Miten vietit nuoruutesi???
- Viestiketjun aloittaja Nanna85
- Ensimmäinen viesti
L
"Liila"
Vieras
Vakituisesti seurustellen, opiskellen, äidin yrityksessä autellen, ystävän kanssa aikaa viettäen, lukien paljon, en matkustellut juurikaan. En tehnyt mitään jännää, enkä tyhmyyksiä. Varmaan aika tylsää elämää monen mielestä, tämä oli aikaa ennen internettiä.
F
ffff
Vieras
jaa'a..kävin koulut,teinivuodet tuli vietettyä itsetuhoisesti ja liikaa viinaa käyttäen..19-vuotiaana menin töihin ja siellä edelleen tai nyt lasten kanssa kotosalla..
F
ffff
Vieras
plus sit lisäyksenä..alkoholia en ole käyttänyt vuoden 2006 jälkeen juuri lainkaan.
lyhyesti: olin 10v kun sain pikku-siskon jonka hoitamiseen osallistuin aktiivisesti (vanhemmat on nykyään monesti sanonu etteivät ois pärjänneet ilman miun apua). ylä-aste meni ihan käsille, lintsailua, jälki-istuntoja, alkoholia ja tupakkaa. amiksen ekalla viikolla tapasin puolisoni. ekat puol vuotta amiksesta kului juodessa, joka päivä. sit se touhu rupes kyllästyttämään ja muutettiin asuntolasta yhteiseen asuntoon, koulu veny nelivutiseks kun ei yhtään kiinnostanut. kolmannen vuoden keväällää sain vakituisen työn ja inspiraation käydä koulu loppuun. työt oli eri paikkakunnalla ja sinne muutettiin. kämpästä lennettiin pihalle koiran takia, muutettiin tänne. miehellä on täällä työ. sain keskenmenon. esikoinen synty -08. jatkoin töissä kun neiti oli 10kk. työt lopetin kun kuopus ilmotti tulostaan.
romaanin sais aikaan kun rupeis juurtajaksain kokemuksia kirjottamaan.
romaanin sais aikaan kun rupeis juurtajaksain kokemuksia kirjottamaan.
Kun olin 9vee niin isäni kuoli onnettomuudessa. Hän oli silloin 30vuotias.
Siinä sitten alkoi elämäni alamäkeä. Äitini tutustui siloiseen isäpuoleeni puoli vuotta isäni kuoleman jälkeen..
Ei ollut helppoa koulussa kuulla miten joku vihasi isäänsä, milloin tehtiin isänpäivä kortteja jne jne.. Kyllä isintyttönä oli hankalaa ilman omaa rakasta isukkia jota oli kova ikävä ja on aina..
Nooh.. uusi isäpuoli ei korvannut mitenkään omaa isääni. Tämä ryyppäs ja se oli kyllä päätöntä ryyppäämistä. Ei ollut päivääkään millon hän olisi ollut selvänä, joko krapulassa tai kännissä ja näillä mentiin. Monet yöt on valvottu pelossa ja itkuisena.
Milloin autossa 10vuotiaana näkemässä kun isäpuoli hakkaa ulkona humalassa äitini verille vain koska meillä ei ollut enää rahaa edes ruokaan kun äijä joi kaikki rahat. Millon yöllä heräs siihen kun joku nakkas hiuksista kiinni ja heitti päi seinään vain koska hänen mielestä kämppä ei ollut tarpeeksi puhdas.. "unohtui sitten listanalta vetää veitellä ja rätillä puhtaaks"
Kun pikkuveli syntyi niin äite ei saannu edes hoitaa häntä. siinä sitten itse 11 vuotiaana huolehtinu pikkuveljestä vauvasta asti, heräny yöllä syöttään maitoa pullosta yms.. samalla muistan aamulla herätä kouluun ja katsoa ennen lähtöä että vauvalla on kaikki hyvin ja isäpuoli sen vertaa sikees unes et äiskää uskaltaa mennä herättää.. Jees ei sen tarkemmin viitti kertoa mutta näitä on erilaisii ja paljon.. Lapsuutta en paljoa ole kerennyt elää kun pienestä asti joutunut hoitaa veljeä joka jopa alkoi minua ensimmäisenä kutsumaan äidikseen jne.. Kesät kun tuli ni silloin aina töissä.. Milloin kerämässä mansikoita jossain ja milloin sipuli/perunamaalla tienaas salaa että saatais vähän kotiin ruokaa..
Nii ja tosiaa sossuista ei mitään apua vaikka todisteet heillä oli meidän äiteen pahoinpitelystä sekä miten pahoinpiteli meitä lapsia..
15vuotiaana muutin pois kotoota sillä en jaksanut enään elää pelossa yhtään enempää.
Siinä sitte opiskelin ja kävin töissä samaan aikaan, kun oli vastuu nyt myös vuokran,sähkön yms muun maksuista.
Koulusta kun oli menossa omille kämpille illalla niin kävi niinki kehnost mitä naiselle voi mies tehdä.
Joss en ois silloin mieheeni tutustunut sen jälkeen niin en varmaa ois päässy yli asiasta ja opiskelutkin olisin jättänyt kesken. En tiedä missä olisin..
En opiskeluaikana pahemmin ryypännyt kun olin aina töissä vaikka koulussa kävinki.
Kun olin 20 sain tietää odottavani esikoista. joka on nyt 5 vee
Ja poika tuli parivuotta sen jälkeen.
Voisin sanoa että olen elämässäni nähnyt ja kokenut kaikkea mitä ei pienen lapsen tarvitse koskaan kokea tai nähdä..
Nyt kun on kaks omaa pientä mussua jotka ovat mun elämäni iloja.
********************************************************
En vois sanoa että olen kaikkea nähnyt.. Sillä en tiedä millaista on vietää lapsuus isänkanssa, millaista on matkustaa ulkomaille.
Mutta olen tyytyväinen tähän päivään asti mitä tiedän yms.. ja enkhöä mä matkoille viellä kerkee jahka lapset on vähän vanhempia ja on aikaa matkustaa..
Siinä sitten alkoi elämäni alamäkeä. Äitini tutustui siloiseen isäpuoleeni puoli vuotta isäni kuoleman jälkeen..
Ei ollut helppoa koulussa kuulla miten joku vihasi isäänsä, milloin tehtiin isänpäivä kortteja jne jne.. Kyllä isintyttönä oli hankalaa ilman omaa rakasta isukkia jota oli kova ikävä ja on aina..
Nooh.. uusi isäpuoli ei korvannut mitenkään omaa isääni. Tämä ryyppäs ja se oli kyllä päätöntä ryyppäämistä. Ei ollut päivääkään millon hän olisi ollut selvänä, joko krapulassa tai kännissä ja näillä mentiin. Monet yöt on valvottu pelossa ja itkuisena.
Milloin autossa 10vuotiaana näkemässä kun isäpuoli hakkaa ulkona humalassa äitini verille vain koska meillä ei ollut enää rahaa edes ruokaan kun äijä joi kaikki rahat. Millon yöllä heräs siihen kun joku nakkas hiuksista kiinni ja heitti päi seinään vain koska hänen mielestä kämppä ei ollut tarpeeksi puhdas.. "unohtui sitten listanalta vetää veitellä ja rätillä puhtaaks"
Kun pikkuveli syntyi niin äite ei saannu edes hoitaa häntä. siinä sitten itse 11 vuotiaana huolehtinu pikkuveljestä vauvasta asti, heräny yöllä syöttään maitoa pullosta yms.. samalla muistan aamulla herätä kouluun ja katsoa ennen lähtöä että vauvalla on kaikki hyvin ja isäpuoli sen vertaa sikees unes et äiskää uskaltaa mennä herättää.. Jees ei sen tarkemmin viitti kertoa mutta näitä on erilaisii ja paljon.. Lapsuutta en paljoa ole kerennyt elää kun pienestä asti joutunut hoitaa veljeä joka jopa alkoi minua ensimmäisenä kutsumaan äidikseen jne.. Kesät kun tuli ni silloin aina töissä.. Milloin kerämässä mansikoita jossain ja milloin sipuli/perunamaalla tienaas salaa että saatais vähän kotiin ruokaa..
Nii ja tosiaa sossuista ei mitään apua vaikka todisteet heillä oli meidän äiteen pahoinpitelystä sekä miten pahoinpiteli meitä lapsia..
15vuotiaana muutin pois kotoota sillä en jaksanut enään elää pelossa yhtään enempää.
Siinä sitte opiskelin ja kävin töissä samaan aikaan, kun oli vastuu nyt myös vuokran,sähkön yms muun maksuista.
Koulusta kun oli menossa omille kämpille illalla niin kävi niinki kehnost mitä naiselle voi mies tehdä.
Joss en ois silloin mieheeni tutustunut sen jälkeen niin en varmaa ois päässy yli asiasta ja opiskelutkin olisin jättänyt kesken. En tiedä missä olisin..
En opiskeluaikana pahemmin ryypännyt kun olin aina töissä vaikka koulussa kävinki.
Kun olin 20 sain tietää odottavani esikoista. joka on nyt 5 vee
Ja poika tuli parivuotta sen jälkeen.
Voisin sanoa että olen elämässäni nähnyt ja kokenut kaikkea mitä ei pienen lapsen tarvitse koskaan kokea tai nähdä..
Nyt kun on kaks omaa pientä mussua jotka ovat mun elämäni iloja.
********************************************************
En vois sanoa että olen kaikkea nähnyt.. Sillä en tiedä millaista on vietää lapsuus isänkanssa, millaista on matkustaa ulkomaille.
Mutta olen tyytyväinen tähän päivään asti mitä tiedän yms.. ja enkhöä mä matkoille viellä kerkee jahka lapset on vähän vanhempia ja on aikaa matkustaa..
Höpö höpö.. mä oisin tehny mitä vaan jos tuollaisen elämän ois saannut..
Hyvä nuoruushan se oli, mutta en ollut ollenkaan rohkea, en lähtenyt ulkomaille edes interreilille, kun en uskaltanut ja aupairiksi lähtökin jäi, kun poikaystävä muka pidätteli (suomeksi:en uskaltanut). Ihmettelen joskus vieläkin, kuinka lainkaan tohdin lähteä pois kotipaikkakunnalta opiskelemaan.Höpö höpö.. mä oisin tehny mitä vaan jos tuollaisen elämän ois saannut..
Hei en mäkä aupauriks ois mihkää lähten.. Kai mä olin niin tyhmä et ei ees tullu koskaan mieleen moinen.. tai ees vaihto-oppilaaks mihkää...
En kyll koskaan kuullu niistä kuulin vast ku olin joskus amiksen vikalla luokalla et sellasiaki tehdään jossain XD
N
Nuoretär
Vieras
16-vuotiaana ihastuin palavasti, alettiin seurustelemaan, erottiin parin vuoden päästä. Sen eroajan juhlin ja muutin ja ryyppäsin ja kaikkea sun muuta typerää. Hymyissäsuin kuitenkin muistelen. Vuoden erossa olon jälkeen (olimme toki vuoden aikana tekemisissä muullakinlailla 
) aloimme löytää toisiamme uudelleen. Tuli testiin kaksi viivaa ja meille selkeä päätös ; vanhemmuus.
Olemme räiskyvä pari, emme piilottele tunteita, vihaa tai rakkautta. Ja tiedämme sen, että erossa toisistamme emme pysy. Mies kuuluu nuoruuteeni paljonkin, yhdessä olemme aikuistuneet ja monet ongelmat selvittäneet.
) aloimme löytää toisiamme uudelleen. Tuli testiin kaksi viivaa ja meille selkeä päätös ; vanhemmuus.Olemme räiskyvä pari, emme piilottele tunteita, vihaa tai rakkautta. Ja tiedämme sen, että erossa toisistamme emme pysy. Mies kuuluu nuoruuteeni paljonkin, yhdessä olemme aikuistuneet ja monet ongelmat selvittäneet.
Minä en olisi päässyt vaihto-oppilaaksi, ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia, eikä kielikursseihinkaan.
M
"mee"
Vieras
Tähän mennessä olen opiskellut, riehunut, matkustellut, liikkunut totaalisen väärässä seurassa, joutunut rikoksen uhriksi, masentunut, menettänyt monta läheistä, nuoleskellut haavoja, löytänyt sisäisen rauhan ja levon, rauhoittunut, raskautunut, saanut lapsen ja tässähän tää nuoruus jatkuu äitinä ollessa.
Tähän mennessä olen opiskellut, riehunut, matkustellut, liikkunut totaalisen väärässä seurassa, joutunut rikoksen uhriksi, masentunut, menettänyt monta läheistä, nuoleskellut haavoja, löytänyt sisäisen rauhan ja levon, rauhoittunut, raskautunut, saanut lapsen ja tässähän tää nuoruus jatkuu äitinä ollessa.
Tääh etkäh!! ootko säki joskus riehunut? Et kai sä hyvä ihminen riehumista viel ole lopettan..???
Mie ainakin riehun sillon tällön..
Minkä ajanjakson laskette nuoruudeksi?
Muutin vanhempieni kotoa peruskoulun jälkeen.
Tein töitä, matkustelin, opiskelin ja tapasin tulevan mieheni.
Muutimme yhteen ja menimme naimisiin, kun olin 17.
Saimme esikoisen kun olin 18.
Muutimme maalle, ostimme talon, perustin yrityksen, aloitin yliopisto-opiskelut.
Toisen lapsemme sain kun olin 19, kolmannen kun olin 21 ja neljännen kun olin 23.
Hyvä ystäväni sairastui vakavasti ja hänen pienet lapsensa muuttivat meille pariksi vuodeksi.
Lopetin opiskelun reiluksi vuodeksi ja hoidin päivät lapsia (8 alle kouluikäistä) ja illat työskentelin yrityksessäni.
Muutin vanhempieni kotoa peruskoulun jälkeen.
Tein töitä, matkustelin, opiskelin ja tapasin tulevan mieheni.
Muutimme yhteen ja menimme naimisiin, kun olin 17.
Saimme esikoisen kun olin 18.
Muutimme maalle, ostimme talon, perustin yrityksen, aloitin yliopisto-opiskelut.
Toisen lapsemme sain kun olin 19, kolmannen kun olin 21 ja neljännen kun olin 23.
Hyvä ystäväni sairastui vakavasti ja hänen pienet lapsensa muuttivat meille pariksi vuodeksi.
Lopetin opiskelun reiluksi vuodeksi ja hoidin päivät lapsia (8 alle kouluikäistä) ja illat työskentelin yrityksessäni.
tuli paha mieli... Jokainen ansaitsisi hyvän ja turvallisen lapsuuden ja kasvu ympäristön... Tiedän mille tuntuu olla aikuinen jo ennen aikojaan...Minkä ajanjakson laskette nuoruudeksi?
TÄHÄN PÄIVÄÄN ASTI
Eli kaikki on mun mielestä nuoria vaik ois minkä ikäsiä tahensa.. Vaikk mun lapset ois joskus 20 tai 30 Ni on ne silti mun pieniä kullannuppuja
Elin "perusnuoruuden" omaa hevosta ja omaa elukkafarmia hoidellen. Mitään kummoisempaa tai "raakuutta" ei tapahtunut vaikka aika kovan murrosiän koinkin. Kuitenkin aina vastuu hevosesta veti kotio väh. 3krt/pvä, sillä hevonen oli ruokittava aamuin, päivisin ja iltaisin sekä liikutettava joka päivä.
Muutin kotoo vasta lukion jälkeen 19 vuotiaana, jonka jälkeen vasta harjoittelin niinkin alkeellisen asian kun pyykinpesukoneen käytön Samoin sain ensimmäiset otteet siitä mitä talouden pyörittämiseen ylipäätään kuului. Soittelin usein äitilleni ja kysyin neuvoja. Ja juu, en todellakaan edes kuvitellut, että 20v:nä osaisin kaiken edes perusasioiden pyörittämisessä
Muutin kotoo vasta lukion jälkeen 19 vuotiaana, jonka jälkeen vasta harjoittelin niinkin alkeellisen asian kun pyykinpesukoneen käytön
Samoin sain ensimmäiset otteet siitä mitä talouden pyörittämiseen ylipäätään kuului. Soittelin usein äitilleni ja kysyin neuvoja. Ja juu, en todellakaan edes kuvitellut, että 20v:nä osaisin kaiken edes perusasioiden pyörittämisessä
Nooh mutta nyt on kaikki ok..
Ja vaikka itse en saannu viettää lapsuutta niinku pitäis ni huolehdin siitä että omat lapset saa mahdollisemman parhaimman lapsuuden mitä itse koskaan voin antaa.. Elin "perusnuoruuden" omaa hevosta ja omaa elukkafarmia hoidellen. Mitään kummoisempaa tai "raakuutta" ei tapahtunut vaikka aika kovan murrosiän koinkin. Kuitenkin aina vastuu hevosesta veti kotio väh. 3krt/pvä, sillä hevonen oli ruokittava aamuin, päivisin ja iltaisin sekä liikutettava joka päivä.
Muutin kotoo vasta lukion jälkeen 19 vuotiaana, jonka jälkeen vasta harjoittelin niinkin alkeellisen asian kun pyykinpesukoneen käytön
Toi pyykkikone.. HAH... Mite tuntuu et se on viellä tänäänkinpäivänä hirvee hankala kapistus noille miehille.. aina pitäis olla näyttääs vaikka monesti on näyttän mite pelittää
mun lapsuus ja nuoruus ei kestä päivänvaloa...
Alkoholi ongelmaa, huumeita, kotoa karkailua, sairaaloisen ylimustasukkainen poikakaveri, ongelmia ongelmia ongelmia, mutsi muutti pois kotoa kun olin 13-v ja siitä lähtien opettelin kaikkia "naisten hommia" kotona... Se tässä ihmetyttää, vaikka mulla oli hyvin rakastava ja huolehtivainen holhooja niin silti mä kävin kaikki maailman paskat läpi pohjia myöten, typerä kun olin enkä uskonut puhetta... Toivon sydämmeni pohjasta ettei mun lapset tee samoja virheitä
Raitistuin vajaa 5vuotta sitten, kun tulin ensimmäistä kertaa uskoon...
Alkoholi ongelmaa, huumeita, kotoa karkailua, sairaaloisen ylimustasukkainen poikakaveri, ongelmia ongelmia ongelmia, mutsi muutti pois kotoa kun olin 13-v ja siitä lähtien opettelin kaikkia "naisten hommia" kotona... Se tässä ihmetyttää, vaikka mulla oli hyvin rakastava ja huolehtivainen holhooja niin silti mä kävin kaikki maailman paskat läpi pohjia myöten, typerä kun olin enkä uskonut puhetta... Toivon sydämmeni pohjasta ettei mun lapset tee samoja virheitä
Raitistuin vajaa 5vuotta sitten, kun tulin ensimmäistä kertaa uskoon...
Viimeksi muokattu:
Tääh etkäh!! ootko säki joskus riehunut? Et kai sä hyvä ihminen riehumista viel ole lopettan..???
Mie ainakin riehun sillon tällön..
Totta kai riehun edelleen, mun perusluonne on sellainen riehu.
Mutta tossa yhteydessä tarkoitin tuolla riehumisella sellasta negatiivista riehumista, johon mulla ainakin liittyi vaarojakin.
Päihteiden kanssa en tosin enää juuri läträä, ei vaan kiinnosta.