Kuinka monta kertaa sydämesi on särkynyt?

[QUOTE="hmm";25262972]olen jättänyt tietoisesti lapset hankkimatta koska parisuhteeni ovat mielestäni vajanaisia puuttuvan kiintymykseni vuoksi joten lapsen hankkiminen niihin olisi julmaa. enkä muutenkaan ikinä ole kovin innostunut ajatuksesta. ei se tietenkään vielä vuosiin myöhäistä ole enkä voi tietää miten sitten suhtautuisin omaan lapseen, mutta minulla ei ole ainakaan tarvetta ottaa selvää. [/QUOTE]

Ok.

 

Kerran rakkauden tähden ja sitä vasta täsää parantelen,sattuu niin saa*anasti! Vaikka välillä onkin helpompi niin silti.
Muuten eikai voi puhua särkyneestä sydämestä mutta kolhuja.

 

[QUOTE="hmm";25262940]en ole ikinä kiintynyt ihmiseen niin kovasti että hän voisi särkeä sydämeni ja olen viime vuosina tullut siihen tulokseen etten edes pysty kiintymään.[/QUOTE]

:| Oletko kokenut jotain kamalaa menneisyydessäsi?

 

jos puhutaan sydämen särkymisestä rakastavaisten kesken niin ei kertaakaan niin,mutta muuten sydämeni on särkynyt elämässä.

 

Ei kertaakaan. Mieheni on ensirakkauteni.

 

Lapsen kuoleman myötä sydän särkyi, eikä sitä ehjäksi enää saa. Miesten takia sydäntä en ole särjettänyt, mutta eräs henkilö on jäänyt niin hyvässä kuin pahassakin sydämmeen, vaikkei hän enää elämääni kuulu.

 

Rakkauden takia ei kertaakaan. Muutaman läheisen kuolema on sen sijaan särkenyt sydäntäni.

 

En oo laskenut.

 

:| Oletko kokenut jotain kamalaa menneisyydessäsi?

en, olen vain aina ollut tälläinen.

 

[QUOTE="hmm";25266927]en, olen vain aina ollut tälläinen.[/QUOTE]

Etkö pysty kehenkään kiintymään kunnolla? Perheenjäseniin edes?

 

[QUOTE="hmm";25266927]en, olen vain aina ollut tälläinen.[/QUOTE]

Aijaa, kurja juttu. :| Vaikka menettäminen sattuukin aivan mielettömän paljon niin vielä ikävämpää olisi, jos ei kykenisi kiintymään niin paljon, että kokisi luopumistuskaa.

 

Liian monta kertaa, liian monella tavalla ja sydämeni on sen vuoksi osaksi kylmennyt. Olen menettänyt osittain myös empatiakykyni.

 

Aijaa, kurja juttu. :| Vaikka menettäminen sattuukin aivan mielettömän paljon niin vielä ikävämpää olisi, jos ei kykenisi kiintymään niin paljon, että kokisi luopumistuskaa.

Mistä tiedät? Siis tarkoitan että jos et kaipaisi kiintymystä?

 

Mistä tiedät? Siis tarkoitan että jos et kaipaisi kiintymystä?

Tuntuu ainakin ajatuksena aika surulliselta, ettei voisi rakastaa niin täysillä/kiintyä niin paljon, että menettäminen ei sattuisi juurikaan.

 

Liian monta kertaa, liian monella tavalla ja sydämeni on sen vuoksi osaksi kylmennyt. Olen menettänyt osittain myös empatiakykyni.

:hug:

 

kerran

 

Tuntuu ainakin ajatuksena aika surulliselta, ettei voisi rakastaa niin täysillä/kiintyä niin paljon, että menettäminen ei sattuisi juurikaan.

Jos ei ole ikinä tuntenut noin niin sitä ei osaa kaivata ja voi elää elämänsä onnellisena. Eri asia jos on joskus rakastunut ja menettänyt eikä enää pysty kiintymään.

 

Jos ei ole ikinä tuntenut noin niin sitä ei osaa kaivata ja voi elää elämänsä onnellisena. Eri asia jos on joskus rakastunut ja menettänyt eikä enää pysty kiintymään.

Riippuu varmaan, keihin kaikkiin tuo kiintymys ulottuu. Siis, jos ei kykene kiintymään edes vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä jne. niin aika kurja ajatus. Eri asia, jos se koskee vain parisuhteita.

 

Sydän on menny tuhannen palasiks jo kolmesti ja joka kerta miehen tähden... Jännästi se näköjään aina kuitenkin eheytyy!

 

Riippuu varmaan, keihin kaikkiin tuo kiintymys ulottuu. Siis, jos ei kykene kiintymään edes vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä jne. niin aika kurja ajatus. Eri asia, jos se koskee vain parisuhteita.

En usko että henkilö itse siitä häiriintyy. Ellei sitten sitä kautta että tiedostaa olevansa erilainen kuin muut ja se asia alkaa häiritä.

 

En usko että henkilö itse siitä häiriintyy. Ellei sitten sitä kautta että tiedostaa olevansa erilainen kuin muut ja se asia alkaa häiritä.

Luulisi, että se vaikuttaisi onnellisuuteen ym. Usein on taustalla muitakin ongelmia, jos on jonkinasteinen kiintymyssuhdehäiriö. Vaikea toki sanoa, kun ei ole kokemusta.

 

Jos ei ole ikinä tuntenut noin niin sitä ei osaa kaivata ja voi elää elämänsä onnellisena. Eri asia jos on joskus rakastunut ja menettänyt eikä enää pysty kiintymään.

Tulit sitten vastaamaan mun puolestani. Munhan ei tarvitse täten enää palstailla. Ei vais, olin kirjoittamassa juurikin näin.

 

Luulisi, että se vaikuttaisi onnellisuuteen ym. Usein on taustalla muitakin ongelmia, jos on jonkinasteinen kiintymyssuhdehäiriö. Vaikea toki sanoa, kun ei ole kokemusta.

Voihan sitä olla vain hieman kiintynyt, jotain nollan ja sadan väliltä, siihen mahtuu paljon vaihtoehtoja.

Ei kaikki ole aina ongelmaa tai häiriötä, on vaan erilaisia aivoja.

 

Sitä mä olen jossain vaiheessa paljon pohtinut, että onko parempi elää elämänsä tasaisen tyytyväisenä ja onnellisena sinkkuna vai rakastua/rakastaa täysillä ja sitten menettää. Ekassa jää ehkä hiukan vaille sellaisista palavista tunteista, mutta toisaalta sellaista ei voi kauheasti kaivata, jos ei ole kokenut ja säästyy sydänsuruilta.

 

Luulisi, että se vaikuttaisi onnellisuuteen ym. Usein on taustalla muitakin ongelmia, jos on jonkinasteinen kiintymyssuhdehäiriö. Vaikea toki sanoa, kun ei ole kokemusta.

Kiintymyssuhteet tuottavat toimiessaan onnellisuutta paljon, mutta kyllä muualtakin sitä voi saada. Luulen että yleensä kyseessä on kiintymyssuhdehäiriö, mutta voi olla joitakin harvoja jotka ovat syntyneet sellaisiksi että eivät kiinny toisiin syvästi.

Vaikka kyseessä olisi kiintymyssuhdehäiriö, niin uskon että ihminen pystyisi silti olemaan onnellinen. Varsinkin jos ihminen olisi ottanut vaurion omakseen ja pystyisi kompensoimaan sitä. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa ja he hoitavat ne eri tavoin ja joskus tehokkaasti, joskus tehottomasti.