Julkisesti ja omalla nimelläni en ikinä tunnustaisi, että Jaajo & Petukka ovat mun aamujeni valo. Aika usein saa nauraa vedet silmissä ja puristaa rattia ettei tipahda täysin. Överiksi menee välillä, mutta kukaan ei ole täydellinen.
Sinänsä Jaajon pomo teki oikein, että esimiehen tehtävä on puolustaa alaisiaan. Ei puhua niistä paskaa julkisuuteen ja potkia päähän silloin kun toinen on jo maassa.Toisaalta: musta tuo juttu on enemmän surullinen kuin ällöttävä. Pomo sanoo, että "tätä kansa haluaa, kuuntelijaluvut nousevat." Mietin ekaa kertaa, että mä olen yksi niistä, jotka pitävät kaveria rellestämisessä kiinni. Niin kauan kun on ihan överi-adhd-läppää kerrottavanaan omasta elämästään niin taputellaan selkään. Kun tulet umpijurrissa töihin niin edes pomo ei sano, että selvästi julkisuuteen, että nyt meni yli. Juontajakolleega kehuu historian hulvattomimmaksi lähetykseksi.
Ja kuitenkin Jaajo vihjasi aamulla, että saatta kohta laulella murusensa perään toilailujensa vuoksi. Jotenkin toivoo, että koko juttu olisi mainoskikka. Mutta jurrissa se kaveri oli. Ihan aikuisten oikeasti.