Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

[QUOTE="Vieras";25529297]Miksi puhut koko aika lapsestanne, kun eihän teilä sitä lasta ole koskaan ollutkaan? Eikös lapsi ole sellainen, joka on synnytetty?[/QUOTE]

No ei se kyllä näin ole. Ensinnäkin jokaisella on oikeus kokea ja tuntea nämä asiat kuten itsestä oikealle tuntuu. Lukisit Viveka Kaurasen kirjan abortista. Hän kirjoittaa hyvin siitä, miten abortin tehneillä on aivan yhtäläinen oikeus kokea menettäneensä lapsensa kuin millä tahansa tavalla lapsensa menettäneet. Ei kyse ole siitä onko lapsi koskaan syntynyt tai ei, jotta voi tutnea olevansa äiti tai isä lapselleen. Lapsi on vanhemmilleen usein lapsi jo silloin kun tieto raskaudesta saadaan.

 

Mitä aiotte miehen kanssa nyt? Miten vaimonsa on asian ottanut? Entä heidän lapsensa? Entä sinun poikasi? Oletko ajatellut, mitä kaikkea elämäänne tulee uusperhekuvioiden myötä?

Olen itse perustanut uusperheen ja tiedän, miten paljon se vaatii, mutta myös antaa. Meidän suhteemme alkoi myös rinnakkaissuhteena, mutta miehen lapset ovat jo niin isoja, etteivät koskaan ole asuneet meillä. Paljon kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä teille, ja tietenkin onnea rakkaudestanne.

 

Oli sitten tota tai ei, täähän on aivan ihana rakkaustarina!

Tässä kohtaa yleensä tulee se "niin he elivät elämänsä onnellisina..."

Todellisuudessa tarina kuitenkin jatkuu: "Parin kuukauden päästä AP:n mies kyllästyi niihin samoihin pyykkivuoriin ja oksennustautisiin kakaroihin, jotka olivat vastassa myös AP:n arjessa. Sitten hän lähti pitkälle työmatkalle Thaim... Brysseliin."

 

No ei se kyllä näin ole. Ensinnäkin jokaisella on oikeus kokea ja tuntea nämä asiat kuten itsestä oikealle tuntuu. Lukisit Viveka Kaurasen kirjan abortista. Hän kirjoittaa hyvin siitä, miten abortin tehneillä on aivan yhtäläinen oikeus kokea menettäneensä lapsensa kuin millä tahansa tavalla lapsensa menettäneet. Ei kyse ole siitä onko lapsi koskaan syntynyt tai ei, jotta voi tutnea olevansa äiti tai isä lapselleen. Lapsi on vanhemmilleen usein lapsi jo silloin kun tieto raskaudesta saadaan.

sanonut ettei AP saisi tuntea mitään? Voisitko perustella tämän asian. Kysyin häneltä normaalin kysymyksen, koska minun mielestäni lapsi on vasta sitten, kun on syntynyt. Minulla on oikeus mielipiteeseeni enkä tarvitse siihen lupaasi.

Onpa sinulta ihme hyökkäys vai etkö kestä muiden kuin omat mielipiteesi?

 

No ei se kyllä näin ole. Ensinnäkin jokaisella on oikeus kokea ja tuntea nämä asiat kuten itsestä oikealle tuntuu. Lukisit Viveka Kaurasen kirjan abortista. Hän kirjoittaa hyvin siitä, miten abortin tehneillä on aivan yhtäläinen oikeus kokea menettäneensä lapsensa kuin millä tahansa tavalla lapsensa menettäneet. Ei kyse ole siitä onko lapsi koskaan syntynyt tai ei, jotta voi tutnea olevansa äiti tai isä lapselleen. Lapsi on vanhemmilleen usein lapsi jo silloin kun tieto raskaudesta saadaan.

hieman rauhoittuisi niin voisi tuo lukeminenkin onnistua. Ensinnäkin nimimerkki ei ole kirjoituksessaan kieltänyt AP tuntemasta surua jne. Minun käsitykseni mukaan nimim. vieras halusi vain tietää miksi? Puhdas yksinkertainen kysymys. Ihmetyttää vain, kun sinä otit tämän niin henkilökohtaisesti. Nimimerkille lapsi on lapsi silloin, kun se on syntynyt. Minulle silloin, kun tunnen ensimmäiset liikkeet. Nimimerkillä on oikeus mielipiteeseensä ilman, että olet heti tuputtumassa jotain abortti-kirjoja luettavaksi. Sinulle tekisi hyvää lukea itse vaikka kuinka oppia lukemaan oikein.

 

[QUOTE="Vieras";25530324]hieman rauhoittuisi niin voisi tuo lukeminenkin onnistua. Ensinnäkin nimimerkki ei ole kirjoituksessaan kieltänyt AP tuntemasta surua jne. Minun käsitykseni mukaan nimim. vieras halusi vain tietää miksi? Puhdas yksinkertainen kysymys. Ihmetyttää vain, kun sinä otit tämän niin henkilökohtaisesti. Nimimerkille lapsi on lapsi silloin, kun se on syntynyt. Minulle silloin, kun tunnen ensimmäiset liikkeet. Nimimerkillä on oikeus mielipiteeseensä ilman, että olet heti tuputtumassa jotain abortti-kirjoja luettavaksi. Sinulle tekisi hyvää lukea itse vaikka kuinka oppia lukemaan oikein.[/QUOTE]

Kyllä sen viestin kirjoittaja, jonka ajatuksiin tartuin, kirjoitti juuri niin, että "eikös lapsi ole vasta sitten kun se on synnytetty?!". Minä koin sen jonkinlaisena viisasteluna ja vähättelynä niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet syntymättömän lapsensa. Kuten minäkin. Abortissa. Silloin luin tuon kirjan, saadakseni lohtua, voidakseni hyväksyä sen, että minusta olin jo äiti tuolle lapselleni, huolimatta siitä, että kaikki lähipiirissänikin tuntuivat vähättelevän minun kokemustani ja perustelivat asian juuri niin kuin tuo kirjoittaja, jonka viestiä kommentoin.

Mutta tässä ketjussa ei olekaan kyse minusta...

 

Kyllä sen viestin kirjoittaja, jonka ajatuksiin tartuin, kirjoitti juuri niin, että "eikös lapsi ole vasta sitten kun se on synnytetty?!". Minä koin sen jonkinlaisena viisasteluna ja vähättelynä niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet syntymättömän lapsensa. Kuten minäkin. Abortissa. Silloin luin tuon kirjan, saadakseni lohtua, voidakseni hyväksyä sen, että minusta olin jo äiti tuolle lapselleni, huolimatta siitä, että kaikki lähipiirissänikin tuntuivat vähättelevän minun kokemustani ja perustelivat asian juuri niin kuin tuo kirjoittaja, jonka viestiä kommentoin.

Mutta tässä ketjussa ei olekaan kyse minusta...

viestin alunperin. En todellakaan kirjoittanut viisastellen enkä vähätellen vaan esitin aivan tavallisen kysymyksen Miksi ilman mitään taka-ajatuksia. Seuraavaksi esitin oman mielipiteeni kysymyksen muodossa eli olenko minä oikeassa vai mahdollisesti väärässä.

Nyt ymmärrän miksi hyökkäsit niin voimakkaasti kimppuuni. Mutta tiedätkö mitä, kaikki täällä kirjoitettu ei ole tarkoitettu hyökkäyksenä sinua vastaan/kohtaan. Ne ovat vain tavallisia kirjoituksia/mielipiteitä. Minusta on törkeää, että sinä tuomitsit minut ilman, että edes vaivaiduit miettimään sanojani. Oletit ilman muuta, että nyt tuo tuossa arvostelee. Olethan tietoinen, että tämä AP on trollikirjoittaja?

Totta kai tiedän (ilman mitään kirjojen lukua) naisena, että abortti ei todellakaan ole mikään helppo. Älä projisoi minuun vihaasi. Ja todellakin - tässä ketjussa ei ole kysymys sinusta vaan ihmisestä, joka trollailee täällä vakavasta asiasta.

 

Tämä peli taitaa olla paras viheltää nyt poikki. Ketju on elänyt jo pitkään ja mennyt ajoittain hyvinkin vahvasti sivuraiteille. Aloitin ketjun, kun elämässäni rysähti päälle kaksi isoa kriisiä yhtä aikaa ja kaipasin ulkopuolisia näkökulmia ja mielipiteitä, ehkä jopa tukea, mutta ainakin ajatusten herättelyä. Silloin asiat olivat monella tavoin kovin toisin kuin nyt.

Se mitä olen itse tätä ketjua lukiessani ajatellut on paradoksaalisuus, että kun ketjua aloittaessani olin se, jota mies painosti ja ikään kuin tuntui pesevän käteensä hänelle kuuluvan vastuun kantamisesta, sain osakseni hyvinkin lohduttavia kommentteja. Mutta kun tilanne siiten kääntyi siihen, että mies alkoi kantaa vastuutaan, halusi olla isä lapsellemme ja olisi toivonut raskauden jatkuvan, kukaan ei uskonut sitä, ja kun mies sitten vihdoin uskalsi luottaa tunteisiinsa ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, ottaa askeleet minun rinnallani, minusta tuli se "paha nainen", joka vei toisen vaimon miehen ja lasten isän! Ihan kuin miehellä ei olisi lainkaan omaa tahtoa tai tuleva ex-vaimonsa ei olisi myös vastuussa heidän perheestään ja avioliitostaan.

No, sinänsä sillä ei ole väliä, mutta jotenkin se vaan on huvittavaa. En koe kuitenkaan enää itse tarvetta jatkaa tästä, koska siltä osin olen kriisissäni päässyt eteenpäin, missä tilanteessa olin ketjua aloittaessani. Meillä on varmasti vielä kaikenlaista edessämme, enkä todellakaan odota tai oleta, että pelkkää ruusuilla tanssimista. Sen verran olen elämästä tähän ikään jo oppinut. Mutta olen myös oppinut sen, että tunteitaan pitää kuunnella ja elämän tarjoamiin yllätyksiin on toisinaan hyvä tarttua. Me olemme nyt onnellisia, kaiken jälkeen vihdoin yhdessä, ja aiomme pitää toisitamme ja onnestamme nyt hyvää huolta.

 

[QUOTE="Vieras";25530591]Olethan tietoinen, että tämä AP on trollikirjoittaja?
Ja todellakin - tässä ketjussa ei ole kysymys sinusta vaan ihmisestä, joka trollailee täällä vakavasta asiasta.[/QUOTE]

Sinulle, ja kaikille muillekin, jotka väitätte tätä provoksi/trolliksi, niin puhutte nyt vastoin parempaa tietoanne. Kunpa elämäni olisikin mennyt niin, että olisin vaan rakastunut naimisissa olevan miehen kanssa ja olisimme eronneet tahoillamme ja kaikki olisi mennyt "by the book", mutta me kävimme kaiken läpi vaikeimman kautta. Se, että joillekin ihmisille tulee kohdalleen muutama takaisku enemmän kuin olisi tarpeen ei tarkoita, että he valehtelisivat. Vahvoja koetellaan, näin se sanonta vaan menee...

 

Kyllä sen viestin kirjoittaja, jonka ajatuksiin tartuin, kirjoitti juuri niin, että "eikös lapsi ole vasta sitten kun se on synnytetty?!". Minä koin sen jonkinlaisena viisasteluna ja vähättelynä niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet syntymättömän lapsensa. Kuten minäkin. Abortissa. Silloin luin tuon kirjan, saadakseni lohtua, voidakseni hyväksyä sen, että minusta olin jo äiti tuolle lapselleni, huolimatta siitä, että kaikki lähipiirissänikin tuntuivat vähättelevän minun kokemustani ja perustelivat asian juuri niin kuin tuo kirjoittaja, jonka viestiä kommentoin.

Mutta tässä ketjussa ei olekaan kyse minusta...

kirjoitti, mutta ymmärsitkö sen oikein? Nyt voi olla, että olet niin herkässä tilassa, että käännät kaikki kirjoitukset arvosteluksi abortin tekijöitä kohtaan - ne tavallisetkin kirjoitukset ilman mitään taka-ajatuksia. En todellakaan voi uskoa, että tämä kirjoittaja olisi tarkoittanut tekstinsä arvosteluksi. Me ihmiset luemme ja ymmärrämme näitä tekstejä eri tavoin. Hyvä olisi kyllä pysähtyä kaikkien miettimään ennenkuin kirjoittaa vastausta, onko tuo teksti nyt niinkuin sen ymmärrän. Hänelle vain lapsi on silloin lapsi, kun hän syntyy ja ok. Sinulle on silloin, kun sait tietää olevasi raskaana - ok. Käythän terapiassa ja saatko keskusteluapua ystäviltäsi?

 

Tämä peli taitaa olla paras viheltää nyt poikki. Ketju on elänyt jo pitkään ja mennyt ajoittain hyvinkin vahvasti sivuraiteille. Aloitin ketjun, kun elämässäni rysähti päälle kaksi isoa kriisiä yhtä aikaa ja kaipasin ulkopuolisia näkökulmia ja mielipiteitä, ehkä jopa tukea, mutta ainakin ajatusten herättelyä. Silloin asiat olivat monella tavoin kovin toisin kuin nyt.

Se mitä olen itse tätä ketjua lukiessani ajatellut on paradoksaalisuus, että kun ketjua aloittaessani olin se, jota mies painosti ja ikään kuin tuntui pesevän käteensä hänelle kuuluvan vastuun kantamisesta, sain osakseni hyvinkin lohduttavia kommentteja. Mutta kun tilanne siiten kääntyi siihen, että mies alkoi kantaa vastuutaan, halusi olla isä lapsellemme ja olisi toivonut raskauden jatkuvan, kukaan ei uskonut sitä, ja kun mies sitten vihdoin uskalsi luottaa tunteisiinsa ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, ottaa askeleet minun rinnallani, minusta tuli se "paha nainen", joka vei toisen vaimon miehen ja lasten isän! Ihan kuin miehellä ei olisi lainkaan omaa tahtoa tai tuleva ex-vaimonsa ei olisi myös vastuussa heidän perheestään ja avioliitostaan.

No, sinänsä sillä ei ole väliä, mutta jotenkin se vaan on huvittavaa. En koe kuitenkaan enää itse tarvetta jatkaa tästä, koska siltä osin olen kriisissäni päässyt eteenpäin, missä tilanteessa olin ketjua aloittaessani. Meillä on varmasti vielä kaikenlaista edessämme, enkä todellakaan odota tai oleta, että pelkkää ruusuilla tanssimista. Sen verran olen elämästä tähän ikään jo oppinut. Mutta olen myös oppinut sen, että tunteitaan pitää kuunnella ja elämän tarjoamiin yllätyksiin on toisinaan hyvä tarttua. Me olemme nyt onnellisia, kaiken jälkeen vihdoin yhdessä, ja aiomme pitää toisitamme ja onnestamme nyt hyvää huolta.

koska enää ei tiedetä, kuka se trolli teista kahdesta on.

 

[QUOTE="Vieras";25530681]kirjoitti, mutta ymmärsitkö sen oikein? Nyt voi olla, että olet niin herkässä tilassa, että käännät kaikki kirjoitukset arvosteluksi abortin tekijöitä kohtaan - ne tavallisetkin kirjoitukset ilman mitään taka-ajatuksia. En todellakaan voi uskoa, että tämä kirjoittaja olisi tarkoittanut tekstinsä arvosteluksi. Me ihmiset luemme ja ymmärrämme näitä tekstejä eri tavoin. Hyvä olisi kyllä pysähtyä kaikkien miettimään ennenkuin kirjoittaa vastausta, onko tuo teksti nyt niinkuin sen ymmärrän. Hänelle vain lapsi on silloin lapsi, kun hän syntyy ja ok. Sinulle on silloin, kun sait tietää olevasi raskaana - ok. Käythän terapiassa ja saatko keskusteluapua ystäviltäsi?[/QUOTE]


ja olisi ollut kiva, että olisi vastannut minulle eikä sinulle. Minä epäilen samaa kuin sinä: on nyt niin herkässä tilassa, että ottaa kaiken mahdollisen henkilökohtaisesti eikä pysty enää erottelemaan mikä on ilkeilyä ja mikä ei. Hieman kyllä huvittaa, että täällä on porukka kirjoittanut tästä "lapsi"nimestä tosi vinoillen, mutta heihin hän ei ole reagoinut mitenkään. Toivottavasti hän saa apua (terapiaa), joka on edottomasti tarpeen tällaisen jälkeen.

 

No ei se kyllä näin ole. Ensinnäkin jokaisella on oikeus kokea ja tuntea nämä asiat kuten itsestä oikealle tuntuu. Lukisit Viveka Kaurasen kirjan abortista. Hän kirjoittaa hyvin siitä, miten abortin tehneillä on aivan yhtäläinen oikeus kokea menettäneensä lapsensa kuin millä tahansa tavalla lapsensa menettäneet. Ei kyse ole siitä onko lapsi koskaan syntynyt tai ei, jotta voi tutnea olevansa äiti tai isä lapselleen. Lapsi on vanhemmilleen usein lapsi jo silloin kun tieto raskaudesta saadaan.

ei ole trolli.

 

Mutta olen myös oppinut sen, että tunteitaan pitää kuunnella ja elämän tarjoamiin yllätyksiin on toisinaan hyvä tarttua. Me olemme nyt onnellisia, kaiken jälkeen vihdoin yhdessä, ja aiomme pitää toisitamme ja onnestamme nyt hyvää huolta.

Älä nyt heti unohda niitä 3 pientä lastasi tämän "elämää suuremman rakkauden" kanssa.

Vai eivätkö he kuulu pakettiin?

 

[QUOTE="Vieras";25530961]ei ole trolli.[/QUOTE]

olla. Hyökkäsi rajusti mitään tekstistäni ymmärtämättä, ja sitten ei mitään. Mikään uppos ihan täysillä. Ikävää, että tekee tollasta noin vakavan aiheen kanssa.

 

Ei se mikään trolli ollu se oli ap. näkeehän sen nyt sokeakin!

 

Ensin perustellaan abortin teko sillä, että se on vaan solumöykky, eikä mikään vauva vielä. Sitten kun abortti on tehty ja tulee syyllisyys ja suru ja ikävä niin sitten se onkin oma rakas lapsi ja enkelivauva...
Ja tää nyt ihan vain yleisenä huomautuksena.

 

Ap, voitko vastata tähän: Miten voit antaa anteeksi miehellesi, että hän painosti sinua aborttiin?
Miten haluat edes sellaisen miehen kanssa olla?
En ymmärrä miten suhde voisi toimia tuollaisen kuvion jälkeen..
Vai saitko sinä mielestäsi "onnellisen lopun", kun sait itsellesi varatun miehen?

 

[QUOTE="vieras";25533124]Ap, voitko vastata tähän: Miten voit antaa anteeksi miehellesi, että hän painosti sinua aborttiin?
Miten haluat edes sellaisen miehen kanssa olla?
En ymmärrä miten suhde voisi toimia tuollaisen kuvion jälkeen..
Vai saitko sinä mielestäsi "onnellisen lopun", kun sait itsellesi varatun miehen?[/QUOTE]

Ensinnäkin, mies on nyt eroamassa, joten en saanut itselleni varattua miestä. Sanoin hänelle hyvin selvästi, että entiseen ei ole enää paluuta, että jos hän haluaa olla mun kanssa, hänen pitää ensin oikeasti erota ja olla valmis muutenkin järjestämään asiansa niin, että voin luottaa häneen. Ei enää vain sanoja vaan tekoja!

Mitä tulee aborttiin painostamiseen, niin on totta, että hän aloitti sillä tavalla, mutta kuten olen kirjoittanut, hän tuli matkan varrella toisiin ajatukisiin ja olisi halunnut yhteisen lapsemme. Päätyessäni ratkaisuun tehdä abortti, en tiennyt yhtään, miten se tulee meihin ja suhteeseemme vaikuttamaan. Tein päätöksen siksi, että mies voisi pitää kiinni valinnastaan pysyä perheensä luona. Mutta hän valitsi toisin, sanoi ettei voi kieltää rakkauttaan ja yhteenkuuluvuudentunnetta minuun. Hän tietää, että minun on tällä hetkellä melko vaikea luottaa häneen ja hän on tehnyt todella paljon sen eteen, että voisin taas alkaa luottamaan häneen kuten ennen oli.

Minä en näe, että hänen ensikommenttinsa raskauden suhteen olisivat esteenä suhteemme toimivuudelle. Onhan niitäkin nähty, että pettämisen jälkeen pari voi jatkaa onnellisena, jos kumpikin haluaa tehdä töitä suhteen hyväksi ja rakentaa luottamusta uudelleen. Tässä on mielestäni kyse vähän samasta asiasta. Me lähdemme nyt toki rakentamaan suhdettamme eteenpäin aivan eri lähtökohdista kuin mihin silloin pari kuukautta sitten jäimme, mutta tiedän myös, että meistä kumpikin tietää nyt vielä vahvemmin, mitä me tunnemme toisiamme kohtaan ja mitkä asiat elämässämme ovat tärkeitä. Siksi uskon meihin, ja rakkauteemme, tulevaisuuteemme.

 

Kunhan mies ei muuta edellisen vaimonsa luota suoraan sinun luoksesi, vaan ihan omaan asuntoonsa ja siitä sitten hitaasti eteenpäin.

Silloin voi saada suhteen vakaalle pohjalle ja kaikki tietävät mitä haluavat ja myös jaksavat odottaa, että kaikki asiat on kunnossa, myös sen miehen lapsien osalta.

 

Ensinnäkin, mies on nyt eroamassa, joten en saanut itselleni varattua miestä. Sanoin hänelle hyvin selvästi, että entiseen ei ole enää paluuta, että jos hän haluaa olla mun kanssa, hänen pitää ensin oikeasti erota ja olla valmis muutenkin järjestämään asiansa niin, että voin luottaa häneen. Ei enää vain sanoja vaan tekoja!

Mitä tulee aborttiin painostamiseen, niin on totta, että hän aloitti sillä tavalla, mutta kuten olen kirjoittanut, hän tuli matkan varrella toisiin ajatukisiin ja olisi halunnut yhteisen lapsemme. Päätyessäni ratkaisuun tehdä abortti, en tiennyt yhtään, miten se tulee meihin ja suhteeseemme vaikuttamaan. Tein päätöksen siksi, että mies voisi pitää kiinni valinnastaan pysyä perheensä luona. Mutta hän valitsi toisin, sanoi ettei voi kieltää rakkauttaan ja yhteenkuuluvuudentunnetta minuun. Hän tietää, että minun on tällä hetkellä melko vaikea luottaa häneen ja hän on tehnyt todella paljon sen eteen, että voisin taas alkaa luottamaan häneen kuten ennen oli.

Minä en näe, että hänen ensikommenttinsa raskauden suhteen olisivat esteenä suhteemme toimivuudelle. Onhan niitäkin nähty, että pettämisen jälkeen pari voi jatkaa onnellisena, jos kumpikin haluaa tehdä töitä suhteen hyväksi ja rakentaa luottamusta uudelleen. Tässä on mielestäni kyse vähän samasta asiasta. Me lähdemme nyt toki rakentamaan suhdettamme eteenpäin aivan eri lähtökohdista kuin mihin silloin pari kuukautta sitten jäimme, mutta tiedän myös, että meistä kumpikin tietää nyt vielä vahvemmin, mitä me tunnemme toisiamme kohtaan ja mitkä asiat elämässämme ovat tärkeitä. Siksi uskon meihin, ja rakkauteemme, tulevaisuuteemme.

Miten niin et saanut varattua miestä? Mistäs päivästä lähtien hän on ollut vapaa mies? Eikö enää asu vaimonsa luona?
Ja hänhän edelleen olisi varattu mies, jos sinä et olisi tullut kuvioon.
Sinä rikoit heidän perheensä, ja varastit miehen vaimolta, vaikka toisin haluaisitkin ajatella. Ja jos väität että he olisivat eronneet joka tapauksessa, mikset sitten ollut niin viisas että olisit odottanut että he eroavat ja sitten vasta olisit koskenut häneen?

Jokainen meistä tietää miten raskaaksi tullaan....

 

[QUOTE="vieras";25534244]Miten niin et saanut varattua miestä? Mistäs päivästä lähtien hän on ollut vapaa mies? Eikö enää asu vaimonsa luona?
Ja hänhän edelleen olisi varattu mies, jos sinä et olisi tullut kuvioon.
Sinä rikoit heidän perheensä, ja varastit miehen vaimolta, vaikka toisin haluaisitkin ajatella. Ja jos väität että he olisivat eronneet joka tapauksessa, mikset sitten ollut niin viisas että olisit odottanut että he eroavat ja sitten vasta olisit koskenut häneen?

Jokainen meistä tietää miten raskaaksi tullaan....[/QUOTE]

Ei, ei asu enää vaimonsa luona, ja kyllä, vei omakätisesti eropaperit käräjäoikeuteen. Ja kyllä, on muuttanut osoitteensa virallisesti jo ihan muualle, ja aloittaa työt täällä maanantaina.

Mitä tulee heidän eroonsa, niin en usko, että olisivat eronneet "joka tapauksessa", ainakaan juuri nyt, jos minä ja hän emme olisi tutustuneet, mutta minä en varastanut ketään keneltäkään tai rikkonut kenenkään perhettä. Kyllä hän lähti ihan vapaaehtoisesti avioliitostaan.

Ja mitä raskaaksi tulemiseen tulee, niin toki tiedän miten raskaaksi tullaan, aivan kuten tämä mieskin. Mutta voisi myös kuvitella voivansa luottaa kierukkaehkäisyyn, joka oli pelittänyt tässä jo kolmisen vuotta. Mutta kuten olen viime vuoden aikana saanut huomata, elämä ei aina mene nii kuin suunnitellut.

 

Ei, ei asu enää vaimonsa luona, ja kyllä, vei omakätisesti eropaperit käräjäoikeuteen. Ja kyllä, on muuttanut osoitteensa virallisesti jo ihan muualle, ja aloittaa työt täällä maanantaina.

Mitä tulee heidän eroonsa, niin en usko, että olisivat eronneet "joka tapauksessa", ainakaan juuri nyt, jos minä ja hän emme olisi tutustuneet, mutta minä en varastanut ketään keneltäkään tai rikkonut kenenkään perhettä. Kyllä hän lähti ihan vapaaehtoisesti avioliitostaan.

Ja mitä raskaaksi tulemiseen tulee, niin toki tiedän miten raskaaksi tullaan, aivan kuten tämä mieskin. Mutta voisi myös kuvitella voivansa luottaa kierukkaehkäisyyn, joka oli pelittänyt tässä jo kolmisen vuotta. Mutta kuten olen viime vuoden aikana saanut huomata, elämä ei aina mene nii kuin suunnitellut.

Hienosti sä valehtelet ittellesi! Lueppa nyt oma tekstisi uudestaan. Ihan ristiriitaista tekstiä.
"et usko että he olisivat eronneet ilman sinua, mutta et ole varastanut ketään etkä rikkonut perhettä" . AI NIINKÖ???

"Vapaaehtoisesti lähti avioliitostaan". AI JAA?? Mä kun luulin että sä pakotit sen.
HEI haloo ap. Kat so nyt OIKEASTI peiliin!

Ei tässä mistää raskauden ehkäisystä ole kukaan puhunut, miksi minua kiinnostaisi miksi ehkäisysi petti. Minä puhun PETTÄMISESTÄ. Ja ihmettelen ihmisiä jotka selittävät itselleen asiat ihan kierosti.
Säälittävää.

 

Ei, ei asu enää vaimonsa luona, ja kyllä, vei omakätisesti eropaperit käräjäoikeuteen. Ja kyllä, on muuttanut osoitteensa virallisesti jo ihan muualle, ja aloittaa työt täällä maanantaina.

Mitä tulee heidän eroonsa, niin en usko, että olisivat eronneet "joka tapauksessa", ainakaan juuri nyt, jos minä ja hän emme olisi tutustuneet, mutta minä en varastanut ketään keneltäkään tai rikkonut kenenkään perhettä. Kyllä hän lähti ihan vapaaehtoisesti avioliitostaan.

Ja mitä raskaaksi tulemiseen tulee, niin toki tiedän miten raskaaksi tullaan, aivan kuten tämä mieskin. Mutta voisi myös kuvitella voivansa luottaa kierukkaehkäisyyn, joka oli pelittänyt tässä jo kolmisen vuotta. Mutta kuten olen viime vuoden aikana saanut huomata, elämä ei aina mene nii kuin suunnitellut.

Höpö höpö ap ja katse peiliin!
a)kyllä sinä varastit, ja rikoit perheen
Juuri itse sanoit että he tuskin olisivat eronneet ilman sinua. ELI? haloo??

b) ketään ei kiinnosta miksi ehkäisysi petti. Lähinnä keskustelua aiheuttaa tuollainen itseriittoinen asenne, kun ollaan PETTÄJIÄ ja toisia naisia.
Mutta onnittelut; hienosti valehtelet itsellesi.

 

mutta jos saan sanoa ihan ensikommenttini tähän ketjuun, eikä liity mitenkään aloitukseen vaan tämän hetken käynnissä olevaan keskusteluun, niin miksi kaikkien tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää, että kaksi tahoillaan naimisissaolevaa voivat löytää toisistaan kestävän onnen?!

Joo, ap lähti seurustelemaan naimisissa olevan miehen kanssa, mutta ihan vapaasta tahdostaan tämä mies lähti mukaan suhteeseen. Vaimo sai tietää heistä, olisi voinut lähteä, ei lähtenyt. Tässä on vastuu kolmella ihmisellä. Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä irrottaisivat toisistaan vain siksi, että ulkopuoliset hetken heitä paheksuvat?! Haloo, eläkää itsekin vähän!