Mummeliisa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja curios
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä, mieheni, lapsista 14, 6 ja 4-vuotiaat.
Poika 18 v ja tyttöystävänsä viikonloppuisin. (Opiskelevat muualla viikot - tosin joulun jäkeen taas 2 kk työharjoitelussa kotipaikkakunnalla)
Se siis "virallinen asujamisto".

Lisäksi:
Lapsenlapset yökyläilevät vähintään yhtenä yönä viikossa kukin. Osa välillä enemmänkin.
Appivanhemmat luonamme keskimäärin joka kolmannen viikonlopun.
Aikuiset lapset puolisoineen ja adoptoitu täti asuvat omillaan - kaikki kuitenkin muutaman kilometrin sisällä.
:)
 
Minä, mieheni, lapsista 14, 6 ja 4-vuotiaat.
Poika 18 v ja tyttöystävänsä viikonloppuisin. (Opiskelevat muualla viikot - tosin joulun jäkeen taas 2 kk työharjoitelussa kotipaikkakunnalla)
Se siis "virallinen asujamisto".

Lisäksi:
Lapsenlapset yökyläilevät vähintään yhtenä yönä viikossa kukin. Osa välillä enemmänkin.
Appivanhemmat luonamme keskimäärin joka kolmannen viikonlopun.
Aikuiset lapset puolisoineen ja adoptoitu täti asuvat omillaan - kaikki kuitenkin muutaman kilometrin sisällä.
:)

Ok! Mä olenkin saanut sellasen kuvan, että teillä asuu paljon porukkaa :)
 
No mä ajattelinkin. Oon joskus lukenutkin niitä sun Viipaleitasi netistä :) :) uteliaana haaskana kysyn vielä; oliko sulla se nuorempi mies? Onko hänkin media-allalla?

On.
Hän on minua 16 vuotta nuorempi (ja siis kahden nuorimmaisen bioisä, kuuden vanhimman isä kuoli 2001) ja hän työskentelee media-alalla toimittajana ja websuunnittelijana.
 
Kiitos sulle, kun jaksaisit vastailla mulle :) :) päivän uteliaisuuskiintiö on taas täynnä! Hyvää yötä :)

Eipä mitään kiittämistä.
Odotan mielenkiinnolla tuleeko jossain vaiheessa vastaan jokin kysymys, johon en halua vastata (Tämä siis mitenkään näitä kysymyksiä paheksumatta vaan ihan vain omaa itseäni testaillen -minullahan on tämä "missio" että tahtoisin oikeasti päästä täydelliseen avoimuuteen ja irti rajoittavasta yksityisyydestä.)
Hyvää yötä.
:)
 
Utelias täälläkin voitko kertoa tuon adoptoidun tädin jutun? Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Joskus noin 10 v sitten tutustuin yhdessä chatissa vanhempaan rouvashenkilöön, joka sitten kävi meillä kotonakin - ensin parissa chattimiitissä, sitten perhejuhlissa (tyttären ylioppilasjuhlat, pojan rippijuhlat jne).

Yksien tällaisten juhlien jälkeen, kun olin viemässä häntä bussille, rouva purskahti itkuun ja ilmoitti että ei halua sinne enää!
"Sinne" oli paikkakunta itäsuomessa, minne oli 30 v aikaisemmin muuttanut miehensä kanssa.
Sittemmin oli tullut ero, ei ollut sukua, ei töitä, ei oikein ystäviäkään... ja vähän pelottikin kun terveys reistaili.

Käännyimme takaisin kotii ja pidimme perhekokouksen.
Sen päätös oli, että kyllä Ginan nyt vain pitää sinne Itään.
Yhden kerran.
Sen kerran kun pakkasi muuttokuormansa.

Ja niin perhe kasvoi adoptoidulla tädillä.
Terveys on nykyään (kiitos perheen, joka potki joihinkin juttuihin, äitini, joka järjesti teittyjä hoitoja, paikallisen lääkärin, joka ei antanut periksi jne) paremmalla mallilla ja G asustaa omassa mukavassa kaksiossaan tuossa noin puolentoista kilsan päässä.

Väliin hän viettää päivät meillä, väliin kotonaan.
Kummin vain, niin perhettä on.
:)
 

Yhteistyössä