Niinhän se on, että lähes kaikilla on jonkun asteisia "yliluonnollisia" taitoja, mutta useimmat ovat itse, tai heiltä on joku muu ne latistanut lapsena, kun ei ole silloin hyväksytty, että ko. taitoja esitellään.
On siis olemassa:
1. Selvänäkö, (näkee mielessään kuvia, tapahtumia, symboleja, ihmisten auroja, kehon sairauksiakin jopa).
2. Selväkuulo (joko oikeiden korvien kautta äänenä tai mielessään kuulee esim laulua, sanoja, lauseita, meteliä...).
3. Selvätunto (tuntee/saa tietoa kun esim. käsillään tunnustelee jotain, tai vaikka ihmistä kättelee, tai jonkun vaatetta tai esinettä koskee tms.).
4. Selvätieto (saa vain yhtäkkiä tiedon, jonka tuntee varmuudella oikeaksi. Esim. yhtä varma tieto kuin, että liikennevaloissa on kolme eriväristä valoa.
5. Selvätunne (esim. kylmät väreet, tai tuntee toisen ihmisen tunteet tuntee itsessään tai toisen kivut tms.)
6. Selvähaju ( voi tuntea esim. ruusun tuoksun tai piipun hajua, vaikke niitä ole lähelläkään. Esim. meedion lahjoilla varustettu voi tuntea vainajan käyttämän hajuveden tms, josta tietää, että ko. henki on lähellä. Jotkut myös näkevät ja kuulevat vainajahenkiä).
Oma 3-v lapseni näki kuolleen pappansa. Pappa lapseni sanojen mukaan tuli vain pöydän ääreen, kun olimme aamupuurolla. Lapseni hymyili papalle ja vastasi: "on". Pappa oli kysynyt, onko puuro hyvää. Sitten lapsi vilkutti vähän yläviistoon kun pappa lähti. Itsekin selvästi isäni energian tunsin, ja hänen partavetensä haistoin siinä tilanteessa, mutta en vielä silloin nähnyt.
Toinen lapseni näki metsässä pienen tontun, joka olikin eri näköisissä vaatteissa kuin tontut yleensä. Lapseni oli silloin 6-v. ja hänen silmänsä loistivat, kun hän kertoi tontusta. Hän oli näyttänyt isälleen kädellään missä tonttu seisoi. Itse en ollut mukana.