Olenko ainoa, joka ei ymmärrä "omia" rahoja parisuhteessa/perheessä?

Kannattaa katsoa, millaisen miehen ottaa.

Siks mä en ota miestä ollenkaan. Niiden hengissä pysyminen kun tulee paljon kalliimmaksi kuin mun hengissä pysymiseni

 

Ai vaikka toinen olisi kotona väliaikaisesti esim. äitiys/ vanhempainvapaalla, niin hänen pitäisi laskea senttejä kun työssäkäyvä ostelee mitä haluaa ja käy ulkona syömässä lounastauolla? Mä taas en ymmärrä sitä.

Meillä on yksi ainoa tili jonne perheen kaikki tulot menevät- myös kaikki menot maksetan sieltä. Ollaan yksi yksikkö joka huolehtii kaikista jäsenistään yhtälailla, ei sillä ole väliä kuka tuo isoimman siivun kassaan =)

Mun mielestä on eri asia, että mies osallistuu perheen kustannuksiin tietysti enemmällä rahalla, kuin että vaimo olettaa miehen pitävän hänen elintasonsa samalla tasolla kuin aina. Ja että vaimo määrää, mihin miehen säästöt käytetään ym.

Tietynlainen itsenäisyys on minusta vain hyväksi. Ei miehellä ole asiaa sanoa, kuinka paljon minun säästöistäni laitetaan minnekin. Siitä päätetään yhdessä, jos päätetään.

 

[QUOTE="Tiina";24543711]Näin! Miksi miehen pitäisi maksaa mun 200e kampaajat ja talvitakit. Toki me yhdessä maksetaan auto, talo, matkustus yms. ja näitä varten on yhteinen tili, jonne laitetaan kuukausittain omaosuutemme.

Ihminen on yksilö, eikä perhe. Itsenäisyyttä hieman hyvät naiset! Toki mää sitten ymmärrän, jos sitä omaa rahaa ei ole .[/QUOTE]

Meillä on yhteinen tili jonne kummankin palkka menee, sieltä maksetaan lainat sun muut. Kummallakin on tilille kortti jota käytellään oman harkinnan mukaan. Jos me molemmat tienataan sitä rahaa niin miten se minun kampaajani ja talvitakkini sitten on miehen maksettavana? Kyllä minä ainakin maksan ihan ilman huonoa omaatuntoa sieltä tililtä rakennekynteni ja käsilaukkuni sun muut ja mun puolesta mies saa sieltä maksaa kitaransa ja juttunsa. Mä olen mielestäni myös ihan itsenäinen enkä raha- asioissa mitenkään holhottu. Tämä tietysti vaatii samanlaisia rahankäyttötapoja.

 

Meillä yhteiseksi sovitut menot maksetaan puoliksi, lopuilla rahoillaan kumpikin maksaa omat menonsa ja säästää tai tuhlaa mielihalujensa mukaan. Jos mies haluaa vaihtaa itselleen uuden veneen, hän voi sen tehdä milloin lystää, itse kun sen maksaa. Sillä ei ole merkitystä, että minun mielestä entiselläkin pärjäisi. Sama juttu on minun omien menojeni kanssa.

Se monen kauhistelema "kuittisirkus" ei minusta ole hankalaa, kun muutenkin pidän kirjanpitoa perheen menoista. Jaan vain loppusumman kahdella ja siinä on kummankin osuus.

Itse en voisi kuvitella eläväni kenenkään siivellä, vaan minulle on tärkeää olla taloudellisesti itsenäinen. Kuitenkin olemme toisiimme sitoutuneita, yhdessä olemme olleet kohta 30 vuotta. Yhteiset rahat ei ole tae kestävästä parisuhteesta.

 

Toisen tapaa hoitaa raha-asioita on usein vaikea ymmärtää ja kuten huomaamme parisuhteessakaan. Toisen perheen/talouden raha-asioita ei mielestäni tarvitsekaan ymmärtää. Silloinkun rahat on yhteisiä on minusta suotavaa että käsitys rahasta, raha-asioiden hoitamisesta, niiden oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta on suunnilleen samanlainen, muuten kai parempi on että molemmat vastaavat omista menoistaan ja yhteiset raha-asiat hoidetaan jokun yhteisen mallin mukaisesti. Perheiden/taluksien tilanteett ovat erilaisia, samoin ihmisten tavat, arvot ja asenteet. Se tapa joka sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle, mutta mitä sitten?

Välillä on hyvä miettiä kuinka riippuvainen on toisen tuloista ja mitä sitten jos tilanteessa tapahtuu muutoksia. Päjäisinkö yksin? Osaisinko hoitaa raha-asioita? Osaanko tai osaisinko muuttaa niitä erilaisiin tilanteisiin sopiviksi?

 

[QUOTE="eee";24364665]Entäs jos sä ap ansaitsisit vaikka 5000€/kk ja miehesi elelisi työttömyystuella? Olisivatko rahat edelleen yhteiset, ja mies saisi käyttää niitä kuin omiaan, lupia kyselemättä?[/QUOTE]

En ole ap ja tienaan tosta pikkasen vähemmän ja viimeiset puoli vuotta mies on ollut ilman mitään tuloja, nyt taas tuloja on. Ja kyllä, rahamme ovat olleet yhteisiä, ssekä silloin että nyt.