[QUOTE="miisu";25234960]Aika hassuja nämä "mun tuttavallani on diabetes/ms/syöpä" enkä ottaisi sitä mistään hinnasta. Mieluummin olisin skitsofreenikko.
Olisko kiva elää suljetulla osastolla koko elämä ja piirtää itselle mustat paksut kulmakarvat otsaan ja oranssit huulipunat koko loppunaamaan. Vois puhua mitä sattuu, paskoa housuihin ja työntää palavia tupakantumppeja sieraimiin. Ei tarvis puhua kenellekään perheenjäsenelle enää koskaan mitään koska ei enää tuntisi heitä tai muuten vaan pitäin kaikkia muita ihmisiä saatanoina...
No niin, eihän kaikille skitsofreenikoille non käy. Kaikille diabetes/ms/syöpä ihmisille ei myöskään käy niinkuin sun sukulaisellesi tai tuttavallesi. Kaikki ihmiset on yksilöitä, niin sairaat kuin terveetkin. Tunnen skitsofreenikon, joka repi itseltään silmät päästä suljetulla osastolla. Toinen silmä oli sängyn alla kun ambulanssimiehet tulivat. Monta tuntemaani syöpäpotilasta on kuollut ja monta elää nyt terveenä. Tunnen kaksi ms ihmistä, joista toisella on kipuja mutta hän lenkkeilee ja harrastaa ahkerasti. Toisella ei ole ollut mitään ms oireita sitten vuoden -79. Nuoruustyypin diabeetikkoja en tiedä tuntevani.
Hassuinta on se, etä ihmiset kuvittelee oikeasti olevansa ikuisesti terveitä kunnes jonain päivänä jokin osuu kohdalle. Se voi sitten olla sekoitus epäuskoa ja paniikkia tai sitten ei. Silloin tuntuu kurjalta jos joku luokittelee sut jonnekin "tuollainen en ainakaan haluaisi olla" nippuun.[/QUOTE]
Jaa, ja mä tunnen monta skitsofeenikkoa, jotka on ihan normaalisti työelämässä, kun ovat psykoosistaan kuntoutuneet.