[QUOTE="äiti";25612858]En kyllä halua lapselleni sanoa mitään omista henkilökohtaisista vaikeuksistani ennen hänen olemassaoloaan, ennenkuin on aikuinen. Turhaan vaikeuttaisin hänen omaa kehitystään ja luottoaan minuun. Tarkoitan tällä sitä että itse sain omalta äidiltäni tietää hänen vaikeuksistaan kun olin pieni. Tiedot ahdistivat minua niin etten pystynyt keskittymään omaan itseeni vaan koko ajan pelkäsin äidin puolesta, olin ylisuojeleva ja samasta syystä vihasin häntä..[/QUOTE]
Ei pienelle lapselle tarvikaan alkaa avautumaan vaikeuksista, voi vaikka sanoa, että ne on vaan sellasia vanhoja haavoja jotka tuli kun äiti oli pipi.
Aikuiseksi asti on lienee turha odottaa (jos lasta siis arvet kiinnostaa), koska viimeistään murrosiässä lapsi kyllä tajuaa itsekin mistä jäljet on tulleet ilman mitään avautumisiakaan.
Itselläni ei ole arpia, mutta näin mä varmaan toimisin.
Pienelle lapselle jotain ylimalkaista, murrosikäisen kanssa voisi jo aiheesta keskustellakin. Keskustella voi ilman lasta ahdistavaa "avautumistakin".