Huvittavaa kun joku parikymppinen kuvittelee tietävänsä jotain elämästä :)

Parikymppinen - + 20. Teini-ikä päättyy 19, hurja ero parikymppisen ja 18-19 vuotiaan välissä? Jos tulet äidiksi 16 vuotiaana, olet ollut teiniäit, vaikka ikää sulla ois jo hurjat 21 vee.

Itseasiassa esim 18v ja 21v on 3:kin vuotta tuossa iässä melko paljon. Minusta on aika noloa teinitellä 20+ vuotiasta, mutta voihan sitä yrittää jos haluaa näyttää halveksintansa.

 

Minä tiesin parikymppisenä ihan kaiken elämästä.
Rasittavuuteen saakka.

Niin minäkin. Muutamasta asiasta olin jopa oikeassa

 

Niin minäkin. Muutamasta asiasta olin jopa oikeassa

Mitä sä nyt olet? 30v?

 

Niin minäkin. Muutamasta asiasta olin jopa oikeassa

Luin, että oikeudessa ja mielenkiintoni heräsi

 

Niinpä niin..se ikähän sen kertoo:headwall:

 

Niin. No, mä oon mm työskennellyt nuorisoteatterissa, jossa oli vähemmän niitä pissiksiä mitä busseissa näkee (yöks), ja muutenkin työkseni ollut paljon nuorten keskuudessa. Kyllä sielläkin aika paljon sitä järkeä löytyy, ne tyhmimmät on vaan eniten esillä, kuten muissakin ikäryhmissä. Et sä huomaa mitään fiksua lukutoukkaa jos sen edessä oksentaa ja huutelee kännipissis... väittäisin.

Mä tunnen fiksuja nuoria, silti heidän ajatusmaailmansa poikkeaa vaikka 60 vuotiaan ajatusmaailmasta. Missään en ole puhunut kännipissiksistä vaan normaaleista nuorista jotka aamuisin menevät yliopistolle tai muihin opinahjoihin. Normaalia jutustelua, josta näkemättäkin voi sanoa että nuoret aikuiset keskustelevat.
varmasti löytyy järkeä nuorten päästä, siitä ei ollut käsittääkseni kyse.

 

Itseasiassa esim 18v ja 21v on 3:kin vuotta tuossa iässä melko paljon. Minusta on aika noloa teinitellä 20+ vuotiasta, mutta voihan sitä yrittää jos haluaa näyttää halveksintansa.

Musta on aika hassua väittää 29- vuotiasta parikymppiseksi, kun sehän on jo kolmekymppinen.
Toki ymmärrän pointtisi, mustakin 24 vuotiaana 18-19 oli täys kakara ja joskus taisin tuhahtaa kun mua luultiin lukiolaiseksi, minua joka olin sentään jo melkein neljännesvuosisadan ikäinen eli ikäloppu ja kriisissä

 

Minua hävettää oman ikäisten naisten keskustelu tässä ketjussa.
Näin mukavanhan näkökulmasta ketjussa järkevimmältä on vaikuttanut nuorimmat. Heille kun ei ole kertynyt ylimielisyyttä kuten ilmeisesti muutamille mukavanhoille.
Onneksi ystäväni eivät ole kaltaisianne, meillä ei ole koskaan tapa naureskella toisille iän perusteella. Kaikkitietäviä kyllä näkee ihan joka iässä, sanoisin että eniten juuri kolmen kympin plussapuolella.

 

Mulla on tästä vähän samanlaiset tunnelmat kun Anssi Kelalla, joka sattuu olemaan samanikäinen kuin mä:

"Kun lakit päähän vedettiin
Kaikesta kaikki tiedettiin
Mitä vanhemmiksi vartutaan
Sitä tyhmemmiksi muututaan
Enkä minä ainakaan
Mistään tiedä paskaakaan"

Voikos tuota enää paremmin sanoa! Katsotaan sitten vaikka parinkymmenen vuoden päästä, joko tiedän elämästä jotain tärkeää

 

Onko se elämänkokemus sitä että eka ukko on pettänyt ja sulla ja 2.naisella on samanikäiset lapset samalle miehelle, voitat lotossa rahat uuteen autoon, seuraava mies on menehtynyt kotimatkalla tapahtuneessa kolarissa, seuraavat kaksi lasta olet saanut pitkien hedelmöityshoitojen tuloksena, valmistut uurastamisen jälkeen huippupaperein yliopistosta, äitisi sairastaa etenevää & vakavaa sairautta, saat upean duunin ja viittä vuotta myöhemmin olet menettänyt loistotyöpaikan ja luottotietosi koska juuri vakiintunut kumppanisi on tehnyt nimissäsi velkaa ja karannut ulkomaille ja voit sitten tulla pilkkaamaan nuorempaa joka ei ole yhtä kokenut elämän ylä- ja alamäkien kanssa?

Elämänkokemus muodostuu siitä miten kykenet käsittelemään nuo asiat. Jos asioiden käsittely jää pään seinään hakkaamisen tasolle, ei kertomasi kaltaiset kokemukset lisää muuta kun elämän taakkaa. Mutta jos ne tekevät vahvemman ihmisen joka selviytyy arjesta, eikä hae selviytymisapuja jostain mistä ei pitäisi, niin ihminen on selkeästi oppinut murheista. Ja sitä voi kutsua elämän tuomaksi viisaudeksi.

 

Musta on aika hassua väittää 29- vuotiasta parikymppiseksi, kun sehän on jo kolmekymppinen.
Toki ymmärrän pointtisi, mustakin 24 vuotiaana 18-19 oli täys kakara ja joskus taisin tuhahtaa kun mua luultiin lukiolaiseksi, minua joka olin sentään jo melkein neljännesvuosisadan ikäinen eli ikäloppu ja kriisissä

Enpä ole koskaan törmännyt 24vuotiaaseen jolla olisi tarvetta tuhahtaa nuoremmalleen. Eiköhän tämä tuhahtelu näy jossain muussa ikäluokassa, luepa ketjua.

 

[QUOTE="huh";24771661]Enpä ole koskaan törmännyt 24vuotiaaseen jolla olisi tarvetta tuhahtaa nuoremmalleen. Eiköhän tämä tuhahtelu näy jossain muussa ikäluokassa, luepa ketjua.[/QUOTE]Minä olen kuullut tämän kaltaista tuhahtelua nuorilta, noin 23-25-vuotiailta, jotka ovat menneet uudelleen kouluun. Jos vaikka ensimmäinen ammatillinen koulutus jäi kesken ja muutama vuosi meni muuta puuhaillessa ja nyt kokeillaan uudelleen opiskelua juuri peruskoulun päättäneiden kanssa. Nämä nuoret aikuiset ovat sanoneet, että "eihän siitä tule mitään niitten kakaroiden kanssa", "ne ovat niin sitä ja niin sitä" ja koulu jätetään ensimmäisen viikon torstaina kesken. Ne kakarat ovat siellä koulussa edelleen.

 

Niin minäkin. Muutamasta asiasta olin jopa oikeassa

Samoin. Olen yhä usein oikeassa :saint: mutta paljon epävarmempi totuudesta kuin ennen. Ja olen havainnut peräti sen, että monissa asioissa on monta oikeaa puolta. Se oli vaikeaa joskus tajuta. Että sää voit olla yhtä oikeassa kuin mää, vaikka ootkin eri mieltä.

 

Minä olen kuullut tämän kaltaista tuhahtelua nuorilta, noin 23-25-vuotiailta, jotka ovat menneet uudelleen kouluun. Jos vaikka ensimmäinen ammatillinen koulutus jäi kesken ja muutama vuosi meni muuta puuhaillessa ja nyt kokeillaan uudelleen opiskelua juuri peruskoulun päättäneiden kanssa. Nämä nuoret aikuiset ovat sanoneet, että "eihän siitä tule mitään niitten kakaroiden kanssa", "ne ovat niin sitä ja niin sitä" ja koulu jätetään ensimmäisen viikon torstaina kesken. Ne kakarat ovat siellä koulussa edelleen.

No eikö tässä ketjussa harrasteta vanhempien toimesta ihan samaa.

 

[QUOTE="huh";24771661]Enpä ole koskaan törmännyt 24vuotiaaseen jolla olisi tarvetta tuhahtaa nuoremmalleen. Eiköhän tämä tuhahtelu näy jossain muussa ikäluokassa, luepa ketjua.[/QUOTE]

Kiitos vaan osaan lukea :saint:
Mä olen tuntenut ison liudan ihmisiä joilla on ollut tuo "olen niin vanha ja viisas vaihe" nuorena aikuisena.

 

Onpas taas aihe. Minä olen 24-vuotias, ja koen kyllä tietäväni elämästä jotain. En tiedä äityidestä mitään, en 20-vuoden avioliitosta enkä vastaavista mitään - eikä ole kyllä vielä tarvettakaan. Olen toiminut yrittäjänä, ollut pitkässä työsuhteessa, työtön, opiskelija, elänyt kunnon köyhyydessä, ollut hyvätuloinen, masentunut ja onnellinen ja olen matkustellut enemmän kuin suurin osa matkustaa koko elämänsä aikana- eli kyllä mä _jostain_ tiedän jotain vaikka monesta asiasta en tiedäkään. Ja uskon että tiedän monesta asiasta enemmän kuin ne 60-vuotiaat - aivan niin kuin nekin tietää jostain asioista enemmän kuin minä.

 

Lukematta nyt viestejä kovin montaa, niin kommentoin omalta osaltani:

Äitini kuoli, kun olin 12-vuotias ja suvussa oli useita muitakin lähipiirin kuolemantapauksia muutaman vuoden sisällä. Jouduin ns. kasvamaan hieman nopeampaa tahtia kuin monet ikätoverini. Hoidin itsenäisesti perheen ruokaostoksia välillä ja siivosin paljon jne. SILTI, nyt kun katson taaksepäin, olin parikymppisenä todella mustavalkoinen monissa asioissa ja olen muuttunut todella paljon. Esimerkiksi yliopistovuodet kasvattivat minua tosi paljon, samoin muutama vuosi ulkomailla. Näin jälkikäteen muutuin mielestäni ikävuosien 20-25 välillä todella paljon. Nyt olen siis jo yli kolmekymppinen, en toki kovin vanha vieläkään.

 

Tämän ketjun jälkeen kukaan tuskin toivoo vanhentuvasna kolmenkympin yli, kun tässä näkyy kuinka katkeraksi ja muita halveksuvaksi mukavanhaksi sitä muuttuu.

 

Hirveetä yleistämistä..

Ihmiset ovat niin erilaisia.. Ei sais lokeroida ketään iänperusteella...
Millon joku on muuttan kotoa 15v ja millon joku vasta kun on ikää 20tjn..
Ketä on äitinä alle 20 vuotiaana ja kun taas toinen 20 vuotiasta ei todellakaan kiinnosta mikään muu ku matkustaminen,bailaaminen, hypätä suhteest suhteeseen. Ihmiset on siis jopa persoonallisuudessa erilaisia.. Puhumattakaan siitä miten joku on lapsuutensa viettän..

Että eiköhän vain olla kaikki kiitollisii siitä että kaikki on erilaisia ikää katsomatta..
Kyllä maailma olisi tylsää jos KAIKKI olisivat ihan samanlaisia ja kitsaskatseisia.

 

[QUOTE="huh";24771687]No eikö tässä ketjussa harrasteta vanhempien toimesta ihan samaa. [/QUOTE]Kyllä, mutta noin esimerkkinä. Myönnän, että kyseessä on pari tällaista henkilöä, joten otanta on pieni. Mutta vähän olen sitä ihmetellyt, että mitenkä sitä nyt noin nopeasti on "unohtanut", millaisia just peruskoulusta päässeet ovat ja itsekin on ollut sellainen jne. En muista kuulleeni, että nämä nuoret, jotka suoraan jatkavat peruskoulusta ammatillisiin opintoihin tai muualle, mitenkään tuhahtelisivat niille, jotka muutaman välivuoden tai pitkänkin ajan jälkeen palaavat koulunpenkille. Vai puhuvatko ne "vanhuksista" tai "mummoista, ikälopuista".

 

[QUOTE="haha";24771589]Mitä sä nyt olet? 30v?[/QUOTE]

28v ja edelleen oikeassa.

 

Kiitos vaan osaan lukea :saint:
Mä olen tuntenut ison liudan ihmisiä joilla on ollut tuo "olen niin vanha ja viisas vaihe" nuorena aikuisena.

Tässä ketjussa se on toisinpäin.

 

valitettav asti moni parikymppinen tietää elämästä niin paljon, ettei edes tarviis niin paljon tietää

 

ikä on vain numeroita, toiset ovat jo hyvinkin vanhoja 20vuotiaana ja toiset ovat vielä 40 vuotiaanakin ihan lapsen tasolla.

 

Samoin. Olen yhä usein oikeassa :saint: mutta paljon epävarmempi totuudesta kuin ennen. Ja olen havainnut peräti sen, että monissa asioissa on monta oikeaa puolta. Se oli vaikeaa joskus tajuta. Että sää voit olla yhtä oikeassa kuin mää, vaikka ootkin eri mieltä.

Näinhän se menee. Muutin kotoa pois 17-vuotiaana. Olin silloin ehdoton idealisti, mutta sen tiesin, että elämä ei ole helppoa ja että joskus saa tehdä kaikkensa ja silti epäonnistuu. Ja että matto vedetään jalkojen alta silloin tällöin, sillä ihmiset nyt vain joskus ovat ... ihmisiä.

Nyt tiedän, että on monta totuutta. Monta tarinaa yhden totuuden takana ja niin edelleen. Ja en tosiaan ole enää yhtään varma mistään, samalla tavalla kuin silloin Joskus Kauan Sitten. Odotan mielenkiinnolla, miltä maailma näyttää kahdenkymmenen vuoden kuluttua.