Olenko ainoa, joka ei ymmärrä "omia" rahoja parisuhteessa/perheessä?

[QUOTE="joku";24364890]No en ymmärrä sellaista, että toinen on kotona hoitamassa lapsia, eikä tienaa yhtään mitään ja sitten toisen tienaamat rahat on täysin sen omia.

Mutta en ymmärrä sitäkään, jos on kaksi työssäkäyvää aikuista ihmistä, että heillä ei ole omia rahoja ollenkaan.[/QUOTE]

Näin.

 

Eikös perhe ole yksi yksikkö, jossa on yhteiset menot? Joten eikö se ole vain loogista, että myös kaikki talouteen tuleva raha on yhteistä? En ymmärrä näitä pareja, jotka pitävät omat rahansa ja laskevat niitä hyvinkin tarkkaan. Minusta silloin ei ole oikeasti sitoutunut toiseen ihmiseen, jos ei jaa talouttaan tämän kanssa. Ennen muinoin oli myös esim. perheverotus, jossa myös laskettiin yksi perhe yhteiseksi yksiköksi ja verotettiin sen mukaan. Mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu ja pitäisi olla edelleen käytössä. Etenkin se on minulle vieras asia, että puolisot elävät eritasoisesti, eli esim. mies töissä ja tienaa paljon ja nainen kotona kotihoidontuella ja kituuttaa sillä sit, kun mies ei omastaan mitään anna. Jo laissakin lukee, että aviopuolisoiden on elätettävä toisensa, miksi siis eritellä rahojaan?

En edes lukenut muita, mutta olen siis kanssasi TÄYSIN samaa mieltä. PERHE on yksikkö ja kaikki yhteistä. Jos mä tienaan joskus enemmän kuin mieheni (hyvällä tuurilla jopa moninkertaisesti) niin taatusti edelleen se laittaa jolla mistä laittaa - eli sillon minä, nyt mies.

 

Et varmasti ole ainoa. Kukin tavallaan! Itse en voisi kuvitellakaan, että kaikki rahat olisivat yhteisiä... Mulla ja miehellä on yhteinen lainanhoitotili, mutta muuten meillä on ihan omat tilit (ja rahat). Tämä tyyli sopii meille. Mun henkkoht mielipide on, että naisen pitää olla itsenäinen taloudellisessakin mielessä, mutta ymmärrän, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla (eikä tarvitsekaan).

 

[QUOTE="aapee";24364633]Kuinka teillä sit käytännössä sujuu? Lasketteko esim. jokaisen kauppakuitin sentilleen puoliksi? Vai sen mukaan mitä kukakin syö? Kuka elättää lapset? Mites lomamatkat? Joutuuko toinen säästämään pitempään yhteistä reissua varten, jos on eri tulotasot? Minä en vain ymmärrä kuinka tuo voi käytännössä toimia.. eikö se ole hirveän hankalaa?[/QUOTE]

Ihan helposti. Minä olen meillä se joka pääosin vastaa lasten vaatteista ja ruokaostoksista. Toki mieskin käy kaupassa hakemassa aina kaikenlaista, mutta pääosin minä hoidan viikon ruokaostokset. Mies sitten hoitaa kaikki muut laskut: lasten päivähoito, vakuutukset jne. Asuminen (lainat + vastikkeet) maksetaan puoliksi suhteessa tuloihin eli mies enemmän kuin minä, koska tienaa enemmän.

Omat menonsa (vaatteet, muut ostokset, huvittelut) molemmat maksaa omista rahoistaan sen mukaan mitä on varaa. MUTTA jos esim. minä pienempituloisena haluan jotain isompaa eikä ole sillä hetkellä varaa ja miehellä on, niin sitten mies maksaa sen jutun mulle. Usein tällaista tilanne nyt ei oikeastaan edes ole.

 

En minäkään ymmärrä tiukkaa omien rahojen erottelua mutta kyllä meilläkin on edelleen omat tilit. Rahoja sitten käytetään tarpeen mukaan. Käytännössä se olen minä, joka maksan kaikki laskut molempien tileiltä mahdollisimman tasapuolisesti. Yleensä se tasapuolisuus tarkoittaa sitä, ettei kummallakaan ole koskaan tili tyhjänä . Kaupoissa maksetaan tilanteen mukaan ja kumpikin on kyllä ihan "oikeutettu" käyttämään omia rahojaan omiin ostoksiin. Tosin saatamme yhtä hyvin maksaa omilla rahoillamme toisen henkilökohtaisia ostoksia . Eli omista tileistä huolimatta meillä rahat ovat käytännössä yhteiset enkä osaisi kyllä muuten elääkään.

 

Meidän perheessä on ollut yksi yhteinen tili siitä asti kun mentiin naimisiin. Mies on ollut koko ajan hyväpalkkaisessa työssä ja mä olen ollut joko töissä tai kotona lasten kanssa. Kotiäitivuosia on kertynyt yhteensä neljä ja kotona olen tälläkin hetkellä kuopuksen kanssa.

Meidän mielestä on itsestäänselvää, että rahat on yhteiset siitäkin huolimatta, että oon kotona lasten kanssa tai että mun palkkani on ollut huomattavasti miehen palkkaa alhaisempi. Eikä tässä oo ollut mitään ongelmaa. Mulla ei oo tapana tuhlata rahoja turhuuksiin ja isommista hankinnoista päätetään aina yhdessä. Mies on myös halunnut, että lapset saa olla kotona pitkään ja hän arvostaakin kovasti sitä, että oon jäänyt niiden kanssa kotiin - hänellä itsellään ei pää kestäisi kotiin jäämistä. Itse ajattelen toisinaan, että mies tavallaan maksaa mulle palkkaa siitä, että hoidan lapset ja kodin.

Eihän tääkään varmasti kaikilla toimis, mutta pelaa oikein mainiosti. Ymmärrän silti ihan hyvin erilliset tilitkin.

 

meillä on yhteinen tili ja yhteiset menot. mies ei esim halua hoitaa laskujen maksamista niin mm. sen takia tähän joskus 15v sitten päädyttiin. Kaikki rahat tulee yhteiselle tilille josta minä hoidan kaupan, laskut ja muut ns. pakolliset menot. mies sitten käy kortillaan nostamassa rahaa mihin sitten tarviikaan ja minä samaten. tai sitten ei nosteta jos sitä ei ole

 

Toikin on niin suhteellinen käsitys. Omat ja yhteiset. Tämäkin keskustelu sen osoittaan. Esim. Se jolla kone on auki makselee laskuja, lomamatkalla visakortilla (kummallakin omat jne. ) lasten juttuja kumpi nyt sattuu kauppaan menemään jne jne. Ei ole ollenkaan vaikeaa eikä mitään kuittipelleilyä. No täähän ei oo sitä, että molemmilla onat rahat. Tehän makselette yhdessä laskuja ja menoja. Ette siis jaoittele laskuja ja menoja.. Eli kom sii kom saa. Miten se omat ja yhteiset rahat jaotellaan

Meillä molemmilla omat tilit. Pysytymme kyllä maksamaan ja ottamaan toiselta rahaa tililtä jos tarve vaatii. Miellä on käyttöoikeus toistemme tileille. Ihan puhtaasti käytännöllisistä syistä. Mutta koskaan emme koske toistemme tileihin lupaa kysymättä. Ja esim en ostele vaatteita mieheni tililtä. Se maksaa jolla rahaa on. Ei siis jaotella rahoja. Tämä toimii meillä. Esime miehellä isommat tulot. Hän maksaa enemmän asioita esim laskuja hja bensaa, ruokaa. Myös minä makselen laskuja bensaa ruokaa mutta koska rahaa ei tule niin paljon kuin miehelleni niin makselen tottakai vähemmässä määrin.

Onko meillä sitten yhteiset vai omat rahat. Ihan miten sen kukin haluaa ymmärtää. Ja esimerkiksi vaikka auto laitettiin kummankin nimiin niin minä maksoin 20 prosenttia auton hinnasta ja mies 80 prosenttia. mutta silti se ei ole yhtään vähemmän minun auto.

Kaveripariskunnan kanssa oltiin liikenteessä viikonloppuna. Ja hieman häiritsi heidän laskemisensa. esim, että lainaatko mulle vitosen, että saan ostettua siiderin. Haloo pitääkö puolisolta lainata. Ei aina tällasta ymmärrä vaikka kuinka ajattelisi, että kukin tyylillään.

 

[QUOTE="aapee";24364633]Kuinka teillä sit käytännössä sujuu? Lasketteko esim. jokaisen kauppakuitin sentilleen puoliksi? Vai sen mukaan mitä kukakin syö? Kuka elättää lapset? Mites lomamatkat? Joutuuko toinen säästämään pitempään yhteistä reissua varten, jos on eri tulotasot? Minä en vain ymmärrä kuinka tuo voi käytännössä toimia.. eikö se ole hirveän hankalaa?[/QUOTE]

Ei tuo ole mitenkään hankalaa. Meillä on molemmilla omat tilimme, ja lisäksi yksi yhteinen tili, jolle laitamme molemma tietyn prosenttiosuuden tuloistamme - molemmat siis panostavat suhteellisesti yhtä paljon. Tältä yhteiseltä tililtä maksetaan sitten yhteiset menot, kuten laskut, vuokra, ruokaostokset... omille tileille molemmille jää sitten se raha, jonka voi käyttää niihin henkilökohtaisiin menoihin, harrastusmenoihin, shoppailuun ym. Helppoa! Koskaan ei tarvitse riidellä rahasta.

 

Omat rahat, yhteiset menot.

 

mulla on omat rahat joita voin käyttää juuri siihen kuin huvittaa, samoin miehellä. Kun yhteisistä rahoista ei mene toisen turhina pitämät asiat, ei tarvitse rahasta riidelläkään. minä voin ostaa kalliin käsilaukun, eikä tarvitse perustella miehelle, miksi en ostanut halvempaa tai mihin tarvitsen sitä. mies voi ostaa autoon jotkut kolmen tonnin stereot vaikka minä en oikeasti tajua mihin sellaisia tarvitsee. hyvin moni yhteisillä rahoilla elävä joutuu perustelemaan "turhat" ostoksensa, koska ne menevät yhteisitä rahoista eli ovat tavallaan pois toisen jutuista.

 

Omat menot, yhteiset rahat. Mies tienaa.

 

En edes lukenut muita, mutta olen siis kanssasi TÄYSIN samaa mieltä. PERHE on yksikkö ja kaikki yhteistä. Jos mä tienaan joskus enemmän kuin mieheni (hyvällä tuurilla jopa moninkertaisesti) niin taatusti edelleen se laittaa jolla mistä laittaa - eli sillon minä, nyt mies.

Muuttaisiko uusioperheessä eläminen suhtautumistasi? Läheltä olen seurannut perhettä jossa toinen osapuoli pitää (kunnioitettavasti) huolta edellisen avioliiton lapsistaan ja osallistuu tietysti myös lasten menoihin tarpeen mukaan. Käytännön esimerkkinä: Omat vaateostoksesi voisivat jäädä jossain kuussa tekemättä koska puolison ex tarvitsi asuntoremppaa lapsia varten tai lapsi kalliin harrastusvälineen. Kaipaisitko tuossa vaiheesssa jo omia rahoja, vaatisitko puolisoa vähentämään lastensa tukemista vai olisitko edelleen tyytyväinen?

 

En edes lukenut muita, mutta olen siis kanssasi TÄYSIN samaa mieltä. PERHE on yksikkö ja kaikki yhteistä. Jos mä tienaan joskus enemmän kuin mieheni (hyvällä tuurilla jopa moninkertaisesti) niin taatusti edelleen se laittaa jolla mistä laittaa - eli sillon minä, nyt mies.

Perheen menot tietysti ovat yhteisiä, mutta onhan aikuisilla ihmisillä omiakin menoja!

 

Perheen menot tietysti ovat yhteisiä, mutta onhan aikuisilla ihmisillä omiakin menoja!

Samaa mieltä! Perheestä huolehditaan yhdessä ja yhteisistä kodinostoksista, mutta en mä näe mitään järkeä siinä, että miehen pitäisi kustantaa mulle joku mun himoitsema kallis vaate, jota en edes tarvitse Tai että mun pitäisi maksaa miehen ravintolaskuja, kun joskus käyvät kavereiden kanssa ulkona syömässä ja juomassa "herrasmiesmäisesti"

Tottakai toisen aikuisenkin kustannuksiin sitten osallistutaan puolin ja toisin, JOS ne ovat oikeasti tarpeellisia, vaikka lääkärilaskut, oikeasti tarpeelliset vaatteet jne. jos toisella ei juuri sillä hetkellä olekaan varaa.

 

[QUOTE="vieras";24365411]mulla on omat rahat joita voin käyttää juuri siihen kuin huvittaa, samoin miehellä. Kun yhteisistä rahoista ei mene toisen turhina pitämät asiat, ei tarvitse rahasta riidelläkään. minä voin ostaa kalliin käsilaukun, eikä tarvitse perustella miehelle, miksi en ostanut halvempaa tai mihin tarvitsen sitä. mies voi ostaa autoon jotkut kolmen tonnin stereot vaikka minä en oikeasti tajua mihin sellaisia tarvitsee. hyvin moni yhteisillä rahoilla elävä joutuu perustelemaan "turhat" ostoksensa, koska ne menevät yhteisitä rahoista eli ovat tavallaan pois toisen jutuista.[/QUOTE]

Äärimmäisen turhia ostoksia teillä molemmilla - mutta jos rahaa on niin antaa haista.

Kuhan että itke erääntyvien luottojen kanssa.

 

Olen vissiin sitten ainoa jonka mielestä jokainen pariskunta päättää itse mikä on se heidän tapansa, kummassakaan ole mitään vikaa.

 

[QUOTE="tuitui";24365650]Äärimmäisen turhia ostoksia teillä molemmilla - mutta jos rahaa on niin antaa haista.

Kuhan että itke erääntyvien luottojen kanssa.[/QUOTE]

niin, sulle se kuuluu vielä vähemmän kuin mun miehelle, mitä minä itse tienaamillani rahoilla teen

 

Yhteiset rahat on ehdottomasti paras tapa säästää - jos käyttäjät on järjellisiä ja osaa ajatella toista.

Siinä oikeasti joutuu miettimään että Tarttenko MÄ taas tosiaan uudet korkkarit? Tai onko mun Pakko ostaa isompi televisio... Kun oikeasti joudut miettimään että jokainen penni on yhteisestä hyvästä pois, niin mielestäni turhan materian ostelu vähenee. Mihin sitä kaikkea krääsää tarvitaan? Vallankin tässä maailmassa jossa nuoret aikuiset hukkuu luottoihin ja pikavippeihin.

Tietty jos sitä rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin väliäkö hällä minne rahat palaa. Mutta kun ei tule niin yhessä tuumin tehdyt ostokset VARMASTI pitää perheen talouden paremmin mallillaan. Silloin toinen toimii toisen "moraali-poliisina", hyvässä mielessä.

Mutta tää toki vaatii molemman puolison sitoutumisen yhteiseen talouteen jossa ei enää ostella tavaroita niin kuin sinkkuaikana. Enää ei polteta rahaa turhaan.

 

[QUOTE="vieras";24365694]niin, sulle se kuuluu vielä vähemmän kuin mun miehelle, mitä minä itse tienaamillani rahoilla teen[/QUOTE]

Näinpä - kuhan laskut ei koskaan eräänny muiden maksettavaksi. Luottotiedottomia on jo tää maa täynä, piti saada kaikkee hienoo ja kallista... Ja niihin ei oikeasti ollut varaa.

Tai sitten kun iskeekin työttömyys niin ollaan samantien kuset housuissa. Kun ei yhtään osata elää kauaskantoisesti - vaan pitää olla hiphoppopjacool.

Mutta uskon vakaasti ettet kuulu noihin, eikös niin?

 

Meillä on omat tilit ja ns omat rahat, mies maksaa kaikki laskut ja mä ruuan + omat ja lasten vaatteet. Sit loput käytetään miten huvittaa tai ollan käyttämättä.
Lomamatkat maksaa se kumpi sattuu ja reissussa käytetään molempien rahoja.

Koskaan ei oo laskettu meneekö tasan vai ei ja en tiedä paljonko miehelläni on "sukan varressa" osakkeilla käy kauppaa joten kait sille jotain jää menojen jälkeen

 

Omat rahat ajatuksen vielä joten kuten ymmärrän.

Mutta en sitä että ei edes tiedetä miten paljon toisella mahtaa olla rahaa. Jos et voi luottaa puolisoon (siis puhun nyt pitkäaikaisesta puolisosta) niin että kerrotaan oma varallisuus - niin kehenkä sitten?

 

[QUOTE="juulia";24365934]Omat rahat ajatuksen vielä joten kuten ymmärrän.

Mutta en sitä että ei edes tiedetä miten paljon toisella mahtaa olla rahaa. Jos et voi luottaa puolisoon (siis puhun nyt pitkäaikaisesta puolisosta) niin että kerrotaan oma varallisuus - niin kehenkä sitten?[/QUOTE]

Jos mun kirjoitukseen viittaat niin, ei mua kiinnosta toisten rahat, kyllä mä voin kysyä jos mä haluun ja saan vastauksen jos äijä tietää paljonko sillä on ei se aina tiiä. Mulla on käyttöoikeus sen tiliin ja sillä mun eli voin ihan ite käydä nettipankissa katsomassa tai nään sen samalla kun omalla tililläni käyn. Osuuspankissa kun näkyy siinä etusivulla kaikkien tilien saldo

 

Minäkään en todellakaan ymmärrä tätä sun ja mun rahat -systeemiä. Varsinkin juuri perheenä elämisessä tuo on niin järjetöntä ja tarpeetonta! Miksi pitäisi olla omat rahat? Kun kuitenkin yhteistä lasta kasvatetaan ja halutaan perheenä olla ja sitoutua siihen? Vai onko juuri ne ihmiset sellaisia jotka pitävät aina takaovea auki, kunnon sitoutumista ei ole. Meillä on aivan seurustelun alusta asti ollut yhteiset rahat eikä koskaan ole tullut riitaa rahasta! Yhdessä on oltu nyt kymmenen vuotta ja lapsikin on ja toinen tulossa!

 

Jos mun kirjoitukseen viittaat niin, ei mua kiinnosta toisten rahat, kyllä mä voin kysyä jos mä haluun ja saan vastauksen jos äijä tietää paljonko sillä on ei se aina tiiä. Mulla on käyttöoikeus sen tiliin ja sillä mun eli voin ihan ite käydä nettipankissa katsomassa tai nään sen samalla kun omalla tililläni käyn. Osuuspankissa kun näkyy siinä etusivulla kaikkien tilien saldo

Tota noin - kyllä mua hieman kiinostaa puolison rahat kun yhteistä kotia kuitenkin maksetaan. Entäs jos miehesi sijoitukset meneekin persuullee, ja se ei sulle puhele. Sitten ylläripyllärinä huomaatkin että hälläpä ei olekaan enää varaa maksaa yhteistä kotia..

Sori, mutta kuten sanoin, miulle tuo ei mene koskaan kunnolla jakeluun. Mutta en mie maailman napa ole, tapoja on monii.