Mä en periaatteessa allekirjoita sitä, että pudottaminen olisi ollut helpompaa. Siis ainakaan omalla kohdallani. Toki se kilomäärä olisi ollut pienempi, jos olisin aloittanut aiemmin, mutta kyllä mä aloitinkin. Enkä koskaan onnistunut. Koska kiloja ei kuitenkaan ollut kuin vaan vähän (mitä itsepetosta!) ylimääräisenä, niin eihän siinä nyt NIIN hätä ja kiire ollut, eihän. Näin mä ajattelin - ja lihoin lisää.Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;25533130:Huippua Chef!
On muutes pirun vaikeeta lopettaa se karkin syöminen kahteen, hienoa kun sen oppii Ja kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, toi kiloraja, milloin alkaa aina dietti. Itteekin kyrsii rankasti kun on päässyt ihan käsistä tää paino, jos olis ryhdistäytynyt ajoissa, olis paaaaljon helpompi tää laihdutusprojekti..
Muuten, kotonakin voi aikas hyvin treenata, jos ei raaski lapsia laittaa hoitoon.
Sun mieheshän voisi tehdä sulle vaikka ohjelman vapaille painoille (muistaakseni käy salilla) ?
Mun ex harrasti bodausta ja treenasi jonkin verran myös kotona..
Täytyy myöntää, että ite harrastan liikuntaa mieluiten ulkona rattaita työntäen, kun koirakin saa samalla liikuntaa, ja ite voi aatella kaikkia omia juttujaan kun lapsi nukkuu. On muutes kasvanut taas mekonen hapa ja muutkin lihakset myös Mulla oli puolet raskausajasta liikunta ihan minimissä, supistelujen vuoks. Nyt on tää reilu parivuotta taas lenkkeilty koko ajan rankempia matkoja. (Joulukuu meni kyllä iiihan käsille ja tuli varmaan 5kg painoakin..)
Kyrsii täää, kun olis ihan kivassa kunnossa ja lihaksiakin, mutta ne on läskin alla piilossa Nooo, oma vika..
Ainii, siitä piti vielä kysyä.. Onko muilla semmosta tunnetta että jotain tekis mieli, mutta ei osaa sanoa mitä?? Siis tarkoitan, että kun on herkuilla saanut sitä hyvää fiilistä, niin jotenkin kaipaa jotain tilallle.. Semmonen kaihertava tunne, joka ei sitten kumminkaan täyty, vaikka söisi jonkun herkun (ja saa siitä tietty morkkiksen) Äääh, en osaa paremmin kuvailla
Mä olen ollut ehkä sen sata kertaa dietillä, enkä koskaan ole oikeasti päässyt minkäännäköisiin tuloksiin. Tai no, pudotin mä 1,5v sitten 12 kiloa, mutta lihoin jokaisen gramman takaisin. Syy siihen on mielestäni se, etten itse nähnyt laihtuneeni oikeastaan yhtään. Joten en saanut siitä sellaista "jes!" tunnelmaa. Koin olevani edelleen ihan yhtä läski kuin ennenkin.
Nyt näen muutoksen ja tsemppikin on sitä kautta ihan erilainen
Mies käy salilla ja on treenannut kroppansa todella hyvään kuntoon. Hän siis kyllä osaa antaa kaikki vinkit ja neuvot...mutta kun mä nimenomaan haluan salille, jossa saan treenattua rauhassa, ilman jaloissa riekkuvia lapsia. Mies kyllä mielellään hoitaa lapsia jos menen salille (eilen juuri sanoi, että voin ihan hyvin mennä, hän kyllä katsoo lasten perään), mutta kun meillä on niin paljon harrastuksia, etten oikein tiedä mihin väliin sen salitreenin sitten ämppäisin.
Ainoat ns. vapaat ajat perheen kalenterissa on ti aamu ja ke iltapäivä...mutta se tarkoittaisi käytännössä sitten sitä, että meillä ei olisi lainkaan enää yhteistä aikaa koko perheenä. Aina kun on joku josakin treeneissä tms. Mutta kai sen jotenkin saisi sumplittua...pitää miettiä.
Kyllä meillä kotonakin on painoja yms. koska mies on treenannut välillä kotonakin, mutta ei niitä miehen tarpeiksi riittävästi ole. Tuo treenaa senvertaa suurilla painoilla, että kyllä siihen tarvitaan kunnon punttisali. Ja mieluiten hänkin menee salille, sillä siellä on vähän toisenlainen treenifiilis. Ja ymmärrän sen hyvin, koska ajattelen itse samoin. Mulle painot kyllä riittäisi, mutta mäkin kyllä sinne salille mielelläni suuntaisin.
Koiria lenkkeilytän minäkin, joskin pääsääntöisesti pellolla, jolloin ne juoksee keskenään ja mä kattelen, ettei ne kovin kauaksi ryntää. Käveleminen on ehkä maailman tylsintä puuhaa, paitsi jos on sauvat mukana. Mutta sitten taas en saa pidettyä koiria remmeissä. Isompi osaa pysyä vapaana niin fiksusti, ettei remmiä travita, mutta pienempi ei
Tyhjiötä en ole kokenut. Mutta se saattaa ainakin josakin määrin johtua siitä, että mä tein alusta saakka päätöksen, että luovun herkkumaniasta kokonaan, enkä siis vaihda sitä johonkin uuteen asiaan. Aikoinaan lopetin tupakanpolton, tai oikeastaan vaidoin tupakan herkkuihin. Ja lopputulos oli sitten sen +23 kg. Nyt päätin etten vaihda herkkuja mihinkään, eli en lähde niitä korvaamaan, vaan luovun siitä kokonaan. En siis tarkoita ettenkö koskaan herkuttelisi, vaan etten tosiaan ota mitään tilalle
Viimeksi muokattu: