Huvittavaa kun joku parikymppinen kuvittelee tietävänsä jotain elämästä :)

[QUOTE="huh";24771661]Enpä ole koskaan törmännyt 24vuotiaaseen jolla olisi tarvetta tuhahtaa nuoremmalleen. Eiköhän tämä tuhahtelu näy jossain muussa ikäluokassa, luepa ketjua.[/QUOTE]

Pakko sanoa, mutta kyllä minä olen tavannut - ja olen tuhahdellut nuoremmille itsekin (ikää juuri sen 24v). Tuhahdan myös itselleni, kun mietin miten typerä ja naiivi olin 17-vuotiaana, vaikkakin olen joutunut aikuistumaan jo nuorena. Uskon että kaikki ihmiset tuhahtelevat joskus tekemilleen virheille ja menneille, hassuille ajattelutavoille... ja kyllähän se ikä tuo viisautta, mutta asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen "kun olen 50 olen viisas kuin mikä", koska kaikki ihmiset kokeavat elämässään eri asioista ja ne asiat kasvattavat eri tahtiin - ja mikä oikeastaan on kokemuksen tai aikuisuuden mittari? Se on kaikille omansa. Ja kukaan ei kuitenkaan, ikinä, tiedä kaikkea

 

[QUOTE="jooooo";24771734]ikä on vain numeroita, toiset ovat jo hyvinkin vanhoja 20vuotiaana ja toiset ovat vielä 40 vuotiaanakin ihan lapsen tasolla.[/QUOTE]

Näin se menee.
Mitään lapsellisempaa en tiedä kuin nuoremmille naureskelu tässä ketjussa, kertoo omasta kypsyydestä paljon.

 

Ja kukaan ei kuitenkaan, ikinä, tiedä kaikkea

Ja se on kyllä hieno asia!

 

Pakko sanoa, mutta kyllä minä olen tavannut - ja olen tuhahdellut nuoremmille itsekin (ikää juuri sen 24v). Tuhahdan myös itselleni, kun mietin miten typerä ja naiivi olin 17-vuotiaana, vaikkakin olen joutunut aikuistumaan jo nuorena. Uskon että kaikki ihmiset tuhahtelevat joskus tekemilleen virheille ja menneille, hassuille ajattelutavoille... ja kyllähän se ikä tuo viisautta, mutta asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen "kun olen 50 olen viisas kuin mikä", koska kaikki ihmiset kokeavat elämässään eri asioista ja ne asiat kasvattavat eri tahtiin - ja mikä oikeastaan on kokemuksen tai aikuisuuden mittari? Se on kaikille omansa. Ja kukaan ei kuitenkaan, ikinä, tiedä kaikkea

Minä en viitsi tuhahdella sille nuorelle Phoebsille, sillä siinähän se oppi elämän varrella, miten joku asia menee. Minusta on epäreilua tuhahdella nuoremmilleen, sille vanhuus on jotain jonka kanssa nuori ei voi kilpailla.

 

Minä en viitsi tuhahdella sille nuorelle Phoebsille, sillä siinähän se oppi elämän varrella, miten joku asia menee. Minusta on epäreilua tuhahdella nuoremmilleen, sille vanhuus on jotain jonka kanssa nuori ei voi kilpailla.

Nyttekö olet oppinut ja voit kuvitella olevasi viisaampi kuin 22vuotias vaikkapa?
Tässä ketjussa kukaan ei ole vielä niin vanha että olisi mitään varaa naureskella muille. Sitten kun on tosiaan niin vanha että olisi varaakin, ei ole enää niin naiivi nelikymppinen, että olisi siihen tarvetta. Silloin sen pitää arvokkaana arteena sisällään eikä levittele sitä palstalla tai naureskele nuoremmilleen. Kolmekymppisellä ei tosiaan ole mitään varaa naureskella vielä parikymppiselle. Sanotaan, että vanhat ihmiset nauraisi tällaiselle keskustelulle erittäin paljon.

 

En ole koskaan ajatellut tietäväni elämästä sen enempää, enkä osaa sanoa onko tuo tietoisuus mitä oli 20v iässä kasvanut yhtään nykyiseen 30+ ikään nähden.

Yleisesti ihimen kai tietää elämästä sen mitä on elänyt, kokenut ja mitä niistä oppinut. Itsellä tuo on ollut suhteellisen suppeaa joten en ole missään vaiheessa päässyt sen enempää viisastumaan. Silti muistan hyvin kuinka siinä aika tarkkaan kolmekympisenä kuuntelin 90+ ikäistä vanhusta ja mielessäni kummastein miten ihminen on voinut elää noin pitkän - ja omalla tavallaan värikkäänkin- elämän oppimatta siitä silti yhtään mitään...Eli ei se ikä yksistään autuaaksi tee.

 

Minä en viitsi tuhahdella sille nuorelle Phoebsille, sillä siinähän se oppi elämän varrella, miten joku asia menee. Minusta on epäreilua tuhahdella nuoremmilleen, sille vanhuus on jotain jonka kanssa nuori ei voi kilpailla.

En tarkoittanutkaan että tuhahtelen sille iälle, vaan niille ajatuksille mitä on nuorempana ajatellut. Ja ne tuhahtelut tapahtuu ihan mielessä vaan

Itse olen ainakin iän myötä oppinut kyseenalaistamaan ja miettimään asioita enemmän omilla aivoillani - kun taas nuorempana sitä uskoi helpommin kaiken sen mitä sanotaan tai lehdissä lukee. Mielestäni kuitenkin tärkein oppi, jonka usein ikä tuo (tai sitten ne kokemukset) on se, että elämässä kaikki ei aina mene aina suunnitelmien mukaan ja se, että itse on ihan oikeasti se oman onnensa seppä En kuitenkaan ajattele, että ihmisestä tulee älykäs ja aikuinen vasta kun vastoinkäymisiä on ollut tarpeeksi - koska ei niitä jaeta tässä elämässä minkään mittarin kanssa ja jotkut vaan pääsee helpomalla kuin toiset.

 

Minä en viitsi tuhahdella sille nuorelle Phoebsille, sillä siinähän se oppi elämän varrella, miten joku asia menee. Minusta on epäreilua tuhahdella nuoremmilleen, sille vanhuus on jotain jonka kanssa nuori ei voi kilpailla.

Se tuhahtelu voi olla myös sellaista hellää tuhahtelua. Miksi kaikki asiat aina käännetään ilkeiksi? Tässäkin ketjussa nostetaan esiin kuinka keski-ikäiset pahantahtoisesti nauravat nuoremmille. Vaikka mielestäni pointti on ollut tässä se kuinka nuorena kuvittelee olevansa kaikkivoipa ja tietävänsä elämästä paljon ja keski-iässä huomaa ettei tiedäkään yhtikäs mitään.

 

[QUOTE="åsa";24771798]Nyttekö olet oppinut ja voit kuvitella olevasi viisaampi kuin 22vuotias vaikkapa?
Tässä ketjussa kukaan ei ole vielä niin vanha että olisi mitään varaa naureskella muille. Sitten kun on tosiaan niin vanha että olisi varaakin, ei ole enää niin naiivi nelikymppinen, että olisi siihen tarvetta. Silloin sen pitää arvokkaana arteena sisällään eikä levittele sitä palstalla tai naureskele nuoremmilleen. Kolmekymppisellä ei tosiaan ole mitään varaa naureskella vielä parikymppiselle. Sanotaan, että vanhat ihmiset nauraisi tällaiselle keskustelulle erittäin paljon.[/QUOTE]

Enhän mä naura tässä kenellekään. Ja sitten kuitenkin se olet sinä, joka sanoo että kolmekymppisellä ei ole varaa naureskella nuoremmilleen. No NYT mä nauran sulle.

 

Enhän mä naura tässä kenellekään. Ja sitten kuitenkin se olet sinä, joka sanoo että kolmekymppisellä ei ole varaa naureskella nuoremmilleen. No NYT mä nauran sulle.

Ei olekkaan, eikä kenelläkään.

 

Ihmettelen suuresti tätä koko keskustelua, ja etenkin vanhempien ihmisten kommentteja. Sehän nimenomaan osoittaa siltä 30+ ihmiseltä suurta typeryyttä ja epäkypsyyttä haukkua nuorempiaan. On itsestään selvyys että mitä kauemmin olet täällä maanpäällä tallannut sitä enemmän olet todennäköisesti kerennyt näkemään, mutta että alkaa haukkua nuorempaa. Miksi?
Kaikki riippuu siitä miten sen elämänsä elää. Sanoisin, että 25-vuotias joka on matkustellut, opiskellut ja saanut lapsen, nähnyt väkivaltaa, seurannut sivusta ystävien kamppailua, istunut baarissa ja todistanut monia tapahtumia, kuullut bussissa käytyjä keskusteluita sekä ylipäätään nähnyt paljon, tietää elämästä enemmän kuin 30+ ihminen joka ei ole tehnyt näitä asioita. Ei se pelkkä ikä auta, jos olet koko elämäsi istunut kotona tekemättä mitään. Kaikki on suhteellista. Ja en tarkoittanut, että ihminen joka on tehnyt noita mainitsemiani asioita olisi sitten todella viisas, vaan yritin vain mainita esimerkkejä jotka kasvattavat ja avartavat mieltä. Voi olla, että se vanhempi on kokenut enemmän asioita kun nuorempi ja tietää enemmän, mutta niinhän sen pitääkin olla, tai olisi toivottavaa ainakin. Ei siinä ole mielestäni mitään väärää, eikä se anna syytä haukkua.
Jos kerran ikä tuo niin paljon sitä viisautta, niin silloin pitäisi olla tarpeeksi viisas ymmärtämään tämä kaikki, eikä ihminen silloin koe tarvetta hehkuttaa miten parikymppinen on niin naiivi. Ompa hölmöä porukkaa, näillä vanhemmillahan tässä näyttää olevan tarve päteä ja esittää kaikkitietävää, ei parikymppisillä. Minusta kuulostaa erittäin hölmöltä, että kolmekymppinen kuvittelee olevansa todella viisas ja tietävänsä kaiken vaikka todennäköisesti kymmenen vuotta myöhemmin taas ajattelee, että empä silloin tiennyt tätä enkä tätäkään asiaa.

 

Se tuhahtelu voi olla myös sellaista hellää tuhahtelua. Miksi kaikki asiat aina käännetään ilkeiksi? Tässäkin ketjussa nostetaan esiin kuinka keski-ikäiset pahantahtoisesti nauravat nuoremmille. Vaikka mielestäni pointti on ollut tässä se kuinka nuorena kuvittelee olevansa kaikkivoipa ja tietävänsä elämästä paljon ja keski-iässä huomaa ettei tiedäkään yhtikäs mitään.

Onko tämä joku vakio?
En ole huomannut.

 

[QUOTE="vieras";24771844]Ihmettelen suuresti tätä koko keskustelua, ja etenkin vanhempien ihmisten kommentteja. Sehän nimenomaan osoittaa siltä 30+ ihmiseltä suurta typeryyttä ja epäkypsyyttä haukkua nuorempiaan. On itsestään selvyys että mitä kauemmin olet täällä maanpäällä tallannut sitä enemmän olet todennäköisesti kerennyt näkemään, mutta että alkaa haukkua nuorempaa. Miksi?
Kaikki riippuu siitä miten sen elämänsä elää. Sanoisin, että 25-vuotias joka on matkustellut, opiskellut ja saanut lapsen, nähnyt väkivaltaa, seurannut sivusta ystävien kamppailua, istunut baarissa ja todistanut monia tapahtumia, kuullut bussissa käytyjä keskusteluita sekä ylipäätään nähnyt paljon, tietää elämästä enemmän kuin 30+ ihminen joka ei ole tehnyt näitä asioita. Ei se pelkkä ikä auta, jos olet koko elämäsi istunut kotona tekemättä mitään. Kaikki on suhteellista. Ja en tarkoittanut, että ihminen joka on tehnyt noita mainitsemiani asioita olisi sitten todella viisas, vaan yritin vain mainita esimerkkejä jotka kasvattavat ja avartavat mieltä. Voi olla, että se vanhempi on kokenut enemmän asioita kun nuorempi ja tietää enemmän, mutta niinhän sen pitääkin olla, tai olisi toivottavaa ainakin. Ei siinä ole mielestäni mitään väärää, eikä se anna syytä haukkua.
Jos kerran ikä tuo niin paljon sitä viisautta, niin silloin pitäisi olla tarpeeksi viisas ymmärtämään tämä kaikki, eikä ihminen silloin koe tarvetta hehkuttaa miten parikymppinen on niin naiivi. Ompa hölmöä porukkaa, näillä vanhemmillahan tässä näyttää olevan tarve päteä ja esittää kaikkitietävää, ei parikymppisillä. Minusta kuulostaa erittäin hölmöltä, että kolmekymppinen kuvittelee olevansa todella viisas ja tietävänsä kaiken vaikka todennäköisesti kymmenen vuotta myöhemmin taas ajattelee, että empä silloin tiennyt tätä enkä tätäkään asiaa.[/QUOTE]
Aamen

 

Eipä se ikä aina kerro kaikkea. Joku parikymppinen voi tietää jostain aiheesta enemmän kuin 40v jos kokemusta siitä on karttunut.

Aika vaikea lopulta alkaa vertailemaan kuka tietää mitäkin, ihmisillä on erilaisia kokemuksia erilaisista asioista ja se elämänkokemus kertyy kaikesta siitä...

 

Onko tämä joku vakio?
En ole huomannut.

Voihan se olla että ymmärrän kommentit niin kun ymmärrän, sillä tunnen keski-ikäisiä ja vanhempia ja kaikilla on samanlainen ajattelumalli, nuorena tiesi kaikesta kaiken ja nyt tajuaa ettei tiedä mitään

 

en nyt lähde yleistämään,mutta itse luulin todellakin 20-kymppisenä tietäväni kaiken ja omaavani paljonkin elämänkokemusta mutta nyt liki 40-kymppisenä huomaa kuinka lapsellinen sitä olikaan ...mut eikös esim.yli 20-kymppistenkin aivot ole vielä kasvuvaiheessa? joten ei välttämättä tarvii odottaakaan mitään suurta viisautta....tosin näin 40-kymppisenä ne on lähinnä jo varmaankin surkastumassa joten ei o juhlaa täälläkään

 

en nyt lähde yleistämään,mutta itse luulin todellakin 20-kymppisenä tietäväni kaiken ja omaavani paljonkin elämänkokemusta mutta nyt liki 40-kymppisenä huomaa kuinka lapsellinen sitä olikaan ...mut eikös esim.yli 20-kymppistenkin aivot ole vielä kasvuvaiheessa? joten ei välttämättä tarvii odottaakaan mitään suurta viisautta....tosin näin 40-kymppisenä ne on lähinnä jo varmaankin surkastumassa joten ei o juhlaa täälläkään

Aivot alkavat surkastua jo 27vuotiaana. 22v on älykkäimmillään, eli Suomeksi vastaanottavaisimmillaan. Oppii parhaiten uusia asioita ja niin edespäin.
Se että aivot ovat kasvuvaiheessa ei siis kerro todellakaan että olisi vielä tyhmässä vaiheessa, sehän on esim ihmisen hedelmällisesti paras lisääntymisikä, joten ehkä näin luonnon kannalta tosiaan on paras juuri 20-25v ikä saada ensimmäinen lapsi, henkisesti ja fyysisesti.

Toki yhteiskunnalliset asiat eivät aina mene yksiin nykyaikana tämän kanssa, joten sopisikin harkita myös tämän kannalta.
Eikä se tarkoita että 27vuotiaana muuttuu tyhmäksi tietenkään, surkastuminen vain alkaa pikkupikkuhiljaa jo silloin, joten eipä tätä aivojen kehitysvaiheeta voi ottaa syyski sille että joku 20v on nelikymppisen mielestä ihan tyhmä.

 

Kyllä se elämä yllättää niin vanhempaa kuin nuorempaa. Nyt voisi melkeinpä sanoa etten kyllä tiedä elämästä sen enempää kuin silloin 20 -vuotiaana. Oikeastaan ainoa aika millon olen ollut "naivi", on ollut murrosikä. Sillon kun kuuli yhdestä tavasta katsoa maailmaa, niin se oli sitten ainoa tapa. 20 -vuotiaana ymmärsi jo ettei itse ikinä voi olla syvällisistä kysymyksistä sen varmemmin oikeassa kuin toinenkaan. Vai onko tämä taas niitä keskusteluja jossa viitataan että kuka tahansa joka ei ole kokenut avioeroa, pettämistä tai henkilökohtaisesti vakavaa sairautta, ei voi millään ymmärtää elämästä mitään?

 

[QUOTE="höh";24771956]Kyllä se elämä yllättää niin vanhempaa kuin nuorempaa. Nyt voisi melkeinpä sanoa etten kyllä tiedä elämästä sen enempää kuin silloin 20 -vuotiaana. Oikeastaan ainoa aika millon olen ollut "naivi", on ollut murrosikä. Sillon kun kuuli yhdestä tavasta katsoa maailmaa, niin se oli sitten ainoa tapa. 20 -vuotiaana ymmärsi jo ettei itse ikinä voi olla syvällisistä kysymyksistä sen varmemmin oikeassa kuin toinenkaan. Vai onko tämä taas niitä keskusteluja jossa viitataan että kuka tahansa joka ei ole kokenut avioeroa, pettämistä tai henkilökohtaisesti vakavaa sairautta, ei voi millään ymmärtää elämästä mitään?[/QUOTE]

Minä ymmärsin tämän myös jo parikymppisenä, 15vuotiaana olin kaikkitietävä, mutta mitäs sitten, en silti naureskele 15-vuotiaalle.
Hassua että joillekkin tulee ilmeisesti tuo vaihe parikymppisenä, kuten ketjun mukavanhoille.

 

20 -vuotiaalla se kaikkitietävyys korostuu näsäviisaudella ja se on hauskaa

:flower:
Tässäkin ketjussa se käy ilmi.

Muistan itsekkin kuinka sitä oli näsäviisas parikymppinen joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken. Nyt en tajua mitään, koska maailma avartuu kokoajan lisää ja lisää... Kai se tajuntakin on laajentunut, kohta siellä on jäljellä enää suuri musta aukko :O

 

en tarkoittanutkaan että 20-kymppiset olia tyhmiä,olenhan itsekin ollut 20-vuotias,enkä tyhmä.Tarkoitin sitä että elämänkokemusta ei missään tapauksessa ole paljon joten ei voi ymmärtää kaikkea samanlailla kuin sitten parinkymmenen vuoden kuluttua...eikä voi vedota siihen että onhan sitä jo eletty jo se 20 -v koska ei sellaista viisautta kerryttävää kokemusta vielä lapsena (alle 12-v) kerätä.

 

:flower:
Tässäkin ketjussa se käy ilmi.

Muistan itsekkin kuinka sitä oli näsäviisas parikymppinen joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken. Nyt en tajua mitään, koska maailma avartuu kokoajan lisää ja lisää... Kai se tajuntakin on laajentunut, kohta siellä on jäljellä enää suuri musta aukko :O

Sinäkö yli 20-vuotias? Luulin että olen alle 20v juttujesi perusteella. Minkäs ikäinen oletkaan? Näsäviisaus on kyllä sinulla tapana aika usein. Eipä ole ehkä nyt varaa sanoa.

 

Usein tiettyyn ikään saakka kuvittelee, että aikuisuus on jotenkin ihan erilaista kuin muu elämä - että silloin yht'äkkiä tietää kaikesta kaiken ja pärjää kaikessa. Usein sitä vertaa juuri vanhempiinsa, jotka on lapsille sellaisia kaikki tietäviä, aina pärjääviä hahmoja.

Itselläni erittäin herättävänä kokemuksena toimi se, kun vanhempani erosivat ollessani 16-vuotias. Ei se itse ero, vaan yksi kerta kun äitiini (joka on siis ihan täyspäinen ihminen) "flippasi" ihan täydellisesti, itki ja itki ja itki että paska elämä ja romahti ihan totaalisesti. Muistan sen tilanteen todella elävästi, se oli surullinen mutta erittäin kasvattava hetki - kun huomasi että ei ne aikuisetkaan kaikkea tiedä ja kaikkeen osaa valmistautua - ja ikävä kyllä tuon toteamisen jälkeen sitä hieman jopa kyynistyi ja tajusi hieman paremmin elämän realiteetteja, ja sen, että ihminen on "ikuisella kasvumatkalla" ja että ei sitä koskaan tulla valmiiksi... joten miksi edes kiirehtiä.

 

[QUOTE="höh";24771956]Kyllä se elämä yllättää niin vanhempaa kuin nuorempaa. Nyt voisi melkeinpä sanoa etten kyllä tiedä elämästä sen enempää kuin silloin 20 -vuotiaana. Oikeastaan ainoa aika millon olen ollut "naivi", on ollut murrosikä. Sillon kun kuuli yhdestä tavasta katsoa maailmaa, niin se oli sitten ainoa tapa. 20 -vuotiaana ymmärsi jo ettei itse ikinä voi olla syvällisistä kysymyksistä sen varmemmin oikeassa kuin toinenkaan. Vai onko tämä taas niitä keskusteluja jossa viitataan että kuka tahansa joka ei ole kokenut avioeroa, pettämistä tai henkilökohtaisesti vakavaa sairautta, ei voi millään ymmärtää elämästä mitään?[/QUOTE]

Noin ajattelen minäkin.

 

Niinkuin tuossa yks mainitsikin, ikä on vain numeroita ja jotkut 2kymppiset ovat voineet nähdä elämää enemmän kuin sitä vanhemmat.

On se jännä, miten jotkut luulevat tietyn iän tuovan lisää kokemusta ja kypsyyttä. Aloittajakin osoitti olevansa ikäistään lapsellisempi. Jokaisen iän edustajasta löytyy niin viisaita kuin ei niin viisaita ihmisiä. Facebookissakin yks 4kymppinen mies vonkaa jatkuvasti naisilta kuin kiimainen teini, levittää perättömiä huhuja ja väittää siihen perään olevansa fiksumpi ja kypsempi kuin muut