Onko teille oikeasti ollut väliä lapsen sukupuolella?

Halusin esikoisesta pojan ja pojan sain. Toista lasta ei ole, enkä tiedä tuleeko. Toisesta haluaisin ehkä tyttöä. Mulla oli itselläni todella traumaattinen lapsuus. Haluaisin tytön siksi, että voisin nähdä hänessä itseni ja halata murheet pois pieneltä tytöltä.

 

Esikoinen on tyttö,sitten on kaksi poikaa,nyt tästän neljännestä toivoisin tyttöä lähinnä esikoisen puolesta joka toivoo kovasti pikkusiskoa.Rakas ja odotettu vauva hän on meille vanhemmille ihan sukupuolesta riippumatta.

 

Esikoisesta toivoin KOVASTI tyttöä niinkuin myös myöhemmissä raskauksissa... Toiveeni toteutui ja sain kolme tyttöä..

 

Mulle lapsen sukupuolella ei todellakaan ole ollut mitään merkitystä enkä ole halunnut sitä kummallakaan kertaa edes kysyä ultrassa. En ole toivonut kumpaakaan vaan olen vaan toivonut, että odotus menisi hyvin loppuun asti. Minusta tuntui todella pahalta odotusaikana kun miehen vanhemmat ja sisko puhuivat koko ajan, että kyllä esikoisen täytyy olla poika. Esikoinen oli tyttö. Toisella kerralla he hokivat koko ajan, että voi kun olisi poika, pitäähän perheessä poika olla. Kummankaan raskauden aikana kukaan miehen suvusta ei kysynyt mitään raskaudesta, ei voinnista tai mitään muutakaan. Ainoastaan noita poika-kommentteja tuli. Kun toinen tyttäremme syntyi niin anoppi onnitteli aika vaisusti, appiukko ja käly eivät edes onnitelleet vauvan syntymästä. Ajatelkaa, että näin vanhanaikaisia ihmisiä on vielä olemassa. Ja ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun sanoimme, että meidän perhe on nyt koossa ja he tajusivat, että poikaa ei tule. Meillä on kaksi maailman ihaninta ja mikä tärkeintä tervettä tyttöä ja tyytyväisempi en enää voisi olla. Olen erittäin tyytyväinen,että lapset ovat juuri tyttöjä, siis kommenttien kuulemisen jälkeen.

 

Ei ole ollut väliä. Olisin toivonut suurpeheen, mutta se ei toteutunut.

 

Mun esikoinen oli tyttö. Eräs puolituttu tokaisi, että "arvsinkin että saat tytön, koska olet lihava. Lihavat naiset saa kuulemma helposti tyttöjä, kun niillä on enemmän rasvaa kehossa".. Tää otti niin itsetunnolle, että toivoin (on lapsellista joo) kovasti kakkosesta poikaa. Ajattelin lihavuuteni leimaantuvan enemmän, jos saisin taas tytön. Tyttö tuli.

Olen onnellinen kahdesta tytöstä<3

 

Minulla ei ole lapsia, mutta jos joskus saan, niin ensisijainen toive on, että tulee tyttö tai poika ettei tulisi intersukupuolista lasta. Sen jälkeen jos tämä toive toteutuu niin toiveena olisi ennemmin poika kuin tyttö. Ihan pienestä pitäen olen näin ajatellut, muttei tyttökään mikään katastrofi olisi. Kaikista eniten toivoisin kuitenkin kahta lasta kerralla, ettei tarvitsisi synnyttää niin usein vaan saisi kaksi lasta yhdellä kertaa, olisi lapsillekin seuraa toisistaan ja pääsisi itse hyvin pian paljon helpommalla kuin yhden lapsen äiti. Useamman lapsen jos tässä haluaa, niin täytyy toivoa, että tulevat useampi kerrallaan, kun en itsekään enää mikään nuori ole.

 

ei ole ollut mitään väliä tuleeko tyttö vai poika,kiitollinen olen että olen saanut yhden ihanan lapsen maailmaan,vaikkakin osaa olla vaikea tapaus toisinaan toivon saavani tämän toisen pian syliin,jonka pitäisi olla tyttö myös,mutta jos onkin poika,niin ihan yhtä rakastettu tulee olemaan

 

Mulle oli itsestään selvää että saan tytön. Heti kun tulin raskaaksi, olin vaan siitä täysin varma. Olisi ollut täysin luonnotonta mun saada poika ja aattelin, ettei niin vain voisi käydä. Pelkäsin kuitenkin joskus, että saisinkin pojan.

Ja silti: vaikka olisin saanut pojan, niin TIEDÄN, että se olisi ollut yhtä rakas kuin tyttäreni mulle on.

 

ekasta ei ollut väliä kumpi tuli, tuli tyttö

toisesta toivoin todella paljon poikaa ja jotenkin "tiesin" austa asti että se on poika. Ja poika tuli

Kolmannesta taas hirveästi toivoin tyttöä ja olikin ihan tyttöfiilis alusta asti, ja tyttö tuli

 

Mun esikoinen oli tyttö. Eräs puolituttu tokaisi, että "arvsinkin että saat tytön, koska olet lihava. Lihavat naiset saa kuulemma helposti tyttöjä, kun niillä on enemmän rasvaa kehossa".. Tää otti niin itsetunnolle, että toivoin (on lapsellista joo) kovasti kakkosesta poikaa. Ajattelin lihavuuteni leimaantuvan enemmän, jos saisin taas tytön. Tyttö tuli.

Olen onnellinen kahdesta tytöstä<3

No huh huh, johan on ollu fiksu tapaus toi sun puolituttu. :O

 

Kun aloimme lasta yrittämään niin ensisijainen toive oli lapsi. Kun tulin raskaaksi niin tiesin alusta asti että lapsi on poika. Nyt masussa toinen ja viimeinen ja tästä toivoin tyttöä ihan sen takia että olisi sitten kumpaakin sorttia. Tyttöä lupaili ultraaja.

 

Kolmannen pojan odotusaikana odotin ehdottomasti poikaa, jotenkin vain tytöt tuntui olevan niin ärsyttäviä. Mutta sitten kun aloin odottamaan tyttöä, toivoin jo tyttöä. En niinkään pikkuprinsessaa vaan tyttöä, josta kasvaa aikuinen nainen ja tyttöä, joka saa joskus lapsia ja tekee minusta mummon. Ei sillä, etteikö pojatkin lapsenlapsia tekisi, mutta välit poikien lapsiin riippuu paljon miniästä, siitä millaisen vaimon pojat itselleen löytävät.

 

[QUOTE="näin täällä";25544686]Minä salaa toivoin poikaa. Kuulin ultrassa viikolla 37, että tuleekin tyttö. Kyllä mä petyin aluksi kovasti, mutta ei se pettymys kestänyt kuin pari päivää.
Kakkosen kohdalla mulla oli ihan pakkomielle saada poika ja stressasinkin siitä, jos en onnistu saamaan poikaa. Sain sitten toisen tytön.
Rakastan tyttöjäni ja en pois vaihtaisi<3[/QUOTE]


Ja kyllä jo neljännestä toivoo eri merkkistä, riippumatta siitä kumpia edelliset ovat. Onhan se vaihtelua ja mielenkiintoista saa da molempia.

 

Kolmella ekalla kerralla ei ollut väliä ja sain pelkkiä poikia. Nyt odotan neljättä ja hitusen toivon että poika olisi tämäkin.

Samoin sanoin, mutta neljänestä toivoin tyttöä ja tyttöä yritimmekin ja saimme. Viidennestä ei taas ollut väliä kumpi on ja poika oli. Halusin aina ensin poikia ja sitten tyttären ja toiveeni toteutui.

 

Käsi sydämellä, joka raskaudessa minulla on ollut sukupuolitoive. Tyttöä toivoin joka kerta enkä ole nähnyt tuossa mitään vikaa. Ekalla kertaa toive ei toteutunut, kahdella seuraavalla kerralla onnisti.

Luonnollisesti esikoispoika on tietty ollut aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin pikkusiskonsakin.

 

Oikeasti; EI. Toivoin kyllä tyttöä ensimmäisestä, koska oletin osaavani olla paremmin tyttöjen kanssa. No nyt mulla on 2 tyttöä ja yksi poika, ja ihan hyvin menee kaikkien kanssa.

 

Ihan rehellisesti, toivoin hyvin paljon, että esikoinen olisi poika. Syystä että anoppi on toivonut itselleen aina tyttölasta ja pelotti edes kuvitella miten olisi seonnut jos meille (heidän eka lapsenlapsi) olisi tullut tyttö (anoppi hössötti koko raskauden ihan hulluna ja puheli "tytöstä"). Saatiin poika
Toisesta toivoin enempi tyttöä, olisi ollut ihana jos olisi ollut myös tyttö. Saatiin poika

Ja ei, mua ei ihan rehellisesti haittaa se, että en ole saanut tytärtä enkä todenäköisesti tule koskaan saamaankaan. Onhan mulla kaksi maailman ihaninta poikaa

 

Mun esikoinen oli tyttö. Eräs puolituttu tokaisi, että "arvsinkin että saat tytön, koska olet lihava. Lihavat naiset saa kuulemma helposti tyttöjä, kun niillä on enemmän rasvaa kehossa".. Tää otti niin itsetunnolle, että toivoin (on lapsellista joo) kovasti kakkosesta poikaa. Ajattelin lihavuuteni leimaantuvan enemmän, jos saisin taas tytön. Tyttö tuli.

Olen onnellinen kahdesta tytöstä<3

se onkin syy, miksi minulla on kolme tytärtä. Tosin ennen esikoisen syntymää olin hoikimillani.

Esikoisesta toivon salaa tyttöä, vaikka ajattelin pitkään, että poikaa odotan. Sain tytön. Kakkosesta toivoin vielä enemmän salaa tyttöä, ja tytön saimme. Kolmosen kohdalla oli varma, että tyttö tulee ja tuli, mutta hiukan toivoin, että mieheni olisi saanut myös pojan, jota hän sitten taas salaa toivoi. Mutta ei yksikään tytär hänelle pettymys ollut.

 

Poikaa toivoin.

 

Kaikista eniten toivoisin kuitenkin kahta lasta kerralla, ettei tarvitsisi synnyttää niin usein vaan saisi kaksi lasta yhdellä kertaa, olisi lapsillekin seuraa toisistaan ja pääsisi itse hyvin pian paljon helpommalla kuin yhden lapsen äiti.

OT, mutta tästä näkee että sulla ei tosiaankaan ole lapsia. Kaksoset eivät ole mikään helppo juttu varsinkaan vauvoina, vaan se voi olla ihan järjettömän rankkaa.

 

[QUOTE="hih";25546313]OT, mutta tästä näkee että sulla ei tosiaankaan ole lapsia. Kaksoset eivät ole mikään helppo juttu varsinkaan vauvoina, vaan se voi olla ihan järjettömän rankkaa.[/QUOTE]

Itse olen toinen kaksosista ja äitini pääsi kyllä vauva-ajan jälkeen paljon helpommalla siihen verrattuna jos olisi ollut esimerkiksi vain yksi lapsi. Jos on yksi lapsi niin lapsen vanhemmat joutuvat ihan eri tavalla viihdyttämään lasta. Itse ajattelin myös lasta tässä asiassa, minulla ei ainakaan ole mitään kokemuksia yksinolosta loma-aikana tai kesälomalla ym. uskon että lapsikin siitä pitäisi, ettei tarvitse olla yksin. Toki yhdestäkin lapsesta olisi äärimmäisen kiitollinen. Muistan mm. sen, että äitinikin pääsi kaiken maailman asioille paljon helpommin, kun sai jätettyä kaksi lasta kotiin. Yhtä lasta ei ehkä niin helposti olisi voinut jättää, kun lapsi olisi saattanut pitkästyä helpommin.

 

Aina poikaa toivoin, ihan lapsesta saakka. Näin itselläni poikalapsen. Raskausaikana ounastelin tyttöä - ja kyllähän sitä oli tavallaan pettynyt ja sitten oli pettynyt itseen, koska ainoastaan sillä pitäisi olla merkitystä, että saa elävän lapsen, mieluiten terveen vielä. Kun lopulta tyttö syntyi viikoin 42+3, olin vain onnellinen että sain muksun ulos. Ja kun kätilö sanoi, "tyttö tuli," itkin onnesta ja hoin miehelle hänen kättään rutistaen, "tyttö, meillä on pieni tyttö". Ei sillä enää sitten ollut tippaakaan väliä.

Nykypäivänä en mukulaani vaihtaisi - tyttö on raju leikeissään, valitsee aina autot mielummin kuin nuket, kaupasta mukaan lähtee farkut ja t-paitoja mekkojen sijaan ja päiväkodissa leikkii/riehuu enempi poikien kanssa kuin tyttöjen. Toki hänellä on herkkä puolensakin.

Olen omasta mielestäni onnekas - sain tytön, joka on vilkas, äänekäs ja temperamenttinen.

 

Käsi sydämellä, joka raskaudessa minulla on ollut sukupuolitoive. Tyttöä toivoin joka kerta enkä ole nähnyt tuossa mitään vikaa. Ekalla kertaa toive ei toteutunut, kahdella seuraavalla kerralla onnisti.

Luonnollisesti esikoispoika on tietty ollut aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin pikkusiskonsakin.

Ja sulla vielä sairaat lapset, nostan hattua.

 

Ei oikeestaan,
mutta kyllä mä vähän toivoin et eka lapsi ois poika, niinku olikin.
Tokalla ei ollut oikeesti sitten enää merkitystä.