Onko pakko olla onnellinen?

Minusta onnellisuus tällaisena, kuin se on täällä kuvattu, on hyväosaisten etuoikeus. Minulle se näyttäytyy itsekkyytenä. "meillä on kaikki hyvin, me ei haluta ajatella mitään pahaa". Ja onnellisuus, niinkuin siitä täällä kerrotaan, vaikuttaa yleiseltä itsensä kehumiselta. "olenpa rikas, kaunis, onnelline, onpa minulla hyvä mies ja terveet lapset". Ihan hedelmätöntä jutustelua mun mielestä. Mutta siihenhän tää ketju meni (vaikkei aloitus ihan siihen viitannut).

 

[QUOTE="kide";24638426]Minusta onnellisuus tällaisena, kuin se on täällä kuvattu, on hyväosaisten etuoikeus. Minulle se näyttäytyy itsekkyytenä. "meillä on kaikki hyvin, me ei haluta ajatella mitään pahaa". Ja onnellisuus, niinkuin siitä täällä kerrotaan, vaikuttaa yleiseltä itsensä kehumiselta. "olenpa rikas, kaunis, onnelline, onpa minulla hyvä mies ja terveet lapset". Ihan hedelmätöntä jutustelua mun mielestä. Mutta siihenhän tää ketju meni (vaikkei aloitus ihan siihen viitannut).[/QUOTE]
Noh...mä en ole rikas, en kaunis, mulla ei ole miestä ja toinen lapsistani on monivammainen. Onnellinen kuitenkin olen.

 

[QUOTE="kide";24638426]Minusta onnellisuus tällaisena, kuin se on täällä kuvattu, on hyväosaisten etuoikeus. Minulle se näyttäytyy itsekkyytenä. "meillä on kaikki hyvin, me ei haluta ajatella mitään pahaa". Ja onnellisuus, niinkuin siitä täällä kerrotaan, vaikuttaa yleiseltä itsensä kehumiselta. "olenpa rikas, kaunis, onnelline, onpa minulla hyvä mies ja terveet lapset". Ihan hedelmätöntä jutustelua mun mielestä. Mutta siihenhän tää ketju meni (vaikkei aloitus ihan siihen viitannut).[/QUOTE]

Nuo asiat on sun omassa päässäsi.
Ei täällä kukaan ole kehuskellut kauneudellaan tai materialla.
Ja ketjun aiheena oli onnellisuus, joten miksi alkaa tässä ketjussa vatvomaan maailman ongelmia joille en itse ainakaan voi yhtään mitään?

Kyllä mä ainakin ajattelen useinkin pahoja asioita, mutta en vello niissä.
Enkä kyllä tiedä keitä ne on ne "hyväosaiset" ja millä perusteella kuuluu "huono-osaisiin"..

 

[QUOTE="kide";24638348]huhhuh, mitä "elämänviisautta" parikymppisiltä nuorilta. Kasvakaa vähän ja antakaa elämän opettaa[/QUOTE]

Tuokin vähentää onnellisuutta, että suhtautuu negatiivisesti ja vähättelevästi toisiin ihmisiin.

 

pitääkö esittää tyhmää, noita? Tarkoitin just sitä, että jos ei mitään muuta oo millä kehua, voi aina heittää onnellisuuskortin kehiin. Siksi(kin) te vaikutatte mun mielestä falskeilta

 

sama sulle fortuna. ehkä onnellisuus sulkee älyn tosiaan pois

 

Jos haluatte, voin poistua. En halua pahoittaa teidän mieltä. En vaan ole ikinä kestänyt tuollaista joukkohurmiota, konsensusta. Voi kun me kaikki nyt ollaan niin onnellisia

 

[QUOTE="kide";24638437]pitääkö esittää tyhmää, noita? Tarkoitin just sitä, että jos ei mitään muuta oo millä kehua, voi aina heittää onnellisuuskortin kehiin. Siksi(kin) te vaikutatte mun mielestä falskeilta[/QUOTE]
Eli pitäisi kehua terveillä lapsillaan? Puolisollaan? Kauneudellaan? Rikkaudellaan? Ei kai sentään?

Ja jos keskustelun aihe on onnellisuus, pitäisikö ketjuun osallistua vain niiden, jotka eivät ole onnellisia?

 

[QUOTE="kide";24638426]Minusta onnellisuus tällaisena, kuin se on täällä kuvattu, on hyväosaisten etuoikeus. Minulle se näyttäytyy itsekkyytenä. "meillä on kaikki hyvin, me ei haluta ajatella mitään pahaa". Ja onnellisuus, niinkuin siitä täällä kerrotaan, vaikuttaa yleiseltä itsensä kehumiselta. "olenpa rikas, kaunis, onnelline, onpa minulla hyvä mies ja terveet lapset". Ihan hedelmätöntä jutustelua mun mielestä. Mutta siihenhän tää ketju meni (vaikkei aloitus ihan siihen viitannut).[/QUOTE]

Miten määrittelet hyväosaisuuden? Kyllä mä myönnän, että onnellisuus ei ole kaikille yhtä helppoa, sitä voi varjostaa mm. monet vastoinkäymiset ja sairaudet ym. Mä olen ollut onnekas elämässäni enkä ole kohdannut mitään ns. "todellisia" vaikeuksia ja siitä olen kiitollinen.

Miten onnellisuus tekee ihmisestä itsekkään? Kyllä mä ainakin kannan paljonkin huolta mm. läheisistäni ja maailmasta. Pyrin auttamaan ja tukemaan niitä, joilla menee huonommin jne. Sanoisin ennemminkin, että onnellisella ja tasapainoisella ihmisellä on enemmän voimavaroja auttaa muita.

 

Mä luulen, että mulla on joku onnellisuusgeeni.

Olet intuitiivseti oivaltanut asian aivan oikein. Sulle on periytynyt sellaiset geenit, jotka tuottavat hermoston välittäjäaineiden yhdistelmän, joka saa sinut tuntemaan olosi onnelliseksi. Se on sulle ihan oikein!

 

[QUOTE="kide";24638444]Jos haluatte, voin poistua. En halua pahoittaa teidän mieltä. En vaan ole ikinä kestänyt tuollaista joukkohurmiota, konsensusta. Voi kun me kaikki nyt ollaan niin onnellisia[/QUOTE]
Ei sun mun mielestä tarvitse poistua Ja mä olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen pahoittaakseni mieltäni mistään netissä kirjoitetusta. Ymmärrän kyllä tuon joukkohurmion kestämättömyyden, jos ei itse koe samoin. Mä joskus katselen äimistyneenä jalkapallofanien joukkohurmiota. Koen luultavasti silloin jotain samaa kuin sinä nyt näitä meidän juttuja lukiessasi.

 

[QUOTE="kide";24638444]Jos haluatte, voin poistua. En halua pahoittaa teidän mieltä. En vaan ole ikinä kestänyt tuollaista joukkohurmiota, konsensusta. Voi kun me kaikki nyt ollaan niin onnellisia[/QUOTE]

älä poistu! hyvä että joku vähän sekottaa pakkaa

Ismo Alanko - Vittu Kun Vituttaa * LYRICS * - YouTube

ja joukkohurmio on hyvin epähedelmällistä, siinä olet ihan oikeassa!!
Koetko sä kide olevas onnellinen? vaikka et olekaan hyväosainen ja euforinen ja seesteinen ja tasapainoinen ja naivi? (tai mistäs mä sitä tiedän oletko )

 

Se on ihan harhaa, että onnellisia olisi vain ne rikkaat, kauniit ja suositut. Mä olen ainakin ihan tavallinen. Tavallisen näköinen köyhä opiskelija. Kyllä se onnellisuus tulee ihan jostain muusta kuin ulkoisista asioista.

 

Se on ihan harhaa, että onnellisia olisi vain ne rikkaat, kauniit ja suositut. Mä olen ainakin ihan tavallinen. Tavallisen näköinen köyhä opiskelija. Kyllä se onnellisuus tulee ihan jostain muusta kuin ulkoisista asioista.

mutta pitääkö koko ajan olla niin onnellinen? onko se se ainoa ideaali olotila mihin tulee pyrkiä?

 

selitän nyt kolmatta kertaa: en pidä teitä kauniina ja rikkaina, koska kehutte onnellisuudellanne, vaan päinvastoin. Teillä ei ilmeisesti ole muuta kehuttavaa. Mutta mitä kehumiseen tulee, se on ihan tyhmää, inhoan kehumista kaikissa muodoissa, varmaa siksi aloin täälläkin urputtaan.
Mutta kiitos cc Itse asiassa olen ihan tyytyväinen elämääni. Mutta mua ravisteltiin varmaan vauvana ja miehetkin aina petti, että ei - onnellinen en kyllä ole. Kun istutaan mun elämäni naisten (tyttäret ja siskon tyttö) saunassa, me aina urputetaan. Luulis sen olevan epähedelmällista, mutta saunan jälkeen on tosi puhdistautunut olo. Pitääpä ens saunassa ruveta esittään onnellista - kiva nähdä niiden naamat

 

"elämästä katoaa se todellinen puoli jos on sulle kirosana murhe taikka huoli. Antaa vituttaa vaan"
-Zen Cafe
:heart:
ehkä kide sun salainen tyydytyksen tuoja on epärakentava urputtaminen anarkiaa..

 

[QUOTE="kide";24638489] Kun istutaan mun elämäni naisten (tyttäret ja siskon tyttö) saunassa, me aina urputetaan. Luulis sen olevan epähedelmällista, mutta saunan jälkeen on tosi puhdistautunut olo. Pitääpä ens saunassa ruveta esittään onnellista - kiva nähdä niiden naamat[/QUOTE]

Höh, kyllä mäkin urputan ja angstaan, mutta ei se sulje mun onnellisuutta pois.
Enkä mä yleensä missään hehkuttele mun onneani, mutta tän ketjun aihe oli onnellisuus joten täällä kai siitä sai puhua? Hehkuttaa ei kyllä ollut tarkoitus.

 

Se on ihan harhaa, että onnellisia olisi vain ne rikkaat, kauniit ja suositut. Mä olen ainakin ihan tavallinen. Tavallisen näköinen köyhä opiskelija. Kyllä se onnellisuus tulee ihan jostain muusta kuin ulkoisista asioista.

Mä luulen, että onnellisuus on aika pitkälti ihan fysiologistakin. Kyse on siis serotoniinista. Lääketieteelliset tutkimuksetkin osoittavat, että serotoniinin puute laskee mielialaa ja aiheuttaa masennusta. Puhutaankin "onnellisuushormonista".

 

Tai jos se onnellisuus on vain itsesuggestiota. Mä en kestä sitä että elämä on oikeesti tylsää ja täynnä vastoinkäymisiä. Mä en kestä, että mulla roikkuu maha ja ukko jätti. Nyt mä rupeen onnelliseksi, koska mähän en anna elämän lätistää

 

Jos te onnellisuuteen heittäytyjät ette olisikaan onnellisia niin pyrkisittekö siihen? tekisittekö jotain sen eteen? vai onko kikka vaan siinä että heittäydytään elämään sellaisenaan ja siitä seuraa onnellisuus itsestään..

 

mutta pitääkö koko ajan olla niin onnellinen? onko se se ainoa ideaali olotila mihin tulee pyrkiä?

Ei tietenkään "pidä", mutta kyllä se helpottaa oloa/elämää. Mä voin olla surullisenakin onnellinen. Ei mulle onnellisuus ole sitä, että hypin koko ajan pää pilvissä.

 

[QUOTE="kide";24638489]selitän nyt kolmatta kertaa: en pidä teitä kauniina ja rikkaina, koska kehutte onnellisuudellanne, vaan päinvastoin. Teillä ei ilmeisesti ole muuta kehuttavaa. Mutta mitä kehumiseen tulee, se on ihan tyhmää, inhoan kehumista kaikissa muodoissa, varmaa siksi aloin täälläkin urputtaan.
Mutta kiitos cc Itse asiassa olen ihan tyytyväinen elämääni. Mutta mua ravisteltiin varmaan vauvana ja miehetkin aina petti, että ei - onnellinen en kyllä ole. Kun istutaan mun elämäni naisten (tyttäret ja siskon tyttö) saunassa, me aina urputetaan. Luulis sen olevan epähedelmällista, mutta saunan jälkeen on tosi puhdistautunut olo. Pitääpä ens saunassa ruveta esittään onnellista - kiva nähdä niiden naamat[/QUOTE]

No kyllä mä pidän itse itseäni kauniina. Tarkoitin, että ns. yleisen mielipiteen mukaan olen ihan tavis. Ei sillä, että onnellisuuteni liittyisi mitenkään siihen. En koe, että elämästäni puuttuisi mitään. Mulla on riittävän hyvä elintaso, opiskelupaikka, ihania läheisiä ja olen terve.

Mun mielestä kehumattomuus on hölmö, suomalainen piirre. Tai siis se, ettei saisi olla ylpeä itsestään/saavutuksistaan ja kertoa sitä myös muille. Mä kehun usein sekä itseäni että muita. Mulle sekä iloista että suruista puhuminen on ihan yhtä luontevaa.

 

Jos te onnellisuuteen heittäytyjät ette olisikaan onnellisia niin pyrkisittekö siihen? tekisittekö jotain sen eteen? vai onko kikka vaan siinä että heittäydytään elämään sellaisenaan ja siitä seuraa onnellisuus itsestään..

En tiedä..En välttämättä jaksaisi, koska olen niin laiska, mutta toisaalta olen sellainen sinnikäs puurtaja, että saattaisin tehdäkin.

Enkä kyllä tiedä miten siihen onnellisuuteen voisi pyrkiä jos ei ole onnellinen?
Mä en ole ikinä kyseenalaistanut mun onnellisuutta, se vaan on.
Ei mun elämä ole mitään sikakivaahuibbuu, mut perus onnellinen olen ja nautin niistä pienistä asioista.

 

En vaan voi sille mitään, että inhottaa itsensä kehuminen. Mieluummin saavutuksiaan saa tuoda esille, kuin lahjaksi saatuja juttuja, niinkuin onnellisuus tai kauneus

 

[QUOTE="kide";24638507]Tai jos se onnellisuus on vain itsesuggestiota. Mä en kestä sitä että elämä on oikeesti tylsää ja täynnä vastoinkäymisiä. Mä en kestä, että mulla roikkuu maha ja ukko jätti. Nyt mä rupeen onnelliseksi, koska mähän en anna elämän lätistää[/QUOTE]
On se sitäkin. Mutta ei tuolla tavalla kuin ilmaisit. Positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta. Kun hymyilet muille, muutkin alkavat hymyillä sinulle. Jos näytät hapanta naamaa muille, muutkin alkavat näyttää hapanta naamaa sinulle. Jos päätät, että tänään kaikki menee ihan perseelleen, niin luultavasti alitajuisesti toimit juuri niin, että kaikki meneekin perseelleen. Jos taas heti aamusta ajattelet, että tästäpä tuleekin hyvä päivä, niin toimit siten, että siitä tuleekin. Sen sijaan, että bussipysäkille kiiruhtaessasi tuijottaisit kelloasi, kuunteletkin lintujen laulua.