Olen älykäs nainen ja saan koko ajan kärsiä siitä.

Olen tutkitusti huippuälykäs nainen (Mensassakin sisällä). Lapsesta asti olen kokenut olevani erilainen. Osaan yhdistää heti pikkuasiat isompiin kokonaisuuksiin. Osaan ennustaa tulevia tietyistä merkeistä. Aavistan, mitä eri ihmiset seuraavaksi sanovat ja miten he käyttäytyvät. En jaksa selittää tarkemmin, kun ette kuitenkaan ymmärrä ;-)
Luulisi, että olisin onnellinen, mutta ei. Onhan minulla huipputyöpaikka toki, mutta siihen se sitten jääkin. Kärsin siitä, että suurin osa miehistä on minuun verrattuna niin tyhmiä, etten kestä heitä. Siksi minulla ei ole parisuhdetta. Kaikki tapaamani miehet ovat alusta asti niin ennustettavia ja lapsellisia. Miehiä kyllä saisin, mutta en kerta kaikkiaan pysty. Olisi väärin näytellä, jos ei pysty kunnioittamaan toista.
Nyt olen miettinyt lapsen hankkimista ilman miestä, koska ikää alkaa jo olla (35). Tiedän jo etukäteen, miten muut siihen suhtautuvat, mutta ei se minua lannista. Selviän, tiedän sen.
Minulla on paljon ystäviä ja seuraakin, mutta pidän muita hirvittävän typerinä. En tietenkään näytä sitä. Minua pidetään tasaisena, rauhallisena ja mukavana ihmisenä noin yleisesti. Ihmetellään toki, miksi miestä ei ole.
En ole törmännyt muihin kaltaisiini, joten olen tuomittu elämään henkisesti yksin kai loppuelämänä. Oli pakko purkautua jossain nimettömänä

Saanko kysyä että helpottiko tää sun palsta sua yhtään?
ja jos puhut totta niin on tohon tilanteeseen on aika monta lääkettä minun mielestäni.
esim: relaa, oo vaatimattomampi, muutkin ihmiset ärsyyntyy eli jos puhuit totta niin oletan että kuittailet heidän virheistään ehkä liian turhan usein
toivottavasti olin jotenkin avuksi

 

Älykkään ihmisen ongelma toisten ihmisten kanssa ei välttämättä ole siinä, että toinen laukoo tyhmiä. Kaikki (ainakin minun mielestäni) laukovat ainakin silloin tällöin jotain ajattelematonta. Mutta ongelma voi olla siinä, että jos rittävän monta kertaa kysyy ihmiseltä "oletko ajatellut tätä..." tai "mitä ajattelet tästä..." jostakin ihan arkisen oloisesta asiasta eikä mistään ydinfysiikasta, niin vastaus on koko ajan "En oo ajatellut". Siihen jossain vaiheessa turhautuu.

Itse en ole suurestikaan sosiaalisesti suuntautunut, mutta jossain vaiheessa nuorena tein havaintoja, minkälaisista asioista miehet pitävät naisissa noin keskimäärin, ja pyrin näyttämään siltä omien fyysisten rajoitusteni ehdoilla, jotta mahdollisuuteni olisivat mahdollisimman moninaiset. Sitten asetin kaksi ehtoa
-Miehen tulee olla älykäs
-Miehellä tulee olla samankaltainen maailmankatsomus
Tälläisia miehiä oli itseasiassa useampi, eri tavoin älykkäitä. Näistä saattoi sitten valita muuten miellyttävän. :xmas:

 

Ihan mielenkiintoinen ketju nostettu... Joiltain osin kyllä ymmärrän ap:tä. Minä olin ainakin kouluaikana erityislahjakas. Mutta eipä siitä perskoulussa mitään iloa ollut. Päinvastoin. Tylsää, alisuorittamista, motivaationpuutetta. Jopa siinä määrin, että itsetunnolle alkoi käydä huonosti. Usein tunneilla jotain asiaa selitettiin ja selitettiin ja minä ihmettelin, että onko tässä nyt joku paljon monimutkaisempi juttu, kun tätä pitää noin vatvoa - ja minä en vain tajua, muka.

Aikuisenakin on tilanteita, joissa tekisi mieli vähän hoputtaa ihmisiä, kun oikeasti voi tylsistyä vaikkapa kokouksessa, kahvipöydässä tms. kun aaaasiaaaa piiitääää vaaatvooooaaa.

Mutta: pääsääntöisesti nautin seurasta, käytän lahjakkuuttani arjessa, arvostan kaikenlaisia ihmisiä (paitsi tahallisia kuspäitä). Lapseni ovat osoittautuneet jonkinasteisiksi kirjaneroiksi (tähän sellainen vieno ja anteeksipyytävä sävy, kun kukaanhan ei saa ä l y l l i s e s t i olla toista parempi, esim. musikaalinen erikoislahjakkuus taas on sallittua ja sitä jopa ihaillaan). Nyt sitten kamppaillaan koulunkäynnin kanssa, ja ollaan samassa tilanteessa kuin minä aikoinani: lapset pitkäöstyvät koulussa, eivät motivoidu ja ehkä ovat syrjäytymisvaarassakin.

 

Älykkäät ihmiset on tuomittu enemmän tai vähemmän yksinäisyyteen. Mensaan pääsevän minimiälykkyysosamäärä taitaa olla hiukan alle 150. Tällaisia ihmisiä on erittäin vähän.

Jos normaali, älykkyysosamäärältään noin 100 omaava henkilö laitettaisiin elämään ihmisjoukkoon jonka yleinen älykkyysosamäärä olisi 50, hän kokisi saman tilanteen. Normaali ihminen ei kykene tasa-arvoiseen ystävyyssuhteeseen pahasti kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Erittäin älykkäät eivät kykene vastaavasti sulautumaan normaali-ihmisten joukkoon. 50 pisteen älykkyysosamääräero on niin suuri, että ihmiset ovat kuin toiselta planeetalta.

Oma ÄO:ni on 140-160 tienoilla (en ole virallisisissa Mensan testeissä sitä kuitenkaan testannut) ja kykenen täysin ymmärtämään alkuperäisen kirjoittajan tilanteen. En itsekään pysty viettämään aikaa ihmisten kanssa joiden ajattelumaailma on minulle täysin vieras tosi-tv:eineen, salkkareineen, jääkiekkoineen, lapsineen jne. Katson asioita paljon laajemmista näkökulmista ja pidän täysin erilaisista asioista.

 

[QUOTE="Urkki";25713826]Älykkäät ihmiset on tuomittu enemmän tai vähemmän yksinäisyyteen. Mensaan pääsevän minimiälykkyysosamäärä taitaa olla hiukan alle 150. Tällaisia ihmisiä on erittäin vähän.

Jos normaali, älykkyysosamäärältään noin 100 omaava henkilö laitettaisiin elämään ihmisjoukkoon jonka yleinen älykkyysosamäärä olisi 50, hän kokisi saman tilanteen. Normaali ihminen ei kykene tasa-arvoiseen ystävyyssuhteeseen pahasti kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Erittäin älykkäät eivät kykene vastaavasti sulautumaan normaali-ihmisten joukkoon. 50 pisteen älykkyysosamääräero on niin suuri, että ihmiset ovat kuin toiselta planeetalta.

Oma ÄO:ni on 140-160 tienoilla (en ole virallisisissa Mensan testeissä sitä kuitenkaan testannut) ja kykenen täysin ymmärtämään alkuperäisen kirjoittajan tilanteen. En itsekään pysty viettämään aikaa ihmisten kanssa joiden ajattelumaailma on minulle täysin vieras tosi-tv:eineen, salkkareineen, jääkiekkoineen, lapsineen jne. Katson asioita paljon laajemmista näkökulmista ja pidän täysin erilaisista asioista.[/QUOTE]

No jopas on naurettavaa soopaa! Mensan raja on kaksi standardipoikkeamaa yli keskimääräisen ÄO:n, ja sen ylittää n. 2% väestöstä. Mensan rajan ylittäminen ei siis tarkoita että henkilö olisi huippuälykäs; Suomessa on n. 100 000 ihmistä jotka ylittävät kyseisen rajan.

Huippuälykkäänä voidaan alkaa pitää kolme (n. joka 400. ihminen) tai neljä standardipoikkeamaa (n. joka 11 000. ihminen) keskiarvon ylittäviä. Suomessa noita neljän standardipoikkeaman ihmisiä on siis noin 450 kpl.

Oikeasti huippuälykkäät ovat harvoin kiinnostuneita älykkyystesteistä tai Mensan jäsenyydestä. He tekevät vaativaa työtä ja menestyvät tyypillisesti hyvin elämässään. He eivät tarvitse itsetunnon pönkitysta jostain testipaperista tai ÄO-lukemasta eivätkä tyypillisesti ole käyneet älykkyystesteissä. Huippuälykkäät myös usein tulevat toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, koska heillä riittää kapasiteettia ymmärtää se, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on erilaisia henkisiä kykyjä ja lahjoja.

Mensa onkin lähinnä geneettisesti hieman lahjakkaiden mutta muuten ongelmaisten ihmisten seura. Jäseninä on paljon ihmisiä jotka eivät ole menestyneet elämässään geeneistään huolimatta ja kärsivät huonosta itsetunnosta.

Alkuperäinen kirjoittaja on hyvä esimerkki ihmisestä, jolla "älykkyys" on noussut hattuun ja hän kuvittelee olevansa jotenkin muita parempi ihminen jonkun testituloksen perusteella. Itse asiassa vaikuttaa että hän on varsin säälittävä tapaus, koska ei pysty suhtautumaan muihin ihmisiin empaattisesti ja lämpimästi vaan nähtävästi yrittää pönkittää epävarmaa egoaan "älykkyytensä" korostamisella. Vähän sama ilmiö kuin omaisuudella leveily.

Oikeasti arvostettavia ihmisiä ovat ne, jotka ihan riippumatta älykkyydestään tai omaisuudestaan suhtautuvat muihin ihmisiin aidon rakastavasti ja kunnioittavasti, olivat muut ihmiset sitten kuinka tyhmiä tai köyhiä tahansa. Tämä on Mensafriikeiltä tainnut useasti jäädä huomaamatta.

 

Ja mikäs saavutus se Mensa sitten on? Tai se että pitää itseään parempana kuin muita? Katsos kun se viisaus ei johdu ainoastaan älykkyysosamäärästä. Se on älykkyyden, elämänkokemuksen ja tunneälyn yhteissumma. Ja noista kolmesta valitettavan monelta ns. viisaalta puuttuu kaksi. Ja viisaus on niin paljon parempaa kuin älykkyys.

Niinpä! Ei se looginen älykkyys yksinään pitkälle vie...

Mä tunnen todella monta Mensan jäsentä, itsekin pääsisin, jos vain menisin! Vaan miksi??? Kun ei kiinnosta!

No, jos sä nyt oot tosissas, niin sulta puuttuu täydellisesti tuo tunneäly! Ja ilmeisesti kuvittelet olevasi jokin yli-ihminen????

Mulla on ystävä, jonka äo on varmasti maksimissaan 100, todennäköisesti vähän alle, mutta en mä kärsi tuosta ystäväni loogisen älykkyyden puutteesta. Ihana ihminen, lämmin sydän, YSTÄVÄ, äh, luojan kiitos ite en luule olevani häntä parempi ihminen!

 

Aloittaja on varmasti jollakin osa-alueella älykäs, mutta todella älykäs ihminen ei kärsi samanlaisista epäsosiaalisesta ominaisuudesta: Aloittaja ajattelee olevansa yli-ihminen muihin nähden, mikä (jos älykäs on, ymmärtää kyllä) ei pidä paikkaansa, vaan hän peittelee epäsosiaalista ominaisuuttaan perustelemalla sen itselleen sillä, ettei löydä ns. haastetta toisista ihmisistä. Todella älykäs ihminen löytää haasteen vaikkapa yksisoluisesta alkueläimestä ja saattaa omistaa elämänsä sen tutkimiseen.

Ehkäpä aloittajan puutteellinen sosiaalinen taito pitää hänet loppuelämänsä yksinäisenä? Ehkä niin on hyväkin? Täyttyisikö hänen kohdallaan esim. DSM-IV:n kriteereillä narsistisen persoonallisuuden määritelmä?

Aloittaja kaipaa seuraa ja lasta, mutta henkii samanaikaisesti empatiakyvyttömyyttä ja halveksuvaa asennetta muita kohtaan yleistäen. Perusteena lapsenhankkimiselle on ikä. Ehkei kuitenkaan kannattaisi niin ontolla perusteella hankkia lasta - älykkäänä ihmisenä sen varmasti itsekin ymmärtää...? Lapsi ei ole myöskään vastaus yksinäiseen elämään.

Toivottavasti kypsyt ja opit vielä elämästä, ja toivut pettymyksistäsi, aloittaja.

 

Älykyys - on niin paljon muutakin kuin ÄO. Rehellisesti minulle on sama mikä toisen ÄO on jos hän on henkisiltä kyvyiltää vajakki. Näitä ihmisiä näkee toisinaan, ovat lahjakaita työssään ja nopea älysiä. Mutta heillä ei ole mitään käsitystä miten tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Monasti nostavat myös itseään jalustalle.

Sitten on myös näitä neroja jotka ovat älykäitä - myös ihmisyydeessä. He ovat kuin kuka tahansa keskivertoihminen noin normaalissa kanssa käymisessä. Heidän ei tarvitse paremmuuttaan tuoda esiin, koska he tiedostavat senkin että joku toinen voi olla häntä älykäämpi jollain toisella elämän alueella. Jos vaikkapa näin: Ihminen, joka hallitsee täydellisesti vaikkapa teoreettisen fysiikan, ei osakaan tehdä sähkötöitä. Hän voi siis rehellisesti tunnustaa että se ammattikoulun käynnyt sähkäri onkin häntä fiksumpi - ja ennen kaikkea kätevämpi, tuossa työssä. Se mihin fyysikolla menisi aikaa viikko, sujuu sähkäriltä 2 tunnin rupeamalla.

 

(Välillä on muuten lievästi piinaavaa, kun tällainen ketju nousee historian syövereistä ja samalla kun sen näkee jotenkin aavistaa, että on kirjoittanut siihen, muttei yhtään muista mitä.... Auh. Yhtä piinallinen hetki joka kerta. )

 

Oikeasti arvostettavia ihmisiä ovat ne, jotka ihan riippumatta älykkyydestään tai omaisuudestaan suhtautuvat muihin ihmisiin aidon rakastavasti ja kunnioittavasti, olivat muut ihmiset sitten kuinka tyhmiä tai köyhiä tahansa. Tämä on Mensafriikeiltä tainnut useasti jäädä huomaamatta.

Eipä tämä keskustelu käsitellyt sitä kuka on arvostettava tai ei. Kyse on siitä, että miten erilaiset ihmiset kokevat sosiaaliset tilanteet.

Olen aivan varma, että jos ÄO:ltaan noin 100 tienoilla oleva ihminen laitetaan koko elämänsä ajaksi sellaiseen seuraan jossa ÄO on keskimäärin 50, hän ahdistuisi ehkä jopa enemmän kuin tämän ketjun aloittaja.

On aivan ymmärrettävää, että jos ÄO on noin 150, sellaisten ihmisten seura joiden ÄO on keskimäärin 100, tuntuu vieraalta.

Kyse ei ole siitä ketä arvostetaan ihmisenä tai ketä ei, vaan yksinkertaisesti siitä tosiasiasta, että aivotoiminta on niin erilaista, että yhteistä on vaikea löytää. Kyse ei ole arvostuksesta tai sen puutteesta. Olen varma, että et itsekään viihdy seurassa jossa ÄO on noin 50 muuten kuin lähinnä auttamassa heitä.

 

Ehkäpä ongelmasi onkin heikko itsetunto. Hakeudut tyhmien miesten seuraan joita et sitten voi sietää. Maailmassa on paljon älykkäitä miehiä jotka hakevat älykästä seuraa. Jostain syystä et kohtaa heitä. Onko se alitajoista välttelyä?

 

Itse ymmärrän ap:tä, olen kärsinyt samoista ongelmista. Mielestäni se vaan on seksikästä jos mies on selkeästi älykkäämpi, eikä tarvitse koko ajan hävetä hänen möläytyksiään. Nyt tosin olen löytänyt unelmieni prinssin, jolla on samantyyppinen tausta kuin minulla, ja tunnistin hänessä lähes heti sukulaissielun. Monien käänteiden jälkeen olemme vihdoin onnellisesti yhdessä.

Toinen tähän aihepiiriin liittyvä ongelma on se, että miten koskaan voisin hankkia lapsia, ja siten mitä suurimmalla todennäköisyydellä aiheuttaa heille samat ongelmat. Ensin kärsiä koulussa typeristä ja hidasälyisistä kanssaoppilaista, ja sitten vielä muissakin tilanteissa kokea itsensä ulkopuoliseksi ennen kuin löytää sen oman parinsa. Mikä oikeus minulla on pilata heidän elämänsä vain omista itsekkäistä lähtökohdistani? (ts. halu kokea vanhemmuutta)

 

Olen lukenut mensalaisesta, joka on K-raudassa töissä. Ihan perus duunissa. Hän osannee nauttia elämästä muutenkin kuin ihmisten älykkyysosamäärää arvioimalla, sillä pitää kuulemma työstään ja työyhteisöstään. Et ehkä osaa itse suhtautua ihmisiin oikein. Nimittäin se, että kuulut Mensaan ei tee sinusta lahjakasta kaikessa. Ihmiset ovat hyviä eri asiosisa ja sun pitäisi kyllä osata arvostaa ihmisten erilaisia taitoja. JOku on hyvä musiikissa, toinen kirjallisuudessa, toinen käsitöissä, toinen puutarhahommissa. Joku voi olla tosi luova työssään, niin luova että sulla ei ole mitään mahdollisuuksia samaan suoritukseen. Jollakin on erityisen hyvät johtamistaidot, toinen on erinomainen tutkija ja kolmas on työyhteisönsä ilopilleri, jota kaikki rakastavat hänen persoonansa vuoksi. Toisella on erinomaiset ihmissuhdetaidot ja toinen on poikkeuksellisen hyvä ruoanlaitossa. Et mitenkään voi olla erinomainen kaikessa. Niinpä sun pitäis heittää pois tuo tyhjä kukkoilu ja oivaltaa, että ihmiset ovat ainutlaatuisia ja erilaisia etkä sinä ole lopun päin niin erityinen vaikka sinulla tietty vahvuus on. Nimittäin useimmilla ihmisillä, kuten sinullakin, on omat vahvuutensa. Eivät vain samat kuin sinulla. Ja sekös se tylsää olisikin.

 

[QUOTE="xxxxxx";25715546]Olen lukenut mensalaisesta, joka on K-raudassa töissä. Ihan perus duunissa. Hän osannee nauttia elämästä muutenkin kuin ihmisten älykkyysosamäärää arvioimalla, sillä pitää kuulemma työstään ja työyhteisöstään. Et ehkä osaa itse suhtautua ihmisiin oikein. Nimittäin se, että kuulut Mensaan ei tee sinusta lahjakasta kaikessa. Ihmiset ovat hyviä eri asiosisa ja sun pitäisi kyllä osata arvostaa ihmisten erilaisia taitoja. JOku on hyvä musiikissa, toinen kirjallisuudessa, toinen käsitöissä, toinen puutarhahommissa. Joku voi olla tosi luova työssään, niin luova että sulla ei ole mitään mahdollisuuksia samaan suoritukseen. Jollakin on erityisen hyvät johtamistaidot, toinen on erinomainen tutkija ja kolmas on työyhteisönsä ilopilleri, jota kaikki rakastavat hänen persoonansa vuoksi. Toisella on erinomaiset ihmissuhdetaidot ja toinen on poikkeuksellisen hyvä ruoanlaitossa. Et mitenkään voi olla erinomainen kaikessa. Niinpä sun pitäis heittää pois tuo tyhjä kukkoilu ja oivaltaa, että ihmiset ovat ainutlaatuisia ja erilaisia etkä sinä ole lopun päin niin erityinen vaikka sinulla tietty vahvuus on. Nimittäin useimmilla ihmisillä, kuten sinullakin, on omat vahvuutensa. Eivät vain samat kuin sinulla. Ja sekös se tylsää olisikin.[/QUOTE]

Jatkaisin vielä, että ethän sinä voi tietää kaikista ammateista kaikkia. Mun ystäväpiirissä on ihmisiä hyvin eri aloilta. On ihan mielenkiintoista kuulla heidän töistään ja kohtaamista haasteista. Olipa ystävä sitten sairaanhoitaja, opettaja, sosiaalityöntekijä, poliisi, pankinjohtaja, diblomaatti, yritysjohtaja tai järjestön vetäjä niin kaikilta heiltä kuulen kyllä mielenkiintoisia asioita heidän työelämistään ym. Mitä enemmän tuota mietin, niin sulla on kyllä asenne vamma. Itse olen koulutukseltani HTM ja olen johtotehtävissä. Ihan tavis tyyppi siis. Täytyy kaiketi sanoa, että onneksi, sillä osaan kyllä tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja pitää heistä sellaisinaan kuin he ovat. Ei heidän tarvitse taipua johonkin minun toivomaan muottiin.

 

tien näyttäjinä eikä vain viihtyä..

 

[QUOTE="xxxxxx";25715601]Jatkaisin vielä, että ethän sinä voi tietää kaikista ammateista kaikkia. Mun ystäväpiirissä on ihmisiä hyvin eri aloilta. On ihan mielenkiintoista kuulla heidän töistään ja kohtaamista haasteista. Olipa ystävä sitten sairaanhoitaja, opettaja, sosiaalityöntekijä, poliisi, pankinjohtaja, diblomaatti, yritysjohtaja tai järjestön vetäjä niin kaikilta heiltä kuulen kyllä mielenkiintoisia asioita heidän työelämistään ym. Mitä enemmän tuota mietin, niin sulla on kyllä asenne vamma. Itse olen koulutukseltani HTM ja olen johtotehtävissä. Ihan tavis tyyppi siis. Täytyy kaiketi sanoa, että onneksi, sillä osaan kyllä tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja pitää heistä sellaisinaan kuin he ovat. Ei heidän tarvitse taipua johonkin minun toivomaan muottiin.[/QUOTE]

Seurusteletko tai oletko naimisissa heidän kaikkien kanssa? Eihän tässä ollut kyse toimeen tulemisesta, vaan mielekkään parisuhteen löytämisestä.

Toki kaikilla ei tuo sisälukutaitokaan ole niin hanskassa ja tykätään vastata aiheen vierestä, koska palstamammoilla on vaan tapana tehdä niin.

 

Seurusteletko tai oletko naimisissa heidän kaikkien kanssa? Eihän tässä ollut kyse toimeen tulemisesta, vaan mielekkään parisuhteen löytämisestä.

Toki kaikilla ei tuo sisälukutaitokaan ole niin hanskassa ja tykätään vastata aiheen vierestä, koska palstamammoilla on vaan tapana tehdä niin.

No ei, mutta ap:n tekstissä tuli kyllä selväksi ettei edes ystävyyssuhteissa sujunut niin hyvin. Tai ystävien seura tuntui turhauttavalta sekin. Itse en seurustelisi ihan tallukan kanssa minäkään, vaan mieheni on johtotehtävissä hänkin. Eli koen kkyllä luonnollisena, että ihminen kaipaa seuraa, joka on about tasollaan. MUtta silti on muistutettava kohtuudesta. Mieheni kanssa ollaan molemmat johtotehtävissä, mutta aivan erilaisissa sellaisissa. Toistemme työmaailmoissa riittää kyllä oppimista ja keskusteltavaa. Molemmat ollaan hyviä ja päteviä ihan eri osa-aleuilla. Me ollaan omien alojemme asiantuntijoita. Sitä en siiten käsitäkään, että miten ap ajattelee olevansa kaikkien alojen asiantuntija ja että lähes kaikkien seura tuntuu puuduttavalta eikä oman tasoiselta. Pakkohan sen on olla niin, että ap panee tiettyjä ehtoja ja vaatimuksia ihmissuhteilleen, jotka eivät ole opun päin ihan järkeviä.

 

Mietimpähän tässä vain että miten voit tehdä lapsen ilman miehen osallistumista ko. tilanteeseen.

 

Kyllä te olette idiootteja ja kylmiä. Ap kertoi ongelmastaan ja vastaajat osoittavat halveksuntaa. Ette ymmärrä.

 

Erittäin hauska lukea näin vanha ketju ja nähdä mitä tutut kirjoittajat ovat vuonna 2008 kirjoitelleet

 

Oliko tämä ap sama, joka sittemmin käytti nimimerkkiä tt? Terapian tarpeessa?

 

Minulla on tutkitusti korkea äo. Tutkimuksella en tarkoita Mensan nettitestiä, vaikka olenkin sellaisenkin joskus tehnyt

Nuorempana kärsin aika paljonkin siitä, etten saanut yhteyttä toisiin ihmisiin. En kuitenkaan silloinkaan ajatellut, että kyse olisi älykkyyseroista, vaan siitä että olin/olen kiinnostunut niin kovin eri asioista kuin ympärilläni olevat ihmiset. Jos olinkin joskus samoista asioista kiinnostunut, olin sitä aivan eri tasolla kuin muut. (Tasolla en nyt tarkoita parempi/huonompi -tasoja. Kärjistettynä voisi sanoa, että jos olisimme molemmat olleet kiinnostuneet sienistä, toinen olisi ollut kiinnostunut niiden poimimisesta ja syömisestä, minä olisin ollut kiinnostunut vaikka sitten niiden tavasta hajottaa materiaa. Eli kohde on sama, mutta näkökulma kovin erilainen)

Myöhemmin en ole enää niin kärsinyt siitä erilaisuudesta. Olen hyväksynyt ehkä sen, etten löydä kovin usein ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Joskus kaipaan "sielunsisarta", mutta en minä varmaan jaksaisi itseni kaltaista ihmistä. En tarkoita tässäkään älyä, vaan luonnetta ja kaikkia muitakin piirteitä.

En koe olevani muita parempi, vaikka olen hyvin älykäs ja vaikka olen myös muilla tavoila lahjakas. Sitä paitsi, saatan olla todella tyhmä monissa asioissa, jotkut yksinkertaiset asiat ovat minulle aivan käsittämättömän vaikeita ymmärtää tai hahmottaa.

Olen iloinen siitä, että olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka eivät ehkä ole samanlaisia kuin minä, mutta hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja osaavat nähdä minut ihan vaan henkilönä, eivätkä leimaa minua taitojeni perusteella tietynlaiseksi. Ja sanovat suoraan, jos eivät ymmärrä mitä puhun.

 

Oliko tämä ap sama, joka sittemmin käytti nimimerkkiä tt? Terapian tarpeessa?

Oliko tt:llä lapsia?

 

Olen tutkitusti huippuälykäs nainen (Mensassakin sisällä). Lapsesta asti olen kokenut olevani erilainen. Osaan yhdistää heti pikkuasiat isompiin kokonaisuuksiin. Osaan ennustaa tulevia tietyistä merkeistä. Aavistan, mitä eri ihmiset seuraavaksi sanovat ja miten he käyttäytyvät. En jaksa selittää tarkemmin, kun ette kuitenkaan ymmärrä ;-)
Luulisi, että olisin onnellinen, mutta ei. Onhan minulla huipputyöpaikka toki, mutta siihen se sitten jääkin. Kärsin siitä, että suurin osa miehistä on minuun verrattuna niin tyhmiä, etten kestä heitä. Siksi minulla ei ole parisuhdetta. Kaikki tapaamani miehet ovat alusta asti niin ennustettavia ja lapsellisia. Miehiä kyllä saisin, mutta en kerta kaikkiaan pysty. Olisi väärin näytellä, jos ei pysty kunnioittamaan toista.
Nyt olen miettinyt lapsen hankkimista ilman miestä, koska ikää alkaa jo olla (35). Tiedän jo etukäteen, miten muut siihen suhtautuvat, mutta ei se minua lannista. Selviän, tiedän sen.
Minulla on paljon ystäviä ja seuraakin, mutta pidän muita hirvittävän typerinä. En tietenkään näytä sitä. Minua pidetään tasaisena, rauhallisena ja mukavana ihmisenä noin yleisesti. Ihmetellään toki, miksi miestä ei ole.
En ole törmännyt muihin kaltaisiini, joten olen tuomittu elämään henkisesti yksin kai loppuelämänä. Oli pakko purkautua jossain nimettömänä

Olet aivan helvetin tyhmä. itsekeskeinen ylimielinen idiootti.