*** Helmikuussa hoikentuvat ***

Pino kaikille helmikuussa painoaan pudottaville.

Pudotuksessa mukana:

Chef:
2011 heinäkuussa 85 kg,
2012 tammikuussa 74,9 kg,
2012 helmikuussa 69,5 kg,
2012 toukokuun lopussa toivottavastit 62 kg.
Pituus 163,5 cm, painoa pudotan yksinkertaisesti syömällä vähemmän.

Cool mama:
Viimeset kilot junnaa vaan. Tavoitteena noin 5 kilon pudotus tänä vuonna. Viime vuonna karisi kiloja yli 20

Ihan omalla systeemillä tässä painoa tiputtelen. Olen vähentänyt ruokailukertojen määrää ja täytyy sanoa että se sopii minulle. Entisen 5-6 pientä ateriaa-rytmin sijaan 3 isoa ateriaa ja yksi täyttävä välipala telee sen ettei ruokaa tarvi miettiä 24/7.

Criminal Mind
172cm ja 115,5kg. Ikä 29v (kesällä 30 ) ja 2 lasta (4 ja 5 vuotiaat).
Lähtöpaino 1.2.2012 119,9kg
Tavoite olla joskus alle 80 kg, jos kesään mennessä ois alle 100kg

Dior:
26v.
Pituus 162cm
Lähtöpaino 72,7kg (laihdutus alkanut tammikuun 2012 alusta)
Paino nyt 68,0kg (pudotusta siis 4,7kg)


Empuuu
158cm, 25v., yksi lapsi
Lähtöpaino 1.5.11. 75,0kg
Tavoitepaino 1.5.12 52,5kg
Tavoitteeseen matkaa 1.2.12 -4,7kg
Perinteisin keinoin laihdutan, eli vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa

Tavoite helmikuulle -1,7kg

Fossiili:
Pituus 151 cm
Lähtö paino 59,8 kg
Paino nyt 58.8 kg
Tavoite 52 kg

Halikatti:
39v. äiti joka on 163,5cm pitkä ja tammikuun alun lähtöpaino 63kg. Tavoitepaino 55kg paikkeilla ja tyylinä karppaus (taitaapi vielä olla ala-, koska hiilarit alle 100g päivä).

hippo:
29v, kahden alle 3v lapsen äiti
Tavoite päästä 85:stä 70 kiloon (karpaten)
Mittaa 170
Päässyt jo alle 80-kiloisten sarjaan.

k-aramelli:
Lähtöpaino 73kg (176cm)
Tavoitepaino 1. 69kg
Tavoitepaino 2. 64kg.

lasiana:
mulla ikää kohta 40v
painoa 103.8kg
pituutta 160cm

Lex:
27 v, lähtöpaino tällä hetkellä 65,5 kg
Tavoite ennen kesää 60 kg

Mama:
Ikä: 26v (täytän keväällä 27v)
Pituus: 162cm
Paino: 96,6kg
Tavoite: <60kg ennen 3-kymppisiä

Marya:
Aloitin pudotuksen tammikuun 18. päivä.
Pituus 176,5cm ja lähtöpaino oli 83,6kg.

Nyt 4,5 viikon jälkeen paino olisi 74,9 ja tavoitteeseen olis matkaa vielä sen 4,9kg. Sitten täytyis keskittyä painon hallintaan ja terveellisiin elämäntapoihin...

Mimmi:
170cm ja 69kg. Ikä 23v ja 2 lasta.
Lähtöpaino 16.1.2012 70kg
Tavoite 1. 65kg ja 2. 60kg.
Ekaan tavoitteeseen pudotettavaa 4kg ja tokaan 9kg.
Keinot on perinteiset, eli tavisruokaa, kunnolla kasviksia ja hedelmiä. Kaloreita lasken ja yritän pitää ne alle 1500kcal/pv. Liikuntana joka pv 30-60min hikijumppa.

Muumiomamma:
Pituus 167 cm
Lähtöpaino (27.6.2011) 86 kg
Paino nyt 76.9 kg
Tavoite näin aluksi -7 kg eli 70 kiloon näin aluksi tavoittelen.

Nannaliina76:
36v (Joo,helmikuussa vasta)
kuusi lasta
160cm
Lähtöpaino 70,5kg > 69,5kg
Vyötärö 93cm > 91cm

NiinkuinEnnen:
Elikkäs kaksi lasta.
Pituutta 161cm
Lähtöpaino 63,5kg
Nyt 59kg

Neljän äiti:
36-vuotias, neljä lasta, pituus 164cm lähtöpaino 85kg.
Laihdutan tekemällä pitkiä kävelylenkkejä lapsi rattaissa mukana (ennen syömistä), sekä syömällä normiruokaa, mutta vähemmän/harvemmin.
Tavoite laihtua kg viikossa ainakin töihin menoon asti, eli toukokuuhun.

Olen pitänyt itseäni melkein aina ylipainoisena, vaikka olinkin ennen lapsia ihan normaalipainoinen..
Olin vihdoin tyytyväinen painooni laihdutettuani kolmen lapsen jälkeen 56kiloiseksi (n 4v sitten).
Sitten tapasin nykyisen mieheni (joka reilusti ylipainoinen) tulin raskaaksi ja lapsen syntymän jälkeen lihoin takaisin nuo mitä pudotin kolmen jälkeen...

Parsekki:
28 v
Aloituspaino 95 kg (kesä 2010)
Paino nyt 63,5 kg
Tavoite 55-59 kg

Pentti:
Mulla olis tavoitteena tiputtaa 3-5kg kesään mennessä, paino oli tänä aamuna 62.4kg ja kunhan alle 60kg pääsisi niin olisin tyytyväinen. Pituutta vajaa 170cm ja muutama lisäkilo hiipinyt vuoden aikana. 58kg on mun mielestä hyvä paino mulle, harrastan säännöllisesti liikuntaa niin en ihan kepiksikään halua, pikkuisen pitää lihaksia olla..

Poignant:
Pituus 167cm ja paino 115,5kg, vyötärö 137cm(navan kohdalta) perse 131cm. Tän hetke tavoite on miinus 20kg, pudotettu 11,5 kg.

SPHE:
ikä 35
lapsia 4
pituus 160
Paino 1.2.2012 72.2 kg
Tavoite 60 kg vuoden lopussa
Laihdutus vain syömällä vähemmän.

Target:
-10kg kuukaudessa täällä tavoitteena.

teisu:
28 v.
3-v. poika
Pituus n. 171 cm
paino 117 kg suurinpiirtein
tavoite 75 kg sitten joskus, toivottavasti ennen ku täytän 30 v. 04/13..

ummelwalad:
Ikä 28
Kaksi lasta, 1v 7 kk ja 4 kk vanhat.
Lähtöpaino 121,3
Pituus 178 cm

Tavoite syksyyn mennessä alle 100 kg.

Vatsaus:
5 lasta
vyötärö nyt tammikuussa 67 cm (viime lokakuussa 78 cm)
tavoite 62 cm (kesällä)
välitavoite 65 cm
menetelminä kohtuullisuus ja Callanetics

Virvaliekki:
29-vuotias, minulla on kaksi lasta 2v4kk ja 1v3kk. Olen 156cm pitkä ja 68,6kg oli puntarissa tänä aamuna. En halua ainakaan lihota yhtään, ja mieluummin pitkällä tähtäimellä sinne normaalipainon puolelle matkaisin. Nyt bmi28.

Viva:
27v
pituus 172cm
lähtöpaino 90,1kg (elokuu 2011)
paino nyt 78,1kg

Weebo:
Ikä: 21v
Lapsia: 1
Pituus: 164 cm
Lähtöpaino: 78,8
Paino nyt: 65 kg
Tavoite: 55 kg

Tammikuun ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2082258-tammikuussa-tiukentuvat/

 

Huomenta!

Aamupaino 69,5 kg, eli suunta on hienosti alaspäin. Mutta, mutta...peilistä kurkkaa läski ämmä.

Jokunen aika sitten hihkuin sitä miten näytän hoikemmalta kuin ennen ja näytänhän minä, mutta...mulla on taas sellainen olo että vatsa pömpöttää ja joka paikkaa turvottaa. Näin maanantaina erään treenikaverini jonka kanssa ei olla treeneissä hetkeen kohdattu (aina jompi kumpi poissa) ja vaikka mulla oli päällä kahdet housut, 2 hupparia ja toppatakki, hän huomasi heti hoikistumiseni. Mutta kun mä en itse taas huomaa yhtikäs mitään. Kyllä mä nyt toki siitä 85 kilosta olen hoikistunut, mutta nyt kroppa on jumahtanut ulkonäöllisesti paikoilleen ja olo on taas ihan megaläski.

Huoh...noh, kaipa tää taas tästä. Tänään voisin pyytää ukkoa ottamaan musta kuvia...josko huomaisin eron sitä kautta paremmin entiseen ja taas vähän piristyisin

 

Kiitokset Chef uudesta pinosta

Täällä edelleen kova pakkanen, enkä pääse tänään lenkille.
Aatelkaa, taidan uskaltautua isompien lasten kanssa uimahalliin, en ole käynyt varmaan lasten syntymän jälkeen, eli 16 vuoteen Jotain on pakko keksiä ettei ala lihomaan takaisin jo menetettyjä kiloja. Kuntopyörä kyllä olis myös autotallissa, mutta se on niiiin tuskasta hommaa, että mielummin mitä tahansa muuta..

Syömiset ei edelleenkään hanskassa ja ensi viikolla pitäisi mennä grillille töihin...
Mutta kyllä tämä tästä, koitan nyt tosiaan olla edes lihomatta tän vitutuksen keskellä.

Toivottavasti muilla sujuu paremmin!!!!!

 

Huomenta!

Aamupaino 69,5 kg, eli suunta on hienosti alaspäin. Mutta, mutta...peilistä kurkkaa läski ämmä.

Jokunen aika sitten hihkuin sitä miten näytän hoikemmalta kuin ennen ja näytänhän minä, mutta...mulla on taas sellainen olo että vatsa pömpöttää ja joka paikkaa turvottaa. Näin maanantaina erään treenikaverini jonka kanssa ei olla treeneissä hetkeen kohdattu (aina jompi kumpi poissa) ja vaikka mulla oli päällä kahdet housut, 2 hupparia ja toppatakki, hän huomasi heti hoikistumiseni. Mutta kun mä en itse taas huomaa yhtikäs mitään. Kyllä mä nyt toki siitä 85 kilosta olen hoikistunut, mutta nyt kroppa on jumahtanut ulkonäöllisesti paikoilleen ja olo on taas ihan megaläski.

Huoh...noh, kaipa tää taas tästä. Tänään voisin pyytää ukkoa ottamaan musta kuvia...josko huomaisin eron sitä kautta paremmin entiseen ja taas vähän piristyisin

Sulla on suunta kuitenkin selvästi alaspäin!!
Ja se että ei ole peilikuvaan tyytyväinen kannustaa varmasti eteenpäin.
Pitäisköhän munkin mennä peilin eteen nakuna, niin saattaisin taas saada itteeni niskasta kiinni

 

Kiitokset Chef uudesta pinosta

Täällä edelleen kova pakkanen, enkä pääse tänään lenkille.
Aatelkaa, taidan uskaltautua isompien lasten kanssa uimahalliin, en ole käynyt varmaan lasten syntymän jälkeen, eli 16 vuoteen Jotain on pakko keksiä ettei ala lihomaan takaisin jo menetettyjä kiloja. Kuntopyörä kyllä olis myös autotallissa, mutta se on niiiin tuskasta hommaa, että mielummin mitä tahansa muuta..

Syömiset ei edelleenkään hanskassa ja ensi viikolla pitäisi mennä grillille töihin...
Mutta kyllä tämä tästä, koitan nyt tosiaan olla edes lihomatta tän vitutuksen keskellä.

Toivottavasti muilla sujuu paremmin!!!!!

Juuri aamulla työnsin nenän pihalle ja totesin, ettei tänään ole hyvä päivä aloittaa lenkkeilyä. On liian kylmä!

Punttisalille menemistä olen nyt pohtinut vähän enempikin, mutten ole vieläkään päässyt minkäänlaisiin tuloksiin sen suhteen että menenkö vaiko en. Kun se täyttäisi sen valmiiksi täyden kalenterin vielä täydemmäksi ja sitten voisi alkaa jo ahdistaa. Kotonakaan en kuitenkaan mitään saa aikaiseksi, joten hyvä ei ole tämäkään. Joten jatkan pohtimista.

Annoin oman crosstreinerini pois, koska moiset hilavitkuttimet ei vaan ole mun juttuni. Juoksumattoa rakastan, mutta riittävän hyvälaatuinen matto maksaa niin paljon, etten moista kotiin raaski ostaa...salilla moinen kyllä olisi

Uimaan meinaan mennä kesällä. Viimeksi olen uinut julkisesti...hmmm...tuota...no en ainakaan neljään vuoteen!

 

Sulla on suunta kuitenkin selvästi alaspäin!!
Ja se että ei ole peilikuvaan tyytyväinen kannustaa varmasti eteenpäin.
Pitäisköhän munkin mennä peilin eteen nakuna, niin saattaisin taas saada itteeni niskasta kiinni

Niin...siitä saa sellaisen tietynlaisen vatutuksen tunteen, joka kannustaa taas kivasti eteenpäin. Joten ei ehkä huono idea

Suunta on alaspäin, mutta se tie on nyt vaan ihan mielettömän kivinen. Eilenkin söin yli suunnitelmieni (kettunannoja meni taas yksi, kaksi tai sitten jopa yli 10) mutta onneksi herkut rupeaa pikkuhiljaa loppumaan kaapeista. Ja lisää en osta, eli sellainen raja mulla onneksi on. Mutta kun en haluaisi mässätä noitakaan mitä siellä on...mutta mässään silti kun tekee mieli.

Oli siis onni, että vaaka näytti miinusta. Mutta tähän onneen en pitkällä tähtäimellä luottaisi. Aamulla olin iloinen miinuksista ja päätin, että koska onni vielä potki, pidän syömiset tänään kurissa ja piste. Mutta niin päätän joka aamu. Illalla siirrän päätöksen seuraavalle päivälle. Mutta josko tämä ilta olisi sitten se poikkeus?

 

Moikka, vieläkö otatte mukaan. Olen juuri lopettelemassa pienimmäisen imetystä ja saa tekosyyt ylipainolle loppua! Olen aina ollut ylipainoinen, mutta nyt lasten syntymän jälkeen olen jumittunut yli 70 kiloon joka on aika paljon tällaiselle 160 cm pitkälle pätkälle. Tavoite olis 60 kg, koska silloin olisin normaalipainoinen ja se taitaa olla ihan realistinen tavoite.Töihin palailin juuri ja siellä tavallisesti paino vain nousee, kun on tarjolla jatkuvasti jotain mussutettavaa.

Eli tiedot
ikä 35
lapsia 4
pituus 160
Paino 1.2.2012 72.2 kg
Tavoite 60 kg vuoden lopussa
Laihdutus vain syömällä vähemmän

 

Mukana ollaan, ja nyt on pakko saada tulosta aikaiseksi.

Kai minutkin voisi tuohon listaan laittaa, eli

Empuuu
158cm, 25v., yksi lapsi
Lähtöpaino 1.5.11. 75,0kg
Tavoitepaino 1.5.12 52,5kg
Tavoitteeseen matkaa 1.2.12 -4,7kg
Perinteisin keinoin laihdutan, eli vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa

Tavoite helmikuulle -1,7kg.

 

Moikka, vieläkö otatte mukaan. Olen juuri lopettelemassa pienimmäisen imetystä ja saa tekosyyt ylipainolle loppua! Olen aina ollut ylipainoinen, mutta nyt lasten syntymän jälkeen olen jumittunut yli 70 kiloon joka on aika paljon tällaiselle 160 cm pitkälle pätkälle. Tavoite olis 60 kg, koska silloin olisin normaalipainoinen ja se taitaa olla ihan realistinen tavoite.Töihin palailin juuri ja siellä tavallisesti paino vain nousee, kun on tarjolla jatkuvasti jotain mussutettavaa.

Eli tiedot
ikä 35
lapsia 4
pituus 160
Paino 1.2.2012 72.2 kg
Tavoite 60 kg vuoden lopussa
Laihdutus vain syömällä vähemmän

Toki otetaan mukaan, eli tervetuloa

Ja se 60 kg on tosiaan täysin realistinen tavoite, eli siihen on hyvä pyrkiä

 

Mukana ollaan, ja nyt on pakko saada tulosta aikaiseksi.

Kai minutkin voisi tuohon listaan laittaa, eli

Empuuu
158cm, 25v., yksi lapsi
Lähtöpaino 1.5.11. 75,0kg
Tavoitepaino 1.5.12 52,5kg
Tavoitteeseen matkaa 1.2.12 5,2kg
Perinteisin keinoin laihdutan, eli vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa

Tavoite helmikuulle -1,7kg.

No ei sitten muuta, kun rutistamaan loppuja kiloja jotta pääset tavoitteeseesi

Ja tosiaan, unohdin tuosta omasta helmikuun tavoitteestani rustata. Blogiini siitä jo muutamalla sanalla sepustin, eli tavoitteeni on olla BMI:n mukaan normaalipainoinen helmikuun viimeisenä päivänä.

Chef shoppaa, tuunaa ja keksii kaikkea kivaa pientä puuhaa: Chef diettaa: tammikuun päätös (ja arvonnasta muutama sana)

 

Kävinkin eilen kirjoittamassa siihen edelliseen että vaaka näytti 59 tasan että pientä pudotusta on tapahtunut
Jipii! Tuntuu vaan aika hitasta putoavan.. Mut jospas ne tästä sulais.

 

Chef Mä muuten muokkasin viestiini, että tavoitteeseen on matkaa -4,7kg. Jos jaksat päivittää, kiitos. :wave:

 

Chef Mä muuten muokkasin viestiini, että tavoitteeseen on matkaa -4,7kg. Jos jaksat päivittää, kiitos. :wave:

Done

 

Hienoja pudotuksia teillä!
Ja tsemppiä jatkoonkin, mie taidan vaan taustailla kun turhauttaa niin maanhemmetisti oma tilanne. Kun ei saa hommaa haltuun niin ei millään.

 

Hienoja pudotuksia teillä!
Ja tsemppiä jatkoonkin, mie taidan vaan taustailla kun turhauttaa niin maanhemmetisti oma tilanne. Kun ei saa hommaa haltuun niin ei millään.

Tiedän tunteen.

Mulla on semmoinen olo, että homma lipsahtaa näpeistä kuin märkä saippua hetkenä minä hyvänsä. Tekisi välillä mieli tehdä se, mitä olen ennenkin tehnyt, eli heittää lekkeripeliksi ja ryhtyä syömään, mutta oletan, että tämä on pms-oire. Synnytyksen jälkeen on menossa toka kierto vasta, joten olo on vähintäänkin kiintoisa. Pienet lupaukset ovat parhaita: sinnittelen seuraavan kierron puolelle vaikka väkisin, ja toivon, että silloin vaaka näyttää taas miinusta ja sillä ilolla jaksaa taas jatkaa.

Chefin tekstissä oli paljon tuttua: Välillä sitä katselee kroppaansa vallan iloisella silmällä (minäkin jo ehdin huomata sen kaksoisleuan katoamisen ja kivasti esiin piirtyvät solisluut) mutta välillä on ihan varma, ettei mitään ole tapahtunut. Siis vaikka laittaa liian isoksi jääneet vaatteet ylle, sitä vain kuvittelee vaatteiden venyneen ja luulee itse säilyneensä entisessä jamassa.

Naisten mielenliikkeet, argh! Mistähän saisi lainaksi miehisen maailmankatsomuksen? Toivottavasti kuvan laitto onnistuu.

 

Minä mukana!:wave:
27 v, lähtöpaino tällä hetkellä 65,5 kg
Tavoite ennen kesää 60 kg.

Kaikki kiloni olen lihonut pelkästään kesän-syksyn 2011 aikana siirtyessäni istumatyöhön, lasten piikkiin ei voi laittaa...

Olen vasta aloittamassa, tarkoituksena jättää pois turhat hiilarit niin juomissa kuin ruoissa, ja lisätä kasviksia.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

 

en edes uskalla mennä puntarille, ääh. Eiku oikeesti unohin ihan totaallisesti, että nyt vaihtu kuu, joten puntaroin itseni huomenna ja katotaan sitten.

Motivaatio vielki jossain piilossa ja rään tulo ei lopu Ja kauhee haluttaa syödä vain herkkuja olotila, en kestä. Yrittäny syödä terveellisesti ja sit huomaan että hotkin muroja ja jugurttia kulhollisen naamariin, että se siitä taas :headwall:

No heiaheiassa tein itelle kuukauden liikuntasuunnitelman (tai ne teki) ja se alkais ensi viikolla, että pyritään noudatteleen sitä ja katellaan alkaa tuloksia syntyyn, mutta se tarkottaa sitä että mun on raahattava itseni kerran viikossa bodypumppiin, apua.

 

Hienoja pudotuksia teillä!
Ja tsemppiä jatkoonkin, mie taidan vaan taustailla kun turhauttaa niin maanhemmetisti oma tilanne. Kun ei saa hommaa haltuun niin ei millään.

Kuulostaa NIIN tutulta. Ikävä fakta on se, että ilman sopivaa fiilistä siitä hommasta ei tule yhtikäs mitään Ja silloin onkin parempi jättäytyä takaa-alalle keräilemään vähän uutta potkua Joten palaat sitten taas paremmalla fiiliksellä mukaan, kun sen aika on. Ei me täältä hävitä mihinkään vielä pitkiin aikoihin

 

[QUOTE="hippo";25571367]Tiedän tunteen.

Mulla on semmoinen olo, että homma lipsahtaa näpeistä kuin märkä saippua hetkenä minä hyvänsä. Tekisi välillä mieli tehdä se, mitä olen ennenkin tehnyt, eli heittää lekkeripeliksi ja ryhtyä syömään, mutta oletan, että tämä on pms-oire. Synnytyksen jälkeen on menossa toka kierto vasta, joten olo on vähintäänkin kiintoisa. Pienet lupaukset ovat parhaita: sinnittelen seuraavan kierron puolelle vaikka väkisin, ja toivon, että silloin vaaka näyttää taas miinusta ja sillä ilolla jaksaa taas jatkaa.

Chefin tekstissä oli paljon tuttua: Välillä sitä katselee kroppaansa vallan iloisella silmällä (minäkin jo ehdin huomata sen kaksoisleuan katoamisen ja kivasti esiin piirtyvät solisluut) mutta välillä on ihan varma, ettei mitään ole tapahtunut. Siis vaikka laittaa liian isoksi jääneet vaatteet ylle, sitä vain kuvittelee vaatteiden venyneen ja luulee itse säilyneensä entisessä jamassa.

Naisten mielenliikkeet, argh! Mistähän saisi lainaksi miehisen maailmankatsomuksen? Toivottavasti kuvan laitto onnistuu.

[/QUOTE]

Ihan paras kuva

Läskisokeudekti tätä kaiketi kutsutaan, kun niiden kadonneiden kilojen katoamista ei millään tunnu huomaavan. Kyllä järki tosiaan sanoo, että jotakin on tapahtunut ja kyllähän se vähän peilistäkin näkyy, mutta äh, en mä tiedä. Jotenkin sitä vaan on niin iso edelleen, etten juuri tänään (eilen, enkä edellispäivä) osaa nauttia siitä mitä on jo takana, vaan tulee mietittyä sitä mitä on vielä edessä. Tai ehkei sitäkään, vaan tätä nykytilannetta.

Jos mulla olisi nyt ihan pro tsemppi päällä, en ajattelisi näin. Mutta kun tök, tök tökkii ja pahasti. Jos multa löytyisi 100% vahvaa uskoa siihen, että ensi sunnuntain punnituksessa vaakaan piirtyy lukemat 68.x niin mulla olisi ihan erilainen tsemppi päällä. Mutta kun en ole varma. Koska en ole lainkaan varma siitä, pitääkö itsekurini. Tai haluanko sen edes pitävän.

Kyllä, kuulostaa äärimmäisen epäjohdonmukaiselta ja sitä se onkin. Mutta minkäs teet, kun fiilis on tämä.

Söin lounaalla makkarakeittoa, näkkärin rasvalla ja juustolla, sekä 2 dl maitoa. Nälkä ei ole pätkääkään, mutta voisin syödä saman satsin uudelleen vaikka heti. Ja vaikka tuplana. Huomasinkin hetki sitten pälyileväni kellon, jotta joko kohta olisi uusi ruoka-aika. Ei ole. Ei vielä moneen tuntiin.

Kyllä vaan tämä on kummallista. Nälkä ei tosiaan ole, mutta kun sitä on niin monta vuotta syönyt noin 10 kertaa päivässä, tuntuu vähempi jotenkin ihan väärältä. Siis kun mieli sanoo koko ajan, että "jaahas, jokos ois taas aika syödä" vaikka järki sanoo "ei hitossakaan". Järjen ääntä olen yrittänyt useampana päivänä jo kuunnella, mutta turhaan. Tänään kuitenkin aion pistää kaikkeni peliin, sillä ei tällaisella juupas-eipäs menettelyllä mitään tuloksia saavuteta.

Ja idea siitä sunnuntain 68,x kilomäärästä alkaa kiehtomaan näemmä vähän enempikin. Eihän sinne ole hittolainen, kuin 600g matka. Kai mä nyt siihen pystyn. Pakkohan mun on!

Jaa että mitenkä niin olen kuin tuuliviiri? Jotenkin tämä kirjoittaminen auttaa selvittämään mielen solmuja. Siksi mä näissä ketjuissa ravaankin monta kertaa päivässä. Kirjoitan fiilikset ulos, jolloin saan niihin vähän erilaisen näkemyksen.
Olen koko ajan nyt ajatellut, että helmikuun lopussa 66,4kg, mutta ekä se on liian pitkän tähtäimen tavoite mulle. Ehkä viikkotavoite on parempi, vaikka toki pidän sen kuukausitavoitteenkin. Mutta jaan sen viikoille.

Pitäisi, pitäisi ja pitäisi, mutta kun en ole siltikään sitä tehnyt. Mun siis pitäisi tehdä selkeä suunnitelma syömisistä, jolloin niiden parissa on helpompi pysyä. Tälle päivälle voisin suunnitella illaksi salaatin ja iltamyöhälle rahkan, jos (kun) tekee mieli. Huomenna voisin koittaa sitten suunnitella muutamalle päivälle safkat kerralla, jottei tarvitse joka päivä olla tässä samassa jamassa.

Meillä elellään nyt vähän raskaita aikoja täällä kotopuolessa, ehkä siinäkin syynsä motivaation puuttumiselle. Pikkutyttöjä on kovasti tutkittu, mutta vikaa ei tunnu löytyvän. Tänään lääkäri soitti ja kertoi löydöksistä, joiden tiimoilta saimme lähetteen TYKS:in lastenpolille kahdelle eri alan erikoislääkärille. Kuulemma kiireellisyysluokka on sen 5-30 päivää jotta voidaan odottaa yhteydenottoa ja siitä menee vielä noin kuukausi, että saadaan aika, mutta TYKS:i oli eri mieltä...soittivat 2 tunnin kuluttua ja maanantaina on aika molemmille lapsille. Kiva että tutkitaan ja vielä näinkin pian, mutta olisi se kivaa jo saada jokin järki tähän touhuun ja iso kasa vastauksia.

Mutta kaipa se siitä. Tällaista tämä elämä on...aina se ei suju ruusunpunaisesti, mutta koitan pitää mielessäni sen siskoni hokeman siitä miten aika kuluu joka tapauksessa ja mä voin kuluttaa sen ajan lihomalla tai laihtumalla. Ja kyllä mä sen ajan mieluiten laihtumalla kulutan

 

Minä mukana!:wave:
27 v, lähtöpaino tällä hetkellä 65,5 kg
Tavoite ennen kesää 60 kg.

Kaikki kiloni olen lihonut pelkästään kesän-syksyn 2011 aikana siirtyessäni istumatyöhön, lasten piikkiin ei voi laittaa...

Olen vasta aloittamassa, tarkoituksena jättää pois turhat hiilarit niin juomissa kuin ruoissa, ja lisätä kasviksia.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Tervetuloa mukaan

No siinä ne parhaimmat neuvot taisi jo olla. Plus että muista juoda paljon vettä. Multa se aina unohtuu

 

Täällä ollaan.. testasin äitin mieliks sitä helvetin painonvartijoita.. noh, mä lihosin 2 kg :stick:
Eli tällä viikolla alkaa uudestaan, perjantaina saan salille räätälöidyn ohjelman ja siitä se sitten lähtee.. kovasti yritän ettiä kuntonyrkkeilyä itelle, mutta en tiiä Turun tarjontaa..?

Eli 28 v.
3-v. poika
Pituus n. 171 cm
paino 117 kg suurinpiirtein
tavoite 75 kg sitten joskus, toivottavasti ennen ku täytän 30 v. 04/13..

 

en edes uskalla mennä puntarille, ääh. Eiku oikeesti unohin ihan totaallisesti, että nyt vaihtu kuu, joten puntaroin itseni huomenna ja katotaan sitten.

Motivaatio vielki jossain piilossa ja rään tulo ei lopu Ja kauhee haluttaa syödä vain herkkuja olotila, en kestä. Yrittäny syödä terveellisesti ja sit huomaan että hotkin muroja ja jugurttia kulhollisen naamariin, että se siitä taas :headwall:

No heiaheiassa tein itelle kuukauden liikuntasuunnitelman (tai ne teki) ja se alkais ensi viikolla, että pyritään noudatteleen sitä ja katellaan alkaa tuloksia syntyyn, mutta se tarkottaa sitä että mun on raahattava itseni kerran viikossa bodypumppiin, apua.

No eiköhän me voida huomiseen odottaa

Jos löydät oman motivaatiosi piilosta, niin juttele sille silleen nätisti, että josko se tois munkin motivaationi esiin. Höh.

Bodypumppi on kivaa! Mutta mä olen liian laiska siihenkin, eli ei se sentään NIIN kivaa ole että mä jaksasin raahautua toiseen kaupunkiin sitä väämntämään

 

Täällä ollaan.. testasin äitin mieliks sitä helvetin painonvartijoita.. noh, mä lihosin 2 kg :stick:
Eli tällä viikolla alkaa uudestaan, perjantaina saan salille räätälöidyn ohjelman ja siitä se sitten lähtee.. kovasti yritän ettiä kuntonyrkkeilyä itelle, mutta en tiiä Turun tarjontaa..?

Eli 28 v.
3-v. poika
Pituus n. 171 cm
paino 117 kg suurinpiirtein
tavoite 75 kg sitten joskus, toivottavasti ennen ku täytän 30 v. 04/13..

En edes yritä arvata vatutuksen määrää.

Missä salilla sä käyt? Elixiassa on ainakin joskus ollut jotain kuntonyrkkeilyn tapaista (vai oliskohan ollut potkunyrkkeilyä?) jossa mä itse kävin. Ja kivaa oli

 

En edes yritä arvata vatutuksen määrää.

Missä salilla sä käyt? Elixiassa on ainakin joskus ollut jotain kuntonyrkkeilyn tapaista (vai oliskohan ollut potkunyrkkeilyä?) jossa mä itse kävin. Ja kivaa oli

Vituttaa suunnattomasti, kun sanoin alusta asti äidille etten jaksa syödä tarpeeks painonvartijoihin... joten paino nousi kun en ollut tottunut siihen määrään ruokaa...
No mä haluan tohon meän lähisalille.. eli muskelimimmit&masat.. oli halvempi ku länkkärin elixia.. siellä ei oo tosiaan kuntonyrkkeilyä ohjelmistossa, tosin on kahvakuula

 

Mä olen totaaliähkyssä. Kehittelin eilen parsakaalireseptin parista jo olemassaolevasta ja yritin tehdä ruokaa kahdeksi päiväksi. Mutta se oli niin hyvää, että hävisi kokonaan melkein yhtä kyytiä. Tänään oli pakko käyttää jauhelihanjämä ja parsakaalia oli vielä, joten... On kuin olisi niellyt rautakuulan.

Plussaa on se, että ateria oli varsin karppi, miinusta taas se, että ei silti tarvitsisi mähkiä! Ja ekstraplussaa siitä, että yleensä olen tähän aikaan kuusta syönyt jääkaapista kaiken muun paitsi valon, ja nyt on sentään mennyt "luvatta" alas vain turhan iso satsi päivällisruokaa.