Olenko ainoa, joka ei ymmärrä "omia" rahoja parisuhteessa/perheessä?

Ainakin olet tyhmä, jos et ymmärrä, että monilla talous toimii erittäin hyvin, kun molemmilla on omat rahat. Ihmiset ovat erilaisia rahankäyttäjiä.

 

Mä en edes alkaisi elää miehen kanssa joka ei pitäisi musta myös rahallisesti huolta kun olen yhteisten lasten kanssa mammalomalla.

Minä taas en jäisi mammalomalle tilanteessa, jossa saisin vaikka minimipäivärahat, vaan olen pitänyt huolen, että mun päivärahat on sellaiset, että niillä elättää vaikka koko perheen joa tarvii tai haluaa. (Itseasiassa esikoisen ollessa vauva tehtiin sellainen radikaali ratkaisu, että mies jäi vuodeksi opiskelemaan, ja meillä oli koko perheellä yhdessä todella ikimuistoinen vauvavuosi, kun opiskelijan aikataulut nyt ovat luonnollisesti aika paljon joustavammat kuin työssä käyvän ihmisen.)

Ap:n kysymykseen: meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat. Se maksaa, joka ensin ehtii. Ei ole ikinä tapeltu raha-asioista, kun molemmilla on samanlainen näkemys siitä, miten rahaa kuuluu käyttää, eikä ole ikinä tarvinut pennejäkään laskeskella.

 

Olisikohan tähän yksi syy se, että naiset sinnittelevät pidempään huonossa parisuhteessa (välivaltaa, alkoholismia jne) kun ei ole omia tuloja joiden turvin voisi lähteä omilleen?

Miten niin ei ole omia tuloja??? :O jos mies ja nainen on palkkatyössä ja raha menee samalle tilille ja ne on yhteistä niin miten se estää naista eroamasta?? :O jos tällaisessa tilanteessa nainen eroaa niin hänhän vaan perustaa sitte oman tilin ja laittaa palkkansa tulemaan sinne yhteisen tilin sijaan ja näin naisella on ne omat tulot käytössään. Höh. En usko että tuollaisesta syystä on kyse muutoin kuin ehkä niiden naisten kohdalla jotka on jääneet kokonaan kotiin ja pelkästään mies tienaa. Silloin tietysti naisella ei oo tuloja, mutta onhan naisella omat tulot jos se töissä käy ja jos hän eroaa niin eihän hänen palkka sitte enää mee yhteiseen pussiin.

 

[QUOTE="eedla";24543757]Miten niin ei ole omia tuloja??? :O jos mies ja nainen on palkkatyössä ja raha menee samalle tilille ja ne on yhteistä niin miten se estää naista eroamasta?? :O jos tällaisessa tilanteessa nainen eroaa niin hänhän vaan perustaa sitte oman tilin ja laittaa palkkansa tulemaan sinne yhteisen tilin sijaan ja näin naisella on ne omat tulot käytössään. Höh. En usko että tuollaisesta syystä on kyse muutoin kuin ehkä niiden naisten kohdalla jotka on jääneet kokonaan kotiin ja pelkästään mies tienaa. Silloin tietysti naisella ei oo tuloja, mutta onhan naisella omat tulot jos se töissä käy ja jos hän eroaa niin eihän hänen palkka sitte enää mee yhteiseen pussiin.[/QUOTE]

Nyt menee varmasti kärjistyksen puolelle, mutta jotenkin on sellainen tunne että naiset joiden mielestä perheessä on kaikki yhteistä, tulot ja menot ja pankkitilit jne, eivät ole sieltä itsenäisimmästä ja hyvätuloisimmasta päästä vaan todennäköisemmin matalasti palkattuja tai kotiäitejä. Ja vähemmän itsenäinen nainen sietää myös enemmän parisuhteessa, kun tuskin kuitenkaan tulisi omalla palkallaan toimeen ja pystyisi huolehtimaan lapsista. Tämä siis se logiikka. Kaikki itsenäiset koulutetut hyvin ansaitsevat naiset, jotka itse tunnen, pitävät kyllä oman tilinsä ja omat rahansa vaikka yhteistä taloutta periaatteessa miehensä kanssa pitävätkin. Tällainen mutu minulla on.

 

Olet

Mä en ymmärrä sellaisia perheitä, joissa nainen on kotona ja on sitä mieltä, että miehen tienaamat rahat on hänen ja hänellä on oikeus päättää mihin niitä käytetään.

Mun mielestä tuo on epäreilua, toisenhan on jossain vaiheessa oltava hoitamassa YHTEISTÄ lasta kotona, ja kohtuutonta jos vain toisen talous tästä kärsisi, lapsihan on yhdessö saatu, ja yhdessä siitä pitäisi huolehtia.

 

Nyt menee varmasti kärjistyksen puolelle, mutta jotenkin on sellainen tunne että naiset joiden mielestä perheessä on kaikki yhteistä, tulot ja menot ja pankkitilit jne, eivät ole sieltä itsenäisimmästä ja hyvätuloisimmasta päästä

Minulla myös tällainen mutu.

Ja samoin mietin, kuin mitä Huspati Huta tuossa edellisellä sivulla kirjoitti:

Tuli mieleen vielä, että usein taitaa olla niin, että suhteen alussa (ihmisen ensimmäisen vakavan parisuhteen) näitä yhteisiä tilejä otetaan, kun ollaan kaikessa niin yhtä, usein myös niin, että tuloissa on suurehko ero. Kun aloitetaan toisia tai kolmansia suhteita, ei näitä yhteisiä tilejä ehkä enää laitetakaan.

Kaksi peesausta yhdellä iskulla.

 

Nyt menee varmasti kärjistyksen puolelle, mutta jotenkin on sellainen tunne että naiset joiden mielestä perheessä on kaikki yhteistä, tulot ja menot ja pankkitilit jne, eivät ole sieltä itsenäisimmästä ja hyvätuloisimmasta päästä vaan todennäköisemmin matalasti palkattuja tai kotiäitejä. Ja vähemmän itsenäinen nainen sietää myös enemmän parisuhteessa, kun tuskin kuitenkaan tulisi omalla palkallaan toimeen ja pystyisi huolehtimaan lapsista. Tämä siis se logiikka. Kaikki itsenäiset koulutetut hyvin ansaitsevat naiset, jotka itse tunnen, pitävät kyllä oman tilinsä ja omat rahansa vaikka yhteistä taloutta periaatteessa miehensä kanssa pitävätkin. Tällainen mutu minulla on.

Aika paskapuhetta. Kuten tästäkin ketjusta näkee - jos vaivautuu oikeasti lukemaan mitä ihmiset tarkoittaa - kukaan ei ihmettele jos on omat pankkitilit, tai jos kotitalouden pakollisten maksujen jälkeen kaksi työssäkäyvää ihmistä käyttävät oman palkkansa omiin menoihinsa. Kyse oli nimenomaan niistä tilanteista, joissa puolisot eivät laita rahaa tasavertaisesti pakollisiin menoihin tai toinen on väliaikaisesti niin huonoilla tuloilla, ettei pysty maksamaan puolta menoista tai elämään ollenkaan.

Nuo tukilaitoksetkin kun hassusti kuvittelevat, että puoliso isoine tuloineen tukee perhettä, eikä ostele itselle moottoripyöriä ja kotiteattereita. Se, että pitää yhteisen kotitalouden rahoja yhteisinä ainakin pakollisiin menoihin asti ei kyllä tasan tarkkaan kerro mistään naisen alistuneisuudesta tai huonosta itsetunnosta/koulutuksesta.

Meillä on miehen kanssa ollut yhteenmuutosta asti yhteiset rahat, joita ei paljoa ole. Ja tulee olemaankin. Pankkitileja ei olla nyt turhaan yhdistetty. Mies valmistuu 2. asteen ammattiin ja itse olen tällä hetkellä korkeakoulussa, molemmilla on nettitestien mukaan äo jotain >130 (suomalaisittain, niissä jenkkitesteissä nyt saa kuka vaan jotain 180) eikä kumpikaan elä millaan tapaa toisen tossun alla.

 

Aika paskapuhetta. Kuten tästäkin ketjusta näkee - jos vaivautuu oikeasti lukemaan mitä ihmiset tarkoittaa - kukaan ei ihmettele jos on omat pankkitilit, tai jos kotitalouden pakollisten maksujen jälkeen kaksi työssäkäyvää ihmistä käyttävät oman palkkansa omiin menoihinsa. .

Siellä korkeakoulussa jossa opiskelet, ei taideta argumentointia tai lukemista

Aloitusviestissä jo todetaan että "Eikös perhe ole yksi yksikkö, jossa on yhteiset menot? Joten eikö se ole vain loogista, että myös kaikki talouteen tuleva raha on yhteistä?"

Hmm.

 

meillä mie hoidan kaupassa käynnit, laskun maksut ja muut. niistä rahoista mitä meille yhteensä tulee.. miehen palkasta jää suoraan vuokra työnantajalle ja pankki ottaa lyhennykset lainoihin. auto on miehen nimissä, mutta miun käytössä. ja miulla on meidän kummanki pankkikortit ja nettitunnukset. miehen pyynnöstä, hän kun ei keväästä syksyyn kerkeä kotiin ennen kaupan kiinni menoa. jos jompi kumpi haluaa jotain itelle ostaa menee vaan kauppaan ja maksaa sillä kortilla millä on mahollisesti katetta.. tottakai kalliista ostoksista keskustellaan yhessä, mut sitä en voi sanoa kumman sohva on tai kumman telkkari, yhessä kun on maksettu..

 

Siellä korkeakoulussa jossa opiskelet, ei taideta argumentointia tai lukemista

Aloitusviestissä jo todetaan että "Eikös perhe ole yksi yksikkö, jossa on yhteiset menot? Joten eikö se ole vain loogista, että myös kaikki talouteen tuleva raha on yhteistä?"

Hmm.

Niin, ja jos vaivautui lukemaan ketjua yhtään sen pidemmälle, niin asioita kyllä tarkennettiin ja pohdittiin syvällisemminkin. Aloitus oli lähinnä siitä lähtötilanteesta, jossa nainen on kotona vanhempainvapaalla.

 

toisenhan on jossain vaiheessa oltava hoitamassa YHTEISTÄ lasta kotona, ja kohtuutonta jos vain toisen talous tästä kärsisi, lapsihan on yhdessö saatu, ja yhdessä siitä pitäisi huolehtia.

Taidan olla onnekas. Työttömyyden tai vastaavien osuttua kohdalle mieheni on osallistunut täysillä mun ja lasten menoihin. Meillä on täysin yhteiset rahat, molemmilla on pankkitunnusten kautta pääsy toistensa tilille eikä tarvi mitään lupia kysellä. Se maksaa jolla sattuu olemaan rahaa, on kyse sitten mun, miehen tai lasten menoista.
Ja mieheni ei edes ole lasteni isä.

 

Niin, ja jos vaivautui lukemaan ketjua yhtään sen pidemmälle, niin asioita kyllä tarkennettiin ja pohdittiin syvällisemminkin. Aloitus oli lähinnä siitä lähtötilanteesta, jossa nainen on kotona vanhempainvapaalla.

Suurella osalla tässäkin ketjussa vastanneista on kuitenkin sellainen käsitys että rahat on yhteisiä ja niiden käytöstä päätetään yhdessä. Turha siinä on miehen sanoa että haluaa ostaa vaikka uuden kitaran jos vaimo on sitä mieltä että pitäisi ostaa uudet verhot. Vaikka siis ne talouden "pakolliset menot" olisi maksettu. Jos siis rahat menevät yhteiselle tilille, niin kuin monella tässäkin ketjussa tuntuvat menevän.
Sinulla on selvästi asiasta oma käsityksesi ja minulla omani, ja se on ihan ok. Et kyllä ole ihan sitä korkeasti koulutettua hyvätuloista kohderyhmää jota tarkoitin, jos olette miehesi kanssa vielä opiskelijoita.

 

[QUOTE="aapee";24364633]Kuinka teillä sit käytännössä sujuu? Lasketteko esim. jokaisen kauppakuitin sentilleen puoliksi? Vai sen mukaan mitä kukakin syö? Kuka elättää lapset? Mites lomamatkat? Joutuuko toinen säästämään pitempään yhteistä reissua varten, jos on eri tulotasot? Minä en vain ymmärrä kuinka tuo voi käytännössä toimia.. eikö se ole hirveän hankalaa?[/QUOTE]

Ei lasketa, ei olla laskettu edes köyhinä opiskelijoina, suunnilleen vuoron perään silloin osteltiin ruoat. Mies hoitaa laskut, kun minä yhteisestä päätöksestä hoidan lapset. Minä makselen jotain, ostelen pääasiassa lasten vaatteet jne. Eli meillä on omat tilit, mutta ei niiden laskujen kohdalla erotella kenen on.

Yksi kaveripariskunta kyllä tuohon opiskelija-aikaan laski jokaisen pennin, kuinka paljon enemmän toinen söi ruokaostoksista, tuntui ihan hullun hommalta. Toinen maksoi siis toiselle oman osuutensa kauppakuitista laskemalla.

 

Suurella osalla tässäkin ketjussa vastanneista on kuitenkin sellainen käsitys että rahat on yhteisiä ja niiden käytöstä päätetään yhdessä. Turha siinä on miehen sanoa että haluaa ostaa vaikka uuden kitaran jos vaimo on sitä mieltä että pitäisi ostaa uudet verhot. Vaikka siis ne talouden "pakolliset menot" olisi maksettu. Jos siis rahat menevät yhteiselle tilille, niin kuin monella tässäkin ketjussa tuntuvat menevän.
Sinulla on selvästi asiasta oma käsityksesi ja minulla omani, ja se on ihan ok. Et kyllä ole ihan sitä korkeasti koulutettua hyvätuloista kohderyhmää jota tarkoitin, jos olette miehesi kanssa vielä opiskelijoita.

Minä olen vain kanssasi eri mieltä. Suurin osa naisista tässä ketjussa ei todellakan määrää miehensä palkasta, mitä sinä annat ymmärtää. He kertovat, että isommista hankinnoista keskustellaan ja sovitaan yhdessä, tämä ei tarkoita sitä, että puolisolta anellaan lupaa joka ostokseen, vaan sitä, että kotona keskustellaan hankinnoista. Sinä tulkitset asian negatiivisesti, koska sinun lähtökohtasi ovat erilaiset. Voidaanhan kotona keskustella myös mitä on päivälliseksi tänään eikä se tarkoita sitä, että isäntä pakotti nyt kokkamaan chili con carnea.

Enkä tarkoittanutkaan laittaa itseäni tuohon mainostamaasi "eliittiin", kunhan vain selvitin meidän kotitilannetta. Sinä saat toki käyttää rahasi omassa parisuhteessasi miten haluat, mutta tuollainen alentuva asenne rahansa jakavia ihmisiä kohtaan on aika ikävä. Taidat myös aika paljon väärinymmärtää tahallasi.

 

Meillä yhteisiä vuosia on 14. Näihin on mahtunut miehen työttömyysaika, jolloin minä olin pääasiallinen elättäjä, ja kahden lapsen vauva-ajat, jolloin miehen tuloilla pärjättiin. oli myös aika, jolloin minun palkkani oli selvästi parempi kuin miehen. Tällä hetkellä meillä on lähes täsmälleen samansuuruiset palkat. Oli tilanne mikä tahansa, meille on sopinut yhteinen tili, kunhan minä huolehdin laskuista, sillä mies on meillä se tuhlari .

 

Meillä on aina ollut yhteiset rahat, yhteiset laskut ja menot.
Näin on toimittu vaikka välillä mies on opiskellut tai minä olen ollut kotona lasten kanssa.

Eikä ole mistään rahaan liittyvästi kinattu. Hyvin on toiminut meillä. Meillä ei tosin kumpikaan ole mikään suurkuluttaja. Emme polta emmekä juo, ei ole mitään isoja kuluja mitä toisella olisi ja toisella taas ei.

Tavaroita ja vaatteita ostetaan jos tarvetta on.

 

Meillä on yhteinen tili, on ollut siitä asti kun yhteen muutettiin.

Silloin olin vielä lukiossa ja opintotukea tms ei herunut yhtään kun muutti työssäkäyvän puolison kanssa yhteen. Tultiin siihen tulokseen, että näillä mennään ja kaikki on maksettu aina yhteisestä pussista. Joskus siihen pussiin on tullut toiselta enenmmän ja toiselta vähemmän....

Minä oon opiskellu ja ollu muksujen kanssa kotona, eli ns siipeilly miehen rahoilla. Mutta töitäkin tehny siinä sivussa ja nekin rahat on yhteisiä.

Ei meillä ole omia rahoja, rahaa tarvitaan elämiseen ja sitä tekee se, jolle se sattuu sillä hetkellä sopimaan paremmin.



pitänee vielä lisätä, että mies on ammattikoulupohjalla töissä, minä opiskelen korkeakoulussa. Tällä hetkellä tietty tienaa enemmän, mutta parin vuoden päästä tilanne on aika toinen... Kun joku tuolla ulisi, että yhteisten rahojen omaavat naiset ei ole kunnianhimoisia tai jotain muuta...

 

Enkä tarkoittanutkaan laittaa itseäni tuohon mainostamaasi "eliittiin", kunhan vain selvitin meidän kotitilannetta. Sinä saat toki käyttää rahasi omassa parisuhteessasi miten haluat, mutta tuollainen alentuva asenne rahansa jakavia ihmisiä kohtaan on aika ikävä. Taidat myös aika paljon väärinymmärtää tahallasi.

Alun perin vastasin kyllä ainoastaan siihen kun joku toi esille että yhteiset rahat takaisivat onnellisemman (vähemmän eroja) liiton kuin omat rahat. Ja kerroin vaan että minusta asia voisi johtua kuvailemistani seikoista. MINUN mutullani ei ole montaakaan tuttua naista, jotka jakaisivat pankkitilinsä ja pankkitunnukset sun muut miehensä kanssa, vaan enemmänkin käytäntö on se, että kukin huolehtii omista palkkarahoistaan säilyttäen tietyn itsenäisyyden. Ei se ole arvostuskysymys, kukin saa toimia miten parhaaksi näkee. Mutta sitä en väitteenä hyväksy enkä usko että yhteinen pankkitili ja yhteiset rahat jotenkin takaisivat onnellisen perhe-elämän.

 

Nyt menee varmasti kärjistyksen puolelle, mutta jotenkin on sellainen tunne että naiset joiden mielestä perheessä on kaikki yhteistä, tulot ja menot ja pankkitilit jne, eivät ole sieltä itsenäisimmästä ja hyvätuloisimmasta päästä vaan todennäköisemmin matalasti palkattuja tai kotiäitejä. Ja vähemmän itsenäinen nainen sietää myös enemmän parisuhteessa, kun tuskin kuitenkaan tulisi omalla palkallaan toimeen ja pystyisi huolehtimaan lapsista. Tämä siis se logiikka. Kaikki itsenäiset koulutetut hyvin ansaitsevat naiset, jotka itse tunnen, pitävät kyllä oman tilinsä ja omat rahansa vaikka yhteistä taloutta periaatteessa miehensä kanssa pitävätkin. Tällainen mutu minulla on.

Minulla on vähän erilainen mutu asiasta, mutta sehän ei sinänsä haittaa. Minun nähdäkseni tulotasolla on aika vähän vaikutusta siihen mikä missäkin perheessä on toimivin ratkaisu ja kummalla on enemmän päätösvaltaa yhteisissä ja omissa menoissa vai onko sitä yhtä paljon.

 

Alun perin vastasin kyllä ainoastaan siihen kun joku toi esille että yhteiset rahat takaisivat onnellisemman (vähemmän eroja) liiton kuin omat rahat. Ja kerroin vaan että minusta asia voisi johtua kuvailemistani seikoista. MINUN mutullani ei ole montaakaan tuttua naista, jotka jakaisivat pankkitilinsä ja pankkitunnukset sun muut miehensä kanssa, vaan enemmänkin käytäntö on se, että kukin huolehtii omista palkkarahoistaan säilyttäen tietyn itsenäisyyden. Ei se ole arvostuskysymys, kukin saa toimia miten parhaaksi näkee. Mutta sitä en väitteenä hyväksy enkä usko että yhteinen pankkitili ja yhteiset rahat jotenkin takaisivat onnellisen perhe-elämän.

Nojoo, ihan yhtä heikkoa mutuilua oli se yhteiset rahat=onnellisempi suhde. Tietysti se saattaa pitää paikkansa jos ajatellaan vain noita räikeitä väärinkäyttöjä, jossa toinen tosissaan kituuttaa, niillä suhteilla ei varmaan kovin auvoista tulevaisuutta ole. Mutta siitä viestistä ei kyllä käynyt ilmi, että kyse olisi vain noista tapauksista. Minunkin mielestäni kaikki saavaat käyttää rahansa niinkuin haluavat, tietysti sillä varauksella, että kyllä se perhe pitää silti elättää. Toki aikuinen ihminen toivottavasti osaa lähteä kävelemään lasten kanssa, jos puolisoa ei kiinnosta heidän hyvinvointinsa.

 

MINUN mutullani ei ole montaakaan tuttua naista, jotka jakaisivat pankkitilinsä ja pankkitunnukset sun muut miehensä kanssa, vaan enemmänkin käytäntö on se, että kukin huolehtii omista palkkarahoistaan säilyttäen tietyn itsenäisyyden.

Olen varmasti kysynyt tätä joskus ennekin, mutta kuinka hyvin te tiedättä kuinka ystävänne hoitavat raha-asiat? Keskustellaanko siitä yleisestikin että meillä on yhteinentili tai meillä molemmat hoitavat omat raha-asiansa? Minä nimittäin en kovinkaan monen kohdalla sitä tiedä. Raha-asiat tai niiden hoito tulee ystävien kanssa puheeksi erittäin harvoin.

 

Nyt menee varmasti kärjistyksen puolelle, mutta jotenkin on sellainen tunne että naiset joiden mielestä perheessä on kaikki yhteistä, tulot ja menot ja pankkitilit jne, eivät ole sieltä itsenäisimmästä ja hyvätuloisimmasta päästä vaan todennäköisemmin matalasti palkattuja tai kotiäitejä. Ja vähemmän itsenäinen nainen sietää myös enemmän parisuhteessa, kun tuskin kuitenkaan tulisi omalla palkallaan toimeen ja pystyisi huolehtimaan lapsista. Tämä siis se logiikka. Kaikki itsenäiset koulutetut hyvin ansaitsevat naiset, jotka itse tunnen, pitävät kyllä oman tilinsä ja omat rahansa vaikka yhteistä taloutta periaatteessa miehensä kanssa pitävätkin. Tällainen mutu minulla on.

täällä saa nauraa kippurassa näille olettamuksille ja stereotypioilla!

No täällä olen ainakin minä, nainen, vaimo, hyvin koulutettu, itsenäinen, hyvät tulotkin vielä ja tulisin todellakin omalla palkallani toimeen.
Samoin miehelläni. Mutta mutta, emme koe asiaa niinkuin sinä kirjoitat.
Itse mututuntumalla väittäisin, että ne perheet/parit joilla on omat rahat, on rahan merkitys erilainen kuin niillä joilla on yhteiset rahat.
Meillä ainakin korostuu raha vain maksuvälineenä. Raha ei tee meitä onnellisiksi, raha ei ole minulle mikään mittari jolla pönkittää itsetuntoa tai näyttää muille että mulla on millä mällätä....

 

Itse mututuntumalla väittäisin, että ne perheet/parit joilla on omat rahat, on rahan merkitys erilainen kuin niillä joilla on yhteiset rahat.
Meillä ainakin korostuu raha vain maksuvälineenä. Raha ei tee meitä onnellisiksi, raha ei ole minulle mikään mittari jolla pönkittää itsetuntoa tai näyttää muille että mulla on millä mällätä....

Tirsk. Ja sinun mutusi se vasta loistava onkin

 

Tässäkin ketjussa "en ymmärrä" tarkoittaa samaa kuin "en hyväksy" . Muut tekevät väärin, niin se on

 

Itse olen itsenainen ja hyvatuloinen nainen ja meilla on ollut aina yhteinen tili ja saastotili. Mieheni tienaa silti tuplaten minuun verrattuna, mutta tuhlaa myos enemman, joten meilla tama sopii erittain hyvin.

Mieheni mielesta on myos itsestaanselvaa etta hanen rahansa ovat perheen rahoja.