostaisivat 50 potkupukua. Sun ostamasi on se ykköspuku ja ne muut ovat varapukuja silloin, kun ykköspuku on pesussa. Ei sun tarvitse olla hankkimatta jotain haluamaasi lapsillesi. Voit hankkia ja jos isovanhemmilta tulee samanlainen, niin laita tarpeeton kiertoon.

 

["eee"]

Älä nyt ainakaan lasten ja isovanhempien yhteistä aikaa vähennä :O Musta muutama tunti kahdenkeskeistä aikaa kerran kuukaudessa ei todellakaan ole paljon!

 

[Madicken04]

No nyt tuli niitä jännitteitä minkä valossa on helpompi ymmärtää.

Eikö teillä ole toimivaa keskusteluyhteyttä näihin isovanhempiin? Siis että olisi jo alussa voinut sanoa että kiitos vaan tarjouksesta mutta hankimme itse tarvitsemamme vauvatavarat. Niin suoraan ettei väärinymmärtämisen mahdollisuutta ole ja tarvittaessa kieltäytyä vastaanottamasta noita tavaroita.

Me jouduttiin omalle "varamummolleni" sanomaan hyvin suoraan että kalustamme itse asuntomme ja hankimme vauvatavarat. Hän kun oli heti ollut kyselemässä kaikilta tutuiltaan näiden lasten (jotka olivat jo aikas isoja) vanhoja vaatteita ja tavaroita...

 

["ilona"]

Entäs jos ajattelisit asian niin että lapselle se ensimmäinen kerta ÄIDIN tai ISÄN kanssa on varmasti se merkityksellisin, vaikka samaa asiaa olisi tehty mummojen kanssa jo kymmenen kertaa. Oma anoppi yritti kovasti kilpailla vauva-aikana siitä kuka ehtii ensin tehdä sitä sun tätä, syötti esim. liharuokaa (muka vahingossa) vauvalle vaikka en ollut lihaa vielä antanut. Mutta en minä osannut siitä mieltäni pahoittaa. Samoin nyt kun lapsi on isompi ja päiväkodissa niin niitä on lukemattomia asioita mitä lapsi tekee ekaa kertaa ja jota en ole todistamassa. Ehkä sinun pitäisi muuttaa asennoitumistasi tähän asiaan tai muuten sinulle on tiedossa loputon määrä pettymyksiä...

 

["kameli"]

Saat sympatiani AP. En ole ihan täysin samassa tilanteessa ollut, mutta voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Lasteni mummo on laiska harrastamaan, mutta vaatteita ja leluja tai herkkuja oli aina tuomassa. Vaatemakumme on sen verran erilainen että sanoin suoraan että haluan itse vaatettaa lapseni. Minusta ei ole ihan ok että lapsen kiintymys pitää "ostaa." Tahdon, että lapset menevät mummolaan mummon vuoksi, eivätkä sen materian vuoksi tai sen vuoksi kun siellä tehdään aina kaikkea kivaa.

Kuulostaa aika omistushaluiselta ja kontrolloivalta tuo että pinnasängyt ja kaikki hommattu. Avun tarjoaminen on ihanaa, mutta sen tyrkyttäminen ei niinkään. Paljon olisi asiaa mutta en saa nyt ajatuksista oikein kiinni.

 

["just just"]

Ole hyvänen aika kiitollinen että isovanhempasi haluavat ja jaksavat harrastaa lapsen kanssa, minusta on pelkästään positiivista että lapsella on useampia läheisiä aikuisia. Kaikesta sitä valitetaankin.. Meillä toiset isovanhemmat ovat niin vanhoja etteivät jaksa enää hoitaa, toiset taas niin kiireisiä etteivät pysty, mielissäni olisin jos edes joskus joku näitä hoitaisi ja vielä vapaaehtoisesti!

 

["ihmettelen"]

Turhasta natiset. Hiihto, luistelu ja uinti on lapselle yhtä uutta niin eka kuin toiselakin kerralla enkä usko että vielää kovin kehittynyt on viidennelläkään harjoittelu kerralla.

 

[Keittiönoita]

Ok, ajattelin lapsemme isovanhempia tuota kirjoittaessani ja mietin, että kukaan heistä ei veisi lasta uimaan ilman ilmoitusta.. joku poniratsastus sopivasti voisi osua kohdalle jossain tmv. mutta tuollainen mihin pitää kuitenkin vähän edes varautua etukäteen eli ostaa uimapuku lapselle, luistimet jne. Varmasti soittaisivat ja kysyisivät ensin että joko meillä on nuo, eivät haluaisi ostaa turhaan itse kun lapset kuitenkin kasvaa sen verran nopeasti että jäisi pian pieneksi. Tai vaikka mummoloissa nuo olisikin niin varmasti soittaisivat ja varmistaisivat että asia on ok, jos eivät olisi sitä ennen tehneet lapsen kanssa keskenään. Siksi on vaikea kuvitella että jotkut toiset isovanhemmat ei kysy "lupaa" vaikka siihen uimaan viemiseen.

Ja mä ajattelin asiaa omien lasteni isovanhempien kannalta Mulla kun lapset oli pieninä yleensä mummolassa ilman mua silloin, kun mä tein sairaanhoitajana keikkaa. Joten mun mielestä on tietysti ihan loogista, että äitini ei alkanut kesken päivän mulle soittelemaan töihin kysyäkseen milloin mitäkin asiaa. Jos tytöllä ei ollut uimapukua ja halusivat mennä uimaan, niin äitini kävi ostamassa uimapuvun. Tai jos päättivät lounaan jälkeen lähteä Korkeasaareen, niin sitten lähtivät..soittelematta mulle töihin, sopiiko se vai ei.

Muutenkin me ollaan perheen kanssa toimittu niin, että jos lapset on jonkun luona, niin ei jokaisesta asiasta tarvitse perään soitella. Siskoni poika oli paljon pienenä mun luonani ja kun asuttiin naapureina, niin jos pojalla ei ollut mukanaan esim sadetakkia ja alkoi sataa, mä kipaisin sen systeriltä hakemassa. Toisen avaimet kun on kummallakin, niin ei sitä erikseen tarvinnut kysellä, sopiiko.

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

Olemme sanoneet suoraan monesti.
Emme tarvitse tavaroita, hankimme ne itse, kiitos meillä on varaa elättää itse itsemme. Haluamme itse valita vaatteet ja huonekalut, älkää tuoko meille niitä.
Kipsi poistetaan huomenna ja päästään fysioterapiaan, kohta varmaan päästään uimaankin.
Mennään viikonloppuna kokeilemaan ekaa kertaa luistelua, tytöllä on hienot vaaleanpunaiset luistimet odottamassa.
Ja niin edelleen. Ja sitten säkäistään väliin säheltämään omiaan ja tehdään vaikka on pyydetty että antavat olla.

Puolison kanssa keskusteltiin, emme enää jätä lasta omilleen isovanhempiensa luo kun ei voida luottaa. Etenkään tässä vaiheessa kun ei tuolla jalalla vielä kestä tehdä kaikkea mitä voisivat saada päähänsä ja on jo nähty etteivät kysele vaan tekevät.

 

["..."]

Hyvä. Siitä saavat.

Olemme sanoneet suoraan monesti.
Emme tarvitse tavaroita, hankimme ne itse, kiitos meillä on varaa elättää itse itsemme. Haluamme itse valita vaatteet ja huonekalut, älkää tuoko meille niitä.
Kipsi poistetaan huomenna ja päästään fysioterapiaan, kohta varmaan päästään uimaankin.
Mennään viikonloppuna kokeilemaan ekaa kertaa luistelua, tytöllä on hienot vaaleanpunaiset luistimet odottamassa.
Ja niin edelleen. Ja sitten säkäistään väliin säheltämään omiaan ja tehdään vaikka on pyydetty että antavat olla.

Puolison kanssa keskusteltiin, emme enää jätä lasta omilleen isovanhempiensa luo kun ei voida luottaa. Etenkään tässä vaiheessa kun ei tuolla jalalla vielä kestä tehdä kaikkea mitä voisivat saada päähänsä ja on jo nähty etteivät kysele vaan tekevät.

 

[Saraldo]

Anteeks, mä en jaksa lukea koko ketjua. Mutta mulle riitti ihan sun ensimmäinen viestisi, ap. Ja mä kyllä ymmärrän sua :hug:. Mä olen itse sellainen, joka säästää kaikenlaista muistoesinettä lapselle. On ensimmäinen mekko tallessa. Ensimmäinen tutti. Mulla on jopa se napatynkäkin tallessa :ashamed:. Kaikki synttärikortit, käsiohjelmat kun ollaan käyty teatterissa, ensimmäinen elokuvalippu... Suurin osa pitää mua varmasti ihan vinttipimeenä, mutta mä vaan olen sellainen, nostalgiaihminen .

Niinpä mä haluan tallettaa myös ei-aineellisia muistoja. Kuvata, miten tyttö oli ekaa kertaa luistelemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä... Ensimmäiset kiinteiden maistelut, kotona tapahtuneet kylvetykset, askeleet, hymyt... Ja mä toden totta vetäisin herneet nenään, jos joku muu haluaisi viedä nämä elämykset multa ja mieheltäni! Toisille se vaan on tärkeää tehdä asioita ensimmäistä kertaa lapsen kanssa. Kun meidän tyttö otti ensimmäiset askeleet, soitin siitä ihan innoissani äidilleni. Muutamaa vuotta myöhemmin äiti tunnusti, että oli nähnyt ne askeleet jo aiemmin, kun oli ollut heillä hetken hoidossa, mutta ei raaskinut sanoa siitä mulle silloin. Ja hyvä ettei sanonut, olisin varmaan pillahtanut itkuun .

Kyllä mäkin olen hurjan kiitollinen siitä, että meillä on hyvä tukiverkko ja isovanhemmat osallistuvat lapsen elämään, ottavat hoitoon jne. Mutta ei he tee asioita kysymättä meiltä. Mä en esim. olisi vielä viime vuonna päästänyt tyttöä kenenkään muun kanssa uimaan kuin meidän. Nyt kun eskarin uimakoulu alkaa, niin osaamme jo vähän höllätä . Pointti on siis kuitenkin se, että ei voi olla niin vaikea kysyä niiltä vanhemmilta, että "voidaanko mennä...", "sopiiko teille, että...".

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

En ole lukenut koko ketjua, vain aloitusviestisi, joten tässä saattaa olla paljon sellaista asiaa, mikä on jo sanottu tai mihin olet jo vastannut.

Kuulostaa siltä, että lapsella on isovanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita hänen elämästään ja joiden kanssa lapsi tulee saamaan vielä monia, yhteisiä, mukavia muistoja. Olisit vain onnellinen lapsesi puolesta, kun on niin onnekas, että tuollaiset isovanhemmat omaa. Monesti kun kuulee valitettavan päinvastaista; isovanhempia ei näy eikä kuulu, eivät osallistu lapsen elämään eikä kiinnosta paljon pask... niin, tiedäthän.

Teitä tuntematta on mahdoton sanoa, miten aikaansaavia tai saamattomia olette, mutta tulee kyllä mieleen, voisiko tällä asialla olla tekemistä tuon isovanhempien "edelle ehättämisen" kanssa. Jos (huomaa nyt, etten yritä pahoittaa mieltäsi tai syyllistää, kunhan pohdiskelen) asioiden tapahtuminen teillä tuppaa yleensä venymään, niin eikö ole hyvä, että isovanhemmat hoitavat asiat ennen kuin ne jää kokonaan tekemättä?

Jos taas totuus on toisenlainen ja toimeen tartutaan yleensä nopeasti (siis teidän taholta) ja asia tosiaan vaivaa noin kovasti, kuin aloitusviestissäsi annat ymmärtää, niin olisiko se nyt sitten keskustelun paikka niiden isovanhempien kanssa? Heille voisi ilmaista ihan nätisti jonkun tulevan uuden asian suhteen, että haluatte kokea sen uutuuden lapsen kanssa tällä kertaa ihan ensiksi, ja voivat sitten jatkaa lapsen kanssa siitä, jos haluavat.

 

["Vieras"]

ei kiinnostaisi olla lapsen kanssa tekemisissä niin eiköhän siitäkin tulisi kirjoittelua tänne tältä henkilöltä.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Mulla on jopa se napatynkäkin tallessa :ashamed:.

Minäkin tykkään napsia kuvia ekoista kerroista ja säästelen juttuja, mutta napatynkä pisti jo naurattamaan

Tuli ap mieleen, että oletteko te selkeästi näyttäneet että olette loukkaantuneet tai jopa suuttuneet isovanhempien käytöksestä? Jos ei ole ollut lääkärin lupaa vieda luistelemaan ja sitten isovanhemmat kertookin jo käyttäneensä niin miten te reagoitte? Näytättekö selkeästi, että tällainen käytös ei sovi?

 

[.......]

No hyvänen aika, kyllähän sä voit olla käyttämättä niitä vaatteita, mitä isovanhemmat hankkivat. Myy vaikka kirppiksellä tai lahjoita jollekin vähävaraiselle. Jotenkin sä nyt annat isovanhempien "omia" asioita, joita haluaisit tehdä itse. Hienoa, että söitte sun tekemän kakun. Sun pitää myös opetella siihen, että jos haluat ostaa lapsellesi potkupuvun, niin sitten ostat. Ihan sama, vaikka isovanhemmat ostaisivat 50 potkupukua. Sun ostamasi on se ykköspuku ja ne muut ovat varapukuja silloin, kun ykköspuku on pesussa. Ei sun tarvitse olla hankkimatta jotain haluamaasi lapsillesi. Voit hankkia ja jos isovanhemmilta tulee samanlainen, niin laita tarpeeton kiertoon.

Hmm. Itse kyllä ymmärrän, että siitä tulee vähän "syyllinen" olo, jos ostaa esim. uutta vaatetta, vaikka kaapissa olisi vielä käyttämättömiä. Tai minulle ainakin tulee, ja ilmeisesti ap:llekin, kun kerran on kierrätyshenkinen.

Olen sen verran taloudellinen, että minä en yksinkertaisesti raaskisi pistää uutta vaatetta kirppikselle (halvalla kirppishintaan) ja sitten maksaa uudesta hintaa vain siksi että saisin vaatekappaleen joka sattuu miellyttämään omaa silmää enemmän. Kun nyt ihan käyttövaatteista kuitenkin puhutaan, eikä mistään juhlavaatteista ikimuistoisiin tilaisuuksiin (hääpuvun toki valitsisin itse ).

 

["trolli"]

Ensin kyse oli ekoista kerroista joka hiton asiassa.
Sitten se onkin lapsen motoriikasta ja turvallisuudesta.
Sitten tullaan liikaan tavaramäärään (mitä ei tietenkään voi esim. huutonetissä myydä)
Ja sitten kuitenkin se loppujen lopuksi on kyse ihan tajuttoman törkeistä ja omistushaluisista ja hirveistä isovanhemmista.
Kehtaavatkin olla mukana lapsen elämässä, hyi semmosia!

Taitaa se oikea ongelma olla siellä ap:n päässä. Valittaisit kuitenkin tekevät he mitä tahansa.

 

[vanhempi äiti-ihminen neuvoo:]

1.Puhukaa ihmiset keskenänne, puhu niille isovanhemmille.
2.Älä hoidata lapsiasi niillä, hoida itse.
3.Älä vain aio ja meinaa ja suunnittele, TEE nämä hommat, mitä mummu ja pappa tekee.
4.Muista, että nyt on kyse vain ja ainoastaan sinun yliherkkydestäsi, lapsihan ei rekisteröi ekaa, tokaa tai 20. kertaa, vaan on
AINA onnellinen, kun pääsee uimaan tai muuhun vastaavaan.
5.Kasva aikuiseksi.
6.Muista, että kaikkien isovanhemmat ei välitä hevon perseen vertaa touhuta lastenlasten kanssa.

 

[Up]

Up

 

[Keittiönoita]

Hmm. Itse kyllä ymmärrän, että siitä tulee vähän "syyllinen" olo, jos ostaa esim. uutta vaatetta, vaikka kaapissa olisi vielä käyttämättömiä. Tai minulle ainakin tulee, ja ilmeisesti ap:llekin, kun kerran on kierrätyshenkinen.

Olen sen verran taloudellinen, että minä en yksinkertaisesti raaskisi pistää uutta vaatetta kirppikselle (halvalla kirppishintaan) ja sitten maksaa uudesta hintaa vain siksi että saisin vaatekappaleen joka sattuu miellyttämään omaa silmää enemmän. Kun nyt ihan käyttövaatteista kuitenkin puhutaan, eikä mistään juhlavaatteista ikimuistoisiin tilaisuuksiin (hääpuvun toki valitsisin itse ).

Kierrätyshenkisenä ihmisenä minäkin ymmärrän tuon "syyllisen olon". Siitä huolimatta ajattelen asiaa järjellä eli niin, että pitäisihän se uusi vaate raaskia ostaa silloinkin, jos isovanhemmat eivät ostaisi. Sama rahahan siinä on kyseessä, tarpeettoman vaatteen kirpparille laittamisesta saa vielä lisää rahaa. Ja jos ei rahaa halua, niin on olemassa vähävaraisia perheitä, joille lasten vaatteet kelpaisi erittäin hyvin. "Syyllistä oloaan" voisi siis lievittää sillä, että on auttanut jotain toista perhettä, jollla uusien vaatteiden hankkiminen tekee ison loven lompakkoon.

 

["miuku"]

Ymmärrän sinua jalkoihin jäänyt äiti oikein hyvin . Lapsi on vanhempiensa oma lapsi, eikä tunnu kivalta jos isovanhemmat ns. vie "vanhemman oikeudet". Osallistuvat isovanhemmat on rikkaus ja ihana asia, mutta päälle päsmäröivät ei.