Huvittavaa kun joku parikymppinen kuvittelee tietävänsä jotain elämästä :)

Jos nyt vastais itse ketjun aiheeseenkin.

Mua ei huvita, silleen ilkeästi ja vaan korkeintaan silleen ymmärtäen ja muistellen itse tota ikää. Ainut mitä itse en voi ymmärtää, että miten joku niin nuori voi olla kypsä äidiksi kun on ollut itse aikuinen vasta pari vuotta. Mut en olekaan koskaan tuntenut nuoria äitejä, ehkä ne kaikki on jotain poikkeustapauksia eikä kuulu tähän normaalien nuorten massaan.

Nuorena äidiksi tulo on oikeasti aivan luonnollista, parikymppisestä(tai alle) on tullut "liian" nuori ensisynnyttäjä vasta parin viimisen vuosikymmenen aikana.

 

Jep, ajatteleppa kuinka näsäviisas naiivi ihminen olen ollut parikymppisenä Kieltämättä edelleen tulee asetettua oma mielipide aika kärkkäästi tai argumentoitua piikikkäästi, se taitaa olla vain omaa tahtoa ja luonnetta kun aina ei jaksa mussuttaa...

Bingo! *taputtaa tälle hyvälle havainnolle*

Mua niin ärsyttää sellainen aika yleinen ajatus, että kun tullaan aikuisiksi, ei enää saa olla räiskyvä luonne, vaan pitää hiljaa korrektisti ilmaista mielipiteensä tai on ihan vitun lapsellinen.

Musta koskaan tuu täten aikuista sitten...

 

Näin se menee. Ei kyllä ole vielä nelikymppisellä varaa urputtaa jostain viisaudestaan.

Ei nelikymppinen niin teekään. Nelikymppinen tietää että sellasta ikää kuin joku mystinen "aikuisuus", ei ole tavallaan olemassakaan. 20V taas luulee saavuttaneensa ton ihmeellisen ja kummallisen aikuisuuden ja käyttäytyy sillä tavalla, miten KUVITTELEE aikuisen käyttäytyvän... ja se jos mikä on huvittavaa sivusta katsoen.

 

Nuorena äidiksi tulo on oikeasti aivan luonnollista, parikymppisestä(tai alle) on tullut "liian" nuori ensisynnyttäjä vasta parin viimisen vuosikymmenen aikana.

Tämä on kyllä totta.

 

Ei nelikymppinen niin teekään. Nelikymppinen tietää että sellasta ikää kuin joku mystinen aikuisuus, ei ole olemassakaan. 20V taas luulee saavuttaneensa ton mystisen aikuisuuden ja käyttäytyy sillä tavalla, miten KUVITTELEE aikuisen käyttäytyvän... ja se jos mikä on huvittavaa sivusta katsoen.

Aika karua yleistystä.

 

Bingo! *taputtaa tälle hyvälle havainnolle*

Mua niin ärsyttää sellainen aika yleinen ajatus, että kun tullaan aikuisiksi, ei enää saa olla räiskyvä luonne, vaan pitää hiljaa korrektisti ilmaista mielipiteensä tai on ihan vitun lapsellinen.

Musta koskaan tuu täten aikuista sitten...

Juu, toi on ärsyttävää. Mun ehdottomuus, äänekkyys ja "räiskyvyys" laitetaan usein nuoruuden piikkiin, joka ärsyttää mua aivan suunnattomasti!
Mun isä on edelleen aivan samanlainen kuin minäkin, että eiköhän se ole ihan persoonakysymys eikä iästä kiinni. Ei meistä kaikista tule vanhemmuuttaan mitään Äiti Teresoita.

 

Ja sitten sä harmaannuit.

Lapsen maailmahan on musta-valkoinen, hyvä vs. paha, rosvot ja poliisit jne. Nuorella alkaa vähän jo harmaantumaan, mut keski-iässä tulee harmaata jo päähänkin saakka.

No, toivottavasti en ole ihan liiaksi joo-joo-kaikki-käy-harmaa, mutta ainakin olen huomannut, että kaikenlaisia sävyjä mahtuu mustan ja valkoisen välille. Olen silti usein melko kärkäs mielipiteissäni. Räiskyn hillitysti.

 

Ei nelikymppinen niin teekään. Nelikymppinen tietää että sellasta ikää kuin joku mystinen "aikuisuus", ei ole tavallaan olemassakaan. 20V taas luulee saavuttaneensa ton ihmeellisen ja kummallisen aikuisuuden ja käyttäytyy sillä tavalla, miten KUVITTELEE aikuisen käyttäytyvän... ja se jos mikä on huvittavaa sivusta katsoen.

No mut toihan on ihan mahdoton ajatuskin, koska jokainen aikuinenkin ihminen on erilainen?
Et ketä tässä nyt alkais sit matkimaan..sitä, joka on rennoin vai sitä, joka on rikkain vai ketä?

 

Juu, toi on ärsyttävää. Mun ehdottomuus, äänekkyys ja "räiskyvyys" laitetaan usein nuoruuden piikkiin, joka ärsyttää mua aivan suunnattomasti!
Mun isä on edelleen aivan samanlainen kuin minäkin, että eiköhän se ole ihan persoonakysymys eikä iästä kiinni. Ei meistä kaikista tule vanhemmuuttaan mitään Äiti Teresoita.

Olen huomannut samaa. Itse olen aika voimakkaasti poliittisesti vasemmalla, ja lähes aina vanhemmat ihmiset jotka eivät itse ajattele näin, laittaa poliittisen kantani nuoruuteni piikkiin "ootappa vaan".... just joo.

Toisaalta oma itsepäisyyteni on kyllä iän 16->24 välillä lieventynyt huomattavasti, mutta pidän silti äärimmäisen epätodennäköisenä, että voimakkaat mielipiteeni useasta asiatta tulisi kokonaan katoamaan.

 

Minusta 2kymppiset sopii hyvin asiakaspelveluun esim kassoille ja myös esim hoitajiksi yms, ne on niin näppärän ja pätevän olosia.
Oikein mukavia oikeillla paikoilla.

 

Kai ne nyt jotain elämästä tietää.

Haluaisin vastauksen mitä parikymppinen ei tiedä, mitä taas nelikymppinen tietää?

Parikymppinen ei tiedä millaiset rypyt saa ja miten niihin suhtautuu.

Jatkakaa te.

 

No mut toihan on ihan mahdoton ajatuskin, koska jokainen aikuinenkin ihminen on erilainen?
Et ketä tässä nyt alkais sit matkimaan..sitä, joka on rennoin vai sitä, joka on rikkain vai ketä?

Niinpä, olet asian ytimessä, mitään yhtä aikuisuutta ei ole olemassakaan.
Mutta 20 vuotiaissa tehostuu semmonen simpsakka pätevyys.. ovat aikamoisessa täti-iässä siinä vaiheessa. (odotapa vaan)

 

No, toivottavasti en ole ihan liiaksi joo-joo-kaikki-käy-harmaa, mutta ainakin olen huomannut, että kaikenlaisia sävyjä mahtuu mustan ja valkoisen välille. Olen silti usein melko kärkäs mielipiteissäni. Räiskyn hillitysti.

Kyllähän multa värejä löytyy. Moni asia saa näkemään punaistakin.

 

Niinpä, olet asian ytimessä, mitään yhtä aikuisuutta ei ole olemassakaan.
Mutta 20 vuotiaissa tehostuu semmonen simpsakka pätevyys.. ovat aikamoisessa täti-iässä siinä vaiheessa. (odotapa vaan)

En ole huomannut, tämän efektin olen kyllä sitten taas vanhemmissa huomannut.

 

[QUOTE="åsa";24772612]En ole huomannut, tämän efektin olen kyllä sitten taas vanhemmissa huomannut.[/QUOTE]


Ja ikä oli?:xmas:

 

Ja ikä oli?:xmas:

Luulen että aika lailla sama kuin sinulla. Etkös sinä ole hieman päälle neljäkymmentä?

 

[QUOTE="vieras";24772564]Kai ne nyt jotain elämästä tietää.

Haluaisin vastauksen mitä parikymppinen ei tiedä, mitä taas nelikymppinen tietää?

Parikymppinen ei tiedä millaiset rypyt saa ja miten niihin suhtautuu.

Jatkakaa te.[/QUOTE]

*huokaus*
Kyse on enemmänkin siitä, kuinka musta-valkoisesti usein parikymppiset asiat näkevät (tämä on minun mielipide, sinä olet väärässä). Se nelikymppinen näkee myös ne muut sävyt, harmaat ja kuten osuvasti Beep sanoi "näkee punaistakin"

 

Missä iässä tämä kaikkitietävyys sitten tarkalleen katoaa?
Kun nyt kerta kuvittelen tietäväni kaiken kaikesta ja olen täti-iässä niin mikä se ikä on kun se lähtee?

 

Tässä hyvä esimerkki 20vuotiaasta.
Katoin kahvipöytää eräässä koulussa, olin n.34vuotias sillon. Taittelin juuri serviettiä kupin viereen.. no eikös sieltä tule pätevä 2kymppinen, nappaa servietin mun kädestä ja ALKAA OPASTAA miten se taitellaan oikein.
Vähän jäi suu auki, teki mieli mojauttaa sitä rinsrenssaa turpaan.

Enkö minä, yli kolmekymppinen äiti osaa yhtä rättiä taitella, ilman että tämä tuli pätevänä neuvomaan ja nappaamaan servietin kädestäni.

 

Jotkut parikymppiset on kaikkitietäviä. Myös jotkut nelikymppiset on kaikkitietäviä. Mikä tässä tekee sen eron, että nelikymppisenä se on hyväksyttävää, mutta kaksikymppisenä ei?

 

Pistikö ihan kikatuttamaan...Niin se vaan menee, asioita käsittelee erilailla mitä enemmän ikää tulee. Tai ainakin osa väestöstä kykenee siihen. Tietenkään sitä ei voi tietää millainen sitä on 30 vuotiaana, jos on itse 20 jne. Mutta 30 vuotiaana voi muistaa millainen oli 20 vuotiaana, siinä se ero.
Useilla ihmisillä mielipiteet pehmenee mitä enemmän sitä ikää tulee. ja suvaitsevaisuuskin saattaa kasvaa. Toki kaikkin sekään ei päde. Onhan ihmisten älykkyysosamäärissäkin eroja.

Miksi mielipiteitten pitäisi pehmetä? Mä en ymmärrä mitä hienoa on olla "niin aikuinen" ettei enää omaa erityisemmin mielipiteitä, ei välitä muista kun itsestään ja omasta perheestään.
Kyllä mä pidän niitä aattelisia teinejä ja nuoria aikuisia sellaisia ihmisiä fiksumpina. Ja pidän mä lapsiakin aikuisia parempina, oppimisen halussaan ja taidossaan, tunteiden pidättymättömässä näyttämisessään yms.

 

Tässä hyvä esimerkki 20vuotiaasta.
Katoin kahvipöytää eräässä koulussa, olin n.34vuotias sillon. Taittelin juuri serviettiä kupin viereen.. no eikös sieltä tule pätevä 2kymppinen, nappaa servietin mun kädestä ja ALKAA OPASTAA miten se taitellaan oikein.
Vähän jäi suu auki, teki mieli mojauttaa sitä rinsrenssaa turpaan.

Enkö minä, yli kolmekymppinen äiti osaa yhtä rättiä taitella, ilman että tämä tuli pätevänä neuvomaan ja nappaamaan servietin kädestäni.

Entä jos sinä et taitellut sitä nätisti, ja se kaksikymppinen halusi näyttää sinulle toisen, kivemman näköisen tavan?

 

[QUOTE="hmmm";24772671]Jotkut parikymppiset on kaikkitietäviä. Myös jotkut nelikymppiset on kaikkitietäviä. Mikä tässä tekee sen eron, että nelikymppisenä se on hyväksyttävää, mutta kaksikymppisenä ei?[/QUOTE]Minun mielestä just toisinpäin, jos nyt ylipäätään pitää hyväksyntää saada. Tai antaa.

 

Entä jos sinä et taitellut sitä nätisti, ja se kaksikymppinen halusi näyttää sinulle toisen, kivemman näköisen tavan?

Vai olisitko sinä saanut vanhempana näyttää miten servetti taitellaan? Vai eikö kukaan olisi saanut neuvoa toista? En ymmärrä pointtiasi.

 

*huokaus*
Kyse on enemmänkin siitä, kuinka musta-valkoisesti usein parikymppiset asiat näkevät (tämä on minun mielipide, sinä olet väärässä). Se nelikymppinen näkee myös ne muut sävyt, harmaat ja kuten osuvasti Beep sanoi "näkee punaistakin"

No se vasta mustavalkonen näkemys onkin että 20 -vuotiaat eivät tiedä elämästä mitään

Tämä on kyllä aika hassu keskustelu. Kaikkihan me kehitytään eri tahtiin, eri asioita huomataan eri ikäisinä. Joku tajuaa vasta nelikymppisenä että elämä ei olekaan niin helposti ymmärrettävä asia, joku huokailee sitä jo parikymppisenä. Älyllä asiaan ei ole paljoakaan tekemistä, eikä mun mielestä aina elämänkokemuksellakaan. Se vain jossain vaiheessa tulee se sisäinen oivallus itse kullekkin, että kaikki me täällä maan päällä ollaan niinkuin puulla päähän lyötyjä. Omien kokemusten mukaan siihen liittyy myös vahvasti tietynlainen suvaitsevaisuus ja ymmärrys että toisen ihmisen pään sisälle ei voi sukeltaa, ja tietää miten se maailmaa katselee ja siihen suhtautuu.