Isovanhempien vaatimuksista vauvan suhteen

[QUOTE="Aapee";25722682]Appivanhemmille ei riitä parin tunnin vaunulenkki tai mikään vähintään vuorokautta vähempi aika vauvan kanssa, se on käynyt selväksi... Ei mulla ole periaatteellista ongelmaa antaa lasta mummolle ja ukille hoitoon vaikka elokuvaillan ajaksi, tosin paskamaisen käytöksensä vuoksi juuri näille isovanhemmille ei juuri enää huvita antaa lasta hoitoon lyhyeksikään ajaksi.

Kohta niiden pitäisi tulla käymään ja asia tulee varmasti puheeksi. Nyt täytyy kovettaa luontonsa ja pitää puolensa, molemmat appivanhemmat ovat sen verran voimakastahtoisia ja hyökkääviä, että tästä saattaa syntyä railakas keskustelu : /[/QUOTE]

Oman lapsesi parhaaksi olisi mikäli teillä välit pysyisivät mahdollisimman hyvinä. Vaikutat kirjoitusten perusteella järkevältä äidiltä ja uskon, että saatte homman kuntoon alun hankaluuksista huolimatta. Päivän selväähän se on, ettei vauvaa voi tuon ikäisenä yökylään laittaa! Ja vaikka voisi, tulee isovanhempien kunnioittaa vanhempien päätöksiä. Miehesi pitäisi kyllä käydä tämä "sota" eikä sinun.

Suurin osa sinulle vastanneista kyllä saisi katsoa peiliin, sillä minun korviini he kuulostivat enemmän hirviöminiöiltä...

 

Austa asti lähtivät puhumaan pitemmästä ajasta vauvan kanssa, eivät edes ehdottaneet parin tunnin mittaista hoitoa. Minä sitä ehdotin, ei kelvannut, ei ole kuulemma sama asia kuin kokonainen viikonloppu.

Olisi tämä pitänyt jotenkin arvata, jo sairaalaan höökäsivät muutaman tunnin jälkeen vauvan syntymästä multa mitään kyselemättä ja aina nähdessämme etenkin anopilla on vaikeuksia antaa vauvaa pois sylistään, edes imetyksen ajaksi. Huutavanakin vain vimmaisesti hyssytetään ja melkein juostaan ympäri taloa, koetetaan tutin kanssa mennä pian jonnekin syrjään etten minä pääsisi ottamaan vauvaa. Aivan pimeetä :/
Oon koettanut olla hienovarainen ja kohtelias, jossakin se raja menee...

 

[QUOTE="puolitie";25722748]Sinun tai anteeksi hiiri MIEHESi tehtävä on tehdä se vanhemmilleen selväksi että apu otetaan ilolla vastaan (jatkoakin ajatellen ja isovanhempien siteen luomisen kannalta)
Muttase että heille on saatava selväksi ettei tuon ikäistä voi vielä viikonlopuksi antaa hoitoon.
Ja kun kerran kyse on ensimmisestä lapsenlapsesta niin aika kuultaa ne omat vauvamuistot
Ja siksikin on jopa hyvä niin isovanhemmille kuin lapselle että ensimmäiset kerrat on teidän kotona vain sen muutaman tunnin hoidossa.

Toki,voisithan kutsua isovanhemmat teille yökylään tai te mennä heile, perheenä siis.
Niin että sinä hoidat yö imetyksen mutta tuoreet isovanhemmat hoitaa vaipanvaihdot röyhtäytykset ym.
Näin voisi nopeaan muistua mieleen ettei se vauva arki ole niin ihanaa nukkumista ja vaipan vaihtoa

Mutta jos isovanhemmilla kuin tuoreella perheellä täysin joustamaton asenne heti jyrkkä ei niin eipä ihme jos sukset menee heti lapsiparan ensimmäisinä einviikkoinakin jo ristiin
Ja kaikki vain sen takia että jokainen haluaa olla se tärkeä ja juuri ainut hoitaja lapselle.[/QUOTE]

Tämän nimimerkin vastaukset ovat kyllä olleet tämän ketjun fiksuimpia.

Tosin siinä olen eri mieltä, että aapee vaikuttaa kyllä minun mielestäni kompromisseihin kykenevältä ja siten ongelma on todellakin isovanhempien järkkymätön asenne. Itse kukin voi siinä tilanteessa menettää helposti hermonsa, vaikka kuinka olisi alunperin halukas joustamaan. Ja ne hormonit eivät takuulla ielenrauhaa edistä...

 

[QUOTE="Aapee";25722823]Austa asti lähtivät puhumaan pitemmästä ajasta vauvan kanssa, eivät edes ehdottaneet parin tunnin mittaista hoitoa. Minä sitä ehdotin, ei kelvannut, ei ole kuulemma sama asia kuin kokonainen viikonloppu.

Olisi tämä pitänyt jotenkin arvata, jo sairaalaan höökäsivät muutaman tunnin jälkeen vauvan syntymästä multa mitään kyselemättä ja aina nähdessämme etenkin anopilla on vaikeuksia antaa vauvaa pois sylistään, edes imetyksen ajaksi. Huutavanakin vain vimmaisesti hyssytetään ja melkein juostaan ympäri taloa, koetetaan tutin kanssa mennä pian jonnekin syrjään etten minä pääsisi ottamaan vauvaa. Aivan pimeetä :/
Oon koettanut olla hienovarainen ja kohtelias, jossakin se raja menee...[/QUOTE]

Nyt todellakin tarvitset miehesi käymään ne keskustellut omien vanhempiensa kanssa. Joko mies hoitaa homman nyt ja saa isovanhemmat ruotuun tai sitten teillä täysi sota päällä.

 

Tulehan kertomaan kunhan kerkiät miten keskustelut meni! Aivan äimänä olen tätä ketjua lukenut ja taas kerran kiittänyt yläkertaa ihanista appivanhemmista Eihän kukaan järkevä ihminen kehtaa edes ehdottaa viikonlopun kestävää hoitoa tuon ikäiselle.. Ei edes yhden yön kestävää. Jos välitöntä tarvetta ei ole erottaa ensisijaista hoitajaa ja vauvaa, sitä ei todellakaan pitäisi tehdä. Ihan käsittämätöntä.

Tsemppiä!

 

[QUOTE="Aapee";25722823]Austa asti lähtivät puhumaan pitemmästä ajasta vauvan kanssa, eivät edes ehdottaneet parin tunnin mittaista hoitoa. Minä sitä ehdotin, ei kelvannut, ei ole kuulemma sama asia kuin kokonainen viikonloppu.

Olisi tämä pitänyt jotenkin arvata, jo sairaalaan höökäsivät muutaman tunnin jälkeen vauvan syntymästä multa mitään kyselemättä ja aina nähdessämme etenkin anopilla on vaikeuksia antaa vauvaa pois sylistään, edes imetyksen ajaksi. Huutavanakin vain vimmaisesti hyssytetään ja melkein juostaan ympäri taloa, koetetaan tutin kanssa mennä pian jonnekin syrjään etten minä pääsisi ottamaan vauvaa. Aivan pimeetä :/
Oon koettanut olla hienovarainen ja kohtelias, jossakin se raja menee...[/QUOTE]

Voi ap, toivon sinulle kovasti voimia ja rohkeutta vastustaa appivanhempiasi! Tai ylipäätään tehdä niin kuin itse parhaaksi näet!
Olen perheestä jossa isovanhemmat asuivat samassa taloudessa. Mummoni oli tosi vahvatahtoinen ihminen joka määräsi meidän lasten kasvatuksesta. Omat ihanat vanhempani olivat liian manipuloitavissa että olisivat kyenneet laittaa vastaan. Huolimatta tästä isovanhempien "rakkaudesta" (mun mielestä kyse oli vaan omistamisen- ja hallitsemisenhalusta), kenelläkään meillä lapsillä ei ole enää mitään välejä heihin. No yhellä veljistäni tosi viileät. en rupea kertomaan mikä kaikki tähän on johtanut mutta sydämmestäni toivon, että pidät puolesi! Tee niinkuin sinusta tuntuu sydämmessä hyvältä. Jos se maksaa välien menon appivanhempiisi, niin silloin he eivät olleet lastenlapsensa arvoisia.

 

Paljon voimia ja (suoriakin) sanoja ap.lle. Tiedän että tuossa tilanteessa pitäisi uskaltaa sanoa suoraan...ja varsinkin ku synnytyksestäkään ei ole aikaa, niin monesti sitä pelkän hormoonihuurun takia ei kykene avautuu.

Iso hali sinne, tuuhan kertoo miten kävi, jos jaksat.

 

Kuins kävi

 

No niin, juuri lähtivät. Aika lyhyeksi jäi kyläily ja hyvä niin, nyt keittää ja isosti. Ottivat pian saavuttuaan viikonlopun puheeksi, heillä oli ajatuksena jo tämä tuleva viikonloppu tai sitä seuraava. Mies mutisi pientä vastalausetta ja äitinsä lyttäsi poikansa heti pelkästään puhumalla voimakkaasti päälle. Multa tultiin kädet ojossa hakemaan vauvaa syliin ja kohdistettiin muhun hyvinkin vaativia äänenpainoja ja tiukattiin viikonlopusta. Kieltäydyin ja sain aikamoisen ryöpyn osakseni. Anoppi mesosi, että mun tarkoituksenani on ilmeisesti estää heidän osallistumisensa lapsen elämään (wtf?!) ja appiukko virnuili vittumaisesti taustalla, että mitäs minä sanoin, arvasinhan minä. Poikansa oli vaiti ja tuijotteli sukkiaan. Mä nielin itkua ja koetin pysyä rauhallisena, kun mun kodissani joku pitelee mun vauvaani sylissään ja samalla vittuilee mulle. Anoppi meuhkasi, ettei varmasti tule tarjoamaan "lastenhoitoapua" enää saatuaan näin "kylmää kyytiä" ja joutuu nyt sitten perumaan ystävänsä viikonloppuvierailun, tämä oli tulossa "mummin tyttöä" katsomaan mutta joutuu nyt hänkin sitten pettymään koska tytön äiti ei anna lasta mummille hoitoon.

Lähtivät karmit kaulassa jäätävän hiljaisuuden vallitessa, mä aloin itkeä ja ihan vapisin vihasta tuossa :,(

Että sellainen sessio.

 

:hug:

No, kyllä ne isovanhemmat sieltä taas takaisin tulevat, kun eivät vauvan takia malta pysyä poissakaan. Jos ihme tapahtuu ja eivät tulekaan, sen parempi, että pidit puolesi nyt. Ovat sen verran vallanhaluista porukkaa silloin.

:hug:

 

Pyydät anopin vaikka vaunuttelemaan vauvan kanssa teille. Tai muuten vaan kyläilemään useammin. Anoppia voi olla näkemättäkin jos on sukset ristissä moisen asian vuoksi kuin imetyksen

 

Meillä on edelleen monesti papan hoitaminen sitä, että pappa katselee tvtä meillä ja hoidettava nukkuu 3h päiväunia ulkona rattaissa Sillä välin ehtii esim leffaan sopivasti.

 

[QUOTE="Aapee";25723430]No niin, juuri lähtivät. Aika lyhyeksi jäi kyläily ja hyvä niin, nyt keittää ja isosti. Ottivat pian saavuttuaan viikonlopun puheeksi, heillä oli ajatuksena jo tämä tuleva viikonloppu tai sitä seuraava. Mies mutisi pientä vastalausetta ja äitinsä lyttäsi poikansa heti pelkästään puhumalla voimakkaasti päälle. Multa tultiin kädet ojossa hakemaan vauvaa syliin ja kohdistettiin muhun hyvinkin vaativia äänenpainoja ja tiukattiin viikonlopusta. Kieltäydyin ja sain aikamoisen ryöpyn osakseni. Anoppi mesosi, että mun tarkoituksenani on ilmeisesti estää heidän osallistumisensa lapsen elämään (wtf?!) ja appiukko virnuili vittumaisesti taustalla, että mitäs minä sanoin, arvasinhan minä. Poikansa oli vaiti ja tuijotteli sukkiaan. Mä nielin itkua ja koetin pysyä rauhallisena, kun mun kodissani joku pitelee mun vauvaani sylissään ja samalla vittuilee mulle. Anoppi meuhkasi, ettei varmasti tule tarjoamaan "lastenhoitoapua" enää saatuaan näin "kylmää kyytiä" ja joutuu nyt sitten perumaan ystävänsä viikonloppuvierailun, tämä oli tulossa "mummin tyttöä" katsomaan mutta joutuu nyt hänkin sitten pettymään koska tytön äiti ei anna lasta mummille hoitoon.

Lähtivät karmit kaulassa jäätävän hiljaisuuden vallitessa, mä aloin itkeä ja ihan vapisin vihasta tuossa :,(

Että sellainen sessio.[/QUOTE]

Hyvä, että pidit pintasi!!

:hug:

Kyllä ne appivanhemmat siitä rauhoittuu, ja jos ei rauhoitu niin oma häpeänsä se sitten on.

 

[QUOTE="Aapee";25723430]No niin, juuri lähtivät. Aika lyhyeksi jäi kyläily ja hyvä niin, nyt keittää ja isosti. Ottivat pian saavuttuaan viikonlopun puheeksi, heillä oli ajatuksena jo tämä tuleva viikonloppu tai sitä seuraava. Mies mutisi pientä vastalausetta ja äitinsä lyttäsi poikansa heti pelkästään puhumalla voimakkaasti päälle. Multa tultiin kädet ojossa hakemaan vauvaa syliin ja kohdistettiin muhun hyvinkin vaativia äänenpainoja ja tiukattiin viikonlopusta. Kieltäydyin ja sain aikamoisen ryöpyn osakseni. Anoppi mesosi, että mun tarkoituksenani on ilmeisesti estää heidän osallistumisensa lapsen elämään (wtf?!) ja appiukko virnuili vittumaisesti taustalla, että mitäs minä sanoin, arvasinhan minä. Poikansa oli vaiti ja tuijotteli sukkiaan. Mä nielin itkua ja koetin pysyä rauhallisena, kun mun kodissani joku pitelee mun vauvaani sylissään ja samalla vittuilee mulle. Anoppi meuhkasi, ettei varmasti tule tarjoamaan "lastenhoitoapua" enää saatuaan näin "kylmää kyytiä" ja joutuu nyt sitten perumaan ystävänsä viikonloppuvierailun, tämä oli tulossa "mummin tyttöä" katsomaan mutta joutuu nyt hänkin sitten pettymään koska tytön äiti ei anna lasta mummille hoitoon.

Lähtivät karmit kaulassa jäätävän hiljaisuuden vallitessa, mä aloin itkeä ja ihan vapisin vihasta tuossa :,(

Että sellainen sessio.[/QUOTE]

:hug:

Tuohon on yksi ainoa vaihtoehto: porttikielto. Mikä hitto sitä sun miestäs vaivaa? Antaa vanhempiensa mekastaa, ja määräillä teidän kodissanne. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että sun on näytettävä se "kaapin" paikka, ja sanoa kylmästi ettei teille ole tulemista ellei asenne ala muuttua. En enää päästäis tollasia ihmisiä lähellekään lastani. Pidä pintasi äläkä anna heidän määrätä. Nyt on kyse sun lapsestasi.

 

Hienoa, että pidit omaa ja ennenkaikkea lapsesi puolta!

Itse olisin tilanteessasi äärettömän vihainen paitsi appivanhemmille, myös miehelleni, joka ei omaa lastaan uskaltautuisi puolustamaan.

Todella kurjaa, että olet joutunut tuohon tilanteeseen Vauva-ajan kun kuuluisi olla onnellista aikaa! Nyt koetat unohtaa mokomat, ja keskittyä iloitsemaan lapsestasi

 

Meillä mummo ei ymmärrä että ei huvikseen haluta 11kk ikäistä laittaa yökylään. koetettiin vaan selittää että ehtii olla isompanakin, ja sitten vaikka jos meille tulisi jotain menoja että ehdottomasti ei lapsia. että viimestään sitten kesäkuussa kun sonisphere kutsuu meitä niin mummi saa yökylään

 

Onko sun miehes ainoa lapsi? TUli vaan mieleen...tai ainoa poika?

Hyvä että pidit pintas ja pidät edelleen. Jos oisin sun housuissa nii mun mielestä parempi ois vaikka laittaa välit kokonaan poikki jos ei muuten homma suju, sulla ei oo mitään velvollisuutta kuunnella tuollaisia pään aukomisia omassa kodissasi. Ja miehelles pitäisi puhuttelun asiasta että sen täytyy sanoa selkeesti oma mielipiteensä myös.

Mun mielestä noi tyypit kuulostaa niin pimeiltä että tuollaisille en uskaltais antaa lapsiani yökylään isompanakaan.

 

Millä ihmeellä sun miehesi on saanut lapsen alulle, onko sillä munaa ollenkaan?? (Anteeksi.) Mutta voi herranjestas, porttari tuollaisille isovanhemmille!! Joku puhui narsistisesta vanhempi-lapsi suhteesta heidän ja miehesi välillä ja siltä kyllä pahasti kuullostaa.
Nimimerkillä "kokemusta on"; lapsi pärjää kyllä vallan mainiosti yhdilläkin isovanhemmilla! En VARSINKAAN NOIN PIAN SYNNYTYKSEN JÄLKEEN kun hormoonitkin heittelee miten sattuu, antaisi kenenkään, en mieheni enkä hänen vanhempiensa HYPPIÄ NENILLENI NOIN! Ulos vaan, koti on sinun, lapsi SINUN ja miehesi, E-I H-E-I-D-Ä-N NÄYTTELYKAPPALEENSA.

 

Mies on todellakin vanhempiensa suhteen kovin heikoilla. Perheensä ainoa lapsi. Olisi tässä vuosien mitalta vaikka mitä kerrottavaa tästä perheestä, mutten viitsi kovin tarkalleen kertoa... Sekä anoppi että appi ovat voimakkaita luonteita, jotka ovat mm. päättäneet poikansa ammatin ja aiemmin asuinpaikan, miniää eivät päässeet valitsemaan ja nyt taitaa ketuttaa se B) Muhun suhtautuivat kyllä ennen tytön syntymää kovin ystävällisesti, jokin on muuttunut tässä kuukauden mittaan

Surettaa kyllä kaikki tämä, en haluaisi olla riidoissa Mutta konttaamaan en tässä asiassa ala, toivottavasti eivät odota mun soittelevan perään, että hakekaa vaan tyttö viikonlopuksi.
Olo on tavallaan surkea, tavallaan huojentunut...

Täytyy taas tänä iltana puhua tuon miehen kanssa suhteestaan vanhempiinsa. Itse olisin sitä mieltä, että mitä vähemmän pääsevät vaikuttamaan mieheeni, sen parempi. Muuttuu Juhana Vileniksi kun vanhempansa kohauttavat kulmiaankaan :headwall:

 

Meillä mummo ei ymmärrä että ei huvikseen haluta 11kk ikäistä laittaa yökylään. koetettiin vaan selittää että ehtii olla isompanakin, ja sitten vaikka jos meille tulisi jotain menoja että ehdottomasti ei lapsia. että viimestään sitten kesäkuussa kun sonisphere kutsuu meitä niin mummi saa yökylään

11 kk on jo eri asia kuin 5 viikkoa.
Mutta jos kotona on kaksi aikuista ja esim. pari pikkusisarustaan palvovaa teiniä, niin en minäkään taitaisi antaa...
eikä se ole minulle kunniaksi.

:ashamed:

 

MÄ ARVASIN ETTÄ SUN MIES ON AINOKAINEN!!!! MÄÄ TIESIN SEN!! NIIN NIIN NIIN MONTA TUOLLAISTA TAI JOTAIN MUUTA KAUHUTARINAA OON KUULLU JA OMASSAKIN LÄHIPIIRISSÄ ON JA AINA SE MIES ON AINOKAINEN. USEIMMITEN TÄYSIN AINOKAINEN, JOISSAIN PERHEISSÄ AINOKAINEN POIKA. Mulle on tullu sellanen olo että kaikkein vaarallisinta on naida ainokainen poika, koska silloin on suurin todennäköisyys saada hullu anoppi ja appi.

Otan osaa, ap. Mutta oikeesti sun miehes on nyt otettava itseä niskasta kiinni ja pidettävä sun ja vauvan puolta. Mun eräällä ystävällä on sama asetelma, naimisissa ainokaisen pojan kanssa ja anoppinsa on todellinen hirviö, Ja poika eli ystäväni mies on just kans sellanen ettei se osaa sano vastaan äidilleen. ystäväni elämä on tosi helvettiä ja joutuu itse koko ajan laittamaan anopille kampoihin kun se sekaantuu koko ajan heidän elämäänsä (nyt oottavat lasta niin anoppi tyyliin määrää että minkälaisia vaatteita lapselle pitää ostaa ja ku ystävä oli jo jotain ostanu nii on suureen ääneen arvostellu valintoja että kun ihan pieleen meni ja plaaplaa. Heillä ennestään jo lapsia ja anoppi sekaantuu koko ajan lastenhoitoon ja antaa ymmärtää että ystäväni on maailman huonoin äiti kun tekee toisin kuin hän on tehny ainokaisensa kanssa ja sekin jos lapsi saa nuhan niin on äidin syytä).

 

[QUOTE="Aapee";25723773]Mies on todellakin vanhempiensa suhteen kovin heikoilla. Perheensä ainoa lapsi. Olisi tässä vuosien mitalta vaikka mitä kerrottavaa tästä perheestä, mutten viitsi kovin tarkalleen kertoa... Sekä anoppi että appi ovat voimakkaita luonteita, jotka ovat mm. päättäneet poikansa ammatin ja aiemmin asuinpaikan, miniää eivät päässeet valitsemaan ja nyt taitaa ketuttaa se B) Muhun suhtautuivat kyllä ennen tytön syntymää kovin ystävällisesti, jokin on muuttunut tässä kuukauden mittaan

Surettaa kyllä kaikki tämä, en haluaisi olla riidoissa Mutta konttaamaan en tässä asiassa ala, toivottavasti eivät odota mun soittelevan perään, että hakekaa vaan tyttö viikonlopuksi.
Olo on tavallaan surkea, tavallaan huojentunut...

Täytyy taas tänä iltana puhua tuon miehen kanssa suhteestaan vanhempiinsa. Itse olisin sitä mieltä, että mitä vähemmän pääsevät vaikuttamaan mieheeni, sen parempi. Muuttuu Juhana Vileniksi kun vanhempansa kohauttavat kulmiaankaan :headwall:[/QUOTE]

Ei vitsi, tää vois olla kun mun elämästä. Mun mies myös ainut lapsi, jonka elämästä äiti on päättänyt lähes aina. Kun ruvettiin seurusteleen niin anoppi soitteli vielä pojalleen päivittäin. Hän kertoi mitä saa/pitää tehdä ja mitä ei. Muakin anoppi koitti epäsuorasti ohjailla mutta ihan suoraan ei kehannut. Sitten syntyi meidän eka lapsi ja ai jai sitä sähläämistä. Anoppi luuli, että saa hoitaa meidän lapsen oman mielensä mukaan. Sanoin miehelle, että nyt on valinnan paikka; joko hän ajattelee meidän perheen parasta tai vanhempiensa parasta. Mies miehistyi ihan silmissä ja kun anoppi tuli neuvomaan= kertomaan mitä tehdä meitä taas kerran niin mies pisti ekan kerran äidillensä kampoihin. Kauhea sota syntyi siitä ja meidät haukuttiin maan rakoon. Tällaisia episodeja sattui vielä muutama ja sattuu toisinaan vieläkin. Parasta on kuitenkin se, että mies uskaltaa vihdoinkin olla omaa mieltään eikä nöyristele vanhempiaan. Meillä on oma perhe jossa eletään meidän perheen säännöillä. Tämä on anopinkin ollut pakko hyväksyä. Välillä anoppi pitää mökätyskuureja ja välillä haukkuu meitä mutta kun siihen osaa suhtautua niin, että hän purkaa vaan omaa turhautumistaan, niin kyllä siitä selviää. Mutta mieheni kanssa en takuulla olisi jatkanut ellei hän olisi loppujen lopuksi kyennyt olemaan mies.
Toivotaan ap että sunkin miehestä kuoriutuu vielä jonain päivänä perhettään puolustava tiikeri. Pitäisköhän sunkin antaa joku uhkavaatimus?

 

Ahdistaa ihan sun puolesta aapee. Kammottavaa käytöstä isovanhemmilta. Jos niille ei mene perille, mitä olet sanonut, niin lähetä ne matkoihinsa. Ei sun tarvitse todellakaan kuunnella tuollaista. En antais niille lasta hoidettavaksi ilman, että sä tai miehes ootte läsnä.

 

Meillä oli ihan samanlaista! Otan niin osaa!

 

Mäkin kehottaisin sua puhumaan sen miehesi kanssa vielä, vakavasti ja painokkaasti! Olet varmaan jo selittänytkin hänelle, mitä mieltä olet asiasta, miksi olet sitä mieltä mitä olet ja muut asiaan liittyvät seikat. Olisi niin kauhean tärkeää saada se kumppanin tuki tähän asiaan! Miten voisit saada miehesi pitämään sinun ja teidän vauvanne puolia omia vanhempiaan vastaan?

Olipa kyllä sinulla koettelemus. Mikä mieliala/asenne oli miehelläsi, kun näki sinun surkean olosi kun appivanhemmat olivat lähteneet?