Minä menen töihin kun lapsi on n. vuoden!

Varaa olis kyllä jäädä kotiin, mutta sitten pitäisi muuttaa kolmiosta kaksioon, antaa eläimet pois ja myydä auto pois, irtisanoa salikortti ja ostella kirpparivaatteita. Minä itsekäs äiti en tingi elämänlaadusta. Lisäksi olen liian sosiaalinen kotiäidiksi. Enkä halua elää miehen rahoilla.

Kivittäkää, olkaa hyvät!

 

Terve mennoo sit vaan

 

minä menen töihin kun lapsi on 9kk!

 

Minä jatkan opiskelua varmaan sitten kun tuleva lapsi on 3-vuotias, ehkä myöhemmin jos voitan lotossa. Minkäs teet, tykkään lasten kanssa puuhastelusta niin paljon ettei paljon kirpparivaatteet häiritse

 

Taitaa olla todella huonotulonen mies sinulla. Jospa hän jäisi kotiin lapsen kanssa?

 

Ei kai kukaan mitään muuta olettaisikaan, olethan nimimerkkisi mukainen

 

Mä menin kun lapsi oli 8 kk. Kuntosalikortti löytyy myös, samoin 2 autoa jne. Paska mikä paska

 

Tuosta sosiaalisuudesta mainitsen, että mun pitää välillä merkata kalenteriin lepopäiviä niin itseni kuin lastenkin takia, koska muuten on viikon lopussa ihan kuitti. En ole sitten kouluaikojen nähnyt kavereitani niin usein kuin nyt kotiäitinä ja siihen päälle vielä viikottaiset tapaamiset lasten kerhokavereiden äitien, harrastuksen äitien ja puistoäitien kanssa. Töissä näkisi työkavereita, mutta mieluummin mä vietän aikaani sellaisten ihmisten kanssa, jotka olen itse kavereikseni valinnut ilman rekryosaston apua.

 

jokainen perhe tekee sellaiset ratkaisut kuin heille sopii.

 

Mene vaan! Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa! yleensä tuo kommenttisj häiritsee ihmisiä, jotka eivät halua mennä töihin. Ja se ei johdu siitä, että he eivät halua mennä töihin lapsen takia, vaan ihan siitä, että he eivät halua mennä töihin muuten vaan (nämä tyypit ovat niitä, jotka viihtyvät sairauslomilla jo ennen lapsia...) Nauti lapsestasi, perheestäsi ja työstäsi. Siunausta koko perheelle ja anteeksi niille, joita loukkasin

 

Samaa juttu täällä, tosin lapsi tulee olemaan 1v3kk. Mua ei niinkään häiritse kirpparivaattteiden ostelu ja huonomman ruoan syöminen. Oman ammattitaidon rapistuminen, tuleva pienempi eläke ja huonompi palkkakehitys pitkään kotona ollessa ajaa minut kyllä töihin. En halua olla kolmen lapsen ja monen kotonaolovuoden jälkeen sellainen työntekijä, joka pitää uudestaan perehdyttää talon tavoille ja omiin työtehtäviin. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi esimerkiksi minimoida lapsen hoitopäivän pituutta jne.

 

Taitaa olla todella huonotulonen mies sinulla. Jospa hän jäisi kotiin lapsen kanssa?

Missasitko kohdan "Enkä halua elää miehen rahoilla"?

 

Niin minäkin ajattelin mennä, kyllä yhteensä 6 kotona vietettyä vuotta saa riittää.

Perheen iltatähti aloittakoon siis päivähoitotaipaleensa noin 1-vuotiaana, ehkä jopa vähän alle 1 v iässä.

 

en kivitä minäkin menen töihin, kun lapsi on noin vuoden. Ja meillä pidetään kirpparivaatteita siitä huolimatta, eikä ole edes salikorttia. Ja menen silti. Mulla on sellainen työsoppari, että eipä tuo työviikko paljon ole ja lisäksi on päivätyö ja viikonloppuvapaat ja piiiiiiiitkät lomat.

 

Olen yllättynyt. Luulin että heti kivitätte.

 

[QUOTE="...";25090436]Mene vaan! Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa! yleensä tuo kommenttisj häiritsee ihmisiä, jotka eivät halua mennä töihin. Ja se ei johdu siitä, että he eivät halua mennä töihin lapsen takia, vaan ihan siitä, että he eivät halua mennä töihin muuten vaan (nämä tyypit ovat niitä, jotka viihtyvät sairauslomilla jo ennen lapsia...) Nauti lapsestasi, perheestäsi ja työstäsi. Siunausta koko perheelle ja anteeksi niille, joita loukkasin [/QUOTE]

Kiitos!

 

[QUOTE="...";25090436]yleensä tuo kommenttisj häiritsee ihmisiä, jotka eivät halua mennä töihin. Ja se ei johdu siitä, että he eivät halua mennä töihin lapsen takia, vaan ihan siitä, että he eivät halua mennä töihin muuten vaan (nämä tyypit ovat niitä, jotka viihtyvät sairauslomilla jo ennen lapsia...) [/QUOTE]

Ooh, hieno tulkinta. Mä en halua mennä töihin, mutta en myöskään ole ollut saikulla kuin kerran työurani aikana. Aloittajan kommentti kyllä vähän häiritsee, mutta ainoastaan minäminäminä-asenteensa takia. Että yksi kivi täältä sen vuoksi, kops.

 

Mukavia työpäiviä sitten vain.

Itse ajattelin alunperin samoin, mutta yllättäen mieleni muuttuikin. Tosin nyt tilanne onkin se, että lapseni täyttäessä vuoden verran, olisi minulla enää pari hassua kuukautta aikaa olla työelämässä ennen pikkukakkosen syntymää. Mieluummin siis senkin ajan sitten lapsen kanssa.

 

mäpäs en oo päättäny vielä,et missä vaiheessa palaan takas töihin..kunhan nyt päästäis ens vuoden alkuun ja vauvan maailmaan,niin katellaan sitten joskus

 

Mä menin töihin, kun nuorimmainen oli 2kk.

Ei ole salikorttia sentään, mutta lapsilisät ajattelin tässäkin kuussa tuhlata hevosteni heiniin ja maksaa kengityssepän laskun.

En silti ole edes paskamutsi. Olen paras mutsi omilleni.

 

Minä aion mennä töihin kun vauva on muutaman kk ikäinen.

 

Mä menen ens viikolla töihin kun lapsi on 9½kk. Mies jää kuitenkin hoitovapaalle pariksi vuodeksi. En aio muuttaa tästä asuntolainalla hankitusta rivarineliöstä mihinkään, en aio myydä autoa joka vaivalla hankittiin, me ei lopeteta miehen, minun tai lasten harrastuksia ja kaupastakin ostetaan kaikkea kivaa välillä eikä vaan sitä pakottavan tarpeellista. Mun brutto siinä vähän vajaa 2000e.

Ja tiedän homman onnistuvan, koska tehtiin sama silloin, kun esikoinen oli hoitovapaaikäinen. Ja silloin käytiin muutamaan kertaan vuodessa jopa viikonlopun kestäneellä kylpyläreissulla. Eikä mun palkka aina ollut yhtä hyvä kuin tämä tuleva.

Itse en myöskään tahdo olla miehen elätettävänä ja totta puhuen mua hirvittäisi jättää meidän taloudenpitoa rakkaan mutta ah niin tuhlailevaisen mieheni vastuulle yksistään

Eikä kyse ole siitä etten olis halunnut muuten jäädä kotiin, mutta kun yhteisiä lapsia ovat ja mieskin niitä rakastaa ja haluaa hoitaa...

 

[QUOTE="...";25090436]Mene vaan! Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa! yleensä tuo kommenttisj häiritsee ihmisiä, jotka eivät halua mennä töihin. Ja se ei johdu siitä, että he eivät halua mennä töihin lapsen takia, vaan ihan siitä, että he eivät halua mennä töihin muuten vaan (nämä tyypit ovat niitä, jotka viihtyvät sairauslomilla jo ennen lapsia...) Nauti lapsestasi, perheestäsi ja työstäsi. Siunausta koko perheelle ja anteeksi niille, joita loukkasin [/QUOTE]

Hieno analyysi. Kaikki tuntemani/tietämäni pitkän kaavan kotiäidit / pikkuisten päivähoitoa "vastustavat" tosin on joko a) sekä kotiäitejä että yrittäjiä (eli tupladuuni) tai b) vuorotöillä järjestäneet lapselle mahdollisuuden olla kotona, vaikka molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä. Tuttavapiirin lapamadot ovat kyllä vieneet muksut heti äippäloman loputtua hoitoon ja siemailevat nykyään rauhassa töissä taukokahvejaan, kun pienet itkevät ikävää pk:ssa.

 

Tuosta sosiaalisuudesta mainitsen, että mun pitää välillä merkata kalenteriin lepopäiviä niin itseni kuin lastenkin takia, koska muuten on viikon lopussa ihan kuitti. En ole sitten kouluaikojen nähnyt kavereitani niin usein kuin nyt kotiäitinä ja siihen päälle vielä viikottaiset tapaamiset lasten kerhokavereiden äitien, harrastuksen äitien ja puistoäitien kanssa. Töissä näkisi työkavereita, mutta mieluummin mä vietän aikaani sellaisten ihmisten kanssa, jotka olen itse kavereikseni valinnut ilman rekryosaston apua.

ai? töissä on kivoja ja samantyylisiä ihmisiä ollut aina. Jossain mammakerhossa se on vasta vittumaista kun nykyään pitää lasten sosiaalisuuden varjolla käydä jossain kerhoissa - aikuisten ihmisten- tai puistoissa, ja siellä tyhmät juoruilevat akat puhuu haalareista!!! ei saatna!

 

No mitä pahaa siinä sitten on jos en halua mennä töihin (vauva 9kk) vaan haluan olla kotona ja elää miehen rahoilla??;-) No ei, luovun kyllä omista turhemmista menoista kun pitää yhteisiäkin menoja vähän maksaa kotihoidontuesta mutta ei silti konkurssiin jouduta, on auto vaikka asutaan lähellä keskustaa ja on niitä turhiakin menoja, vuokralla kolmiossa (turhankin isossa meille) 800eurolla. Vaatteitakin olis vara ostaa muttei nyt ole pariin vuoteen tarvis kun saatiin kaikki serkun vaatteet käyttöön.
Sosiaalisuus kärsii mutta onneksi on lapsettomia kavereita ja lapselliset sisko ja serkku niin on juttukaveria eikä todellakaan mitään vaippa-kakkakeskusteluja ikinä käydä.

Oon tyytyväinen, toisen ja ehkäpä kolmannenkin lapsen pyöräytän tähän samaan jossain vaiheessa (jos luoja suo) koska ei mitään ihan nuoria olla. Sitten suuntaan kyllä töihin ja saan panostaa enemmän omaan elämääni. Kaikki kestää niin vähän aikaa kuitenkin.