Loppu

Olen loppu. En vaan jaksa enää. En edes lasten takia. Junan eteen ehkä helpoin ja nopein tapa mutta en kestä ajatusta että joku joutuu keräämään kaiken. Jotain. Mutta nyt loppui. Anteeksi. :´(

 

jospa kuitenkin koitat jaksaa sen verran vielä että menet päivystykseen, sanot siellä jotta jos ei apua löydy nyt niin lapset jää ilman äitiä?
pieni "lataus"jakso voisi olla paikallaan.

Sen verran paasaan, että nimenomaan niiden lasten takia älä tee sitä, ne rassukat syyttäs asiasta itseään lopun ikäänsä. *omakohtaista kokemusta asiasta*

 

Mutta lapsilla olisi niin paljon parempi ilman tällaista ihmistä. Isä, isovanhemmat, ystävät. Olen loppu. Kävelevä ihmisruumis. :'(

 

Niinpä... heillehän se suru jää eikä sinulle. Sinunhan on helppo tehdä itsellesi mitä vain ja niille,jotka jäljelle jää saavat kaiken paskan niskaansa ja suru on iäti läsnä. Et jaksa mitään vaan jaksatpa olla itsekäs.

 

Mitä minusta on hyötyä kenellekään? Olen totaalisesti pohjalla. Loppu. En edes voi itkeä. Olen täynnä tyhjää. Mitä voin tehdä?

 

Mutta lapsilla olisi niin paljon parempi ilman tällaista ihmistä. Isä, isovanhemmat, ystävät. Olen loppu. Kävelevä ihmisruumis. :'(

No oletko koskaan kokeillut hakea apua? Vaikka sitä mainittua päivystykseen kävelyä? Kokeile jotain sellaista ensin, jos sekään ei auta, niin voithan aina myöhemmin miettiä uudestaan.

 

Mitä minusta on hyötyä kenellekään? Olen totaalisesti pohjalla. Loppu. En edes voi itkeä. Olen täynnä tyhjää. Mitä voin tehdä?

Menet lääkäriin, nyt ensin.

 

Junan tai rekan eteen hyppääminen ovat niitä itsekkäimpiä tekoja mitä voit tehdä. Jos oikeasti et keksi mitään muuta ratkaisua omiin ongelmiisi kuin itsemurha niin tee se ainakin sellaisella tavalla joka ei aiheuta kärsimystä muille. Pliis.

Äläkä tapa itseäsi.

 

Mitä minusta on hyötyä kenellekään? Olen totaalisesti pohjalla. Loppu. En edes voi itkeä. Olen täynnä tyhjää. Mitä voin tehdä?

Ei sinusta just nyt tarvitsekaan olla "hyötyä" kenellekään. Elämäsi on silti arvokas ja kannattaa yrittää kaikki mahdollinen ennen sen lopullista päättämistä, koska silloin ei ole paluuta.

 

Junan tai rekan eteen hyppääminen ovat niitä itsekkäimpiä tekoja mitä voit tehdä. Jos oikeasti et keksi mitään muuta ratkaisua omiin ongelmiisi kuin itsemurha niin tee se ainakin sellaisella tavalla joka ei aiheuta kärsimystä muille. Pliis.

Äläkä tapa itseäsi.

Totta, siinä voi mennä toistenkin elämä pilalle. Veturikuskeja on paljon siirretty muihin tehtäviin, juuri noitten itsensä tappajien takia.

 

Mitä minusta on hyötyä kenellekään? Olen totaalisesti pohjalla. Loppu. En edes voi itkeä. Olen täynnä tyhjää. Mitä voin tehdä?

Ei ole mikään häpeä mennä päivystykseen ja pyytää apua. Sinulla ilmeisesti ei ole depressiolääkitystä käytössä? Jo pelkästään oikea lääkitys voi helpottaa sinun oloasi. Silloin sitä katselee ongelmia vähän eri näkökulmasta ja saa etäisyyttä asioihin.

Lapsesi tarvitsevat sinua. Koska olet itse valinnut tulla äidiksi, sinulla ei kyllä ole oikeutta aiheuttaa lapsillesi niin suurta tuskaa, mitä itsemurha aiheuttaa.

Hae apua!

 

Kyllä tämä tästä, voimia sulle!

 

Totta, siinä voi mennä toistenkin elämä pilalle. Veturikuskeja on paljon siirretty muihin tehtäviin, juuri noitten itsensä tappajien takia.

Näin.

 

Kun nyt jaksaisi hengittää seuraavaan minuuttiin saakka. Jokainen sekuntti on vaikea. Taistelua. Ei ole lääkkeitä. En ole puhunut mitään, sinnitellyt ja luullut pärjääväni. Ajatellut että tämä on pelkkää väsymystä, tavallista uupumista. Romahdus. En vaan jaksa.

 

Kun nyt jaksaisi hengittää seuraavaan minuuttiin saakka. Jokainen sekuntti on vaikea. Taistelua. Ei ole lääkkeitä. En ole puhunut mitään, sinnitellyt ja luullut pärjääväni. Ajatellut että tämä on pelkkää väsymystä, tavallista uupumista. Romahdus. En vaan jaksa.

Kuinka vanhoja sinun lapsesi ovat? Onko sinulla mahdollisesti synnytyksen jälkeinen masennus?

 

Sinnittelen. Nuorinkin on jo muutaman vuoden ikäinen, ei siis todennäköisesti mitään synnytyksenjälkeistä. En saa edes henkeä itseltäni. Pakko vaan kärsiä. Aika lääkärille viikon päästä. Siihen asti jaksettava hengittää.

 

Jos sulla on täysin sietämätön olo niin kävele vaikka psyk.osastolle ja sano suoraan että sä et tiedä mitä teet itsellesi jos et saa apua.
Itse muinoin tein näin ja sain apua välittömästi. mut istutettiin hetkeksi odottamaan ja pääsin lääkärin luo joka ohjasi suoraan osastolle sisään.
Hae apua kun sulla on vielä voimia siihen. Älä odota liian pitkään. Se on suuri helpotus kun saat "luvan kanssa" antaa elämäsi toisten käsiin ja olla vaan niin rikki kun olet. ei tartte pärjätä, ei tartte sinnitellä mihinkään, ei tartte kärsiä. saat romahtaa ja alkaa paranemaan.

Jos tuntuu että viikko on liian pitkä aika odottaa, niin mene ja hae apua jo aikaisemmin vaikka se lääkäriaika olisikin odottamassa.