Olenko ainoa, joka ei ymmärrä "omia" rahoja parisuhteessa/perheessä?

Minä olen työttömänä kotona, mies päivätyössä (lapsi hoidossa). Miehen palkalla maksetaan asuminen ja muutama isompi lasku, minun tukeni menee ruokaan, vaatteisiin ja pienempiin laskuihin (+ vähän säästöön). Meillä on omat tilit mutta myös yksi yhteinen.

 

[QUOTE="juulia";24365934]Mutta en sitä että ei edes tiedetä miten paljon toisella mahtaa olla rahaa. Jos et voi luottaa puolisoon (siis puhun nyt pitkäaikaisesta puolisosta) niin että kerrotaan oma varallisuus - niin kehenkä sitten?[/QUOTE]

Minä taas en ymmärrä laisinkaan mitä tekisin sillä tiedolla, paljonko miehelläni on rahaa...En tiedä hänen palkkaansa, ei kuulu minulle laisinkaan. Suuruusluokan tiedän suunnilleen. En tiedä onko saanut perintöä, sekään ei minusta kuulu minulle. Varmaan kertoisi jos kysyisin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi.

Palkka- ja raha-asiat ovat jokaisen yksityisasioita, näin on kotona opetettu.

Ja naimisissa ollaan oltu jo kohta 15 vuotta eli pitkäaikainen puoliso siis

 

Olen vissiin sitten ainoa jonka mielestä jokainen pariskunta päättää itse mikä on se heidän tapansa, kummassakaan ole mitään vikaa.

aika mielenkiintoista että raha-asioiden hoito saa aikaan näin paljon keskustelua ja väittelyä ihmisten kesken jotka ovat toisilleen vieraita eivätkä joudu toisen osapuolen raha-asioista vastaamaan. En yhtään ihmettele että raha-asiat parisuhteessa on yleisimpiä riidan aiheita oli rahat yhteisiä tai omia.

 

Jokainen pari päättää itse, mikä on paras ratkaisu heille. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa.
Meillä on molemilla omat tilit ja yksi yhteinen tili.

Mies maksaa suurimman osan laskuista, mie pari laskua ja molemmat ostaa ruokaa.
Yleensä mies laittaa joko miun tai yhteiselle tilille osan rahoista laskujen jälkeen ja muutenkin siirellään rahaa toisen tilille tarpeen mukaan.

Isoista ostoksista myös jutellaan ensin kumppanin kanssa.

 

minulla on mies ollut 11v. sairaseläkkeellä-mie hoitanut häntä ja kotia --ollut välillä töissä -vuoden kerrallaan ja sit taas vuoden kotona. eli aina hoitanut koti-työt --olenko piika -tai joku muu mienestä päivärahastani 640ekua japuolet vuokraan noin 250 ekua ja ruoka-ostokset tehdään yhdessä --eli maksaa jolla on rahaa--omaan henk.koht.käyttöön ei n -kyydit äitini --niin maksan kyyditäitini -89v,luona viikottaisetkäynnit noin 100 ekua--en saa hoitotukea-- 2 eka vuottta sain --mutta silti mie teen kaikki koti työt --olohuoneeseen telkkarin ääreen -passan kaikki

 

Meillä on aina ollut omat palkkatilit, joilta siirretään rahaa alunperin lainanhoitotilille, nyttemmin lainojen loputtua yhteiselle jemmatilille. Kummallakin on suunnilleen toisenkin tiedossa olevat tulot (sama työ), noin puoliksi maksetaan yhteisen talouden menot. Mitä jää yli, on kummankin päätettävissä. Välillä voi omiin juttuihinkin ottaa jemmatililtä, joskus sinne voi laittaa ylimääräistä, jos liikenee. Oma palkkatili on minusta jokaisella ihmisellä hyvä olla olemassa. Se ei liity mitenkään sitoutumiseen tai luottamukseen.

 

Tuli mieleen vielä, että usein taitaa olla niin, että suhteen alussa (ihmisen ensimmäisen vakavan parisuhteen) näitä yhteisiä tilejä otetaan, kun ollaan kaikessa niin yhtä, usein myös niin, että tuloissa on suurehko ero. Vähemmän tienaava tuntee iloa siitä, että se toinen tahtoo jakaa kaiken, eli "antaa omastaan" ja enemmän tienaava siinä suhteen alun riemussa tuntee iloa olla se tasaaja. Kun aloitetaan toisia tai kolmansia suhteita, ei näitä yhteisiä tilejä ehkä enää laitetakaan. Ollaan kertaalleen niitä purettu ja ehkäpä raha-asiat ova ollut osasyynä ensimmäisen suhteen rikkoutumiseenkin...

Luultavasti tähän viestiin ei tule vastauksia, mutta jos tuleekin niiden sisältö on: no mutta ei meillä ainakaan, ollaan toistemme kuudennet puolisot ja kyllä meillä on heti päivästä yks ollut yhteinen tili...

 

Et ole ainut. Meillä kun päätetään yleensäkin asioista yhdessä, niin myös raha-asioissakin. Kyllä mua aika paljo häiritsis jos itsellä olis uudet vaatteet ja mies kulkis lumpuissa...tai toisin päin.

 

Eikös perhe ole yksi yksikkö, jossa on yhteiset menot? Joten eikö se ole vain loogista, että myös kaikki talouteen tuleva raha on yhteistä? En ymmärrä näitä pareja, jotka pitävät omat rahansa ja laskevat niitä hyvinkin tarkkaan. Minusta silloin ei ole oikeasti sitoutunut toiseen ihmiseen, jos ei jaa talouttaan tämän kanssa. Ennen muinoin oli myös esim. perheverotus, jossa myös laskettiin yksi perhe yhteiseksi yksiköksi ja verotettiin sen mukaan. Mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu ja pitäisi olla edelleen käytössä. Etenkin se on minulle vieras asia, että puolisot elävät eritasoisesti, eli esim. mies töissä ja tienaa paljon ja nainen kotona kotihoidontuella ja kituuttaa sillä sit, kun mies ei omastaan mitään anna. Jo laissakin lukee, että aviopuolisoiden on elätettävä toisensa, miksi siis eritellä rahojaan?

Luin vain aloituksen ja taidan olla tästä viestistä kanssasi samaa mieltä.

Meillä kyllä on hyvin tarkasti omat tilit, sijoitukset, velat, jne., mutta käytännössä perheemme elää täsmälleen samaa elintasoa. Yhdessä päätetään mitä tehdään ja ja se maksaa kummalla rahaa on. Vuosia mieheni ns. elätti minua ja on ollut myös vuosia jolloin minä olen ns. elättänyt häntä. Hyvä esimerkki tyylistämme on juuri eilen käymämme keskustelu. Miehelle on tulossa monta tonnia veronpalautuksia. Jutellessamme siitä ehdotin, että hän voisi lyhentää hieman reippaammin pankkilainaansa sillä. Miehen ehdotus oli, että lähdettäisiin rahoilla perheen kanssa esim. reissuun.

No, aika näyttää mitä ME rahalla teemme.

 

Et ole ainut. Meillä kun päätetään yleensäkin asioista yhdessä, niin myös raha-asioissakin. Kyllä mua aika paljo häiritsis jos itsellä olis uudet vaatteet ja mies kulkis lumpuissa...tai toisin päin.

Meillä on tämä tilanne, itse käytän rahaa vaatteisiin ja mies säästää rahansa elektroniikkahankintoihin tai pankkitililleen. Useampi kymmenen tuhatta euroa hänellä säästössä ja meillä velaton omakotitalo.

Minusta tilanne että kumpikin voi itse päättää osasta omia tulojaan on ihanteellinen jos puolisojen rahankäyttötottumukset ovat kovin erilaiset. Voin huoletta ostaa omalla osuudellani vaikka shamppanjaa ja vaahtokarkkeja, ja toinen säästää rahansa ja kulkea rikkinäisissä sukissa (jos niin haluaa).

Olen aikuinen ja koen että tietty osuus omista tuloista on voitava käyttää omaan kulutukseen. Meillä on tämän lisäksi myös yhteisiä tilejä joista maksetaan ruokaa ja laskuja, tai joille säästetään omiin hankintoihin.

 

Tuli mieleen vielä, että usein taitaa olla niin, että suhteen alussa (ihmisen ensimmäisen vakavan parisuhteen) näitä yhteisiä tilejä otetaan, kun ollaan kaikessa niin yhtä, usein myös niin, että tuloissa on suurehko ero. Vähemmän tienaava tuntee iloa siitä, että se toinen tahtoo jakaa kaiken, eli "antaa omastaan" ja enemmän tienaava siinä suhteen alun riemussa tuntee iloa olla se tasaaja. Kun aloitetaan toisia tai kolmansia suhteita, ei näitä yhteisiä tilejä ehkä enää laitetakaan. Ollaan kertaalleen niitä purettu ja ehkäpä raha-asiat ova ollut osasyynä ensimmäisen suhteen rikkoutumiseenkin...

Luultavasti tähän viestiin ei tule vastauksia, mutta jos tuleekin niiden sisältö on: no mutta ei meillä ainakaan, ollaan toistemme kuudennet puolisot ja kyllä meillä on heti päivästä yks ollut yhteinen tili...

Meillä suunta on ollut aivan päinvastainen. Meillä on siis aina ollut periaatteessa hyvin selvästi omat rahat. Pari - kolme ekaa vuotta se oli myös käytännössä, mutta kyllä nykyään (kuten aikaisemmassa viestissä kirjoitinkin) teemme kaikki vähänkin isommat taloudelliset päätökset yhdessä. Se maksa, jolla sitten rahaa on.

 

[QUOTE="minä";24543445]Meillä suunta on ollut aivan päinvastainen. Meillä on siis aina ollut periaatteessa hyvin selvästi omat rahat. Pari - kolme ekaa vuotta se oli myös käytännössä, mutta kyllä nykyään (kuten aikaisemmassa viestissä kirjoitinkin) teemme kaikki vähänkin isommat taloudelliset päätökset yhdessä. Se maksa, jolla sitten rahaa on.[/QUOTE]Kuulostaa hyvältä sekin!

 

Miksi joitakin ihmisiä kaivelee se että toisilla on omaa rahaa?

 

meilllä on omat rahat, omat tilit ja eikä edes pääsyä toisen tilille. Molemmat ollaan töissä ja mies kun tienaa enemmän niin maksaa enemmän. ei oo tarvinnu ikinä asiasta
tapella kun on tajunnu sen ihan oma-alotteisesti. Mä makselen auton kuluja, lapsen
vaatteet , omat laskut jne.. Mies on nuukempi rahan suhteen kun minä, mutta mä pidän huolta et tilillä on aina rahaa seuraavaan tiliin. Mä en edes halua yhteistä tiliä. Mä en halua kysyä tai selitellä vaikka jos oon ostanu itelleni 100e takin. Mies kun ei niin kallista ostais. Mies osti 400e kitaran ja osti ku oli rahaa itsellään. Mä en olis ostanu..

Yhtäkään rahariitaa ei oo ikinä ollu ja 8v tällee on menty.

 

[QUOTE="vieras";24543503]Miksi joitakin ihmisiä kaivelee se että toisilla on omaa rahaa?[/QUOTE]

Eikö olekin ihmeellistä? Varmaan se on pohjimmiltaan sitä että haluaisi että itselläkin olisi omat rahat ja niihin oma lupa, mutta jokin vanhanaikainen perhekäsitys estää sen tai sitten mies ei anna

 

[QUOTE="eee";24364665]Entäs jos sä ap ansaitsisit vaikka 5000€/kk ja miehesi elelisi työttömyystuella? Olisivatko rahat edelleen yhteiset, ja mies saisi käyttää niitä kuin omiaan, lupia kyselemättä?[/QUOTE]

En ole ap mut vastaan kuitenkin.. Meillä myös yhteiset rahat. Sillon kun opiskelin, mies maksoi käytännössä kaiken. Sitten taas kun mies jäi puoleksi vuodeksi työttömäksi, mä maksoin omasta palkastani kun olin töissä. Nyt taas toisin päin kun oon vielä pari kuukautta kotihoidon tuella. En nyt sanoisi, et sais käyttää niinkun OMIAAN vaan MEIDÄN OMIA. Eli tietty harkinnan mukaan ja mitään isoja hankintoja ei omin päin yhteisistä varoista tehdä muutenkaan. Tietenkään en kyttäisi jokaista sämpylän ostoa huoltoasemalta. Mutta kumpikaan ei mene yhtäkkiä ostamaan mitään uutta telkkaria tms. kysymättä, koska se vaikuttaa molempien elämään. Tietty jos tilillä ois viisnumeroinen summa kokoajan niin sais sitten varmaan ostella omin päinkin jotain mut ei tällä taloustilanteella.

 

Eikös perhe ole yksi yksikkö, jossa on yhteiset menot? Joten eikö se ole vain loogista, että myös kaikki talouteen tuleva raha on yhteistä? En ymmärrä näitä pareja, jotka pitävät omat rahansa ja laskevat niitä hyvinkin tarkkaan. Minusta silloin ei ole oikeasti sitoutunut toiseen ihmiseen, jos ei jaa talouttaan tämän kanssa. Ennen muinoin oli myös esim. perheverotus, jossa myös laskettiin yksi perhe yhteiseksi yksiköksi ja verotettiin sen mukaan. Mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu ja pitäisi olla edelleen käytössä. Etenkin se on minulle vieras asia, että puolisot elävät eritasoisesti, eli esim. mies töissä ja tienaa paljon ja nainen kotona kotihoidontuella ja kituuttaa sillä sit, kun mies ei omastaan mitään anna. Jo laissakin lukee, että aviopuolisoiden on elätettävä toisensa, miksi siis eritellä rahojaan?

En jaksanu lukea koko ketjua mutta mä en myöskään ymmärrä omia rahoja. Ymmärrän sen menojen puolittamisen vain silloin kun eletään kämppäkaverisuhteessa toisen ihmisen kanssa. Parisuhteessa tai avioliitossa on mun mielestä kaikki yhteistä. sellainen tutkimuskin on tehty että ne, kellä on yhteiset rahat, eroavat harvemmin kuin ne ketkä jaottelee rahat ja tavarat sun-mun-logiikalla.

 

Meillä taas on ollut jo vuosia ainoastaan yksi pankkitili mihin menee kaikki rahat ja mistä myöskin maksetaan kaikki menot.

Meillä myös näin... Toimii loistavasti.. Ei oo mitää "mun ja sun" kiistelyitä...

 

Minä taas en ymmärrä laisinkaan mitä tekisin sillä tiedolla, paljonko miehelläni on rahaa...En tiedä hänen palkkaansa, ei kuulu minulle laisinkaan. Suuruusluokan tiedän suunnilleen. En tiedä onko saanut perintöä, sekään ei minusta kuulu minulle. Varmaan kertoisi jos kysyisin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi.

Palkka- ja raha-asiat ovat jokaisen yksityisasioita, näin on kotona opetettu.

Ja naimisissa ollaan oltu jo kohta 15 vuotta eli pitkäaikainen puoliso siis

:O miten joku VOI elää parisuhteessa eikä tiedä puolisostaan edes tollaista asiaa :O :O :O ihan käsittämätöntä.

 

[QUOTE="eedla";24543651]sellainen tutkimuskin on tehty että ne, kellä on yhteiset rahat, eroavat harvemmin kuin ne ketkä jaottelee rahat ja tavarat sun-mun-logiikalla.[/QUOTE]

Olisikohan tähän yksi syy se, että naiset sinnittelevät pidempään huonossa parisuhteessa (välivaltaa, alkoholismia jne) kun ei ole omia tuloja joiden turvin voisi lähteä omilleen?

 

[QUOTE="eedla";24543672]:O miten joku VOI elää parisuhteessa eikä tiedä puolisostaan edes tollaista asiaa :O :O :O ihan käsittämätöntä.[/QUOTE]

Helposti. Miten se parantaisi minun elämänlaatuani että tietäisin miehen palkan sentilleen
Mitä kukakin pitää tärkeänä tietona, minulle se on taas jotain ihan muuta kuin uteleminen toisen palkasta.

 

[QUOTE="vieras";24543434]Meillä on tämä tilanne, itse käytän rahaa vaatteisiin ja mies säästää rahansa elektroniikkahankintoihin tai pankkitililleen. Useampi kymmenen tuhatta euroa hänellä säästössä ja meillä velaton omakotitalo.

Minusta tilanne että kumpikin voi itse päättää osasta omia tulojaan on ihanteellinen jos puolisojen rahankäyttötottumukset ovat kovin erilaiset. Voin huoletta ostaa omalla osuudellani vaikka shamppanjaa ja vaahtokarkkeja, ja toinen säästää rahansa ja kulkea rikkinäisissä sukissa (jos niin haluaa).

Olen aikuinen ja koen että tietty osuus omista tuloista on voitava käyttää omaan kulutukseen. Meillä on tämän lisäksi myös yhteisiä tilejä joista maksetaan ruokaa ja laskuja, tai joille säästetään omiin hankintoihin.[/QUOTE]

Vaikka meillä on yhteinen tili.. Oikeastaa kaksi yhteistä tiliä.. Niin silti käytämme vapaasti mihin itse tahdomme.. Ei kumpikaan kysy lupaa toiselta. Eikä kumpikaan kyttää että mitäs se toinen on ostanut.

 

olet ainoa! me ollaan oltu 13v yhdessä ja niistä 6v naimisissa ja on omat rahat. hyvin menee!

Näin! Miksi miehen pitäisi maksaa mun 200e kampaajat ja talvitakit. Toki me yhdessä maksetaan auto, talo, matkustus yms. ja näitä varten on yhteinen tili, jonne laitetaan kuukausittain omaosuutemme.

Ihminen on yksilö, eikä perhe. Itsenäisyyttä hieman hyvät naiset! Toki mää sitten ymmärrän, jos sitä omaa rahaa ei ole .

 

Meillä on omat tilit ja sitten yhteinen tili johon molemmat laittavat rahaa yhtä paljon. suurin osa laskuista menee yhteiseltä tililtä. minä maksan yleensä lasten vaatteet koska minulle tulee lapsilisät mutta mieskin ostelee kyllä oma-aloitteisesti. Mies maksaa bensat ja kaikki auton kulut minä yleensä ruuat. Mies maksaa asuntolainan ja autolainan koska ne ovat hänen nimissään. Aina ei muisteta laittaa rahaa sinne tilille ja sitten maksellaan vähän miten sattuu ja kenellä on rahaa.

Mies on ollut lomautettuna ja minä kotiäitinä. Silloin elatusvastuu on ollut suurilta osin sillä joka on ollut töissä.

 

Olet

Mä en ymmärrä sellaisia perheitä, joissa nainen on kotona ja on sitä mieltä, että miehen tienaamat rahat on hänen ja hänellä on oikeus päättää mihin niitä käytetään.

Ai vaikka toinen olisi kotona väliaikaisesti esim. äitiys/ vanhempainvapaalla, niin hänen pitäisi laskea senttejä kun työssäkäyvä ostelee mitä haluaa ja käy ulkona syömässä lounastauolla? Mä taas en ymmärrä sitä.

Meillä on yksi ainoa tili jonne perheen kaikki tulot menevät- myös kaikki menot maksetan sieltä. Ollaan yksi yksikkö joka huolehtii kaikista jäsenistään yhtälailla, ei sillä ole väliä kuka tuo isoimman siivun kassaan =)