Huvittavaa kun joku parikymppinen kuvittelee tietävänsä jotain elämästä :)

Älä nyt, kolmekymppinen on jo niin HIRVEEN vanha että sillä on ihan mielettömästi tätä elämänviisautta huokailla parikymppiselle. Ja nelikymppinen vasta onkin, oikea elämänkokemuspommi!
Voit sitten alkaa sen syvällä rintaäänellä puhumisen ja huokailun sinä päivänä kun täytät 30 Näitäkin näkee, joillekkin se kaikkitietävyys iskee 20vuotiaana, joillekkin 30 ja 40 vuotiaana, kun ollaan niin hirveen vanhoja ja viisaita.

Pistikö ihan kikatuttamaan...Niin se vaan menee, asioita käsittelee erilailla mitä enemmän ikää tulee. Tai ainakin osa väestöstä kykenee siihen. Tietenkään sitä ei voi tietää millainen sitä on 30 vuotiaana, jos on itse 20 jne. Mutta 30 vuotiaana voi muistaa millainen oli 20 vuotiaana, siinä se ero.
Useilla ihmisillä mielipiteet pehmenee mitä enemmän sitä ikää tulee. ja suvaitsevaisuuskin saattaa kasvaa. Toki kaikkin sekään ei päde. Onhan ihmisten älykkyysosamäärissäkin eroja.

 

Kyllähän se useimmiten niin menee, että vanhemmalla ihmisellä enemmän sitä elämänkokemusta on, ja sitä kautta myös tietoa ja ymmärrystä eri asioista. En kuitenkaan menisi väittämään, etteikö parikymppinen tietäisi elämästä yhtään mitään - parikymppisiäkin kun on niin erilaisia. Parikymppinen A on napottanut sen parikymmentä vuotta kiltisti kotosalla kokematta ja tekemättä oikeastaan mitään, joku toinen taas on kokenut ehkä hyvinkin paljon, ja sitä kautta sitten tietää ja ymmärtää sellaisia asioita, joita välttämättä taas esimerkki A ei ehkä voikaan samalla tavalla ymmärtää. Kummassakin tapauksessa parikymppisellä on kuitenkin paljon edessään - ja hei, milloinkas se oppiminen oikeastaan loppuukaan.

 

Ihminen on viisaimmillaan just kakskymppisenä, kokemusta on kerennyt kertyä jo hurjasti ja jo tutkimustenkin mukaan suurin osa parikymppisista on ikäisiään kypsempi.

Nelikymppiset olis muuten hivenen viisaampia mutta heillä on asioita alkanut unohtumaan ja siksi ovat nyt kokemattomampia ja tyhmempiä kuin 20 vuotta sitten.

Hmm, mitäs tämä tarkoittaa? Jos suurin osa on, niin eikö se käänny niin päin, että kaksikymppiset ovat "jonkun kypsyisiä", mutta pieni osa on "raaempia"?

 

Hmm, mitäs tämä tarkoittaa? Jos suurin osa on, niin eikö se käänny niin päin, että kaksikymppiset ovat "jonkun kypsyisiä", mutta pieni osa on "raaempia"?

Saattaa olla että tuli ihan pikkusen pantua eholle...

mutta siis tarkoitan sitä, että suurin osa pitää itseään tavallista kypsempänä

 

Pistikö ihan kikatuttamaan...Niin se vaan menee, asioita käsittelee erilailla mitä enemmän ikää tulee. Tai ainakin osa väestöstä kykenee siihen. Tietenkään sitä ei voi tietää millainen sitä on 30 vuotiaana, jos on itse 20 jne. Mutta 30 vuotiaana voi muistaa millainen oli 20 vuotiaana, siinä se ero.
Useilla ihmisillä mielipiteet pehmenee mitä enemmän sitä ikää tulee. ja suvaitsevaisuuskin saattaa kasvaa. Toki kaikkin sekään ei päde. Onhan ihmisten älykkyysosamäärissäkin eroja.

No kieltämättä vähän naurattaa.

 

Kukaan ei tiedä toisen elämästä enempää kuin hän itse eikä kukaan pääse toisen pään sisään. Jotkut ovat viisaita jo nuorena, toiset naiiveja ja ymmärtämättömiä vielä vanhuksena.

Ikä on numeroita, elämänkokemus jokaisen subjektiivinen kokemus, ei verrannollinen toisen eri elämää eläneen kanssa.

Jotenkin tämä aihe ja aina sen alle kertyvät alentuvat kommentit tekevä melkein surulliseksi.

 

Jaa no en mä ainakaan, ennemminkin voisin sanoa etten tunne tietäväni mistään mitään. Toivon että joskus tuntuisi siltä mutta kun ei hemmetti soikoon tunnu...

Et voi ymmärtää tätä asiaa... mitä me tarkotetaan. =)

 

Mä inhoan sitä, että nuoria ihmisiä vähätellään ja mitätöidään. Itse olen miltei 30v kuitenkin, mutta mua usein selvästi luullaan huomattavasti nuoremmaksi (jos ostan siideriä niin saatetaan vieläkin kysyä paperit ja se on ärsyttävää), ja usein saan hetken aikaa puhua ennen kuin mut otetaan vakavasti. Oletetaan että eihän tuo nyt voi mitään tietää... Mut se mun omista traumoista.

Tietty ehkä suurin osa teineistä ja parikymppisistä on (etenkin nykyisin) aika lapsia ja hölmöliinejä vielä mutta sit siellä on myös niitä jotka on oikeesti fiksuja ja ymmärtääkin elämästä paljon enemmän kuin jotkut "aikuiset ihmiset" (luetaan hyvin sarkastiseen äänensävyyn), jotka pätee iällään vaikkei niillä oikeesti olisi edelleenkään mitään järkeä ja käsityskykyä sen suuremmin kuin nuoremmillakaan. Se, että olet elänyt pitempään (ja kenties tekemättä juuri mitään, opiskelematta, elämättä oikeasti ja pysähtymättä miettimään asioita kunnolla ja syvältä) ei anna sulle oikeutta katsoa jotakuta toista iän takia nenänvartta pitkin. Mut just tuo aloitus jo kertoo siitä et tää on joko provo (well done!), tai sitten just tuollainen tyyppi, joka ei tajua. Mitään.

 

Et voi ymmärtää tätä asiaa... mitä me tarkotetaan. =)

Aijaahas eli en voi sanoa mitään kun "en kuitenkaan tajua"
Olette hauskoja.
Minä myös "huokaan ja hymyilen ymmärtäväisesti"
Se on moro.:wave:

 

piti ihan soittaa mummille ja keskustella tästä jutusta.. ja voi sitä naurun määrää.
jos ihminen kuvittelee tietävänsä elämästä jotain, pitäisi tämän tietää ett tuo kaikki tietävyys kuuluu tiettyyn ikäkauteen. toisilla se on teini-iässä, toisilla paljon myöhemmin. se kuulemma on osa itsenäistymistä.
ett onnea ap:lle itsenäistymiseen! :flower:
asiat opitaan kantapään kautta. nyt kuvittelet tietäväs jotain kymmenen vuoden päästä huomaat ettet sittenkään tiennyt mitään, oli sitten ikää miten paljon tahansa.

 

Elämänkokemukset kun ei ole vertailukelpoisia niin on turha laittaa ihmisiä jonoon kokemusjärjestyksessä.

Ja loppujen lopuks hitonko väliä sillä on? Enemmän mun korvaani pistää alentuvasti suhtautuva ihminen kun parikymppinen joka pitää itseään kokeneena. Kokemusta karttuu kokoajan lisää, alentuvuus on jo sellanen luonteenpiirre josta täytyy ihan haluta eroon eli vaatii enemmän töitä, kai siihen sentään paljon elämää nähnyt kykenee?

 

Mut just tuo aloitus jo kertoo siitä et tää on joko provo (well done!), tai sitten just tuollainen tyyppi, joka ei tajua. Mitään.

Tai kenties vaan roikkunut liikaa palstalla seuraamassa teiniäitien mielipiteidenvaihtoa. Tai joutunut opettamaan työkseen juuri teini-iän ylittäneitä.
Bussissa joudun lähes päivittäin kuuntelemaan nuorten aikuisten käymiä keskusteluja, ja en kyllä ole sitä viisautta kamalasti aistinnut.

 

piti ihan soittaa mummille ja keskustella tästä jutusta.. ja voi sitä naurun määrää.
jos ihminen kuvittelee tietävänsä elämästä jotain, pitäisi tämän tietää ett tuo kaikki tietävyys kuuluu tiettyyn ikäkauteen. toisilla se on teini-iässä, toisilla paljon myöhemmin. se kuulemma on osa itsenäistymistä.
ett onnea ap:lle itsenäistymiseen! :flower:
asiat opitaan kantapään kautta. nyt kuvittelet tietäväs jotain kymmenen vuoden päästä huomaat ettet sittenkään tiennyt mitään, oli sitten ikää miten paljon tahansa.

Näin se menee. Ei kyllä ole vielä nelikymppisellä varaa urputtaa jostain viisaudestaan.

 

Kerropa aloittaja tyhmälle parikymppiselle, mitä sä tiedät elämästä? Tiedät varmasti myös mun elämästä enemmän kuin mä..? Mä kun en tosiaan siitä tiedä yhtään mitään..?

Huvinsa toki kullakin

 

Tai kenties vaan roikkunut liikaa palstalla seuraamassa teiniäitien mielipiteidenvaihtoa. Tai joutunut opettamaan työkseen juuri teini-iän ylittäneitä.
Bussissa joudun lähes päivittäin kuuntelemaan nuorten aikuisten käymiä keskusteluja, ja en kyllä ole sitä viisautta kamalasti aistinnut.

Tässähän puhutaan parikymppisistä, eli 20v-29v. Teini-ikä on asia ihan erikseen.
Teinit ovat 13-19v.

 

[QUOTE="Vieras";24771326]Itse olen kohta kolmekymppinen enkä tiedä mitä elämästä pitäisi "tietää"..?[/QUOTE]

Tähän vielä jatkoa, että jokainenhan tietää omasta menneestä elämästään kaiken (paitsi vauva-ajoilta, joista ei muista mitään). Miten siis voi sanoa tietävänsä elämästä enemmän kuin joku toinen? Ja tulevasta elämästä ei voi kukaan tietää. Sitä voidaan vain ennustaa.

 

Tai kenties vaan roikkunut liikaa palstalla seuraamassa teiniäitien mielipiteidenvaihtoa. Tai joutunut opettamaan työkseen juuri teini-iän ylittäneitä.
Bussissa joudun lähes päivittäin kuuntelemaan nuorten aikuisten käymiä keskusteluja, ja en kyllä ole sitä viisautta kamalasti aistinnut.

Niin. No, mä oon mm työskennellyt nuorisoteatterissa, jossa oli vähemmän niitä pissiksiä mitä busseissa näkee (yöks), ja muutenkin työkseni ollut paljon nuorten keskuudessa. Kyllä sielläkin aika paljon sitä järkeä löytyy, ne tyhmimmät on vaan eniten esillä, kuten muissakin ikäryhmissä. Et sä huomaa mitään fiksua lukutoukkaa jos sen edessä oksentaa ja huutelee kännipissis... väittäisin.

 

[QUOTE="Vieras";24771510]Tähän vielä jatkoa, että jokainenhan tietää omasta menneestä elämästään kaiken (paitsi vauva-ajoilta, joista ei muista mitään). Miten siis voi sanoa tietävänsä elämästä enemmän kuin joku toinen? Ja tulevasta elämästä ei voi kukaan tietää. Sitä voidaan vain ennustaa.[/QUOTE]

Niinpä.

 

Niin mutta kyllä se aika tekee enemmän tehtävänsä kuin kokemukset. Vaikka joku 5v ois ehditty jo raiskata ja pahoinpidellä, hylätä ja adoptoida, ei se silti ole viisaampi kuin 30v pumpulissa ikänsä kasvanut poikamies.

Entäs jos tähän ikään mennessä on ensin hoitanut koko perheensä 9-vuotiaasta asti vanhempien alkoholismin takia, periaatteessa siis imettämistä lukuunottamatta jo kasvattanut 4 lasta + yhden omansa alkumatkan, sen jälkeen ollut lastenkodissa, huumeista riippuvainen, raiskattu moneen otteeseen, ollut muutaman vuoden uskossa, ja sen jälkeen lukenut niin paljon kaikesta kaikkea, että kääntynyt takaisin ateistiksi, tutkinut historiaa, kulttuuria, politiikkaa, kielitiedettä, lukenut kevyen kirjallisuuden melkeen kaikki "merkkiteokset" sekä tietokirjoja ihan mielettömästi, opiskellut kaksi eri ammattia, hoitanut oman psyykensä kuntoon terapiassa ja nykyään toimii nuorisotyöntekijänä? Ja kaikki tämä siis 27v ikään mennessä? Saanko mä sanoa ymmärtäväni elämästä enemmän kuin keskiverto-ihminen, oli minkä ikäinen hyvänsä.

 

Loppujen lopuksi, sinun mielipiteesi hukkui maailman muihin miljooniin mielipiteisiin. Kuitenkin, ihmiset on erilaisia, jotkut joutuvat kasvamaan nopeampaa kuin toiset. Kuka sanoo mikä kellekkin on oikein ja mikä väärin? Sinäkö?
Kuka kertoo, että tämänhetkinen huono ratkaisu, on huono tulevaisuuden kannalta? Kannattaa ottaa silmät sieltä putkesta pois ja katsoa maailmaa, voi kummasti yllättyä.

 

[QUOTE="jaa";24771527]Entäs jos tähän ikään mennessä on ensin hoitanut koko perheensä 9-vuotiaasta asti vanhempien alkoholismin takia, periaatteessa siis imettämistä lukuunottamatta jo kasvattanut 4 lasta + yhden omansa alkumatkan, sen jälkeen ollut lastenkodissa, huumeista riippuvainen, raiskattu moneen otteeseen, ollut muutaman vuoden uskossa, ja sen jälkeen lukenut niin paljon kaikesta kaikkea, että kääntynyt takaisin ateistiksi, tutkinut historiaa, kulttuuria, politiikkaa, kielitiedettä, lukenut kevyen kirjallisuuden melkeen kaikki "merkkiteokset" sekä tietokirjoja ihan mielettömästi, opiskellut kaksi eri ammattia, hoitanut oman psyykensä kuntoon terapiassa ja nykyään toimii nuorisotyöntekijänä? Ja kaikki tämä siis 27v ikään mennessä? Saanko mä sanoa ymmärtäväni elämästä enemmän kuin keskiverto-ihminen, oli minkä ikäinen hyvänsä.[/QUOTE]

Et koska Luna on saavuttanut elämässään ainoastaan iän eikä hänellä ole siis mitään muuta millä päteä, ei edes näkyvää viisautta, joten mikään ei vaikuta.
Vain iällä on väliä.

 

Minkä ikäisenä elämästä saa alkaa tietämään mitään? Siis niin, että se tietämys ei ole huvittavaa.

 

kyllä mä tiedän omasta elämästäni melkeimpä kaiken. 21 vuoden ajalta

Toisten elämästä tuntuu taas vanhempi ikäluokka tietävän helvetisti enemmän ku omastaan :heart:
En yleistä. Mutta nää alotukset kertoo juurikin siitä.

LISÄTTÄKÖÖN: Ja se elämänkokemus on toki vähäistä, verrattuna 50 vuotiaaseen, mutta tarviiko sitä olla niin paljon parikymppisellä? EI.

 

Tässähän puhutaan parikymppisistä, eli 20v-29v. Teini-ikä on asia ihan erikseen.
Teinit ovat 13-19v.

Parikymppinen - + 20. Teini-ikä päättyy 19, hurja ero parikymppisen ja 18-19 vuotiaan välissä? Jos tulet äidiksi 16 vuotiaana, olet ollut teiniäit, vaikka ikää sulla ois jo hurjat 21 vee.

 

Nähtävästi ap:lle kaikessa elämänviisaudessa ja vuosien karttuessa ei ole kertynyt ymmärrystä ihmisen psyykkeen kehitystä kohtaan saati suvaitsevaisuutta muiden elämänkokemuksia kohtaan.

Onko se elämänkokemus sitä että eka ukko on pettänyt ja sulla ja 2.naisella on samanikäiset lapset samalle miehelle, voitat lotossa rahat uuteen autoon, seuraava mies on menehtynyt kotimatkalla tapahtuneessa kolarissa, seuraavat kaksi lasta olet saanut pitkien hedelmöityshoitojen tuloksena, valmistut uurastamisen jälkeen huippupaperein yliopistosta, äitisi sairastaa etenevää & vakavaa sairautta, saat upean duunin ja viittä vuotta myöhemmin olet menettänyt loistotyöpaikan ja luottotietosi koska juuri vakiintunut kumppanisi on tehnyt nimissäsi velkaa ja karannut ulkomaille ja voit sitten tulla pilkkaamaan nuorempaa joka ei ole yhtä kokenut elämän ylä- ja alamäkien kanssa?