Olenko ainoa, joka ei ymmärrä "omia" rahoja parisuhteessa/perheessä?

[QUOTE="Liila";24545656]Aika heikko olisi tilanteesi, jos miehesi kuolisi yllättäen. Käsittämätöntä, että joku voi nykyaikanakin olla näin tietämätön, jopa omista asioistaa, saati sitten yleisemmällä tasolla.[/QUOTE]

Niin mun miehellä olisi samanlainen tilanne jos mulle kävis jotain. Mun mummulla ja mummilla OLI samanlainen tilanne kun niiden miehet hoiti talousasiat ja äkkiä silti leskeksi jäämisen jälkeen oppivat asiat. En halua elää ajatellen et miehen pitää nyt heti opetella asiat kun kuitenkin kuolen.

 

Mä taas en ikinä voisi olla niin epäkunnioittava miestäni kohtaan, että vaatisin häntä elättämään minutkin samalla kun minä SAAN olla kotona lapsen kanssa ja mies JOUTUU olemaan erossa lapsestaan työelämässä. Ihan tarpeeksi pahalta tuntui jo se, että mieheni joutui maksamaan suhteessa enemmän laskuja ja tosiaan väsyneenä tuli iltaisin töistä kotiin samalla kun minä olin viettänyt kiireetöntä ja rentouttavaa päivää rakkaiden lastemme kanssa.

Olin todella kiitollinen että mieheni halusi suoda mulle tuon kotona olemisen ja sen takia koitin parhaani mukaan huolehtia kotitöistä ja venyttää (pieniä) rahojani.

Myöhemmin onneksi mieheni lomautettiin ja hänkin sai olla puoli vuotta kotona. Olin onnellinen hänen puolestaan että hänkin sai kokea miten ihanaa on olla lasten kanssa kotona. Eikä käynyt edes pienessä mielessä lähteä häntä tuolloin elättämään. Siis meille kummallekaan.

*olin siis palannut työelämään jo tuolloin kun mieheni lomautettiin. Ja siis SAIN olla kotona 2,5 vuotta*

Mutta jonkunhan siella kotona on oltava, ainakin se ensimmainen puoli vuotta-vuosi. Eihan silloin voida sanoa etta nainen SAA olla kotona. Eihan nainen silloin mikaan elatti ole jos yhdessa on lapset hankittu ja nainen jaa kotiin siksi aikaa kunnes lapsi voidaan laittaa hoitoon. En ylipaataan ymmarra mitaan elatti-kasitetta parisuhteessa, enka ainakaan aitiysloman aikana.

 

[QUOTE="vieras";24544639]Meillä aina ollut näin ja en ymmärrä niitä joilla on omat tilit, miten he maksavat kaiken? Pitääkö päättää aina kumpi maksaa? Entä jos toinen haluaa lapselle 100e toppapuvun ja toiselle kelpaisi 30e puku? Kumpi maksaa erotuksen? Tuleeko taistelu?[/QUOTE]

Siis tämähän on ongelma juuri silloin kun on yhteiset rahat eikä silloin kun on omat rahat. Kun on omat rahat niin jos haluaa 100e toppapuvun niin sitten ostaa omilla rahoilla 100e toppapuvun. Mutta sitten kun ne rahat on yhteiset niin silläkin on asiaan sanomista, joka haluaa sen 30e puvun.

 

Mutta jonkunhan siella kotona on oltava, ainakin se ensimmainen puoli vuotta-vuosi. Eihan silloin voida sanoa etta nainen SAA olla kotona. Eihan nainen silloin mikaan elatti ole jos yhdessa on lapset hankittu ja nainen jaa kotiin siksi aikaa kunnes lapsi voidaan laittaa hoitoon. En ylipaataan ymmarra mitaan elatti-kasitetta parisuhteessa, enka ainakaan aitiysloman aikana.

Niinpä. Ja niinkuin se ei onnistuisi, että mies on kotona ja nainen töissä. Eiköhän suurin osa miehistä myös ihan itse valitse sen työnteon kotonaolon sijaan. Ja yhtälailla monet naiset eivät koe äitiyslomaa lomaksi, jolla he saavat olla. Jos tilanne perheessä on oikeasti se, että mies haluaa jäädä kotiin, muttei saa, niin sitä kannattaa sitten vähän kysyä että miksi näin on. Taitaa vain aika harvoin olla tällainen tilanne tosielämässä.

Kuinkahan moni mies yleensäkin suostuisi kotiin hoitamaan lapsia ilman mitään taloudellista tukea puolisoltaan, varmasti aika harva. Jostain syystä miehet tuntuvat paremmin käsittävän mitä on itsenäisyys. Joillakin naisilla on ihmeellinen tarve viedä se äärimmilleen, olen itsenäinen vasta kun en huoli mitään apua keneltäkään missään tilanteessa. Miehet osaavat kyllä olla tarpeeksi itsenäisiä ja terveellä tavalla itsekkäitä, etteivät aja itseään kotiorjan asemaan almuja anelemaan.

 

Meillä on omat tilit ja omat rahat, eikä 16 vuoteen ole ollut ainuttakaan riitaa rahasta. Ei se rakkautta tai sitoutumista mitenkään vähennä, jos ei yhteistä tiliä olekaan.

 

[QUOTE="Muurarin Vaimo";24544698]Käytäntö on hyvin yksinkertainen :se maksaa kummalla on rahaa. Ei katsota kumman tililtä meni mitäkin, tai kuka haki ruuat. Isommista ostoista sovitaan jokatapauksessa yhdessä.[/QUOTE]

Eli käytännössä teilläkin on yhteiset rahat. Kumma käsitys tuntuu tässä ketjussa olevan se, että yhteiset rahat = yhteinen tili, vaikka itse en ainakaan oleta näin. Meilläkin on omat tilimme, lapsilla on omat tilinsä ja on meillä yksi yhteinenkin tili säästöille, mutta silti kaikki raha on yhteistä. Niin kuin teilläkin siis vissihin?

 

Niinpä. Ja niinkuin se ei onnistuisi, että mies on kotona ja nainen töissä. Eiköhän suurin osa miehistä myös ihan itse valitse sen työnteon kotonaolon sijaan. Ja yhtälailla monet naiset eivät koe äitiyslomaa lomaksi, jolla he saavat olla. Jos tilanne perheessä on oikeasti se, että mies haluaa jäädä kotiin, muttei saa, niin sitä kannattaa sitten vähän kysyä että miksi näin on. Taitaa vain aika harvoin olla tällainen tilanne tosielämässä.

Kuinkahan moni mies yleensäkin suostuisi kotiin hoitamaan lapsia ilman mitään taloudellista tukea puolisoltaan, varmasti aika harva. Jostain syystä miehet tuntuvat paremmin käsittävän mitä on itsenäisyys. Joillakin naisilla on ihmeellinen tarve viedä se äärimmilleen, olen itsenäinen vasta kun en huoli mitään apua keneltäkään missään tilanteessa. Miehet osaavat kyllä olla tarpeeksi itsenäisiä ja terveellä tavalla itsekkäitä, etteivät aja itseään kotiorjan asemaan almuja anelemaan.

Olen ihan samaa mielta. En mina ainakaan haluaisi taloudellisesti karsia siita, etta saan tehda toita kotona yhteisten lapsiemme hyvaksi. Helpommalla mina toissa paasen.

Enka kertaakaan ajatellut etta olen mieheni elattina.

 

meillä omat tilit mutta yhteiset rahat. kun ollaan perhe,kaikki on yhteistä, tuntuisi erittäin oudolta jos olisi "omat" rahat. pienempiä juttuja ostelemme miten haluamme,isoimmista ostoksista aina keskustelemme. tämä ainakin meille niin luonnollista,eikä kumpikaan ole tuhlari.

 

[QUOTE="hmm";24546709]meillä omat tilit mutta yhteiset rahat. kun ollaan perhe,kaikki on yhteistä, tuntuisi erittäin oudolta jos olisi "omat" rahat. pienempiä juttuja ostelemme miten haluamme,isoimmista ostoksista aina keskustelemme. tämä ainakin meille niin luonnollista,eikä kumpikaan ole tuhlari.[/QUOTE]
Joillekin tuo sopii oikein hyvin. Mulle ei olisi sopinut. Tiedän kyllä, että aika ajoin on ostettava uusi auto. Mutta miksi mun pitäisi neuvotella siitä, käytetäänkö mun esim lasten vaatteissa, omissa kuluissani tai perheen ruuassa säästyvät rahat miehen autoon? Autoon, joka maksaa 100 kertaa enemmän kuin yksikään mun hankintani ja jolla minä en tee yhtään mitään. Mä en yksinkertaisesti edes haluaisi neuvotella siitä, käytetäänkö rahat uuteen autoon vai pidetäänkö säästössä pahan päivän varalle.

 

Onhan mulla omat tulot, vaikka meillä rahat on yhteisiä. ihan samalla tavalla kuin miehelläkin. En mä ole mitenkään taloudellisesti riippuvainen miehestä, vaikka meillä yhteiset rahat onkin. Mä en kyllä silti vaivaa päätäni sillä, että miten kukin rahansa hoitaa. Meillä on kyllä omat tilit, mutta laskut maksetaan jommasta kummasta ja yhteisesti niitä käytetään. Ollaan ajantasalla rahatilanteesta ja miten voi sitä käyttää. Ei ostella yhtä aikaa isoja juttuja, mutta kyllä mä rahaa saan vapaasti käyttää, ihan kun mieskin. Samalla tavalla järki kädessä kuin olis omatkin rahat. Se ei ole mitenkään mun itsenäisyydestä pois. Mulla ei ole tarvetta sillä tavalla pönkittää itsenäisyyttä ja omillaan pärjäämistä. Ja tiedän ettei monilla niilläkään, joilla omat rahat on. Vastakommentti tuonne kun joku kirjoitti, et ei voida erota tai vaimo ei ole tarpeeksi itsenäinen.

Mutta mun puolesta jokainen saa laskee vaikka sentilleen joka kauppalaskun jos haluaa

 

[QUOTE="vieras";24364662]Et ole ainoa. Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta, omat tilit kyllä löytyy, mutta rahat on yhteiset. Mä en tosin voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, joka tuhlailee rahaa miten sattuu.

Ja miten tuolla joku mainitsi, et miten joku kotona oleva nainen voi kuvitella miehen töissä tienaamat rahat olevan myös hänen. Nainen hoitaa kotona heidän yhteisiä lapsiaan, se ei varmaankaan ole tuon mainitsijan mielestä sitten minkään arvoista.[/QUOTE]

tätä alempaa mietein myös..... kohtuudella kaikkea. meillä toki on omat rahat, mutta suurin osa rahoista menee kuitenkin yhteiseen elämiseen molemmilta. ei lasketa sentin tarkkuudella kaikkea puoliks kaikkea. musta on myös siten kiva olla omat rahat kun ostaa toiselle lahjan ni se ei ole sitten siltä pois itse olen vielä äitiyslomalla ja mies töissä. maksamme vuokran puoliksi ja loput laskut sitten vähän miten milloinkin. kaupassa käydään molemmat, ja kumpikin ostaa koko perheelle tarvittavat toimii meillä

 

Olisikin mielenkiintoista tietaa etta onko olemassa miehia jotka hoitavat kodinhoidontuella lapsiaan kotona, samalla kun puoliso nauttii palkastaan? Veikkaanpa ettei loydy, tassakin asiassa naiset myyvat oman tyopanoksensa halvalla.

 

Olisikin mielenkiintoista tietaa etta onko olemassa miehia jotka hoitavat kodinhoidontuella lapsiaan kotona, samalla kun puoliso nauttii palkastaan? Veikkaanpa ettei loydy, tassakin asiassa naiset myyvat oman tyopanoksensa halvalla.

Vuonna 2009 kotihoidon tukea sai 5 896 miestä (5,1 % kaikista
saajista).
http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/alias/TK_2010_11_12/$File/TK_2010_11_12_Isien_osuus_perhevapaista_kasvaa.pdf?OpenElement

 

Et ole ainoa. Meillä on omat tilit, mutta rahat on yhteisiä. Jos mulla ei ole rahaa mun omiin menoihin, niin voin ottaa miehen tililtä. Esim. tänään kävin ostamassa lipun Kotiteollisuuden keikalle, ja meinaan illalla lähteä ulkoilemaan kaverin kanssa, MIEHEN tililtä otetuilta rahoilla Sama toimii toisin päinkin.

Yhdellä tutulla pariskunnalla on visusti omat rahat, lainat yms. yhteiset menot maksetaan tasan puoliksi, omat menot ja laskut maksetaan itse. Nainen joutui menemään takaisin töihin kun heidän lapsensa oli alle vuoden, ja viemään mukelon hoitoon. Kun on niin tiukkaa, eikä rahat riitä mihinkään. Samoihin aikoihin äijä viettää kahden viikon lomaa jossain etelän rannoilla...

Lähipiirissä sellainenkin tapaus, että nainen opiskelee, mies käy töissä. Kaikki yhteiset menot puoliksi, naiselle jää vuokran maksun jälkeen n.50 euroa rahaa, jolla olisi sitten elettävä kuukausi. Kaapeissa ei ole ruuan murentakaan, muijalla ei rahaa ja äijä lähtee mäkkäriin syömään...

 

Meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat. Se siis maksaa, jolla kulloinkin rahaa on.

 

Niinpä. Ja niinkuin se ei onnistuisi, että mies on kotona ja nainen töissä. Eiköhän suurin osa miehistä myös ihan itse valitse sen työnteon kotonaolon sijaan. Ja yhtälailla monet naiset eivät koe äitiyslomaa lomaksi, jolla he saavat olla. Jos tilanne perheessä on oikeasti se, että mies haluaa jäädä kotiin, muttei saa, niin sitä kannattaa sitten vähän kysyä että miksi näin on. Taitaa vain aika harvoin olla tällainen tilanne tosielämässä.

Kuinkahan moni mies yleensäkin suostuisi kotiin hoitamaan lapsia ilman mitään taloudellista tukea puolisoltaan, varmasti aika harva. Jostain syystä miehet tuntuvat paremmin käsittävän mitä on itsenäisyys. Joillakin naisilla on ihmeellinen tarve viedä se äärimmilleen, olen itsenäinen vasta kun en huoli mitään apua keneltäkään missään tilanteessa. Miehet osaavat kyllä olla tarpeeksi itsenäisiä ja terveellä tavalla itsekkäitä, etteivät aja itseään kotiorjan asemaan almuja anelemaan.

Näinpä. Ei meillä mies ainakaan olisi vapaaehtoisesti jäänyt vanhempainvapaalle, saati hoitovapaalle. Rutisi jo kolmen viikon isyyslomasta, kun tulot tippuvat niin kamalasti. Voi kamala sentään.

Sama juttu ollut kaikissa tuntemissani perheissä. Yhdessäkään ei ole mies jäänyt vauvaa hoitamaan kotiin yksikseen ja se on ollut ihan miesten oma tahto.

 

Vuonna 2009 kotihoidon tukea sai 5 896 miestä (5,1 % kaikista
saajista).
http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/alias/TK_2010_11_12/$File/TK_2010_11_12_Isien_osuus_perhevapaista_kasvaa.pdf?OpenElement

Eli ei montaa. Mutta kysymys onkin parjasivatko he omilla tuloillaan/kodinhoidontuella?

 

Et ole ainoa. Meillä on omat tilit, mutta rahat on yhteisiä. Jos mulla ei ole rahaa mun omiin menoihin, niin voin ottaa miehen tililtä. Esim. tänään kävin ostamassa lipun Kotiteollisuuden keikalle, ja meinaan illalla lähteä ulkoilemaan kaverin kanssa, MIEHEN tililtä otetuilta rahoilla Sama toimii toisin päinkin.

Yhdellä tutulla pariskunnalla on visusti omat rahat, lainat yms. yhteiset menot maksetaan tasan puoliksi, omat menot ja laskut maksetaan itse. Nainen joutui menemään takaisin töihin kun heidän lapsensa oli alle vuoden, ja viemään mukelon hoitoon. Kun on niin tiukkaa, eikä rahat riitä mihinkään. Samoihin aikoihin äijä viettää kahden viikon lomaa jossain etelän rannoilla...

Lähipiirissä sellainenkin tapaus, että nainen opiskelee, mies käy töissä. Kaikki yhteiset menot puoliksi, naiselle jää vuokran maksun jälkeen n.50 euroa rahaa, jolla olisi sitten elettävä kuukausi. Kaapeissa ei ole ruuan murentakaan, muijalla ei rahaa ja äijä lähtee mäkkäriin syömään...

Ei toikaan ole oikein. Mun mielestä yhteiset menot maksetaan tulojen suhteessa. Sen sijaan omat menot voi kumpikin maksaa itse. Mä puolustan omia rahoja oikeastaan sen vuoksi, että mun omat menoni ovat aina olleet huomattavasti pienemmät kuin tuntemieni miesten menot. Useimmat - oikeastaan omaa poikaani lukuunottamatta - kaikki miehet ovat enemmän tai vähemmän nippelivammaisia. Kun he hankkivat uutta elektroniikkaa, siinä pitää tietysti olla mahdollisimman paljon nippeleitä, joita väännellä tai painella. Ja mielellään jokaisen nippelin takana vielä valikko ja valikosta voi valita erilaisia toimintoja. Mulla hajosi hiljattain kännykkä, siis se ei todellakaan enää toiminut. Kävin ostamassa uuden, maksoin siitä 49 €. Olisin ostanut 39 €:n kännykän, mutta niitä ei ollut enää. Mun uudella kännykällä voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Miehet usein hankkivat uuden vempaimen jo silloin, kun edellinen vielä toimii. Ihan vaan siksi, että se on jo pari kolme vuotta vanha ja hienompiakin versioita on markkinoilla. Miehet "tarvitsevat" kännykän, jolla voi soittamisen ja tekstiviestien lähettämisen lisäksi pelata, kuunnella musiikkia, surffailla netissä, lähettää sähköposteja ja paikantaakin itsensä, jos sattuu olemaan eksynyt. Pääsääntöisesti voikin sanoa niin, että jos mulla on tarve hankkia jotain, niin miehellä vastaavan tarpeen hintaan saa laittaa aina vähintään yhden nollan perään. Parisuhteissa eläessäni onkin käynyt aina niin, että mulla on paljon enemmän rahaa säästössä kuin miehellä.

 

Eli ei montaa. Mutta kysymys onkin parjasivatko he omilla tuloillaan/kodinhoidontuella?

Kenenkään raha-asioiden hoidosta en tiedä onko rahat yhteisiä vai erillisiä, mutta ne koti-isät jotka minä tiedän pärjäisi varmasti omilla säästöillä+kotihoidontuella ja osa tekee työkeikkoja joku varmasti kokoaika työtäkin (lapset vain ei ole kunnallisessa päivähoidossa).

 

Meillä on yhteinen raha jotka tulee minun tililleni ollaan oltu jo naimisissa 11v ja siittä asti ollut kaikki yhteistä!!!

 

Meillä on omat rahat ihan sen takia, että molemmat maksavat omat kulunsa. Tämän lisäksi mies maksaa kaiken asumiseen liittyvän ja minä kaiken lapsiin liittyvän. Musta on selvempää näin, tiedän paljonko tililläni on rahaa. Tienaamme molemmat hyvin, joten ehkä siksi rahat ovat erillään, kun emme tarvitse yhteisiä varoja esim. auton hankkimiseen vaan molemmilla on omansa. Tämä on toiminut jo 11 avioliittovuotta.

 

voi hitto missä kusessa me oltas jos olis yhteiset rahat, sain tuta sen ku mun mies joutu jonku aikaa käyttää mun korttia ja nettipankkia!! jouduin kaikki vaihtaa sen jälkeen.

 

voi hitto missä kusessa me oltas jos olis yhteiset rahat, sain tuta sen ku mun mies joutu jonku aikaa käyttää mun korttia ja nettipankkia!! jouduin kaikki vaihtaa sen jälkeen.

Kannattaa katsoa, millaisen miehen ottaa.

 

Kannattaa katsoa, millaisen miehen ottaa.

Auts, aika latteus pääsi

 

Kannattaa katsoa, millaisen miehen ottaa.

no en ois ikinä uskonu siitä! eikä varmaa kukaa muukaa.