Raskausruikuttajista.

Ensin halutaan raskaaksi ja sitten alkaa kamala valitus. Kaikki on hankalaa, väsyttää, on nälkä, ei tee mieli, masentaa, itkettää, päähän sattuu, jalkoihin sattuu, paha olo, kotitöitä ei jaksa, töissä ei voi olla, selkää vaivaa, vali vali vali. Sitten saa kuulla näitä kuuluisia kommentteja: "sä et tiedä miltä MUSTA tuntuu", "muttakun minulla on OIKEASTI paha olla", "kaikille raskaus on erilainen, minulle se on kamalan rankkaa". Ei ne kuulkaa kamalasti toisistaan eroa. Lopettakaa se valittaminen tai vuokratkaa sijaiskohtu.

 

Ja minähän ruikutan tasan niin paljon kun haluan, jos jotakuta ei kiinnosta kuunnella, on hän hyvä ja lakkaa olemasta tekemisissä kanssani.

Ja KUKAAN ei voi tietää miltä siitä toisesta tuntuu, ei jumalauta vaikka olis sen 10 kakaraa puskenu tähän maailmaan.

 

Haaveilen toisesta lapsesta, ja jos vain olisi mahdollista, niin todellakin vuokraisin sijaiskohdun. En todellakaan nauttinut raskaana olosta, sen verran oli jos jonkinlaista vaivaa ja kremppaa ja 9 kuukautta kestänyttä väsymystä.

 

Useampaan otteeseen raskaana olleena voin todeta, että kyllä jo samankin henkilön raskauksissa on PALJON eroa oireiden suhteen. Yhden kanssa oksensin viikkokausia, ja kuvotti jatkuvasti, toisen kohdalla kuvotti ja väsytti ja pää oli viikkokausia kipee eikä siihen auttanu mikään, ja kolmannella kerralla ei ollut juuri mitään.

En ymmärrä, miks ihmisille on niin älyttömän tärkeetä päästä arvostelemaan toisten elämää ja olotiloja, että niistä pitää ihan palstalle tulla valittamaan

 

Kerrankin saa luvalla vinkua ja valittaa, otan tästä kaiken irti.

 

Ai ei raskaudet kamalasti toisistaan eroa...jep jep . Mulla on ollut kaksi tyystin erilaista raskautta. Yksi missä oksensin rajusti ekat 7 kk ja oli kaikenlaista muutakin vaivaa, ja toinen jonka aikana olin elämäni kunnossa.

Aina saa valittaa. Eri asia sitten tarvitseeko kenenkään sitä jaksaa kuunnella.

Joku ruikuttaa kun mies on ilkeä, ei tee kotitöitä, juo liikaa...huoh, itsepä on äijänsä valinnut. Äänestäisi jaloillaan jos ei ole tyytyväinen.

Toinen kitisee kun uhmaikäinen huutaa yötäpäivää ja koliikkivauva parkuu. No, ne on lapsia. Niistä on vaivaa aika ajoin. Väittikö joku jotain muuta vai?

Kolmas valittaa kun töissä on rankkaa. Liian paljon töitä, liian vähän työntekijöitä, ja työpaikkakiusaamistakin on. Kitikiti valivali. Pakkoko sun on siellä töissä olla? Lähde pois.

Neljäs itkee rahatilannettaan. Laskuja on vino pino, jääkaappi on tyhjä kuten tilikin. No yhyy. Kävisit töissä tai katsoisit mihin rahasi laitat.

Niin kerta.

 

mä selvisin viikolle 24 ennenkun oli pakko alkaa ruikuttaa..en tilannut supistuksia enkä pohkeeseen laskimotukkotulehdusta ( mulla on ollut keuhkoveritulppa,niin en viitsi leikkiä vakavilla asioilla )..mut onneks mä ruikutan omalle miehelle ja lähipiirille,jotka kyllä kuuntelee ja on huolissaan oikeesti mun ja vauvan hyvin voinnista

 

Mulla paha olo oli sopivasti vain kotona Töissä tsemppasin ja kukaan ei edes huomannut raskautta ennen rv 25... Kertaakaan en ollu poissa raskauden takia.

 

siis mistä tämä tulee ettei saa valittaa? Koska jollakulla muulla on asiat huonommin?


Kaikkiko pitäisi hautoa päänsä sisälle ja kertoa vain kuinka ihanaa tämä on. Lääkäreillekkään ei varmaan saa valittaa vaivoista kun ihan turhaahan se on.

Sitten kun turhaa varmaan valittaa jos kylkiluu murtuu, kun jollakulla toisella on murtunut kaksi.


Joskus on vain hyvä valittaa niin niistä pikkuasioista kuin ihan oikeistakin vaivoista.


Kertokaa minulle, miksi ei saa valittaa?? Toki jos elämä ei ole mitään muutakuin valittamista niin sitten on aihetta tehdä sille elämälle jotain. Mutta jos joskus on tarvetta purkautua niin mitä pahaa siinä on?


Vaikka olisi kuinka kauan halunnut lasta ja raskaaksi tulo olisi vaikeaa niin ei se pahoinvointi silti kivaa ole.

 

Kyllä vaan eroavat toisistaan. Ja PALJON. Jo omien raskauksien perusteella voin sanoa, että jokaikinen raskaus on ollut erilainen.

Tapanani ei kylläkään ole ruikuttaa oloani, olen normaalia hiljaisempikin kun sattuu, mutta sitten pitää aina väen vängällä tulla kyselemään "miten sinä jaksat, kuinka pärjäät, sattuuko, onko vaikeaa, turvottaako, pystytkö kävelemään".

 

Ja minähän ruikutan tasan niin paljon kun haluan, jos jotakuta ei kiinnosta kuunnella, on hän hyvä ja lakkaa olemasta tekemisissä kanssani.

Ja KUKAAN ei voi tietää miltä siitä toisesta tuntuu, ei jumalauta vaikka olis sen 10 kakaraa puskenu tähän maailmaan.

voi maira poloa<3 koita kestää, mee hoitoon

 

Ai ei raskaudet kamalasti toisistaan eroa...jep jep . Mulla on ollut kaksi tyystin erilaista raskautta. Yksi missä oksensin rajusti ekat 7 kk ja oli kaikenlaista muutakin vaivaa, ja toinen jonka aikana olin elämäni kunnossa.

Aina saa valittaa. Eri asia sitten tarvitseeko kenenkään sitä jaksaa kuunnella.

Joku ruikuttaa kun mies on ilkeä, ei tee kotitöitä, juo liikaa...huoh, itsepä on äijänsä valinnut. Äänestäisi jaloillaan jos ei ole tyytyväinen.

Toinen kitisee kun uhmaikäinen huutaa yötäpäivää ja koliikkivauva parkuu. No, ne on lapsia. Niistä on vaivaa aika ajoin. Väittikö joku jotain muuta vai?

Kolmas valittaa kun töissä on rankkaa. Liian paljon töitä, liian vähän työntekijöitä, ja työpaikkakiusaamistakin on. Kitikiti valivali. Pakkoko sun on siellä töissä olla? Lähde pois.

Neljäs itkee rahatilannettaan. Laskuja on vino pino, jääkaappi on tyhjä kuten tilikin. No yhyy. Kävisit töissä tai katsoisit mihin rahasi laitat.

Niin kerta.

Miksi et sitten kysynyt itseltäsi, että miksi hankkiuduit raskaaksi? En ihan ymmärtänyt kirjoitusta. Muiden valitukset muista aiheista ikään kuin mitätöit, mutta omasta raskausvalituksestasi et sano mitään pahaa.

 

Miksi et sitten kysynyt itseltäsi, että miksi hankkiuduit raskaaksi? En ihan ymmärtänyt kirjoitusta. Muiden valitukset muista aiheista ikään kuin mitätöit, mutta omasta raskausvalituksestasi et sano mitään pahaa.

sitten kun olet itse raskaana,niin tule kysymään uudelleen..

 

[QUOTE="lilli";24815195]voi maira poloa<3 koita kestää, mee hoitoon[/QUOTE]

Ei mun tartte mennä hoitoon! Mä voin ihan hyvin.. Mua vaan ylikaiken viduddaa kun mistään ei olevinaan koskaan sais valittaa..Kun aina on joku jolla on huonommin yms. blaa blaa..

 

sitten kun olet itse raskaana,niin tule kysymään uudelleen..

Minun mielestäni ei ole sen oikeutetumpaa valittaa raskaudesta kuin noista muista viestissä mainituista asioista. Raskaaksi on kuitenkin 99,99 %:ssa tapauksista hankkiuduttu vapaaehtoisesti.

Anatolian viestissä esimerkiksi tämä kohta:
Kolmas valittaa kun töissä on rankkaa. Liian paljon töitä, liian vähän työntekijöitä, ja työpaikkakiusaamistakin on. Kitikiti valivali. Pakkoko sun on siellä töissä olla? Lähde pois.

Neljäs itkee rahatilannettaan. Laskuja on vino pino, jääkaappi on tyhjä kuten tilikin. No yhyy. Kävisit töissä tai katsoisit mihin rahasi laitat.

Todella ylimieliseen sävyyn vastattu. Yhtä lailla Anatolian pitäisi tuomita myös raskausvalitus, koska raskaaksi on hankkiuduttu omasta syystä.

 

Siihen raskausvalitukseen voi tuolla perusteella vastata ihan yhtä ylimielisesti.

Kuka käski avata haarat?

 

Miksi et sitten kysynyt itseltäsi, että miksi hankkiuduit raskaaksi? En ihan ymmärtänyt kirjoitusta. Muiden valitukset muista aiheista ikään kuin mitätöit, mutta omasta raskausvalituksestasi et sano mitään pahaa.

No daa, et tosiaankaan tainnut ymmärtää...

Jos raskaudesta ei saa valittaa, niin ei sitten mistään muustakaan saa, sillä kaikkihan on omista valinnoista kiinni. Eikö?

Minä en muuten valittanut raskausvaivoistani oikeastaan ollenkaan. Ei kertaakaan käynyt mielessä, että miksi hankkiuduin raskaaksi - itse asiassa nautin raskausajasta, vaikka olinkin tosi huonossa kunnossa. Olinhan saamassa lapsen. Lääkärille toki kerroin olostani, kavereiden kanssa tuli lähinnä heitettyä huonoa läppää siitä että lähtisin kyllä mielelläni teidän kanssanne ostoksille, mutta kun pitää kantaa oksennusämpäriä mukana. Mun tapa on suhtautua huumorilla asioihin.

 

Juu, muistan kun itse kärsin supistuksista jo puolessavälissä ja kohdunkaula oli pehmeä ja vaarallisesti lyhentynyt. Lisäksi koko raskauden kesti pahoinvointia ja lopussa vielä raskausmyrkytys niin kyllä kismitti kun vieressä täysin terve raskaanaoleva kaveri valitta kaikesta! Siis ihan kaikesta, kuinka sai vaan 6h nukuttua kerran ja kuinka hänen ei tee enää mieli lempikeksejään yms yms

 

Todella ylimieliseen sävyyn vastattu. Yhtä lailla Anatolian pitäisi tuomita myös raskausvalitus, koska raskaaksi on hankkiuduttu omasta syystä.

Itse tulkitsin Anatolian kirjoituksen niin että siis jokainen valittaa jostakin, tietysti siitä mikä on itse kullekin ajankohtaista, ja aina löytyy joku joka kieltää Anatolian esittämillä malleilla sen valittamisen..

 

Siihen raskausvalitukseen voi tuolla perusteella vastata ihan yhtä ylimielisesti.

Kuka käski avata haarat?

Jes, NYT sä tajusit pointin.

Aina saa valittaa. Mutta koskaan ei ole pakko sitä valitusta kuunnella ellei halua.

Ja ärsyttävimpiä ovat ne, jotka yrittävät kieltää muilta heidän oikeutensa valittaa. Vähättelevät toisten kokemusta. Toki maailmassa on vaikka mitä kamaluuksia ja jollain on aina asiat huonommin, mutta jos ihmistä valituttaa juuri nyt, niin hän saa valittaa.

 

Mulla oli "helppo" raskaus. Mutta joilla se ei ole niin mun puolesta saavat valittaa ja vinkua niin paljon kuin haluavat.

 

Heh, huomaa heti ketkä ovat niitä turhasta valittajia, kun tulevat tänne heti suu vaahdossa puolustelemaan Varmaan juuri niitä joille koskaan ei mikään riitä eikä koskaan ole mikään hyvi muutenkaan. Hemmoteltuja uusavuttomuuksia.

 

Heh, huomaa heti ketkä ovat niitä turhasta valittajia, kun tulevat tänne heti suu vaahdossa puolustelemaan Varmaan juuri niitä joille koskaan ei mikään riitä eikä koskaan ole mikään hyvi muutenkaan. Hemmoteltuja uusavuttomuuksia.

Mä en itseasiassa edes valita, yleensä vastaan kun kysytään että menee ihan mukavasti..Jos ja kun jotain vaivaa on, puhun niistä yleensä vain lähimmille ihmisille.

 

Ja halutaan epätoivon vimmalla synnyttää jo viikolla 32 kun EI TÄTÄ ENÄÄ JAKSA!
Mä en kestä! Miten saa synnytyksen käyntiin, kotikonsteja, anyone?

:stick:

 

Ekassa raskaudessa lenkkeilin viikolle 26 saakka, sen jälkeen alkoi järkyttävät häpyluun liitoskivut, olen myös aika kapealanteinen, joten lantiokivut myöskin vaivasivat ja paljon... Sitten tuntui, että helpotti hetkeksi ja ylläripylläri alkoi suppailut, jotka eivät kylläkään tehneet mitään pahaa (?), poika tosin syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja tuli rytinällä... Sitten meni sen melkein kolme vuotta ja aloin odottaa pikkukakkosta. Kas kummaa, tässä raskaudessa oksensin viikolle 16 saakka. Sitten sain jonkun tulehduksen, joka aiheutti supistuksia. Tulehdus hoidettiiin pois ja oli muutamia viikkoja aika hyvä ja energinen olo. Sitten alkoi selkäkivut, jotka vetivät toisen jalan alta. Tähän kun yhdistää taas ne lantiokivut, niin ai kun ihanaa. Nyt on ollut taas helpompi kausi, toivotaan että jatkuu...

Ja ihan totta, jos multa kysyy mitä kuuluu, niin totta hel**tissä kerron totuuden! Kysyjän vastuu nääs
Ei raskaus aina herkkua ole, mä oon vannonut että enempää ei tuu. Luonto näyttäis hoitaneen asiat niin, että ne kivut ja tuskat unohtuu melko nopeasti, muutenhan ihmiset kuolis sukupuuttoon. (Tai sitten ois vaan supermammojen jälkeläisiä, jotka äitiensä tavoin kantais ja synnyttäis viiskilosia sumovauvoja ilman kivunlievityksiä valittamatta ja urheina..?)

Yrittäkää ymmärtää, jookosta vaikka?