Minä menen töihin kun lapsi on n. vuoden!

Hieno analyysi. Kaikki tuntemani/tietämäni pitkän kaavan kotiäidit / pikkuisten päivähoitoa "vastustavat" tosin on joko a) sekä kotiäitejä että yrittäjiä (eli tupladuuni) tai b) vuorotöillä järjestäneet lapselle mahdollisuuden olla kotona, vaikka molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä. Tuttavapiirin lapamadot ovat kyllä vieneet muksut heti äippäloman loputtua hoitoon ja siemailevat nykyään rauhassa töissä taukokahvejaan, kun pienet itkevät ikävää pk:ssa.

OT, etkö sä kattonu Greytä vai palstailitko samalla?

 

[QUOTE="hei";25090612]Minä aion mennä töihin kun vauva on muutaman kk ikäinen.[/QUOTE]

Miksi kummassa niin aikaisin?

 

OT, etkö sä kattonu Greytä vai palstailitko samalla?

Mainostauko

 

[QUOTE="jaa";25090732]ai? töissä on kivoja ja samantyylisiä ihmisiä ollut aina. Jossain mammakerhossa se on vasta vittumaista kun nykyään pitää lasten sosiaalisuuden varjolla käydä jossain kerhoissa - aikuisten ihmisten- tai puistoissa, ja siellä tyhmät juoruilevat akat puhuu haalareista!!! ei saatna![/QUOTE]

Vinkki: Ei ole pakko hengailla niiden "tyhmien akkojen" kanssa, jos kemiat ei natsaa, vaan voi valita joukosta ne tyypit, joiden kanssa kiinnostaa olla. Mullekin oli äitiyden alkumetreillä kaikenlainen perhekahvilameininki ihan kirosana, mutta onneksi sain huomata, että samassa suhteessa sielläkin on kiinnostavia tyyppejä kuin vaikkapa työyhteisössä. Eihän se niin mene, että kaikki coolit ja fiksut naiset on lapsettomia, joten kun päästää irti omasta ylimielisyydestään, voi niihin äiteihin jopa tutustua ja saada uusia ystäviä. Hyi olkoon!

 

Mee vaan! En kivitä, vaikka ite kotona oonkin

 

Miksi kummassa niin aikaisin?

Sunnuntaitöitä ja mies hoitaa lapsia

 

Minä meen sitten kun lapsi on 6kk.

 

No tervemenoa, itse en menis sun tilanteessa, mutta jokainen tavallaan..

 

Ja palasin kotiin määräaikaisesta työstä pari päivää ennen kuin vauva täytti 7 kk. Mies oli tuon ajan lapsen kanssa kotona. Nyt olen kotona ja kirjoitan silloin tällöin gradua, 11 kk iässä tyttö meni pari päivää viikossa iltapäiväksi perhepäivähoitajalle. Sain kevääksi osa-aikatöitä (maaliskuu-kesäkuu) ja tuon ajan tyttö menee samaiselle pph:lle. Jatko selviää, kun saan tietää, saanko jatkaa töissä.

Päiväkotiin en noin pientä laittaisi. Tuntemani varhain päiväkotiin menneet ovat todella rauhattomia ja "jyräävät" helposti pienempänsä, ottavat toistuvasti tavaroita toisten kädestä yms. Ja myös tuntemani päiväkodin työntekijät ovat varallisuudesta riippumatta olleet lasten kanssa ainakin sen 3 v. kotona... minusta se kertoo jo paljon pikkulasten oloissa pk:ssa.

 

Miksi et menisi? Normaaliahan tuo on, paitsi tietenkin tällä palstalla.

 

Jos menette töihin, niin koettakaa ihmeessä järjestää lapselle muu hoitopaikka kuin päiväkoti!Tämä ei ole mitään provosointia, eikä ilkeyttä, vaan alan ammattilaisen vakava varoitus.

Päivähoidon asiantuntijana tein päätöksen, että omat lapseni eivät päiväkodeissa vietä päivääkään ennen esikoulua. Enkä kadu tippaakaan. Päin vastoin, joka päivä kiittelen mielessäni, että omani ovat säästyneet tuolta lasten epäsosiaalistamispaikalta.

Se ei ole mikään hyvä merkki, että lapset haluavat jonkun kaverinsa seuraan niin paljon että tuntikin päivässä oman vanhemman kanssa tuottaa tuskaa! Se on hälyyttävää.

 

Olen huomannut, että lapsille kehittyy päiväkodin hulinassa pakkomielteen omainen tarve olla jonukn kaveri. Ja kun he joutuvat olosuhteiden pakosta olemaan minimaalisen pienissä neliöissä todella pitkät päivät lähekkäin, lähes kaikki kuitenkin riiteleveät jonkun kanssa joka päivä. Joko itse aloittaen, tai sitten puolustautumaan pakotettuna.

Jos näkisitte sen kipuilun määrän, mitä kaverisuhteiden sumplimisetylisuurissa ryhmissä aiheuttavat jatkuvasti. Huhhuh.

 

Sen verran otan kantaa, että itse päiväkodissa työskennelleenä en minäkään laittaisi alle kouluikäistä sinne... Perhepäivähoitajalle laittaisin, jos tuntisin tosi hyvin hänet! Itse olen ollut pitkään kotona, pienen pätkän tein töitä kahden nuorimman välissä, kun kotoa tultiin melkein hakemaan. Mieheni oli sen ajan lasten kanssa vuorotteluvapaalla. Meillä sanelee pitkäaikaissairaudet tämän vaihtoehdon, että jäin kotiin. Eiköhän niitä töitä sitten löydy, kunhan tilanne saadaan tästä joskus ehkä kuntoon! Mutta jokainen tyylillään ja tavallaan. Mun mielestä on ihan turha arvostella ja haukkua niitä, ketkä tekee asian toisella tavalla, kun itse. Kaikki eivät kaipaa sitä luksuselämää, vaan pärjää ihan tavallisella rahamäärällä. Mutta sekin on jokaisen ihan oma valinta!

 

Varaa olis kyllä jäädä kotiin, mutta sitten pitäisi muuttaa kolmiosta kaksioon, antaa eläimet pois ja myydä auto pois, irtisanoa salikortti ja ostella kirpparivaatteita. Minä itsekäs äiti en tingi elämänlaadusta. Lisäksi olen liian sosiaalinen kotiäidiksi. Enkä halua elää miehen rahoilla.

Kivittäkää, olkaa hyvät!

Itselleni laadukas elämä merkitsee runsaasti yhteistä aikaa rakkaimpien kanssa Kotiäitinä on enemmän aikaa lasten kanssa, mutta myös enemmän kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Iltarientoihin meno ei sekään tunnu pahalta kun vietän päivät lasten kanssa. Jos lapset olisivat pk:ssa niin en kyllä raaskisi enää iltaisin heitä hoitoon jättää...

 

Mene vaan. Ei se ole mun lapsilta pois Toiset arvostaa rahaa, toiset lastaan. Kukin tavallaan
Ja tälle "hienon" analyysin tehneelle voisin sanoa että tämä työnvieroksuja kävi hoitovapaalla töissä

 

Miksi et menisi? Normaaliahan tuo on, paitsi tietenkin tällä palstalla.

Merkillisiä nämä jatkuvat aloitukset joissa äidit uhmaavat palstan äitien hyökkäyksiä. Aivan kun ap haluaisi rangaistuksen koska jättämässä lapsensa laitoshoitoon liian varhain. Varmasti jokainen äiti kokee omalla tavallaan tilanteen vaikeaksi, onhan lapsi vielä pieni ja avuton ja äidistä täysin riippuvainen. Tämä tosiseikka ei miksikään muuttu siitä huolimatta että on lukuisia syitä miksi töiden aloittaminen on välttämätöntä juuri tälle äidille.

Toivoisi että palstalla äidit pystyisivät toisiaan auttamaan oman tilanteensa hahmottamisessa ja lapsen inhimillisen korvaavan hoidon järjestämisessä. Uskon että suuri apu olisi myös siitä että päivähoidon ammattilaiset osallistuisivat enemmän keskusteluun ja kertoisivat miten parhaiten auttaa lasta eri hoitomuodoissa. Päivähoidon hyvät käytännöt eivät ole riittävässä tiedossa vanhemmilla. Valitettavasti johtanut jatkuvien kauhukuvien maalaamiseen ja syyllisyydentunteissa vellomiseen.

 

No täällä ei kannata sanoa kun täällä ei ole ihan normaaleja äitejä. Reaktiot ovat sitä luokkaa että "kaikki mitä minä teen tekee minusta hyvän äidin ja mitä muut niin huonon" ja tuo jotkut arvostaa rahaa ja jotkut lapsia BUAHAHAHAHHA akka ei selvästikkään ole ihan tällä planeetalla.

 

Mä menen töihin kun vauva on 9kk, sitten mies jää kotiin hoitamaan lapsia

 

Jos menette töihin, niin koettakaa ihmeessä järjestää lapselle muu hoitopaikka kuin päiväkoti!Tämä ei ole mitään provosointia, eikä ilkeyttä, vaan alan ammattilaisen vakava varoitus.

Päivähoidon asiantuntijana tein päätöksen, että omat lapseni eivät päiväkodeissa vietä päivääkään ennen esikoulua. Enkä kadu tippaakaan. Päin vastoin, joka päivä kiittelen mielessäni, että omani ovat säästyneet tuolta lasten epäsosiaalistamispaikalta.

Se ei ole mikään hyvä merkki, että lapset haluavat jonkun kaverinsa seuraan niin paljon että tuntikin päivässä oman vanhemman kanssa tuottaa tuskaa! Se on hälyyttävää.

Aivan ihmeellinen kirjoitus tuo.
Minun lapseni meni päiväkotiin kun oli 1v1kk enkä ole huomannut moisia oireita. Kotona iltapäivä ja ilta menee sylitellen ja leikkien yksin tai yhdessä. En ole huomannut mitään riippuvuutta päiväkotiin.

Aamulla lapsi menee miellellän päiväkotiin ja iltapäivällä lähtee mielellään kotiin, ei ongelmaa. Päiväkodissa osaa osallistua muiden leikkeihin mutta leikkii myös itsenäisesti, ihan mitä nyt milloinkin keksii. On rauhallinen ja hymyileväinen poika usemmiten. Vain huonot yöunet/kipeäksi tuleminen haittaa mielenrauhaa. Ruoka maistuu ja nukkuu erittäin hyvin päiväunet.

Miksi jotkut pelottelee että päiväkoti on niin huono paikka? Jos on omaa kokemusta työyhteisön jäsenenä niin eikö silloin ole velvollinen tekemään asialle jotakin? Kamalaa minusta on se että jos näkee että lapsia kohdelleen huonosti tai että olot päiväkodissa eivät ole mitä pitäisi, eikä siltikään tee asialle mitään niin vika on silloin kyllä sillä "tiedon jakajalla".

 

[QUOTE="hah";25093033]No täällä ei kannata sanoa kun täällä ei ole ihan normaaleja äitejä. Reaktiot ovat sitä luokkaa että "kaikki mitä minä teen tekee minusta hyvän äidin ja mitä muut niin huonon" ja tuo jotkut arvostaa rahaa ja jotkut lapsia BUAHAHAHAHHA akka ei selvästikkään ole ihan tällä planeetalla. [/QUOTE]

Voi voi kylläpä se kolahti taas johonkin rahanahneeseen uramammaan Totuus satuttaa

 

Minä menen töihin, kun lapsi on 10kk. Syy on se, että elämässä on pakko jo päästä eteenpäin. Olemme miehen kanssa molemmat yli 30-vuotiaita. Kun menen töihin, on se ensimmäinen kerta, kun meillä molemmilla on työpaikka yhtä aikaa. Minä olen viimeiset 15 vuotta kituuttanut köyhyysrajalla ja sen alla. En yksinkertaisesti jaksa enää. En jaksa asua asunnossa, jossa on tilaa 45 neliötä, ajaa sellaisella autolla, jota saa koko ajan korjata, miettiä koko ajan, miten säästää ja selittää tuolle isommalle lapselle, että eipä mennä kesälomalla taas lähirantaa pidemmälle.

 

miksi teit lapsen kun nyt haluat siitä heti eroon? annat päiväkodin kasvattaa sen.

 

[QUOTE="vieras";25093323]Minä menen töihin, kun lapsi on 10kk. Syy on se, että elämässä on pakko jo päästä eteenpäin. Olemme miehen kanssa molemmat yli 30-vuotiaita. Kun menen töihin, on se ensimmäinen kerta, kun meillä molemmilla on työpaikka yhtä aikaa. Minä olen viimeiset 15 vuotta kituuttanut köyhyysrajalla ja sen alla. En yksinkertaisesti jaksa enää. En jaksa asua asunnossa, jossa on tilaa 45 neliötä, ajaa sellaisella autolla, jota saa koko ajan korjata, miettiä koko ajan, miten säästää ja selittää tuolle isommalle lapselle, että eipä mennä kesälomalla taas lähirantaa pidemmälle.[/QUOTE]

Haloo! kyse ei siis ole siitä että näet tarpeellisena mennä töihin vaan siitä MITEN järjestät lapsellesi hoidon joka on riittävän hyvä!

 

Elämä on täynnä valintoja.

 

Se ei ole mikään hyvä merkki, että lapset haluavat jonkun kaverinsa seuraan niin paljon että tuntikin päivässä oman vanhemman kanssa tuottaa tuskaa! Se on hälyyttävää.

Varmaan onkin hälyyttävää juu. Mutta lienee ihan yyber-harvinaista tuo.

Mun mielestä sekin on kyllä hälyyttävää, jos tuntikin ilman äitiä tai isää tuottaa lapselle tuskaa...