itse näen ja tiedän juttuja etukäteen näen yleensä unia ns.enneunia. isopappani oli selvännäkijä niin myös sitten on nähnytjuttuja mummoni, tätini , äitini , siskoni,serkkuni perheineen ja minä.
olen nähnyt kuolleen sukulaiseni jota en tiennyt että hän oli kuollut kaupungilla, kun kerroin kotona asiasta kuulin että juuri samaan aikoihin oli tullut puhelu että sukulainen oli juuriaiemmin kuollut. myöskin äitini näki kuolleita; he ikäänkuin tulivat hyvästelemään hänet.
itse olen elämässäni kokenut paljon yliluonnollisia pelottaviakin juttuja, mutta olen aina muistanut äitini sanat että kuolleita ei tarvitse pelätä jos itse on hyvä ihminen, paha sen sijaan varokoon.
itselläni on pienenä ollut hyvin minulle elävät kolme leikkikaveria lapsia siis olivat joita muut eivät nähneet. minulle he olivat totista totta ja pienenä en osannut ymmärtää miksi muut eivät nähneet heitä. jälkeenpäin olen miettinyt oliko mielikuvituksen kepposia vai kuolleita en tiedä.
omaan myös kyvyn tietää asioita ihmisistä vaikkeivat he kerro mitään; ne saattavat tulla väl'yksinä tai sit vain tiedän. olen hämmästyttänyt ihmisiä monesti kertomalla niistä mielikuvista kun ne ovat pitäneet paikkaansa. nyt vanhempana on ollut aikoja jolloin ei juuri ole yliluonollisia juttuja tullut ; uskon etä ihminen voi itse valita haluaako nähdä niitä vai ei.
minulla on neljä lasta ja kaksi lapsista ni ovat "näkijöitä". tytöt kertovat tietävänsä juttuja varsinkin teiniikäiseni ja uskoo tuntevansa mummonsa läsnäolon välillä.
kun äitini kuoli tämä nuorempi tyttö hän oli silloin kaksi näki monesti mummon. yksikin tilanne oli sellainen että olimme syömässä kun tyttö yhtäkkiä rupesi hymyilemään ilahtui ja juoksi kädet ojossa eteiseen sanoen mummo tuli. hän jutteli jollekin hetken ja sitten tunsimme hajuveden tuoksun jota äitini käytti. muutenkin ekan puolen vuotta kuolemasta tuntui että äitini oli läsnä, hajuvesi tuoksui ja hänet tunsi. joulun jälkeen olotila hälveni joten ajattelin että hän pääsi lepoon. edelleen vuosien jälkeen välillä tunnen hänet ja vanhin tyttäreni tuntee myös.
nuorempi tyttö sanoo että näkee tytön jonka kanssa leikkii, tämä kaveri siis on ns. mielikuvituskaveri kai. kolmaskin tyttäreni on nyt neljän ikäisenä jutelllut että hänellä on leikkikaveri pieni tyttö joka on samanikäinen ja nukkuu monesti hänen sängyssään. en tiedä sitten ovatko kuolleita vai mielikuvituskavereita , mutta eipä tuola väliä uskokoon kuka uskoo mitäkin
tytöilleni olen opettanut sitä että vaistoa kannattaa kuunnella ja niihin juttuihin uskoa mitä aistii koska yleensä ne ovat oikeita ja voivat varoittaa vaarasta, kuten minulle on käynyt monta kertaa.
serkkuni perheessä kanssa nähdään ja koetaan koko ajan sekä äiti että lapset, joten tuntuvat menevän suvussa sukupolvia välistä hyppäämättä.
itse olen sitä mieltä että tämä on vaan rikkaus ja voimavara; joskin tilanteet voivat olla pelottaviakin.uskon että tämän avulla olen auttanut monia ihmisiä tietämiselläni koska joskus asiat ovat olleet niin pelottavia kertoa että ihmiset ovat helpottuneita kun tiedän jo niistä. mielenkiintoisia juttuja; tapauksi aolisi vaikka millä mitalla; yritin vain typistää osan kokemuksistani tähän.
miehenikin oli kyynikko kunnesniin monesti olen tiennyt asioista että hänkin on jo ruvennut uskomaan. uskon että joakinen voisi kokea ja nähdä jos vain olisi "kanavat" avoinna moni on vaan sulkenut tai kadottanut herkkyyden näihin asioihin mikä taas lapsilla luontaisesti on tallella. nykypäivänä ihmisten kannattaisi kuunnella enemmän aistejan/vaistojaan!