Minkä vakavan sairauden ottaisit jos olisi pakko valita yksi?

Kuka piti sitä helppona sairautena? Eiköhän jokainen noista ole karmea jos se on paha, mutta jos pitää valita kauheista joku niin....eikös tässä ollut se kyseessä?

Aika monikin näyttää pitävän "eihän diabetes edes rajoita elämää" Huomaa ettei heillä ole mitään hajua siitä mitä diabetes voi tehdä

 

Jos vaihtoehtoina olisivat

Epilepsia
Reuma
Jokin syöpä
Skitsofrenia
MS-tauti(lihasten rappeutuminen)
Diabetes
Osteoporoosi

Ihan minkä tahansa, jos sairaus olisi hyvin hoidoilla hallinnassa ja tyypiltään lievimmästä päästä.

Toisaalta kaikkin em. sairauksista voivat olla tosi rajuja ja huonosti hallinnassa hoitoyrityksistä huolimatta. Minusta nuo eivät ole vertailukelpoisia, sillä syövästä, osteoporoosista ja skitsofrenisasta voi parantua täysin vaikka monella ovatkin kroonisia.

 

[QUOTE="miisu";25234960]Aika hassuja nämä "mun tuttavallani on diabetes/ms/syöpä" enkä ottaisi sitä mistään hinnasta. Mieluummin olisin skitsofreenikko.
Olisko kiva elää suljetulla osastolla koko elämä ja piirtää itselle mustat paksut kulmakarvat otsaan ja oranssit huulipunat koko loppunaamaan. Vois puhua mitä sattuu, paskoa housuihin ja työntää palavia tupakantumppeja sieraimiin. Ei tarvis puhua kenellekään perheenjäsenelle enää koskaan mitään koska ei enää tuntisi heitä tai muuten vaan pitäin kaikkia muita ihmisiä saatanoina...

No niin, eihän kaikille skitsofreenikoille non käy. Kaikille diabetes/ms/syöpä ihmisille ei myöskään käy niinkuin sun sukulaisellesi tai tuttavallesi. Kaikki ihmiset on yksilöitä, niin sairaat kuin terveetkin. Tunnen skitsofreenikon, joka repi itseltään silmät päästä suljetulla osastolla. Toinen silmä oli sängyn alla kun ambulanssimiehet tulivat. Monta tuntemaani syöpäpotilasta on kuollut ja monta elää nyt terveenä. Tunnen kaksi ms ihmistä, joista toisella on kipuja mutta hän lenkkeilee ja harrastaa ahkerasti. Toisella ei ole ollut mitään ms oireita sitten vuoden -79. Nuoruustyypin diabeetikkoja en tiedä tuntevani.

Hassuinta on se, etä ihmiset kuvittelee oikeasti olevansa ikuisesti terveitä kunnes jonain päivänä jokin osuu kohdalle. Se voi sitten olla sekoitus epäuskoa ja paniikkia tai sitten ei. Silloin tuntuu kurjalta jos joku luokittelee sut jonnekin "tuollainen en ainakaan haluaisi olla" nippuun.[/QUOTE]

Jaa, ja mä tunnen monta skitsofeenikkoa, jotka on ihan normaalisti työelämässä, kun ovat psykoosistaan kuntoutuneet.

 

[QUOTE="äiti";25234694]Itsekin sairastin tuota 7 vuotta mutta en millään miellä sitä silti vakavaksi sairaudeksi.[/QUOTE]

Mulla oli henki lähteä kun sairastuin kolme kertaa hyvin rajusti.

 

[QUOTE="vieras";25235129]Aika monikin näyttää pitävän "eihän diabetes edes rajoita elämää" Huomaa ettei heillä ole mitään hajua siitä mitä diabetes voi tehdä[/QUOTE]

Kakkostyypin diabetes ei rajoitakaan elämää.
Siitä voi itse hallita.

 

Mulla oli henki lähteä kun sairastuin kolme kertaa hyvin rajusti.

Sydänkö sulla reistaili vai mikä?

Mulla ei ollu hengenlähtö lähellä mutta kieltämättä pahimmillaan vointi niin kamala, ettei jaksanu edes tiskata pitämättä välillä taukoa. Lepopulssi oli 120, mitään ei jaksanu tehdä ja olo oli kuin maratonin juosseella.

 

[QUOTE="vieras";25235129]Aika monikin näyttää pitävän "eihän diabetes edes rajoita elämää" Huomaa ettei heillä ole mitään hajua siitä mitä diabetes voi tehdä[/QUOTE]

Eiköhän noista sairauksista kaikki voi olla elämää rajoittavia ja hyvinkin vakavia. Mutta esim. 2 tyypin diabetes, jossa sokeriarvot ovat vain lievästi kohollaan ja joka pysyy hyvässä hoitotasapainossa pelkän ruokavalion avulla, ei aiheuta myöskään mitään neuropatioita yms.

 

Jotenkin outoa että ihmiset ottaisivat viimeisenä ms-taudin, siis ihan kuin se olisi jotenkin pahin noista. Ms-tautiin ei kuole, muihin esimerkkisairauksiin kuolee suuremmalla todennäköisyydellä.

 

skitsofrenian. Miksi ihmeessä niin moni valitsisi diabeteksen?

 

Sydänkö sulla reistaili vai mikä?

Mulla ei ollu hengenlähtö lähellä mutta kieltämättä pahimmillaan vointi niin kamala, ettei jaksanu edes tiskata pitämättä välillä taukoa. Lepopulssi oli 120, mitään ei jaksanu tehdä ja olo oli kuin maratonin juosseella.

Juu sydän ja sitten saatoi näkö lähteä kokonaankin keskellä kaupunkia. Minulle tuli muitakin hyvin laaja alaisia sairauksia jotka nyt leikkauksen jälkeen on kadonneet. Niitä hoidettiin erikseen. Tosiaan en myöskään jaksanut paljoa ja puhuminen oli raskasta kun hengästyin siitäkin.

 

[QUOTE="Riksu";25235255]Jotenkin outoa että ihmiset ottaisivat viimeisenä ms-taudin, siis ihan kuin se olisi jotenkin pahin noista. Ms-tautiin ei kuole, muihin esimerkkisairauksiin kuolee suuremmalla todennäköisyydellä.[/QUOTE]

Kyllä siihenkin voi kuolla.

 

[QUOTE="Riksu";25235255]Jotenkin outoa että ihmiset ottaisivat viimeisenä ms-taudin, siis ihan kuin se olisi jotenkin pahin noista. Ms-tautiin ei kuole, muihin esimerkkisairauksiin kuolee suuremmalla todennäköisyydellä.[/QUOTE]

No eihän osteoporoosiin kuole yhtään sen suuremmalla todennäköisyydellä. Syövästä riippuu tuo kuolleisuuskin, esim. miesten eturauhassyöpä on aika yleinen syöpä miehillä, harva kuitenkaan kuolee siihen. MS-tauti invalidisoi kuitenkin jossain vaiheessa ainakin jonkin verran.

 

Diabeteksen ehkä viimeisenä valitsisin, tauti on vaativa hoitaa ja keinotekoinen insuliini aiheuttaa aina vaurioita kudoksissa. Jos ei vielä 10 v kuluttua niin ainakin 30 v kuluttua. Tosin jos sairastuisin vasta eläkeiässä niin sitten ilman muuta diabetes
Multippeli skleroosi-MS, rappeuttava tauti, en missään nimessä. Kohtausvaiheet ovat kammottavia ja loppuvaihe hidasta tukehtumista.
Jos epilepsia on paha se voi taannuttaa vuosikymmenien saatossa, joillekin ei vaan löydy oikeaa lääkitystä.
Reuma taas on sellainen että hoidot tuhoaa munuaiset ja dialyysi hoidot tekevät elämän vaikeaksi. Ei vaan sen takia että pitää käydä 3 kertaa vikossa "filtteroinnissa" vaan muutenkin, olo ei ole kovin omenainen uremiassa.
Skitsofrenia voi olla hyvinkin rampauttava tauti jos hyvää lääkitystä ei löydy ja voi helposti jäädä omaan päähänsä vangiksi.
Osteoporoosi syö luita hitaasti mutta vie lpulta kyvyn liikkua, ei sekään hyvä.
Paras vaihtoehto olisi ilmanmuuta syöpä. Siitä voi todellakin parantua kokonaan. Jos syövän vielä saisi valita niin kilpirauhas-syöpä sitten. Kuolleisuus taitaa maailmanlaajuisesti olla ehkä muutaman % luokkaa. Kiltti syöpä siis olisi ehdottomasti minun valintani.

 

[QUOTE="jep";25235201]Kakkostyypin diabetes ei rajoitakaan elämää.
Siitä voi itse hallita.[/QUOTE]

Millä lailla 1-tyyppi muka rajoittaa elämää?
Omaa lastani ei ainakaan millään lailla. Touhuaa ja harrastaa kuten kuka tahansa ikätoverinsa. Ja hoitotasapaino on hyvä

 

[QUOTE="Riksu";25235255]Jotenkin outoa että ihmiset ottaisivat viimeisenä ms-taudin, siis ihan kuin se olisi jotenkin pahin noista. Ms-tautiin ei kuole, muihin esimerkkisairauksiin kuolee suuremmalla todennäköisyydellä.[/QUOTE]

MS-potilaan kuolema on kammottava. Se kestää ensinnäkin vuosia ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Useita kertoja päivässä joutuu imemään hengitysteitä ettei ihan limaan tukehdu....

Tutustukaa taudin loppuvaiheeseen ennenkuin kommentoitte.

 

[QUOTE="mamma";25235419]MS-potilaan kuolema on kammottava. Se kestää ensinnäkin vuosia ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Useita kertoja päivässä joutuu imemään hengitysteitä ettei ihan limaan tukehdu....

Tutustukaa taudin loppuvaiheeseen ennenkuin kommentoitte.[/QUOTE]

Tarkoitin, että tosi harvalla enää nykyään ms-tauti pahenee noin pahaksi. Lääkkeet hidastavat etenemistä niin paljon, että moni ei ehdi edes siihen pyörätuoliin ennen kuin kuolo korjaa jostain muusta syystä.

 

Millä lailla 1-tyyppi muka rajoittaa elämää?
Omaa lastani ei ainakaan millään lailla. Touhuaa ja harrastaa kuten kuka tahansa ikätoverinsa. Ja hoitotasapaino on hyvä

Nooh, odottelepas se teini-ikä ensin niin katsotaan että mitä lapsesi on itse mieltä. Ja voi olla että se tasapaino ei aina pysykkään yhtä hyvänä. Ja neuropatiaa kehittyy kaikille diabeetikoille vuosikymmenien kuluessa. Jos lapsesi on tyttö niin voi olla että raskaudet sokeuttaa hänet jne, jne.

 

[QUOTE="Riksu";25235462]Tarkoitin, että tosi harvalla enää nykyään ms-tauti pahenee noin pahaksi. Lääkkeet hidastavat etenemistä niin paljon, että moni ei ehdi edes siihen pyörätuoliin ennen kuin kuolo korjaa jostain muusta syystä.[/QUOTE]

Niinkö? Ehkä jotkut on niin onnekkaita, ei läheskään kaikki...

 

Millä lailla 1-tyyppi muka rajoittaa elämää?
Omaa lastani ei ainakaan millään lailla. Touhuaa ja harrastaa kuten kuka tahansa ikätoverinsa. Ja hoitotasapaino on hyvä

Kyllähän 1 tyypin diabetes rajoittaa enemmän kuin 2 tyypin. 1 tyypin diabeteksessahan insuliinituotanto on aina kokonaan loppunut ja se pidetään yllä keinotekoisesti pistoksin. Insuliinia laitetaan useamman kerran vuorokaudessa + vs mittaukset ja hiilihydraattien laskeminen. 2 tyypin diabeteksessa haima tuottaa insuliinia jonkin verran, yksilöllisesti. Eli 2 tyypin diabeteksesta voi selvitä ihan vaan oikealla ruokavaliolla ja kerran kuussa vs mittauksella.

 

[QUOTE="mamma";25235463]Nooh, odottelepas se teini-ikä ensin niin katsotaan että mitä lapsesi on itse mieltä. Ja voi olla että se tasapaino ei aina pysykkään yhtä hyvänä. Ja neuropatiaa kehittyy kaikille diabeetikoille vuosikymmenien kuluessa. Jos lapsesi on tyttö niin voi olla että raskaudet sokeuttaa hänet jne, jne.[/QUOTE]

Poika on. Ja siinä teini-iässä Tottakai se välillä häntä risoo, mutta oikeasti ei haittaa hänen elämäänsä. Kun ei anna sen haitata. Onneksi meillä on niin hyvät, asiantuntija-lääkärit ja db-hoitajat, että mielummin uskon heitä kuin palstaa...

 

[QUOTE="kiukku";25235494]Kyllähän 1 tyypin diabetes rajoittaa enemmän kuin 2 tyypin. 1 tyypin diabeteksessahan insuliinituotanto on aina kokonaan loppunut ja se pidetään yllä keinotekoisesti pistoksin. Insuliinia laitetaan useamman kerran vuorokaudessa + vs mittaukset ja hiilihydraattien laskeminen. 2 tyypin diabeteksessa haima tuottaa insuliinia jonkin verran, yksilöllisesti. Eli 2 tyypin diabeteksesta voi selvitä ihan vaan oikealla ruokavaliolla ja kerran kuussa vs mittauksella.[/QUOTE]

Pumppu on hyvä Ei se oikeaa haimaa korvaa, mutta tekee hoidosta hyvin helppoa. Hiilareiden laskeminen ei ole mitenkään hankalaa tai vaivalloista.

 

[QUOTE="kiukku";25235494]Kyllähän 1 tyypin diabetes rajoittaa enemmän kuin 2 tyypin. 1 tyypin diabeteksessahan insuliinituotanto on aina kokonaan loppunut ja se pidetään yllä keinotekoisesti pistoksin. Insuliinia laitetaan useamman kerran vuorokaudessa + vs mittaukset ja hiilihydraattien laskeminen. 2 tyypin diabeteksessa haima tuottaa insuliinia jonkin verran, yksilöllisesti. Eli 2 tyypin diabeteksesta voi selvitä ihan vaan oikealla ruokavaliolla ja kerran kuussa vs mittauksella.[/QUOTE]

No ei se nyt ihan noinkaan mee. Kyllä jos siinä haimassa on vikaa niin pikkuhiljaa siellä loppuu kaikki toiminta että pitää niitä sokereita alkaa ainakin jossakin vaiheessa tiiviimmin seurata. Kun DMII:sta on sairastanut pitkään on hoito aivan sama kuin DMI:ssä, ja samat seuraukset myös elimistössä.

 

[QUOTE="Riksu";25235462]Tarkoitin, että tosi harvalla enää nykyään ms-tauti pahenee noin pahaksi. Lääkkeet hidastavat etenemistä niin paljon, että moni ei ehdi edes siihen pyörätuoliin ennen kuin kuolo korjaa jostain muusta syystä.[/QUOTE]

MS-tautiin on aika vähän lääkkeitä ja hoitomuotoja yleensäkään, ja kaikille ne eivät sovi, jolloin se voi edetä nopeastikin ja äkkiä potilas onkin pyörätuolissa ruokalappu kaulassa odottamassa, milloin se kuolema vihdoin tulee ja armahtaa.

 

Poika on. Ja siinä teini-iässä Tottakai se välillä häntä risoo, mutta oikeasti ei haittaa hänen elämäänsä. Kun ei anna sen haitata. Onneksi meillä on niin hyvät, asiantuntija-lääkärit ja db-hoitajat, että mielummin uskon heitä kuin palstaa...

Ihan oikein teet kun uskot asiantuntijoita, nämä palstalaiset mitään tiedä!
Mutta oikeasti, kun on vuosikymmeniä hoitanut DM-potilaita on nähnyt sen raskaan ja vaikean puolen siitä taudista. Toivon hartaasti ettei pojallesi pitkiin aikoihin kehity komplikaatioita hoidosta mutta on hyvä tietää mitä voi tapahtua jos hoitoa laiminlyö. Ja välillä on käynyt niin sääliksi kun potilas aivan oikeasti satsaa terveyteensä ja toimii oikein ja yrittää tosissaan parhaansa eikä tasapaino siltikään pysy.
Ja oli miten oli, keinotekoinen insuliin aiheuttaa elimistössä tuhoa, toivotaan että sinun pojallesi vasta vanhana ukkona

 

[QUOTE="mamma";25235618]Ihan oikein teet kun uskot asiantuntijoita, nämä palstalaiset mitään tiedä!
Mutta oikeasti, kun on vuosikymmeniä hoitanut DM-potilaita on nähnyt sen raskaan ja vaikean puolen siitä taudista. Toivon hartaasti ettei pojallesi pitkiin aikoihin kehity komplikaatioita hoidosta mutta on hyvä tietää mitä voi tapahtua jos hoitoa laiminlyö. Ja välillä on käynyt niin sääliksi kun potilas aivan oikeasti satsaa terveyteensä ja toimii oikein ja yrittää tosissaan parhaansa eikä tasapaino siltikään pysy.
Ja oli miten oli, keinotekoinen insuliin aiheuttaa elimistössä tuhoa, toivotaan että sinun pojallesi vasta vanhana ukkona [/QUOTE]

Kiitos "mamma".
Tottakai kaikki lääkitys, oli se insuliinia, marevania, epilepsiaan tai ihan mihin tahansa, saattaa aiheuttaa myös haittavaikutuksia. Samoin pitkäaikaissairauksissa voi tulla ala- ja ylämäkiä. Mutta en mieti tai pelkää niitä, maalaa kauhukuvia nyt. Nyt meillä on kaikki hyvin ja tulevasta ei KUKAAN tiedä. Ei edes palstalaiset omastaan