Olenko ainoa, joka ei ymmärrä "omia" rahoja parisuhteessa/perheessä?

  • Viestiketjun aloittaja en ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti
Et ole ainoa. Meillä yhteiset rahat ja kaikki menee samalle tilille. Ei tule rahasta riitaa. Mies ei edes tiedä kuinka paljon tienaa ja mä hoidan kaikki raha-asiat. Olen pienitulosempi kun mies ja oli jotenkin epäreilua jos tarttis yrittää samanvertaisesti maksaa laskut ja ruokamaksut ja toinen tuhalis rahojaan kun toinen kituuttelis. Ei kivaa. Meillä lainat ja kaikki yhteisissä nimissä ja kaksi lasta joten miksi sitten erotella rahat kahteen osaan. Meillä siis ei riidellä rahoista, eikä toisen tartte tuntea oloaan huonommaksi rahan vuoksi.
 
ulkonainen
[QUOTE="vieras";24544356]Ei tulotasolla niinkään vaan tulotasojen eroilla.[/QUOTE]

Meilla on isot tuloerot ja silti yhteiset rahat. Ei ikina mitaan ongelmaa. Tilanne on ollut toisinkinpain, eli mina olen joskus tienannut enemman, nyt pienen lapsen takia tienaan vahemman.

Ikina mieheni ei ole maininnut etta "koska han tienaa enemman", rahat ovat taysin yhteisia.
 
[QUOTE="vieras";24544356]Ei tulotasolla niinkään vaan tulotasojen eroilla.[/QUOTE]

Tulotasojen ero voi myös olla yhteinen sopimus tai ainakin tiedossa oleva asia.

Henkilökohtaisesti minulle kotitalous on yksikkö, joka tuottaa jotakin palveluja (esim. lastenhoito, siivous, ruuanlaitto jne.), monia niistä palveluista voisi myös ostaa rahalla tai kotitalouden jäsenet tekee työtä josta vastineeksi saa rahaa jolla ostetaan palveluita ja hyödykkeitä kotitalouden ulkopuolelta joko itselle tai kotitalouden yhteiseen käyttöön. (Jossakin tilanteissa raha toki tulee tukina tai muuten yhteiskunnalta). Kaikissa tilanteissa ei voi olettaa että jokaisen työpanos on sama, mutta yksikön yhteisön jäsenistä on huolehdittava yhteisvastuullisesti samoin kuin isommassa yksikössä yhteiskunnassa toimitaan.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Millenia
ulkonainen
Itse en ikina pystyisi kunnioittamaan miesta joka esim. Minun aitiyslomani aikana antaisi minun parjata pienemmilla tuloilla. En yhtaan kasita etta kun ja jos lapsi on yhdessa hankittu, niin naisen pitaisi karsia tulojen pienemisesta. En vaan ymmarra.
 
"minna"
Meillä on myös yhteiset rahat ollu aina. Mun mielestä olis outoa, jos meillä olisi jotenkin omat rahat. Me ollaan yhdessä päätetty tehdä neljä lasta, olis se väärin, että mä joutuisin siitä jotenki tappiolle rahallisesti kun jään kotiin yhteisestä päätöksestä. On meillä ollut myös aika jolloin mies opiskeli ja mä tienasin enemmän. Näin on meille itsestäänselvyys että yhteinen perhe ja yhteiset rahat. Ei ole tarvinnut rahasta tapella. muut tehköön miten haluaa :D

Mutta te jotka olette kotona lasten kanssa ja mies töissä, maksaako mies lapsen hoitomaksuista jotain?
 
"vieras"
Mä en usein edes tiedä laskujen summia, yhtiövastikkeen suuruutta en muista tasan, omaa palkaanikaan en muista ihan pilkulleen. Mies hoitaa meillä kaikki raha-asiat. Itse käyn välillä katsomassa verkkopankista paljonkos meillä nyt onkaan rahaa, yleensä senkin kysyn mieheltä niin ei tartte verkkoon vaivautua. Mies aina siis maksaa ja hoitaa kaiken.

Meillä aina ollut näin ja en ymmärrä niitä joilla on omat tilit, miten he maksavat kaiken? Pitääkö päättää aina kumpi maksaa? Entä jos toinen haluaa lapselle 100e toppapuvun ja toiselle kelpaisi 30e puku? Kumpi maksaa erotuksen? Tuleeko taistelu?

Me olemme perhe, olemme yhdessä. Rakastamme toisiamme, ei raha ole kuin väline, kun pärjäämme rahallisesti niin se riittää, emme tappele siitä. Ja huom teille jotka tulevat haukkumaan mut ryöstäjäksi: mä tienaan vähän enemmän kuin mies.
 
Itse en ikina pystyisi kunnioittamaan miesta joka esim. Minun aitiyslomani aikana antaisi minun parjata pienemmilla tuloilla. En yhtaan kasita etta kun ja jos lapsi on yhdessa hankittu, niin naisen pitaisi karsia tulojen pienemisesta. En vaan ymmarra.
Niinpä. Jotenkin tuntuu, että jotkut eivät elä perheessä, vaan siellä on mies yksinään ja sitten nainen ja lapset yhdessä. Nainen ja lapset eivät "kuulu" miehelle, joten heidän tarpeistaan huolehtiminenkaan ei kuulu miehelle. Mielestäni suurin osa ihmisistä kuitenkin näkee asian välimuodotkin. Se, että perhe on yhteinen yksikkö, jossa huolehditaan toisista ei tarkoita, että ollaan jotain läheisriippuvaisia, jotka eivät pärjäisi yksin. Se on vain välittämistä. Itsenäisyys ei tarkoita yksinäisyyttä.

Edelleenkin hyvin harva (jos kukaan) on mitenkään tuominnut tilannetta, jossa molemmat vanhemmat osallistuvat tasavertaisesti - mahdollisuuksien mukaan - kodin pakollisiin menoihin ja pitävät huolta, että kaikilla perheenjäsenillä on tarpeelliset mukavuudet, ja sen jälkeen saavat "törsätä" loput rahat mihin haluaa. Outona voivat pitää sitä, että pariskunta ei esim. tiedä toisen tuloja tai menoja, mutta ei mitenkään maailmaa kaatavana asiana.
 
"Muurarin Vaimo"
[QUOTE="aapee";24364633]Kuinka teillä sit käytännössä sujuu? Lasketteko esim. jokaisen kauppakuitin sentilleen puoliksi? Vai sen mukaan mitä kukakin syö? Kuka elättää lapset? Mites lomamatkat? Joutuuko toinen säästämään pitempään yhteistä reissua varten, jos on eri tulotasot? Minä en vain ymmärrä kuinka tuo voi käytännössä toimia.. eikö se ole hirveän hankalaa?[/QUOTE]

Käytäntö on hyvin yksinkertainen :se maksaa kummalla on rahaa. Ei katsota kumman tililtä meni mitäkin, tai kuka haki ruuat. Isommista ostoista sovitaan jokatapauksessa yhdessä.
 
Kysymys ?
Otetaan tilanne joka täällä monella tuntuu olevan. Eli avioliitossa elävällä pariskunnalla on yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili eikä omia tilejä ollenkaan ja tässä tilanteessa toinen kuolee äkillisesti. En tiedä onko asiat muuttunuut mutta olen ollut siinä käsityksessä, että nämä tilit menevät jäihin kunnes pesänjako on tehty. Eli voidaan olla siinä tilanteessa, että toisen on elätettävä jäljelle jäänyt perhe maksettava laskut ja velat mutta ei voi käyttää näitä tilejä koska ne olivat yhteisiä. Miten tällaisen tilanteen voi välttää, jos on vain yhteiset tilit?
 
Keittiönoita
Otetaan tilanne joka täällä monella tuntuu olevan. Eli avioliitossa elävällä pariskunnalla on yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili eikä omia tilejä ollenkaan ja tässä tilanteessa toinen kuolee äkillisesti. En tiedä onko asiat muuttunuut mutta olen ollut siinä käsityksessä, että nämä tilit menevät jäihin kunnes pesänjako on tehty. Eli voidaan olla siinä tilanteessa, että toisen on elätettävä jäljelle jäänyt perhe maksettava laskut ja velat mutta ei voi käyttää näitä tilejä koska ne olivat yhteisiä. Miten tällaisen tilanteen voi välttää, jos on vain yhteiset tilit?
Systeri ainakin joutui lainaamaan laskuihinsa ja muuhun elämiseen rahat vanhemmiltani. Mutta tästä on kyllä jo 19 vuotta. Tilejä sai käyttää vasta perunkirjoituksen jälkeen.
 
Otetaan tilanne joka täällä monella tuntuu olevan. Eli avioliitossa elävällä pariskunnalla on yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili eikä omia tilejä ollenkaan ja tässä tilanteessa toinen kuolee äkillisesti. En tiedä onko asiat muuttunuut mutta olen ollut siinä käsityksessä, että nämä tilit menevät jäihin kunnes pesänjako on tehty. Eli voidaan olla siinä tilanteessa, että toisen on elätettävä jäljelle jäänyt perhe maksettava laskut ja velat mutta ei voi käyttää näitä tilejä koska ne olivat yhteisiä. Miten tällaisen tilanteen voi välttää, jos on vain yhteiset tilit?
"Edesmenneen puolison ja lesken yhteisen tilin käyttö kuolemantapauksen jälkeen riippuu siitä, miten tilin omistaja on tilisopimuksessa yksilöity eli onko kyseessä niin sanottu ja-tili vai tai-tili. Molemmissa tapauksissa vainajan sijaan tulee hänen kuolinpesänsä. Jos tili on ja-tili eli tiliä ovat voineet käyttää molemmat tilinomistajat yhdessä, on tilin käyttöoikeus vain kuolleen tilinomistajan kuolinpesän kaikilla osakkailla ja elossa olevalla tilinomistajalla yhdessä. Jos tili on tai-tili eli tiliä ovat voineet käyttää molemmat tilinomistajat erikseen, tilinkäyttöoikeus jatkuu periaatteessa siten, että vainajan kuolinpesällä ja eloonjääneellä tilinomistajalla on oikeus erikseen käyttää tiliä."

Lisäys: Vainajan eläessään antamat erilliset tilinkäyttöoikeudet lakkaavat automaattisesti tilinomistajan kuoltua, mutta kuolinpesän osakkaat voivat yhdessä antaa tilinkäyttöoikeuksia. Tilien tiliehdot säilyvät muuttumattomina tilinomistajan kuolemasta huolimatta. Tilinomistajan kuolema ei esimerkiksi eräännytä määräaikaisia talletuksia.
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Minusta rahat on yhteiset siinä vaiheessa kun on yhteinen tili, johon molemmat pistävät palkkansa ja muut tulonsa ja josta maksetaan kaikki menot. Jos molemmilla on omat tilit ja omat kortit, joihin toisella ei ole käyttöoikeutta, rahat eivät ole yhteisiä vaan molempien omia.
No elikkä meillä tavallaan erilliset rahat, sillä miehelläni ei ole käyttöoikeutta minun tilini. Minulla on hänen, sillä sieltä maksamme laskut ja kaikki muutkin.
 
No...
Ei se aina ole mies joka elättää perheen.

Meillä minä olen jo viiden vuoden ajan ollut perheen elättäjä. Mies lähti opiskelemaan ja on tehnyt vain satunnaisesti kesätöitä, minä tuon leivän kotiin ja olen ollut äityislomallakin perheen elättäjä - ja olen taas kun toinen syntyy joulukuussa.
 
Keittiönoita
[QUOTE="vieras";24544899]Ei sun tarvikaan ymmärtää. Musta myös itsenäisyys on hyvä asia parisuhteessakin ja perheessäkin, en kestäis tuollaista kaiken kattavaa jakamista.[/QUOTE]
Mulla on aina ollut omat rahat. Myös parisuhteissa eläessä. Eihän kaikki menotkaan olleet yhteisiä. Mun ei olisi ollut mitään järkeä osallistua esim autosta aiheutuviin kuluihin, kun en koskaan sitä autoa käyttänyt. Se, että pari kertaa vuodessa mentiin yhdessä autolla jonnekin, ei mielestäni ollut sen arvoista, että olisin osaltani kustantanut autoa. Halvemmaksi mulle olisi tullut tehdä ne matkat taksilla. Muutenkin olen aina ollut tarkka rahoistani. Haluan olla aina tietoinen siitä, paljonko tililläni on - ainakin suurinpiirtein - rahaa. Myöskin säästöjeni käyttökohteet haluan päättää itse eikä uusi televisio, ulkomaanmatka tai uusi auto ole sellainen kohde, johon säästöjäni käytetään. Jos haluan antaa asemalla kerjäävälle spugelle rahaa, niin mähän annan. Tai jos haluan lahjoittaa tai lainata rahaa johonkin. Yhteisten rahojen kohdalla pitäisi neuvotella siitä, paljonko, kenelle ja milloin voi lahjoittaa/lainata. Omille rahoilleen voi tehdä mitä lystää.
 
ulkonainen
[QUOTE="vieras";24544899]Ei sun tarvikaan ymmärtää. Musta myös itsenäisyys on hyvä asia parisuhteessakin ja perheessäkin, en kestäis tuollaista kaiken kattavaa jakamista.[/QUOTE]

Minustakin itsenaisyys on hyva asia parisuhteessa, voin hyvin esimerkiksi lahtea kuukausia kestavalle matkalle ilman miestani. Ja tiedan etta parjaisin hienosti ilman hanta. Itsenaisyys ei ole riippuvainen yhteisesta tilista.
 
No...
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24545002:
Myöskin säästöjeni käyttökohteet haluan päättää itse eikä uusi televisio, ulkomaanmatka tai uusi auto ole sellainen kohde, johon säästöjäni käytetään. Jos haluan antaa asemalla kerjäävälle spugelle rahaa, niin mähän annan. Tai jos haluan lahjoittaa tai lainata rahaa johonkin. Yhteisten rahojen kohdalla pitäisi neuvotella siitä, paljonko, kenelle ja milloin voi lahjoittaa/lainata. Omille rahoilleen voi tehdä mitä lystää.
Tällaisesta mä haaveilen. Että voisin säästää rahaa ja käyttää sen miten haluan tai olla halutessani käyttämättä rahoja...ja se onkin musta ihan järkevää silloin kun ns. ylimääräistä rahaa on.

Mutta niin kauan kuin vain toinen meistä tienaa ei sellaista tilannetta taida tulla että raha pysyisi säästössä, kun kuitenkin haluaa säilyttää tietyn elintason (eikä esim. asua ahtaammin tai luopua autosta).

Olisi ihan eri asia laittaa rahaa säästöön omaksi ilokseen jos se tarkoittaisi sitä että toinen jäisi silloin ilman jotain tärkeämpää tai perheen menoja tiukennettaisiin jotta minä saan vaikkapa huvitella.
 
Keittiönoita
Tällaisesta mä haaveilen. Että voisin säästää rahaa ja käyttää sen miten haluan tai olla halutessani käyttämättä rahoja...ja se onkin musta ihan järkevää silloin kun ns. ylimääräistä rahaa on.

Mutta niin kauan kuin vain toinen meistä tienaa ei sellaista tilannetta taida tulla että raha pysyisi säästössä, kun kuitenkin haluaa säilyttää tietyn elintason (eikä esim. asua ahtaammin tai luopua autosta).

Olisi ihan eri asia laittaa rahaa säästöön omaksi ilokseen jos se tarkoittaisi sitä että toinen jäisi silloin ilman jotain tärkeämpää tai perheen menoja tiukennettaisiin jotta minä saan vaikkapa huvitella.
Ymmärrän :) Mä olen ollut aina maltillisempi rahankäyttäjä kuin miehet, joiden autot, harrastukset ja muut - erityisesti elektroniset - jutut maksavat huomattavasti enemmän kuin omani. Joten minusta on pelkästään järkevää tuhlata tai säästää omia rahojaan. Olen myöskin valmis tinkimään omasta elintasostani, jos haluan säästää enemmän.
 
et ole yksin :)
On sattunut aikakausia jolloin minulla ei ole ollut tuloja, ja aikakausia jolloin miehelläni ei ole ollut. Niistä ei olisi selvitty "omat rahat" -logiikalla. Se että rahat ovat yhteisiä, ei todellakaan tarkoita sitä että minä mieleni mukaan shoppailisin vaatteita ja mies saisi harvoin mitään kivaa itselleen. Molemmat voivat tarvittaessa käyttää rahaa baareihin, vaatteisiin, peleihin (no arvaatte varmaan kumpi niitä ostaa enemmän) jne. Tunnen kyllä pariskuntia jotka, jotka laskevat kaikki sentilleen, ja mikäs siinä, se sopii heille. Luonnekysymys tuo taitaa enemmän olla, me kokisimme elämämme hankalaksi jos kaikki laskettaisiin täysin puoliksi.
 
"myö"
Tää ketju on jotenkin niin hauskan vanhanaikainen: puhutaan vaan siitä, miten naisella on ne pienemmät tulot, nainen on hoitovapaalla, jne. Kuten aiemmin tässä ketjussa kirjoitin, meillä mie olen useimmiten ollut se isotuloisempi ja kumpikin meistä oli hoitovapaalla. Eiköhän tää ole kuiteskin jo aika yleistä pikemmin kuin harvinaista?
 
"Liila"
[QUOTE="vieras";24544639]Mä en usein edes tiedä laskujen summia, yhtiövastikkeen suuruutta en muista tasan, omaa palkaanikaan en muista ihan pilkulleen. Mies hoitaa meillä kaikki raha-asiat. Itse käyn välillä katsomassa verkkopankista paljonkos meillä nyt onkaan rahaa, yleensä senkin kysyn mieheltä niin ei tartte verkkoon vaivautua. Mies aina siis maksaa ja hoitaa kaiken.

Meillä aina ollut näin ja en ymmärrä niitä joilla on omat tilit, miten he maksavat kaiken? Pitääkö päättää aina kumpi maksaa? Entä jos toinen haluaa lapselle 100e toppapuvun ja toiselle kelpaisi 30e puku? Kumpi maksaa erotuksen? Tuleeko taistelu?

Me olemme perhe, olemme yhdessä. Rakastamme toisiamme, ei raha ole kuin väline, kun pärjäämme rahallisesti niin se riittää, emme tappele siitä. Ja huom teille jotka tulevat haukkumaan mut ryöstäjäksi: mä tienaan vähän enemmän kuin mies.[/QUOTE]

Aika heikko olisi tilanteesi, jos miehesi kuolisi yllättäen. Käsittämätöntä, että joku voi nykyaikanakin olla näin tietämätön, jopa omista asioistaa, saati sitten yleisemmällä tasolla.
 
Turkilmas
Itse en ikina pystyisi kunnioittamaan miesta joka esim. Minun aitiyslomani aikana antaisi minun parjata pienemmilla tuloilla. En yhtaan kasita etta kun ja jos lapsi on yhdessa hankittu, niin naisen pitaisi karsia tulojen pienemisesta. En vaan ymmarra.
Mä taas en ikinä voisi olla niin epäkunnioittava miestäni kohtaan, että vaatisin häntä elättämään minutkin samalla kun minä SAAN olla kotona lapsen kanssa ja mies JOUTUU olemaan erossa lapsestaan työelämässä. Ihan tarpeeksi pahalta tuntui jo se, että mieheni joutui maksamaan suhteessa enemmän laskuja ja tosiaan väsyneenä tuli iltaisin töistä kotiin samalla kun minä olin viettänyt kiireetöntä ja rentouttavaa päivää rakkaiden lastemme kanssa.

Olin todella kiitollinen että mieheni halusi suoda mulle tuon kotona olemisen ja sen takia koitin parhaani mukaan huolehtia kotitöistä ja venyttää (pieniä) rahojani.

Myöhemmin onneksi mieheni lomautettiin ja hänkin sai olla puoli vuotta kotona. Olin onnellinen hänen puolestaan että hänkin sai kokea miten ihanaa on olla lasten kanssa kotona. Eikä käynyt edes pienessä mielessä lähteä häntä tuolloin elättämään. Siis meille kummallekaan.

*olin siis palannut työelämään jo tuolloin kun mieheni lomautettiin. Ja siis SAIN olla kotona 2,5 vuotta*
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Minun kannaltani tämä keskustelu on hassu, itse kokisin menettäväni huomattavasti itsenäisyyttäni jos raha-asiat eivät olisi yhteisiä. Johtuu pitkälti myös siitä että meillä myös tili/tulot on yhteisiä ja tavalla taikka toisella ne jouduttaisiin sopimuksin jakaamaan. Tällähetkellä ne tulot jaetaan vain parerilla ja verotuksessa.
 
meillä mie hoidan kaupassa käynnit, laskun maksut ja muut. niistä rahoista mitä meille yhteensä tulee.. miehen palkasta jää suoraan vuokra työnantajalle ja pankki ottaa lyhennykset lainoihin. auto on miehen nimissä, mutta miun käytössä. ja miulla on meidän kummanki pankkikortit ja nettitunnukset. miehen pyynnöstä, hän kun ei keväästä syksyyn kerkeä kotiin ennen kaupan kiinni menoa. jos jompi kumpi haluaa jotain itelle ostaa menee vaan kauppaan ja maksaa sillä kortilla millä on mahollisesti katetta.. :D tottakai kalliista ostoksista keskustellaan yhessä, mut sitä en voi sanoa kumman sohva on tai kumman telkkari, yhessä kun on maksettu..
Näin lähestulkoon meilläkin :) Rahat yhteisiä ja sieltä otetaan ropot, missä niitä on jäljellä. Isoista ostoksista päätetään yhdessä ja maksetaan säästörahoilla(?!) Miehen palkasta pankki vie asuntolainan osuuden, mun tuloista autonlyhennys... Ruokakauppahommelot mun vastuulla ja yhteisestä posasta ja tulevaisuudessa yhä enemmissä määrin miehen lompakko maksaa, hoitovapaa koittamassa ja ne "TULOT" kun me kaikki tiedetään grrr : /
 

Yhteistyössä