Kuinka monta kertaa sydämesi on särkynyt?

2 kertaa

 

Sitä mä olen jossain vaiheessa paljon pohtinut, että onko parempi elää elämänsä tasaisen tyytyväisenä ja onnellisena sinkkuna vai rakastua/rakastaa täysillä ja sitten menettää. Ekassa jää ehkä hiukan vaille sellaisista palavista tunteista, mutta toisaalta sellaista ei voi kauheasti kaivata, jos ei ole kokenut ja säästyy sydänsuruilta.

Ei vaan alkaa järkiavioliittoon. Haha, ei vaan.

Kun on kokenut järjettömän kivuliaita sydänsuruja, aukenee musiikki ja muu taide aivan uudella tavalla. :heart:

 

Sitä mä olen jossain vaiheessa paljon pohtinut, että onko parempi elää elämänsä tasaisen tyytyväisenä ja onnellisena sinkkuna vai rakastua/rakastaa täysillä ja sitten menettää. Ekassa jää ehkä hiukan vaille sellaisista palavista tunteista, mutta toisaalta sellaista ei voi kauheasti kaivata, jos ei ole kokenut ja säästyy sydänsuruilta.

Elää luonnollisesti omana itsenään kieltämättä omaa luonnettaan mutta silti olematta täysin holtiton. Eli ei tarvitse mennä ääripäihin.

 

Aijaa, kurja juttu. :| Vaikka menettäminen sattuukin aivan mielettömän paljon niin vielä ikävämpää olisi, jos ei kykenisi kiintymään niin paljon, että kokisi luopumistuskaa.

itse ajattelen että kiintymättömyydestä on minulle hyötyäkin, enkä vaihtaisi tilaani jos voisin. tietenkin se joskus on hankalaakin, kun esimerkiksi ihmissuhteet eivät ole kestäviä vaikka toisen ihmisen seurasta pidänkin. en kumminkaan pidä tilannetta itse huonona

 

Kun on kokenut järjettömän kivuliaita sydänsuruja, aukenee musiikki ja muu taide aivan uudella tavalla. :heart:

Tuo on totta.

 

Kiintymyssuhteet tuottavat toimiessaan onnellisuutta paljon, mutta kyllä muualtakin sitä voi saada. Luulen että yleensä kyseessä on kiintymyssuhdehäiriö, mutta voi olla joitakin harvoja jotka ovat syntyneet sellaisiksi että eivät kiinny toisiin syvästi.

Vaikka kyseessä olisi kiintymyssuhdehäiriö, niin uskon että ihminen pystyisi silti olemaan onnellinen. Varsinkin jos ihminen olisi ottanut vaurion omakseen ja pystyisi kompensoimaan sitä. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa ja he hoitavat ne eri tavoin ja joskus tehokkaasti, joskus tehottomasti.

Totta. Omat ongelmansa voi aiheuttaa liiallinen kiintyminenkin.

 

[QUOTE="vieras";25269167]Etkö pysty kehenkään kiintymään kunnolla? Perheenjäseniin edes?[/QUOTE]

en oikein.

 

[QUOTE="hmm";25269652]itse ajattelen että kiintymättömyydestä on minulle hyötyäkin, enkä vaihtaisi tilaani jos voisin. tietenkin se joskus on hankalaakin, kun esimerkiksi ihmissuhteet eivät ole kestäviä vaikka toisen ihmisen seurasta pidänkin. en kumminkaan pidä tilannetta itse huonona [/QUOTE]

Oletko muuten varma, ettet kykene kiintymään kunnolla? Jos et ole vain koskaan tavannut sellaista ihmistä?

 

Yhden naisen takia silmäkulma on kostunut.. kerran.

 

[QUOTE="hmm";25269652]itse ajattelen että kiintymättömyydestä on minulle hyötyäkin, enkä vaihtaisi tilaani jos voisin. tietenkin se joskus on hankalaakin, kun esimerkiksi ihmissuhteet eivät ole kestäviä vaikka toisen ihmisen seurasta pidänkin. en kumminkaan pidä tilannetta itse huonona [/QUOTE]

Mä voisin mielelläni antaa pois hieman kykyäni kiintyä, tai kyvyttömyyttäni olla kiintymättä. Ihan kuin sen näkee.

 

Yhden naisen takia silmäkulma on kostunut.. kerran.

No oho. Sattuko ees? Poltteliko kasvoja? Tiivistynyt tippa.

 

Mä voisin mielelläni antaa pois hieman kykyäni kiintyä, tai kyvyttömyyttäni olla kiintymättä. Ihan kuin sen näkee.

Minä pidän itsestäni tällaisena. Tosin olisi mukavaa jos voisi hallita kiintymystä tietoisesti tehokkaammin.

 

[QUOTE="hmm";25269652]itse ajattelen että kiintymättömyydestä on minulle hyötyäkin, enkä vaihtaisi tilaani jos voisin. tietenkin se joskus on hankalaakin, kun esimerkiksi ihmissuhteet eivät ole kestäviä vaikka toisen ihmisen seurasta pidänkin. en kumminkaan pidä tilannetta itse huonona [/QUOTE]

Koetko muuten empatiakykysi ns. normaaliksi? Tuntuuko sinusta pahalta aiheuttaa sydänsuruja muille? Varotatko sinuun palavasti rakastunutta tuosta kiintymättömyydestäsi? Mä olen kyselytuulella.

 

Oletko muuten varma, ettet kykene kiintymään kunnolla? Jos et ole vain koskaan tavannut sellaista ihmistä?

Kyllä minä niin varma olen kun pystyn olemaan. Ajatus kiintymisestä on oikeastaan melko absurdi ja aikoinaan luulin pitkään etteivät muutkaan tunne sellaista, että rakkauslaulut ja tarinat toisen puolesta uhrautumisesta ja muut vastaavat ovat vain erittäin yliliioiteltua fantasiaa joka uppoaa jollekkin kummalliselle osalle ihmisistä, mutta ilmeisesti näin ei ole.

 

Minä pidän itsestäni tällaisena. Tosin olisi mukavaa jos voisi hallita kiintymystä tietoisesti tehokkaammin.

Mäkin kyllä noin yleensä pidän, mutta on näitä päiviä, jolloin tuntuu et voisi antaakin. Tunnehallintaa... joo, se ei ihan niin helppoa olekaan.

 

[QUOTE="hmm";25269760]Kyllä minä niin varma olen kun pystyn olemaan. Ajatus kiintymisestä on oikeastaan melko absurdi ja aikoinaan luulin pitkään etteivät muutkaan tunne sellaista, että rakkauslaulut ja tarinat toisen puolesta uhrautumisesta ja muut vastaavat ovat vain erittäin yliliioiteltua fantasiaa joka uppoaa jollekkin kummalliselle osalle ihmisistä, mutta ilmeisesti näin ei ole.[/QUOTE]

Ei ne ole vain tarinoita Parhaiten asian näkee vanhemman rakkaudessa lapsiaan kohtaan.

 

Mäkin kyllä noin yleensä pidän, mutta on näitä päiviä, jolloin tuntuu et voisi antaakin. Tunnehallintaa... joo, se ei ihan niin helppoa olekaan.

Ei helppoa, mutta mahdollista joskin aikaavievää.

 

Koetko muuten empatiakykysi ns. normaaliksi? Tuntuuko sinusta pahalta aiheuttaa sydänsuruja muille? Varotatko sinuun palavasti rakastunutta tuosta kiintymättömyydestäsi? Mä olen kyselytuulella.

ei tunnu pahalta enkä ole hoksannut varoitella. empatiaa kyllä tunnen kaikissa muissa tilanteissa mutta olen jokseenkin sokea sille millaisia tuntemuksia tältä alalta muille ihmisille aiheutan, kun en itse tiedä sydänsuruista mitään.

 

[QUOTE="hmm";25269760]Kyllä minä niin varma olen kun pystyn olemaan. Ajatus kiintymisestä on oikeastaan melko absurdi ja aikoinaan luulin pitkään etteivät muutkaan tunne sellaista, että rakkauslaulut ja tarinat toisen puolesta uhrautumisesta ja muut vastaavat ovat vain erittäin yliliioiteltua fantasiaa joka uppoaa jollekkin kummalliselle osalle ihmisistä, mutta ilmeisesti näin ei ole.[/QUOTE]

No en mäkään (vielä..) ole mitään tuollaista tuntenut.

 

En varmaan voi sanoa, että koskaan olisi oikein kunnolla särkynyt. Monta kertaa sitten on tullut pieniä pintanaarmuja.

Sydän menee kyllä aina silloin tällöin kippuraan maailman vääryyksien edessä. Viimeksi tänään, kun katsoin 15-vuotiasta poikaa kuolemansairaan isänsä sairaalasängyn vieressä. Aina kun lapset joutuvat jonkun julmuuden kohteeksi, menen jotenkin tolaltani.

 

Eikö keltään oo sydän murtunut muiden kun vain kumppaneiden vuoksi? Mä ihmettelen sitä jos näin on.

 

Eikö keltään oo sydän murtunut muiden kun vain kumppaneiden vuoksi? Mä ihmettelen sitä jos näin on.

Mä en ainakaan ole kokenut mitään kamalaa ikinä. Mulle ei ole tehty mitään kovin pahaa eikä ole ollut mitään tragedioita tms. Helpolla olen toistaiseksi päässyt.

 

Eikö keltään oo sydän murtunut muiden kun vain kumppaneiden vuoksi? Mä ihmettelen sitä jos näin on.

Ei niin pahasti. Surua kyllä tuntee jo eläinten puolesta.

 

[QUOTE="hmm";25269782]ei tunnu pahalta enkä ole hoksannut varoitella. empatiaa kyllä tunnen kaikissa muissa tilanteissa mutta olen jokseenkin sokea sille millaisia tuntemuksia tältä alalta muille ihmisille aiheutan, kun en itse tiedä sydänsuruista mitään.[/QUOTE]

Ok. Ei sitä oikein kunnolla voikaan ymmärtää jotain sellaista, mitä ei itse ole kokenut. Toisaalta voihan sitä silti empatiaa tuntea, jos näkee toisen surevan. Munkin lähipiirissä on sattunut ihmisille paljon sellaisia asioita, joiden aiheuttamista tuntemuksista mulla ei ole hajuakaan, mutta olen kuitenkin tuntenut myötätuntoa ja yrittänyt tukea.

 

Eikö keltään oo sydän murtunut muiden kun vain kumppaneiden vuoksi? Mä ihmettelen sitä jos näin on.

Ei ole kuollut lähipiiristä muita kuin vanhoja ihmisiä, se on surullista muttei sydäntäsärkevää.

Kukaan ystävä ei ole pettänyt sydäntä hajoittavasti.

Minulla ei ole lapsia, sehän on (Kiplingin sanoin) kuin antaisi sydämensä koirien raadeltavaksi.