Lastenlapset eriarvoisessa asemassa

Ottaa niin päähän tuo miehen äiti eli rakas anoppini...Miehelläni on sisko ja veli ja heillä on kummallakin 2 lasta...meillä on 3 ihanuutta.
Anoppi hoitaa niiden lapsia, kyläilee, ostelee kaikenlaista yms. ja pyytää näitä syömään kotiinsa ymsyms...lista on loputon
Meitä ei kutsuta koskaan syömään eikä meidän pojille ostella extempore jotain toppapukuja, vaippoja yms...eikä tulla kylään muulloin kuin on pakko tulla tms.

Joo, periaatteessa vaan ärsyttää kun hän ei ite tajuu et on epäreilu mummi lapsenlapsilleen...mummia kun harvoin nähdään niin hölöttää vaan koko ajan vaan niistä lempilapsistaan keskittymättä olenkaan oikeasti meidän lapsiin. Usean kerran olen itkenyt vierailun jälkeen kun koko vierailu mennyt lempilasten kuulumisien kuuntelemiseen ja vertailuun meidän lapsiin...Meillä isommat ei enää haluu mennä edes samaa aikaa mummilaan kun jos lempilastenlapset on siellä niin he saa rikkoa heidän leikkejään ja heidän pitää hyppiä näiden pienempien serkkujensa leikkien mukaan...esim. meidän lapset ei voi leikkiä rauhassa siel legoilla kun pikkuisetkin haluis ja ne ei saa vielä kun voisivat ne syödä....mut pointti: Mummi ja miehen siskon mielestä legoilla ei leikitä ku muuten niiden riiviöt vaan parkuis kun ei saa koskea....argh Mut ikäeroa ei oteta huomioon, jota on 4v...meidän isojen poikien pitäs varmaan vaan leikkiä vauvojen leluilla....ja mummilaan ostetaan koko aika pienemmille serkuille leluja, mut ei mitään meidän lasten ikäisille....

Miestäkin ärsyttää kans tilanne ja ollaankin nyt mietitty tuleeko enempi vahinkoa jos sanoo asiasta, koska ei haluta loukata tai riidellä...haluisin kovasti et tämäkin mummi olis läheinen lapsillemme mut en halua jos ei osaa käsitellä lapsia samalla tavalla...ja lapsille tulee paha mieli...olikohan riittävän sekavaa...kiva jos jaksoit lukea ja jos sait selvää...onkohan muilla vastaavanlaista tai kokemuksia mten tästä selviäis?

 

Sano /sanokaa ehdottomasti. Tuo tilanne on epäreilu LAPSILLE ja siinä kärsivät. Minä en menisi enää ollenkaan (ainakaan hetkeen) jos puhe ei menisi perille. Toki voi loukkaantua mutta asiaa mietittyään voi huomatakkin miten on käyttäytynyt. Miten miehesi sisko ja veli kohtelee lapsianne? Ottavatko huomioon samoin kun tekin heidän lapsensa?

 

Auttaisikohan huomaamaan käytöksensä, jos kehuisitte koko vierailun ajan toista mummia ja kertoisitte, kuinka hän rakastaa ja arvostaa lapsianne ja lapset häntä.Ja kuinka lapset tekevät piirustuksia tms. sille iihanalle mummille . Parempi lie kuitenkin puhua asiasta suoraan ja kertoa, kuinka lapsenne ovat pahoittaneet mielensä. Jos ei auta, niin jättäkää vierailut mahdollisimman vähiin.

 

Mun havaintojen mukaan tyttärien lapset ovat läheisimpiä kuin poikien. Oliskohan jotain tekemistä silläkin, että tyttäret päästävät äitinsä helpommin hoitamaan omia lapsiaan ja anoppien neuvot otetaan loukkauksina. Meillä ainakin on näin, että miehen vanhemmat ovat jääneet etäisemmiksi ja se on osittain minun omaa syytäni.

 

Miehen sisko ja veli on ihania ja huomioivat lapsiamme hyvin. Ollaan läheisiä enkä haluaisi tämän just vaikuttavan väleihimme...:/
Ymmärrän just ton "tyttäret läheisempiä" eikä se mua otakaan päähän-olkoon, vaan se ettei anoppi tajua ite miten epäreilu on meidän lapsia kohtaan...
Kyllä mun vanhemmat hoitaa ja tasapuolisesti yrittää kohdella lapsenlapsiaan, ja äitini aina sanookin et nyt on nähnyt niin paljon esim. veljeni lapsia joten haluaa tulla meille katsomaan mummin kultia. Mun äiti kohtelee kyllä miniäänsä tosi hyvin eikä varmastikaan sillä ole sellainen olo et jää mun varjoon(koska olen tytär) tästä ollaan myös puhuttu sen kanssa ja se aina sanoo et sil on läheisempi suhde mun äitiin kuin omaansa... valitettavasti mulla on sellainen tunne omasta anopista ja mies on samaa mieltä.
Ajateltiin et mennään käymään siellä viikonloppuna ja sit mies ottaa asian esiin jotenkin...tai pitäsköhän sen täräyttää se ennemmin puhelimessa...

 

Sama tilanne meillä. Mieheni siskon lapsi on oikein kuriton kakara, jonka käytös on niin törkeää, häiritsee minun vauvani touhuja, heittää kirjalla päähän, heittelee vauvan lelut ympäri ämpäri, mutta sehän on vaan niin söpöä?
Onneksi on minun puoleltani ensimmäinen lapsenlapsi niin saa jakamattoman huomion mummolta ja papalta.

 

Sama tilanne meillä. Mieheni siskon lapsi on oikein kuriton kakara, jonka käytös on niin törkeää, häiritsee minun vauvani touhuja, heittää kirjalla päähän, heittelee vauvan lelut ympäri ämpäri, mutta sehän on vaan niin söpöä?
Onneksi on minun puoleltani ensimmäinen lapsenlapsi niin saa jakamattoman huomion mummolta ja papalta.

Toi on niin tuttua meilläkin...Arghhh....:/ Juurikin näin meillä menee, auta armias jos meidän lapsi pitää puolensa ja tönäsee takaisin...siihen puuttuu mummi ja sisko ja tehdään hullu numero...mut heidän kullannuput saa vielä lelut muiden kädestä kun ovat niin pieniä...hoh hoijaa.

Tänään ollaan sinne taas menossa, mut kuulin et yllättäen on kutsuttu muutkin...tääkin on aina sama juttu. Jos me sovitaan et tullaan käymään niin anoppihan soittaa heti muutkin paikalle. Sit meitä ei kuitenkaan pyydetä jos muut ovat menossa...

 

Hei ap, sun anoppisi on samanlainen kuin oma anoppini. Miehen siskoille ja heidän lapsilleen ostetaan kalliita tavaroita, viedään matkoille ja syömään jne. Meille ei tultu edes pojan synttäreille.

 

Tutultahan tuo kuulostaa. Me äänestettiin jaloillamme ja lakattiin lähes kokonaan käymästä anoppilassa. Nyt meidän teinit ei ole yhtään läheisiä mummunsa kanssa (appiukolla on jo dementia niin että siihenkin on lapsilla välit aika kuihtuneet).

 

Oiskohan teidän lapset haasteellisempia kuin toiset lapset?Vaativatko jatkuvaa vahtimista ja viihdyttämistä? Ikävävää silti.

 

Meil on vähän sama. Miehen siskon poikaa anoppi pyytelee yökylään ihan muutenkin vain yms. Mut meidän täytyy ihan pyytää, jos meillä menoja. Ottavat kyllä onneks, jos heillä ei oo mitään muuta... harmillista, mutta olkoot.

 

Tuttu tilanne! meillä anoppi myös suosii tyttärensä lasta Tämä on huonontanut minun suhtautumistani anoppiini todella paljon.
Toivoisin, että joku hälle sanoisi ja hän tajuaisi parantaa tapansa. Lapset eivät enää edes halua toiseen "mummulaansa", vaikka pieniä vielä ovat, niin jotenkin ovat tainneet tilanteen tajuta.

 

[QUOTE="ccc";24668342]Oiskohan teidän lapset haasteellisempia kuin toiset lapset?Vaativatko jatkuvaa vahtimista ja viihdyttämistä? Ikävävää silti.[/QUOTE]


Ei, musta just nää serkut tarvii koko ajan viihdyttämistä yms...ovat aika haastavia olleet aina paitsi miehen veljen tyttö on ihana ja kuin ajatus...mies sanoi just et menee niin kuin he olivat pieniä...sisko oli lellilapsi jota hemmoteltiin kun oli perheen ainut tyttö ja veli vähän reppana jonka takia sai kaiken huomion ja sit mun mies on esikoinen joka raivas tiensä ja ei ollut mkään lellilapsi...näinhän se menee...

joo, en mä kattele tälläistä enää...mä tykkään anopistani paljon, mut en halua et lapseni pahoittavat mielensä kun mummin takia...

 

Minua ottaa eniten päähän se, että sisarussarjassa olevat lapsenlapset on eriarvoisia. Suosikkina se mihin mummi itse samaistuu. Se ei haittaa, että tyttärensä lapsesta hössöttää sen minkä ehtii.

 

Meillä tosin anoppi kysyy esim. Käveleekö jo? Ja samaan hengenvetoon kertoo kuinka XX jo kävelee. Serkuilla on viikon ikäero. Esimerkkejä on lukuisia. Iänikuista vertaamista (

Samoin jos ollaan serkkulapsen kanssa samaan aikaan mummolassa, niin tietäähän sen kenelle löpistään ja kuka saa sylitellä ://

 

meilläkin sama tilanne..miehen siskolla on poika ja toine syntyy kohta..meillä kolme poikaa.. silti lapsemme ei ole koskaan ollut mummulla yökylässä,esikoinen on kerran ollut joskus aikoinaan,on nyt jo kohta 10-vuotias.. tuo miehen siskon poika on lähes joka viikko siellä ja yleensä vielä viikonkin putkeen,meiltä ei ole koskaan kysytty edes,ja ollaan itsekin joskus ehdotettu,ovat luvanneet ottaa,mutta ovat peruneet viime hetkellä...näin on jatkunut jo vuosia.tosi kurjaa vain katsoa meidän lapsia kun sen jo itsekin tietävät.. paitsi nuorin,joka on vasta vuoden. miehen siskon poika saa paljon leluja lahjaksi,meille lähettävät aina vaatteita,eikä niitäkään paljon.. tuolla kyseisellä pojalla taas on aina uudet vaatteet...meille kirpparivaatteita(eikä niissäkään siis mitään vikaa ole),mutta lapset itsekin huomaa eron ja varsinkin kun tuo poika tulee itse kehumaan viereen,että mummu osti mulle tämän ja tämän jne.. luulin alkuun olevani jotenkin vainoharhainen,enkä uskaltanut miehelleni tuosta puhua,mutta kun kolmas poikamme syntyi,hänkin alkoi huomaamaan näitä juttuja ja ollaan siitä juteltu yhdessä..ei vain tiedetä mitä tehtäisiin!harmittaa niin kovin lasten puolesta! synttäreillä eivät ole käyneet kertaakaan,eivätkä sairaalassa katsomassa vauvaa... kun taas miehen siskon poika kun syntyi,olivat vierellä melkein kokoajan.. vielä kotonakin! me kun taas oltaisiin tarvittu oikeesti apua,kun kolmas syntyi ja sitä pyydettiin,ei saatu.. omat vanhempani ovat vielä työikäisiä,ja he joutuivat olemaan töistänsä pois,kun olimme synnyttämässä kolmatta poikaamme.. kurja tilanne... mummuhan siinä menettää mahdollisuuden ihaniin lapsenlapsiinsa...

 

Ymmärrän mielipahasi, mutta oletko miettinyt, mistä tilanne johtuu? Tarkoitan sitä, että yleensä on paljon helpompaa pyytää apua tai yleensäkään sanoa jotain omalle äidilleen kuin anopilleen. Ja vastaavasti toisin päin eli äitinä on helpompaa sanoa tai tehdä asioita omille lapsilleen kuin miniöilleen tai vävyilleen. Omat lapsensa tuntee sen verran hyvin, että uskaltaa esim mennä ostamaan toppapuvun lapsenlapselleen ja tietää, että valittu väri ja malli kelpaa vanhemmillekin. Tai ainakin omalle tyttärelle.

Mä joskus aikoinaan ihmettelin ja taisin olla vähän loukkaantunutkin siitä, että äitini tuntui asettavan siskoni lapsineen "korkeammalle" kuin mut ja mun lapset. Kunnes tajusin, että systeri nyt vaan pyytää apua useammin. Systeri tarvitsi apua asioissa, joista mä selvisin yksinkin. Lasten kasvettua systerin lapsia on myös faija joutunut kuskaamaan autolla paikasta paikkaan, jos systeri ei ole ehtinyt. Mun lapsia ei ole tarvinnut, koska mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan vaan mun mukulat osasivat kulkea bussillakin. Siskoni lapset eivät vielä tänäkään päivänä juurikaan käytä julkisia kulkuvälineitä.

Vertailusta sen verran, että kauan sitten äitini vertasi aina siskoni saamia koulutodistuksia isäni vastaaviin koulutodistuksiin. Ja sittemmin mun todistuksia siskoni todistuksiin. Ja niinhän se oli, että vaikka miten ahkeroin koulussa, todistukseni oli aina huonompi kuin siskollani. Ei koskaan huono, mutta huonompi. Äitini olisi aloittanut saman lastenlastensa kanssa, mutta itse koin tuon lapsuudessani niin masentavaksi tapahtumaksi, että mun lapseni eivät koskaan vieneet todistuksia mummolaan. Äitini suureksi harmiksi Myöskin yleensä kaikki lastenlasten oppiminen - olipa kyse kävelemään oppimisesta tai lukemaan oppimisesta - vertailtiin. Mä pistin ne vertailut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oma haastavuutensa toki oli siinä vaiheessa, kun isovanhemmat laittoivat siskoni lasten menestymiset korkeammalle sijalle kuin omien lasteni menestykset. Miten tukea lasta siinä pahan mielen vaiheessa... mua se ei haitannut, mutta teinit olivat aika herkkiä tässä suhteessa. Mutta kun selitin, että mummi nyt vaan on sellainen ja ihan samalla tavalla itse olin aikoinaan jäänyt siskoni varjoon, niin ajan myötä lapsenikin asian hyväksyivät. Ja saivat sitten mun lisäkseni ulkopuolisilta tahoilta kannustusta ja rohkaisua elämässä menestymiseensä.

Muutaman kuukauden päästä viimeisinkin vanhempieni lapsenlapsista on täysi-ikäinen. Jos jotain hyvää tuossa "eriarvoistamisessa" on ollut, niin ainakin se, että mun lapseni uskaltavat tehdä elämänsä suhteen radikaalimpia päätöksiä kuin siskoni lapset. Tarkoitan sitä, että he eivät ensimmäisenä mieti, mitä mummi ja ukki ajattelee.

Onko miehesi tehnyt jotain asian hyväksi? Puhunut siis tästä asiasta äitinsä kanssa? Jos ei, niin varmaan kannattaisi. Kuten sanoin, omalle äidille on usein helpompi sanoa kuin anopille.

 

Kuulostaa ikävältä, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä anoppisi asiasta ajattelee? Mitä hän luulee tietävänsä teistä, mitä hän luulee vaikkapa sinun ajattelevan hänestä?

Ja tämä siis muillekin, joilla samanlaisia ongelmia. Minä olen välillä kärppänä vahtimassa, salaa tietenkin, että kohteleeko miehen äiti kaikkia lapsenlapsiaan samalla tavalla. Uskon että kohtelee, mutta jotenkin keksin siihen aina tämän ikuisen anoppi vs. miniä - asetelman.


Pyydä miestäsi juttelemaan äitinsä kanssa. Kysymään häneltä, onko vika sinussa? Luuleeko anoppi että et halua heidän apuaan tai lahjojaan?

 

Kuulostaa ikävältä, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä anoppisi asiasta ajattelee? Mitä hän luulee tietävänsä teistä, mitä hän luulee vaikkapa sinun ajattelevan hänestä?

Ja tämä siis muillekin, joilla samanlaisia ongelmia. Minä olen välillä kärppänä vahtimassa, salaa tietenkin, että kohteleeko miehen äiti kaikkia lapsenlapsiaan samalla tavalla. Uskon että kohtelee, mutta jotenkin keksin siihen aina tämän ikuisen anoppi vs. miniä - asetelman.


Pyydä miestäsi juttelemaan äitinsä kanssa. Kysymään häneltä, onko vika sinussa? Luuleeko anoppi että et halua heidän apuaan tai lahjojaan?

Juuri näin. Anoppihan saattaa kokea olevansa varsin vieras miniänsä kanssa ja myös kuvitella, että miniä haluaa säilyttää viileän etäisyyden anoppiin. Tänä päivänä tunnutaan olevan tosi tarkkoja siitä, millaisia vaatteita lapsille voi hankkia ja mikä kelpaa yhdelle ei kelpaakaan toiselle. Onko ap:n anoppi tietoinen siitä, että ap:lle ulkoiluvaatteiden vesipilareilla - ja mitä ihmettä vaatteissa nykyisin onkaan - ei ole mitään merkitystä vaan anoppi voi halutessaan ostaa juuri sellaisia lahjoja, joista anoppi itse pitää.

 

meillä meni niin,että minä itse kyselin anopilta vastauksia tähän ja olen joskus jutellutkin hänelle,niin ettei mieheni tiennyt.. mutta ei vaikutusta...sanoi vain että minä keksin kaiken ja hän kyllä auttaa meitä,vaikka tosiasiassa asia ei ole näin.. en tiedä mitä enää tehdä..kesällä kun oltiin viikonloppukyläilyllä miehen siskon luona,tulivat anoppi ja appi sitten sinne grillailemaan,vaikka lapset oli ruokapöydässä jokainen syömässä,mummu tuli ja otti tämän lempilapsensa,joka oli edellisenä iltana kotiutunut heiltä,ja halaili ja pussaili tätä ja kun meidän 4-v nousi pöydästä ja oli kanssa menossa halaamaan mummuansa,jonka oli viimeksi nähnyt monta kuukautta sitten,mummu tylysti sanoi että sulla on ruoka kesken ja käski mennä takasin pöytään..mun oli pakko lähteä pois siitä...en kestänyt katsoa lapseni pettymystä ja surua... myöhemmin sitten halin ja pusuttelin omaani,jolla oli selvästi mielipaha siitä tapahtuneesta.. samalla kyläilyllä mummu leikki lempilapsensa kanssa leikkihuoneessa ja kun meidän lapset tulivat sinne,leikkiminen loppu siihen,ei mummu enää jaksa...sanoi vain...että et ottaa päähän..

 

Meillä anoppi antoi viimein lahjan meidän pojalle. Oli pidetty lahja vaikka olikin käytetty jo valmiiksi. Sitten selvisi, että anoppi se oli varastanut sen naapurinsa pojalta ja kertoikin tämän meidän pojalle. Olipas kiva ottaa auto pois ja toimittaa se oikealle omistajalle!!!!!

 

[QUOTE="minsku";24669226]meillä meni niin,että minä itse kyselin anopilta vastauksia tähän ja olen joskus jutellutkin hänelle,niin ettei mieheni tiennyt.. mutta ei vaikutusta...sanoi vain että minä keksin kaiken ja hän kyllä auttaa meitä,vaikka tosiasiassa asia ei ole näin.. en tiedä mitä enää tehdä..kesällä kun oltiin viikonloppukyläilyllä miehen siskon luona,tulivat anoppi ja appi sitten sinne grillailemaan,vaikka lapset oli ruokapöydässä jokainen syömässä,mummu tuli ja otti tämän lempilapsensa,joka oli edellisenä iltana kotiutunut heiltä,ja halaili ja pussaili tätä ja kun meidän 4-v nousi pöydästä ja oli kanssa menossa halaamaan mummuansa,jonka oli viimeksi nähnyt monta kuukautta sitten,mummu tylysti sanoi että sulla on ruoka kesken ja käski mennä takasin pöytään..mun oli pakko lähteä pois siitä...en kestänyt katsoa lapseni pettymystä ja surua... myöhemmin sitten halin ja pusuttelin omaani,jolla oli selvästi mielipaha siitä tapahtuneesta.. samalla kyläilyllä mummu leikki lempilapsensa kanssa leikkihuoneessa ja kun meidän lapset tulivat sinne,leikkiminen loppu siihen,ei mummu enää jaksa...sanoi vain...että et ottaa päähän.. [/QUOTE]

Todella kurjaa! Tuli paha mieli sinun ja lapsesi puolesta Minusta tuohon pitäisi puuttua, jonkun pitäisi sanoa, että kaikkia lapsenlapsia pitäisi kohdella samalla tavalla, varsinkin kun kaikki ovat paikalla.

 

ja siis olen itse sanonut että kaikki vaatteet kelpaa ja olen ollut kiitollinen niistäkin vähäisistä vaatteista...lahjoja ei ole koskaan lapsille ostanut,vaikkei meillä ole mitään rajoitteita niiden suhteen ja sen olen kyllä anopille joskus sanonutkin... en tiedä miten ap:lla on mutta meillä ainakin näin.. ihan selvästi näkee meidän lapsissa jotain,minkä takia ei tahdo heidän kanssaan olla.. ja äitinä se tuntuu niin pahalta...

 

[QUOTE="minsku";24669226]meillä meni niin,että minä itse kyselin anopilta vastauksia tähän ja olen joskus jutellutkin hänelle,niin ettei mieheni tiennyt.. mutta ei vaikutusta...sanoi vain että minä keksin kaiken ja hän kyllä auttaa meitä,vaikka tosiasiassa asia ei ole näin.. en tiedä mitä enää tehdä..kesällä kun oltiin viikonloppukyläilyllä miehen siskon luona,tulivat anoppi ja appi sitten sinne grillailemaan,vaikka lapset oli ruokapöydässä jokainen syömässä,mummu tuli ja otti tämän lempilapsensa,joka oli edellisenä iltana kotiutunut heiltä,ja halaili ja pussaili tätä ja kun meidän 4-v nousi pöydästä ja oli kanssa menossa halaamaan mummuansa,jonka oli viimeksi nähnyt monta kuukautta sitten,mummu tylysti sanoi että sulla on ruoka kesken ja käski mennä takasin pöytään..mun oli pakko lähteä pois siitä...en kestänyt katsoa lapseni pettymystä ja surua... myöhemmin sitten halin ja pusuttelin omaani,jolla oli selvästi mielipaha siitä tapahtuneesta.. samalla kyläilyllä mummu leikki lempilapsensa kanssa leikkihuoneessa ja kun meidän lapset tulivat sinne,leikkiminen loppu siihen,ei mummu enää jaksa...sanoi vain...että et ottaa päähän.. [/QUOTE]
Mitä miehesi sanoi äidilleen? Vai katsoiko miehesi, että äitinsä käytös oli ihan ok? Ajan takaa sitä, että onko anoppisi toiminnan taustalla miehesi hiljainen hyväksyntä.

On olemassa isovanhempia, jotka ihan tarkoituksella ovat asettaneet lapsenlapsensa eriarvoiseen asemaan. Mun mielestä olisi kuitenkin hyvä, että ennenkuin tilanne kärjistyy, selvitettäisiin mahdolliset väärinkäsitykset. Mä en ole ollut meedioäiti enkä ole meedioanoppikaan...jos multa jotain haluaa, mulle pitää sanoa se. Mä en omilta lapsiltanikaan kysele, mitä he haluaisivat tai mitä tarvitsisivat. Mutta he tietävät, että kun jotain haluavat tai tarvitsevat, niin tulevat sanomaan mulle.

 

meillä kans vähän samaa että anoppi kohtelee lapsiamme eri tavalla kuin miehen sisarusten lapsia. Esim jos ollaan kylässä niin saa kyllästymiseen asti kuunnella kun "tiinan tai mikon" lapset sitä ja tätä. Ja sitten myös on sitä vikaa, että toista miniää kehutaan maasta taivaaseen ja minä olen kuin ilmaa. Tulee sellanen tunne että anteeksi kun olen lasteni kanssa olemassa. Eipä anoppilassa haluta käydä kuin kerran vuoteen jos sitäkään....