Isovanhemmat vievät meiltä kaiken riemun

[jalkoihin jäänyt äiti]

Tanssimisesta sen verran... se juuri auttaa motoriikan kehittymisessä, etenkin tasapainossa. Leikkien ja mukavien tanssien kautta hahmottaa kehoaan. Kuvitteleeko joku todellakin että kaikki pienet ovat piruetteja tekeviä ballerinoja ja jos ei ole niin parempi jättää tanssi väliin?

Uinti on myös etevä auttamaan motorisissa häiriöissä, hevosen hoito, valjaiden kanssa näprääminen, jo pelkän talliluudan käsittelykin auttaa aina asiaa (näistä lapsi tykkää ja huomaamattaan tekee asioita jotka eivät ole itsestään selviä ja helppoja).
Tavallinen ihminen, jolla kaikki sujuu ei osaa yleensä edes kuvitella miten vaikeaa kaikki voi olla jos lähtökohdat eivät ole aivan samanvertaiset kuin täysin terveelä.

Nyt tämäkin tuntuu kurjalta että joudun täällä puolustelemaan miksei lapsemme ole jo pyrkimässä taitoluistelun kisaryhmään. Voiko tällä palstalla kukaan koskaan olla hyvä, tavallinen äiti lapsilleen?

 

[Keittiönoita]

Alkaa tuntua toivottomalta vastata kun ette lue aikaisempia. Lapsi on uinut järvessä, ei hallissa. On ollut monia muita aktiviteetteja, kaikkea ei ehdi yhdellä kertaa. Nyt oli meidän aika aloittaa uinti UIMAHALLISSA, luistelu ja hiihto.

Ja esittämäni tapaukset ovat ääriesimerkkejä. Vaikka isovanhemmat hoitavat lasta yksinään harvoin niin tuntuu että ehtivät siinä ajassa jo aiheuttamaan paljon harmia ja mielipahaa. Ehkä onkin parempi laittaa homma jäihin, tuolla innolla voisivat puolestamme oikein hyvin alkaa jollekin vieraalle varamummoiksi ja papoiksi.
Rahasta meillä ei ole mikään kiinni, on varaa harrastaa, ostaa välineitä, kokeilla ja erehtyä, mutta en silti pidä tuhlaamisesta. Jossain vaiheessa mies koki ettei hän elätä perhettämme kun isovanhemmat tuntuivat kustantavan kaiken vaipoista lähtien.

Me olemme ydinperhe, meillä on talous kunnossa, voimavaroja yllin kyllin, emme TARVITSE sellaista apua mitä nyt tulee joka tuutista. Siinä astutaan meidän varpaillemme eikä viesti mene perille. Joten anteeksi ettei yksinäisten yh-äitien, tukiverkottomien perheiden tai säästölinjalla elävien tarpeet ole samat kuin meillä. Ymmärrän teitä ja tajuan senkin että teistä tämä on kummallista ja kieroutunutta kun koemme että meillä on liikaa, mutta näin kuitenkin koemme.

Tuo oli hyvä vinkki, kaiken tämän suuttumuksen keskellä en ole tajunnut ajatella että jätetään joku ilta tavallinen meno väliin ja tehdään muuta, eikä enää kerrota isovanhemmille mitä olemme tekemässä.
Olen kyllä olettanut että ymmärtävät lapsemme kehityksen poikkeavuudet ja sen ettei se ole vikamme, mutta voihan se olla etteivät kuitenkaan ole tajunneet.

Menkää sinne isovanhemmille koko perhe yhdessä, niin ette jää paitsi joistakin asioista. Jos lapsenne on ensimmäinen lapsenlapsi ja isovanhemmat vielä virkeitä ja hyväkuntoisia, niin heidän mielestään on yksinkertaisesti ihanaa tehdä lapsenlapsensa kanssa asioita. Varsinkin, jos lapsi iloitsee niistä asioista yhdessä isovanhempiensa kanssa. Ja koska lapsen arki on jo täynnä harrastuksia, he mielellään tekevät jotain muuta niinä kertoina, kun lapsi on ollut heillä. Koittavat siis keksiä jotain uutta lapsenlastaan ilahduttaakseen. Valitettavasti tässä tietysti usein voi käydä niin, että he ehtivät teitä ennen.

 

["vieras"]

Kumpi tässä nyt kaipaa niitä virikkeitä ja uusia kokemuksia vanhemmat vai lapsi?

Kuullostaa aika rajulta mennä isovanhempien ja lapsen väliin, koska "ne omii mun lelun". Eikö ole hyvä, että lapsella on mahdollisimman monta lapsesta välittävää aikuista ympärillä?

Äiti eikä vanhemmat ei ole koko lapsen maailma loppu ikää, koeta tottua..

 

[noooo]

Uinti on myös etevä auttamaan motorisissa häiriöissä, hevosen hoito, valjaiden kanssa näprääminen, jo pelkän talliluudan käsittelykin auttaa aina asiaa (näistä lapsi tykkää ja huomaamattaan tekee asioita jotka eivät ole itsestään selviä ja helppoja).
Tavallinen ihminen, jolla kaikki sujuu ei osaa yleensä edes kuvitella miten vaikeaa kaikki voi olla jos lähtökohdat eivät ole aivan samanvertaiset kuin täysin terveelä.

No eikö sitten ole tosi hyvä, että isovanhemmat vievät lasta harrastuksiin, jotka auttavat motorista kehitystä? Luulisi että tärkeintä olisi lapsen hyvä kehittyminen ja ilo eikä se kuka ehti ensin..

 

["mimmu"]

Mulle puheestasi myöskin paistaa läpi se, että kuvittelet ettei kukaan sinua ymmärrä...tai lastasi. Että kukaan ei ymmärtäisi, että teidän valitsemanne tanssiharrastus ja hevostelu ja uinti ovat asioita, joilla on selkeä kuntouttava tarkotus teidän elämässänne - teillä ei asioita tehdä "kuhan vain". Yhtäkkiä alat puhua enemmän siitä, että asioita tehdään lapsen takia...eri tavalla (?) mielestäsi kuin muissa perheissä. Koet olevasi erilainen...tai perheesi...tai lapsesi. Kaikkihan me ollaan erilaisia - niin yksilöt kuin perheetkin siinä samalla. Ihan kuin joutuisit nyt puolustamaan itseäsi meille...ja valintojasi. Äläkähän nyt siihen rupea!

Jos miehesikin kokee ettei hän elätä perhettä jne.niin kyllä teidän perheen elämä todella kaipaisi rauhaa isovanhemmilta että saatte kokemuksen "TEIDÄN ELÄMÄSTÄ" takaisin ja TEIDÄN VALINNOISTA ja siten myöskin TEIDÄN VASTUISTA. Alkaako sullakin hämärtyä, että mikä on "omaa" ja mikä ei...isovanhemmilla ehkä ainakin. Ja tosiaan, sullahan on hyviä ajatuksia varamummoudesta ja -vaariudesta - ehdota heille . Miksette voisi tehdä selvempiä rajoja nyt kun tiedätte että näin asia ei teillä toimi vaan te vanhempina tukehdutte tuohon huolenpitoon...

 

["vieras"]

Alkaa tuntua toivottomalta vastata kun ette lue aikaisempia. Lapsi on uinut järvessä, ei hallissa. On ollut monia muita aktiviteetteja, kaikkea ei ehdi yhdellä kertaa. Nyt oli meidän aika aloittaa uinti UIMAHALLISSA, luistelu ja hiihto.

Ja esittämäni tapaukset ovat ääriesimerkkejä. Vaikka isovanhemmat hoitavat lasta yksinään harvoin niin tuntuu että ehtivät siinä ajassa jo aiheuttamaan paljon harmia ja mielipahaa. Ehkä onkin parempi laittaa homma jäihin, tuolla innolla voisivat puolestamme oikein hyvin alkaa jollekin vieraalle varamummoiksi ja papoiksi.

Harmia ja mielipahaa?? Viemällä lapsia uimaan ja luistelemaan?? Tuskin lapsille ainakaan harmia ja mielipahaa, minusta tosi outoa vanhempien närkästyä jos lapsella on ollut mukavaa. Eikä se uimahallissa uinti sen kummempaa ole kuin järvessäkään.

 

["vieras"]

Yhteen asiaan ap ei vielä ole vastannut: miksi se mukula kiikutetaan isovanhempien hoitoon kahdesti kuussa? Eikö tuossa tilanteessa olis parempi pysytellä ihan oman perheen kesken?

 

[Madicken04]

Tanssimisesta sen verran... se juuri auttaa motoriikan kehittymisessä, etenkin tasapainossa. Leikkien ja mukavien tanssien kautta hahmottaa kehoaan. Kuvitteleeko joku todellakin että kaikki pienet ovat piruetteja tekeviä ballerinoja ja jos ei ole niin parempi jättää tanssi väliin?

Uinti on myös etevä auttamaan motorisissa häiriöissä, hevosen hoito, valjaiden kanssa näprääminen, jo pelkän talliluudan käsittelykin auttaa aina asiaa (näistä lapsi tykkää ja huomaamattaan tekee asioita jotka eivät ole itsestään selviä ja helppoja).
Tavallinen ihminen, jolla kaikki sujuu ei osaa yleensä edes kuvitella miten vaikeaa kaikki voi olla jos lähtökohdat eivät ole aivan samanvertaiset kuin täysin terveelä.
Nyt tämäkin tuntuu kurjalta että joudun täällä puolustelemaan miksei lapsemme ole jo pyrkimässä taitoluistelun kisaryhmään. Voiko tällä palstalla kukaan koskaan olla hyvä, tavallinen äiti lapsilleen?

Kuka on odottaa että lapsesi pitäisi olla jossain taitoluistelun kisaryhmässä? Itse olen saanut kuvan että monen mielestä teet 3v:n uimisista ja hiihtämisistä liian ison jutun, yleensä kun ne on sellaista kokeilua ja leikkimistä.

Itselläni on kaksi vammaista lasta joilla molemmilla on mm motorisia ongelmia, eli ymmärrän jotain liikunnan merkityksestä tällaisten lasten motoriikan kehittymiselle. Juuri siksi olisinkin itse iloinen jos olisi isovanhemmat joilla olisi mahdollisuudet ja halua harrastaa lasten kanssa erilaisia urheilulajeja. Vaikka sen ekan kerrankin, minulle sillä ei ole niin merkitystä. Jos olisi niin sitten hankkisin itselleni tilaisuuden käydä sillä ekalla uimareissulla ja sittemmin kannustaisin isovanhempia lähtemään lapsen kanssa hallille.

 

[logiikka hoi]

Tanssimisesta sen verran... se juuri auttaa motoriikan kehittymisessä, etenkin tasapainossa. Leikkien ja mukavien tanssien kautta hahmottaa kehoaan. Kuvitteleeko joku todellakin että kaikki pienet ovat piruetteja tekeviä ballerinoja ja jos ei ole niin parempi jättää tanssi väliin?

Uinti on myös etevä auttamaan motorisissa häiriöissä, hevosen hoito, valjaiden kanssa näprääminen, jo pelkän talliluudan käsittelykin auttaa aina asiaa (näistä lapsi tykkää ja huomaamattaan tekee asioita jotka eivät ole itsestään selviä ja helppoja).
Tavallinen ihminen, jolla kaikki sujuu ei osaa yleensä edes kuvitella miten vaikeaa kaikki voi olla jos lähtökohdat eivät ole aivan samanvertaiset kuin täysin terveelä.

Nyt tämäkin tuntuu kurjalta että joudun täällä puolustelemaan miksei lapsemme ole jo pyrkimässä taitoluistelun kisaryhmään. Voiko tällä palstalla kukaan koskaan olla hyvä, tavallinen äiti lapsilleen?

Eikö se tanssi just ollu isovanhempien alotteesta alotettu "paha" juttu? Nytkö se onkin sit hyvä? Ja uimassa olette siis jo käyneet? Tuskin isovanhemmat nyt näki eroa uimahallin ja järven välillä kun ei täälläkään kukaan sitä eroa huomaa. Ja hevosia löytyy omasta takaa? Miten isovanhemmat olis voineet tajuta että se talutusratsastus sit olikin teillä tosi paha paikka kun luuhaatte tallissa kaiket päivät muutenkin?

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

[QUOTE="vieras";25806344]Yhteen asiaan ap ei vielä ole vastannut: miksi se mukula kiikutetaan isovanhempien hoitoon kahdesti kuussa? Eikö tuossa tilanteessa olis parempi pysytellä ihan oman perheen kesken?[/QUOTE]

Ei kiikuteta. Isovanhemmat tahtoo, eli minun ja miehen vanhemmat. Eli kumpikin pariskunta saa kerran kuussa sen iltapäivän viettää lapsen kanssa. Onko sekin nyt väärin että lapsi saa omaa aikaa heidän kanssa?

Ainoa vääristymä mielestäni tuossa on se ettei sovitusta pidetä kiinni, vaan jätetään kertomatta eikä sitten voida huolehtia edes turvallisuudesta (luistellessa kypärä) ja vaarannetaan lapsen terveys (toipuminen ja kuntoutus kesken, olisi voinut olla todella kurja kokemus lapselle lähteä heikolla jalalla jään päälle, onneksi ei käynyt kuinkaan!)

 

[ohhoh]

Ainoa vääristymä mielestäni tuossa on se ettei sovitusta pidetä kiinni,

Siis oletko ihan suorasanaisesti sopinut isovanhempien kanssa että he eivät _missään_nimessä_ saa kokeilla mitään uutta lapsesi kanssa? Ja silti he vaan väen väkisin rikkovat teidän yhteistä sopimusta vastaan? Sitten en kyllä minäkään ymmärrä.

 

["mimmu"]

Ei kiikuteta. Isovanhemmat tahtoo, eli minun ja miehen vanhemmat. Eli kumpikin pariskunta saa kerran kuussa sen iltapäivän viettää lapsen kanssa. Onko sekin nyt väärin että lapsi saa omaa aikaa heidän kanssa?

Ainoa vääristymä mielestäni tuossa on se ettei sovitusta pidetä kiinni, vaan jätetään kertomatta eikä sitten voida huolehtia edes turvallisuudesta (luistellessa kypärä) ja vaarannetaan lapsen terveys (toipuminen ja kuntoutus kesken, olisi voinut olla todella kurja kokemus lapselle lähteä heikolla jalalla jään päälle, onneksi ei käynyt kuinkaan!)

Okei. Ainoa vääristymä - eli oikeastaan...nyt kun olet asiaa miettinyt niin sulla ei vaivaakaan kuin se yksi kerta, kun isovanhemmat veivät lapsen luistelemaan kesken toipumisen ja ilman kypärää? Teidän vanhempien tehtävä on nyt sitten huolehtia, että lapsen turvallisuudesta huolehditaan sinä aikana, kun lapsi on isovanhempien seurassa.

Jos isovanhemmat jatkuvasti laiminlyövät mielestänne lapsen turvallisuutta tehän saatte sitten tehdä toimenpiteet sen mukaan. Lapsi ei heidän kanssaan enää käy missään... ainakaan ilman teitä...onhan tuo nyt hullua jos pistävät uimataidottoman seuraavan kerran ilman kellukkeita ja tukea veteen?!

 

[Keittiönoita]

Ei kiikuteta. Isovanhemmat tahtoo, eli minun ja miehen vanhemmat. Eli kumpikin pariskunta saa kerran kuussa sen iltapäivän viettää lapsen kanssa. Onko sekin nyt väärin että lapsi saa omaa aikaa heidän kanssa?

Ainoa vääristymä mielestäni tuossa on se ettei sovitusta pidetä kiinni, vaan jätetään kertomatta eikä sitten voida huolehtia edes turvallisuudesta (luistellessa kypärä) ja vaarannetaan lapsen terveys (toipuminen ja kuntoutus kesken, olisi voinut olla todella kurja kokemus lapselle lähteä heikolla jalalla jään päälle, onneksi ei käynyt kuinkaan!)

Jos isovanhemmat vaarantavat lapsen turvallisuuden, niin silloin lapsi ei mene isovanhemmille. Mutta noin muutoin...mä olen itsekin erityislapsen äiti ja lapsen ollessa pieni olin luultavasti herkempi monille asioille kuin jos olisin ollut terveen lapsen äiti. Kuitenkin meillä alusta asti lähdettiin siitä, että mummolassa on mummolan jutut - joista mummi ja ukki päättää - ja kotona taas kotijutut, joista minä päätän. Isovanhemmat eivät luonnollisestikaan saaneet asettaa lasta mihinkään vaaraan, mutta muuten saivat päättää, mitä lapsen kanssa milloinkin halusivat tehdä. Mä luulen, että jos olisin aikoinaan asettanut ehtoja, että mun pitää olla ensin tehnyt jokin asia lapsen kanssa ja vasta sitten isovanhemmat saavat tehdä, niin vanhempani olisivat todenneet "no, tuo lapsi sitten meille, kun olet kaikki ne asiat tehnyt". En koe jääneeni mistään oleellisesta paitsi, vaikka ihan kaikkia asioita en päässytkään lapseni kanssa tekemään ensimmäistä kertaa. Mulle pääasia oli, että lapsella oli kivaa isovanhempiensa kanssa.

 

[Draumsyn]

Minä niin ymmärrän ap:ta - tai ainakin luulen ymmärtäväni.

Ap:n ongelma ei ehkä ole niinkään tuo ensimmäisten kertojen kokematta jääminen vaan minäminäminä-isovanhemmat. Meidänkin lasten toinen mummo on tuollainen. HÄN haluaa ostaa lapsillemme lahjoja, HÄN haluaa kokea antamisen iloa niin paljon, että muille sitä ei jääkään. Kun laitettiin tiukat rajat, että lahjoja vain yksi per naama, HÄN päätti ostaa lahjan lähes kaikkien muittenkin sukulaisten puolesta (suurin piirtein kuolleita myöten). HÄN tahtoo kokea lastemme kanssa kaikenlaista, viis siitä, sopiiko se meidän elämäämme, periaatteisiimme ja sääntöihimme. Ja jos hänelle sanoo asiasta, hän loukkaantuu mahdottomasti ja heittäytyy vainoharhaiseksi.

Lopulta en enää jaksanut ja joulusta asti olen pitänyt hänet hyvin etäällä elämästäni. Huom. Minun elämästäni, ei lasten.

 

["hopla"]

Nyt tämäkin tuntuu kurjalta että joudun täällä puolustelemaan miksei lapsemme ole jo pyrkimässä taitoluistelun kisaryhmään. Voiko tällä palstalla kukaan koskaan olla hyvä, tavallinen äiti lapsilleen?

Älä välitä tuntemattomien ilkeyksistä. :hug:

 

[Madicken04]

Ei kiikuteta. Isovanhemmat tahtoo, eli minun ja miehen vanhemmat. Eli kumpikin pariskunta saa kerran kuussa sen iltapäivän viettää lapsen kanssa. Onko sekin nyt väärin että lapsi saa omaa aikaa heidän kanssa?

Ainoa vääristymä mielestäni tuossa on se ettei sovitusta pidetä kiinni, vaan jätetään kertomatta eikä sitten voida huolehtia edes turvallisuudesta (luistellessa kypärä) ja vaarannetaan lapsen terveys (toipuminen ja kuntoutus kesken, olisi voinut olla todella kurja kokemus lapselle lähteä heikolla jalalla jään päälle, onneksi ei käynyt kuinkaan!)

Siis hetkonen. Ketjun alkupuolella kun kirjoitin ymmärtäväni ärsyyntymisen siitä että lapsi viedään harrasteisiin mihin ei ole lääkärin lupaa, tykkäsit ettei nuo terveysnäkökulmat ole ollenkaan se oleellinen juttu vaan pointti on että sinulta viedään mahdollisuus tehdä asioita lapsen kanssa ekaa kertaa. Nyt idea on taas nuo terveysnäkökulmat.

Jotenkin tuntuu surulliselta että isovanhemmat jotka kerran kuussa saa viettää muutaman tunnin aikaa lapsenlapsen kanssa aiheuttavat uimaan viemisellä vanhemmille (äidille?) paljon mieliharmia. Toki asioista on hyvä sopia etukäteen, siitäkin kirjoitin aiemmin, mutta silti tuntuu että teet tästä aivan liian ison jutun. On monia syitä miksi voisin kuvitella isovanhempien toimivan hyvässä tahdossa eikä suinkaan yrittävän jyrätä teitä. Tietty voi olla että teillä on jotain jännitteitä välillänne mitä ketjussa ei ole tullut ilmi.

Mutta muuten ihmettelen suhtautumistasi. Onko vauvasi vielä ihan vastasyntynyt jolloin hotmonimyrskyt selittäisivät asiaa? Tai oletko ehkä masentunut, loppuunpalanut tms? Tehnyt äitiydestä suoritteen mikä sinun täytyy hoitaa ja kokea oikealla tavalla tai kaikki menee sekaisin...

 

[Keittiönoita]

Minä niin ymmärrän ap:ta - tai ainakin luulen ymmärtäväni.

Ap:n ongelma ei ehkä ole niinkään tuo ensimmäisten kertojen kokematta jääminen vaan minäminäminä-isovanhemmat. Meidänkin lasten toinen mummo on tuollainen. HÄN haluaa ostaa lapsillemme lahjoja, HÄN haluaa kokea antamisen iloa niin paljon, että muille sitä ei jääkään. Kun laitettiin tiukat rajat, että lahjoja vain yksi per naama, HÄN päätti ostaa lahjan lähes kaikkien muittenkin sukulaisten puolesta (suurin piirtein kuolleita myöten). HÄN tahtoo kokea lastemme kanssa kaikenlaista, viis siitä, sopiiko se meidän elämäämme, periaatteisiimme ja sääntöihimme. Ja jos hänelle sanoo asiasta, hän loukkaantuu mahdottomasti ja heittäytyy vainoharhaiseksi.

Lopulta en enää jaksanut ja joulusta asti olen pitänyt hänet hyvin etäällä elämästäni. Huom. Minun elämästäni, ei lasten.

Mun oli ihan pakko pyytää toi 20 v lukemaan tämä ja ehdotin, että kävisi mummille ja ukille sanomassa, miten paskoja he ovat isovanhempina olleet kaikki nämä 20 vuotta. Poika oli asiasta eri mieltä

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Ap saa minun sympatiat, vaikka meidän lapsella ei olekaan tuollaisia auttavaisia isovanhempia (tätä kun moni täällä nyt hokee, että pitäisi olla niiiiiin tyytyväinen hoitoavusta kun itse ei sitä koskaan saa).

Minusta isovanhemmat kuulostaa "kilpailuhaluisilta", halutaan tarkoituksella kokea se eka kerta jossakin asiassa ennen vanhempia.

Ja minusta on tosi outoa, että jos lapsi on ollut hoidossa niin ei HETI kerrota, jo etukäteen, että mennään uimaan tai mitä ikinä onkaan suunnitelmissa. Miksi pitää toimia salaa, jos tarkoitusperät on hyvät? Jos isovanhemmat kuvittelisivat vain auttavansa kun vanhemmat ei saa itse aikaiseksi niin kyllä tuossa tilanteessa on ihan normaalia kertoa että hei, me käydäänkin sitten uimassa (koska ei se yllätyksenä tai päähänpistona varmasti tule isovanhemmille koska uimapukukin on jo hankittu valmiiksi). Mutta ei, sen sijaan salaavat eivätkä kerro edes heti lapsen vierailun jälkeen vaan vasta sitten kun ap ilmoittaa että ovat menossa uimaan ekaa kertaa.. ihan kuin tarkoituksella odotetaan sitä hetkeä jolloin saa vetäistä ap:lta maton jalkojen alta.

Tuossa tilanteessa kannattaa tosiaan jättää vain kertomatta niistä omista suunnitelmistaan, kerrotte sitten kun ne on jo toteutettuna. Jos sitten isovanhemmat itse keksivät jonkun uuden jutun mitä lapsi pääsee kokeilemaan ekaa kertaa niin ei varmasti aiheuta sellaista mielipahaa mitä nyt on aiheuttanut, koska isovanhemmat tuntuvat käyttäytyvän noin tahalleen.

 

[Keittiönoita]

Ap saa minun sympatiat, vaikka meidän lapsella ei olekaan tuollaisia auttavaisia isovanhempia (tätä kun moni täällä nyt hokee, että pitäisi olla niiiiiin tyytyväinen hoitoavusta kun itse ei sitä koskaan saa).

Minusta isovanhemmat kuulostaa "kilpailuhaluisilta", halutaan tarkoituksella kokea se eka kerta jossakin asiassa ennen vanhempia.

Ja minusta on tosi outoa, että jos lapsi on ollut hoidossa niin ei HETI kerrota, jo etukäteen, että mennään uimaan tai mitä ikinä onkaan suunnitelmissa. Miksi pitää toimia salaa, jos tarkoitusperät on hyvät? Jos isovanhemmat kuvittelisivat vain auttavansa kun vanhemmat ei saa itse aikaiseksi niin kyllä tuossa tilanteessa on ihan normaalia kertoa että hei, me käydäänkin sitten uimassa (koska ei se yllätyksenä tai päähänpistona varmasti tule isovanhemmille koska uimapukukin on jo hankittu valmiiksi). Mutta ei, sen sijaan salaavat eivätkä kerro edes heti lapsen vierailun jälkeen vaan vasta sitten kun ap ilmoittaa että ovat menossa uimaan ekaa kertaa.. ihan kuin tarkoituksella odotetaan sitä hetkeä jolloin saa vetäistä ap:lta maton jalkojen alta.

Tuossa tilanteessa kannattaa tosiaan jättää vain kertomatta niistä omista suunnitelmistaan, kerrotte sitten kun ne on jo toteutettuna. Jos sitten isovanhemmat itse keksivät jonkun uuden jutun mitä lapsi pääsee kokeilemaan ekaa kertaa niin ei varmasti aiheuta sellaista mielipahaa mitä nyt on aiheuttanut, koska isovanhemmat tuntuvat käyttäytyvän noin tahalleen.

Ei meillä ainakaan isovanhemmilla aina ollut etukäteen mitään suunnitelmia. Toki jos lähtivät viemään lasta jonnekin parin sadan kilometrin päähän Särkänniemeen tms paikkaan, niin siitä sovittiin erikseen. Mutta ei sellaisista asioista, johon idea saattoi mun vanhemmilla syntyä vasta sitten, kun lapsi oli jo hetken aikaa ollut heillä.

 

["hopla"]

Mun oli ihan pakko pyytää toi 20 v lukemaan tämä ja ehdotin, että kävisi mummille ja ukille sanomassa, miten paskoja he ovat isovanhempina olleet kaikki nämä 20 vuotta. Poika oli asiasta eri mieltä

Minäkään en usko, että ap: lapsi (tai minun lapseni) kokee isovanhempansa huonoina. Aloitushan koski sitä, että AP:STA TUNTUU kurjalta, sittemmin selitetystä syystä. Mulla esimerkiksi moinen tunne ei ole mitenkään hallitseva, mutta olen kokenut sen hetkittäin silti. Minusta ei ole kovin vaarallista tuossa tilanteessa purkaa tuntojaan palstalla. (kunhan on hyvä sateenvarjo) Itse ihmettelisin vasta, jos lapsen ja isovanhemman välejä yritettäisiin tarkoituksella torpedoida. Silloin siitä olisi haittaa lapselle, isovanhemmalle ja varmasti aikuistenkin keskinäisille väleille. Minusta ihmisestä saa tuntua vaikka miltä, kunhan hän osaa elää tunteensa kanssa ja hallita sitä. Ainahan on mahdollisuus mennä överiksi, mutta siihenkin voi saada mittakaavaa ja perspektiiviä keskustelupalstalta.

Hassusti tämä on lipsunut siihen suuntaan, että ap on laiska paska, joka ei ole edes uimahallissa käynyt. Oikea ongelmahan on siinä, että ap:n ja isovanhempien välillä on jokin tietokatkos, joko isovanhemmat eivät ymmärrä ap:n vinkkejä tai eivät vain toimi niiden mukaan. Kumpikin on inhimillistä. Jos kukaan ei tekisi virheitä, lyijykynän päässä ei tarvittaisi pyyhekumia.

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

Minä niin ymmärrän ap:ta - tai ainakin luulen ymmärtäväni.

Ap:n ongelma ei ehkä ole niinkään tuo ensimmäisten kertojen kokematta jääminen vaan minäminäminä-isovanhemmat. Meidänkin lasten toinen mummo on tuollainen. HÄN haluaa ostaa lapsillemme lahjoja, HÄN haluaa kokea antamisen iloa niin paljon, että muille sitä ei jääkään. Kun laitettiin tiukat rajat, että lahjoja vain yksi per naama, HÄN päätti ostaa lahjan lähes kaikkien muittenkin sukulaisten puolesta (suurin piirtein kuolleita myöten). HÄN tahtoo kokea lastemme kanssa kaikenlaista, viis siitä, sopiiko se meidän elämäämme, periaatteisiimme ja sääntöihimme. Ja jos hänelle sanoo asiasta, hän loukkaantuu mahdottomasti ja heittäytyy vainoharhaiseksi.

Lopulta en enää jaksanut ja joulusta asti olen pitänyt hänet hyvin etäällä elämästäni. Huom. Minun elämästäni, ei lasten.

Oi sinä kiteytit sen mitä meillä on. Se ei olisi paha jos jotkut asiat kokevat eka kerran tai joskus antavat jonkun lahjan, mutta he tekevät kaiken.

Ei se lapselle ole enää mitenkään erityistä saada meiltä vaikka synttärilahja kun isovanhemmat hukuttavat hänet lahjoihin. Tai sitten nuo ekat kerrat uusissa jutuissa, kun he tekevät sen kaiken aina ensin. Siltä se tuntuu.

Emme saaneet ostaa lapselle vaatteita, se oli turhaa kun he tekivät jo sen.
Ei ollut järkeä tehdä tilkkutäkkiä sängylle kun he tekivät sen.
Ei ollut mieltä ostaa mieleistämme pinnistä kun heiltä tuli heidän valitsema jo. Ekoille syntymäpäivillekin toinen mummo toi tekemänsä täytekakun. Se meni tylysti parvekkeelle ja syötiin tekemäni mutta tuntui pahalta.
Hankkivat harrastusvälineitä ja aloittavat niihin tutustumisen, meille ei jää missään sitä uutuuden kokemisen riemua (tai sitten kurjuutta, miten vain).


En yhtään ihmettele vaikka toisivat valitsemansa koulurepun ja penaalinkin aikanaan, tai rintaliivit kun on niiden aika. Luulisi näistä esimerkeistä ymmärrettävän että jotkut asiat ovat perheen omia eikä niitä ole pakko jakaa koko lähisuvun kesken.

hopla, kiitos, mieltä lämmittää että jotkut ymmärtävät. Tiedän että ajattelen jyrkästi, mutta näkökulmastamme liika on liikaa.

Toisen lapsen kanssa ovat toteuttaneet samaa rataa, taas tuli uusia vaatteita vaikka sanoimme ettei tarvitse, toivoin että tälle olisi voitu ostaa oma potkupukunsa, niin teimmekin mutta ei se tuntunut ihanalta kun mielessä painoi että on jo vanhat ja taas saadut uudet. Ihan itkettää kun en ole saanut kokea sitä minkä moni muu, kun etsii ja haalii vauvatarvikkeita. Meille ne kaikki kipattiin isoissa laatikoissa tutteja myöten.

 

["mimmu"]

Oi sinä kiteytit sen mitä meillä on. Se ei olisi paha jos jotkut asiat kokevat eka kerran tai joskus antavat jonkun lahjan, mutta he tekevät kaiken.

Ei se lapselle ole enää mitenkään erityistä saada meiltä vaikka synttärilahja kun isovanhemmat hukuttavat hänet lahjoihin. Tai sitten nuo ekat kerrat uusissa jutuissa, kun he tekevät sen kaiken aina ensin. Siltä se tuntuu.

Emme saaneet ostaa lapselle vaatteita, se oli turhaa kun he tekivät jo sen.
Ei ollut järkeä tehdä tilkkutäkkiä sängylle kun he tekivät sen.
Ei ollut mieltä ostaa mieleistämme pinnistä kun heiltä tuli heidän valitsema jo. Ekoille syntymäpäivillekin toinen mummo toi tekemänsä täytekakun. Se meni tylysti parvekkeelle ja syötiin tekemäni mutta tuntui pahalta.
Hankkivat harrastusvälineitä ja aloittavat niihin tutustumisen, meille ei jää missään sitä uutuuden kokemisen riemua (tai sitten kurjuutta, miten vain).


En yhtään ihmettele vaikka toisivat valitsemansa koulurepun ja penaalinkin aikanaan, tai rintaliivit kun on niiden aika. Luulisi näistä esimerkeistä ymmärrettävän että jotkut asiat ovat perheen omia eikä niitä ole pakko jakaa koko lähisuvun kesken.

hopla, kiitos, mieltä lämmittää että jotkut ymmärtävät. Tiedän että ajattelen jyrkästi, mutta näkökulmastamme liika on liikaa.

Toisen lapsen kanssa ovat toteuttaneet samaa rataa, taas tuli uusia vaatteita vaikka sanoimme ettei tarvitse, toivoin että tälle olisi voitu ostaa oma potkupukunsa, niin teimmekin mutta ei se tuntunut ihanalta kun mielessä painoi että on jo vanhat ja taas saadut uudet. Ihan itkettää kun en ole saanut kokea sitä minkä moni muu, kun etsii ja haalii vauvatarvikkeita. Meille ne kaikki kipattiin isoissa laatikoissa tutteja myöten.

MIKSI ET SIIS RAJOITA JA/TAI TOTEA SUORAAN, ETTÄ LAITAT TAVARAT ETEENPÄIN TARVITSEVILLE?!?!?! Eihän tuossa tilanteessa kukaan muu kuin teidän ikioma ydinperhe voi asiaan muutosta tehdä ja selkeästi sellaisen kaipuussa olet(te).

 

["hopla"]

Kyllä vain, omien vauvojen ja isompienkin lasten kanssa täytyy saada itsekin vähän tunnelmoida. Ei liene liikaa vaadittu?

Paha tosiaan sanoa, mikä nyt sitten on kiusantekoa ja mikä vain liiallista hössäystä avunantotarkoituksessa, mutta toisaalta normaali ihminen kai tajuaa, että ei voi mennä tekemään vaate- yms. valintoja toisten puolesta.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Ei meillä ainakaan isovanhemmilla aina ollut etukäteen mitään suunnitelmia. Toki jos lähtivät viemään lasta jonnekin parin sadan kilometrin päähän Särkänniemeen tms paikkaan, niin siitä sovittiin erikseen. Mutta ei sellaisista asioista, johon idea saattoi mun vanhemmilla syntyä vasta sitten, kun lapsi oli jo hetken aikaa ollut heillä.

Ok, ajattelin lapsemme isovanhempia tuota kirjoittaessani ja mietin, että kukaan heistä ei veisi lasta uimaan ilman ilmoitusta.. joku poniratsastus sopivasti voisi osua kohdalle jossain tmv. mutta tuollainen mihin pitää kuitenkin vähän edes varautua etukäteen eli ostaa uimapuku lapselle, luistimet jne. Varmasti soittaisivat ja kysyisivät ensin että joko meillä on nuo, eivät haluaisi ostaa turhaan itse kun lapset kuitenkin kasvaa sen verran nopeasti että jäisi pian pieneksi. Tai vaikka mummoloissa nuo olisikin niin varmasti soittaisivat ja varmistaisivat että asia on ok, jos eivät olisi sitä ennen tehneet lapsen kanssa keskenään. Siksi on vaikea kuvitella että jotkut toiset isovanhemmat ei kysy "lupaa" vaikka siihen uimaan viemiseen.

 

[Draumsyn]

[QUOTE="mimmu";25806660]MIKSI ET SIIS RAJOITA JA/TAI TOTEA SUORAAN, ETTÄ LAITAT TAVARAT ETEENPÄIN TARVITSEVILLE?!?!?! Eihän tuossa tilanteessa kukaan muu kuin teidän ikioma ydinperhe voi asiaan muutosta tehdä ja selkeästi sellaisen kaipuussa olet(te).[/QUOTE]

Minä tein lopulta noin ja ah ja voi sitä loukkaantumisen määrää. Ja sitä seurannutta vainoharhaisuutta. Kaikki, mitä sanoin ymmärrettiin väärin ja rivien välistä kaivettiin ihmeellisiä viestejä. Sain loukkaantuneita puheluita, jossa tivattiin kerta toisensa jälkeen, mitä oikein olin tarkoittanut ja aionko nyt ikinä enää uskaltaa antaa lapsiani HÄNEN hoitoonsa. Huoh.

Ymmärrän hyvin, jos ap ei ole valmis tuota kohtaamaan...