V
vierailija
Vieras
Tein positiivisen testin kolme päivää sitten. Kun edellispäivänä pyörryin appivanhempien eteiseen, niin jäimme lapsen kanssa (1,7kk) sinne yöksi, vaikka mielessä kävi että pitäisi hakeutua naistenklinikalle päivystykseen. Mies oli siis testin tekemisestä eiliseen asti työmatkalla ennen kuin palasi sieltä, ja tämän vuoksi en uskaltanut mennä yksin lapsen kanssa kotiin koska en ollut siinä kunnossa että olisin pystynyt hoitamaan häntä.
Eilen sitten kävimme työmatkalta palanneen miehen kanssa yksityisellä. Lääkäri sanoi, että onneksi kävimme, koska raskaus osoittautuikin kohdun ulkopuoliseksi ja saimme välittömästi lähetteen Naistenklinikalle. Siellä vierähtikin tunti jos toinenkin ja lääkäri meinasi kirjoittaa minut osastolle, mutta miehen läsnäollessa hän päättikin antaa minun jäädä kotiin sillä ehdolla että hakeudun nopeasti päivystykseen jos kivut yltyvät tai ilmenee muita oireita. Lapsi oli tämän aikaa hoidossa isovanhemmilla.
Aamulla mies kävi kiireellä hakemassa lapsen hoidosta, kippasi sen kotiin ja lähti taas työreissulle. Kun kuulin, että hänen on pakko mennä sinne, niin epäilin asiaa koska tuo on täysin työajan ulkopuolella tapahtuva tapahtuma. Sitten kuulin, että siellä on osa muista työntekijöistä vapailla eikä millään onnistunut järjestely että joku muu hoitaisi tuon keikan vaan miehen on kuulemma mentävä. Raivoani ei laannuttanut sekään, kun sain viimein miehen tunnustamaan, että jonkun naispuolisen työkaverin vapaa-aika ajaa terveyteni ja perheen edelle. Oloni on heikko ja väsynyt huonojen veriarvojen takia, ja mitä jos minulle tapahtuu jotain sillä aikaa kun mies leikkii vuoden työntekijää maailmalla. Siinä on pieni puolitoistavuotiaskin harvinaisen ihmeissään jos äidille käy jotain.
Toisekseen tekisi mieli soittaa appivanhemmille, mutta mies kielsi ehdottomasti kertomasta heille. Jotenkin tuntuisi kohtuulliselta kertoa heille asian oikea laita, kun kerta pyörryin heidän eteiseenkin ja he vahtivat täysin pyytteettä meidän lastamme.
En sitten kaipaa mitään viestejä "Miksi tarvitset kädestä kiinni pitäjää" ja "Miksi et mene päivystykseen", vaan kyse on ongelmasta, joka on ilmestynyt perheeseemme pikku hiljaa. Olen aina kakkonen ja ei ole ensimmäinen kerta kun mies on jättänyt lapsen minulle vaikka en ole ollut kunnossa hoitaakseni lasta. Kerrankin olin 40 asteen kuumeessa ja pitkään lääkärissä ja hän kuvitteli, että otan lapsen sinne mukaan. Onneksi silloinkin auttoivat appivanhemmat, tai olisin ollut pulassa.
Eilen sitten kävimme työmatkalta palanneen miehen kanssa yksityisellä. Lääkäri sanoi, että onneksi kävimme, koska raskaus osoittautuikin kohdun ulkopuoliseksi ja saimme välittömästi lähetteen Naistenklinikalle. Siellä vierähtikin tunti jos toinenkin ja lääkäri meinasi kirjoittaa minut osastolle, mutta miehen läsnäollessa hän päättikin antaa minun jäädä kotiin sillä ehdolla että hakeudun nopeasti päivystykseen jos kivut yltyvät tai ilmenee muita oireita. Lapsi oli tämän aikaa hoidossa isovanhemmilla.
Aamulla mies kävi kiireellä hakemassa lapsen hoidosta, kippasi sen kotiin ja lähti taas työreissulle. Kun kuulin, että hänen on pakko mennä sinne, niin epäilin asiaa koska tuo on täysin työajan ulkopuolella tapahtuva tapahtuma. Sitten kuulin, että siellä on osa muista työntekijöistä vapailla eikä millään onnistunut järjestely että joku muu hoitaisi tuon keikan vaan miehen on kuulemma mentävä. Raivoani ei laannuttanut sekään, kun sain viimein miehen tunnustamaan, että jonkun naispuolisen työkaverin vapaa-aika ajaa terveyteni ja perheen edelle. Oloni on heikko ja väsynyt huonojen veriarvojen takia, ja mitä jos minulle tapahtuu jotain sillä aikaa kun mies leikkii vuoden työntekijää maailmalla. Siinä on pieni puolitoistavuotiaskin harvinaisen ihmeissään jos äidille käy jotain.
Toisekseen tekisi mieli soittaa appivanhemmille, mutta mies kielsi ehdottomasti kertomasta heille. Jotenkin tuntuisi kohtuulliselta kertoa heille asian oikea laita, kun kerta pyörryin heidän eteiseenkin ja he vahtivat täysin pyytteettä meidän lastamme.
En sitten kaipaa mitään viestejä "Miksi tarvitset kädestä kiinni pitäjää" ja "Miksi et mene päivystykseen", vaan kyse on ongelmasta, joka on ilmestynyt perheeseemme pikku hiljaa. Olen aina kakkonen ja ei ole ensimmäinen kerta kun mies on jättänyt lapsen minulle vaikka en ole ollut kunnossa hoitaakseni lasta. Kerrankin olin 40 asteen kuumeessa ja pitkään lääkärissä ja hän kuvitteli, että otan lapsen sinne mukaan. Onneksi silloinkin auttoivat appivanhemmat, tai olisin ollut pulassa.
