Tutkimuksia on joka lähtöön, tosielämä on sitten taas asia erikseen (ja ainoa fakta).
Pakko oli tulla vielä tsekkaamaan tämä ketju. On tosiaan olemassa faktat, kuten poliisien ja sairaaloiden tilastot joista voi kätevästi katsoa ketä sitä väkivaltaa harjoittaa.
Ja on olemassa feministien uhritutkimukset:
"Tutkitaan pelkästään naisia uhreina, kuten Usko, toivo ja hakkaus (1998) -tutkimuksessa ja Naiset turvallisuus (2005) -tutkimuksessa tehtiin. Silloin syntyy sellainen vaikutelma, että vain naiset ovat väkivallan uhreja.
Käytetään mahdollisimman laajoja väkivallan määritelmiä, jolloin kyetään tulkitsemaan lähes kaikki miesten teot väkivallaksi. (ks. esimerkki alempana)
Turvaudutaan sukupuolittuneen väkivallan paradigmaan, jossa miehen ajatellaan jo lähtökohtaisesti olevan väkivallan tekijä ja naisen uhri.
Naisen turvallisuus 2005 - tutkimuksen kyselykaavakkeessa ollut kysymys 23 kuvaa feministien käyttämää lavean määritelmän tekniikkaa, jonka avulla pyritään maksimoimaan naisuhrien määrä. Kysymyksessä tarjottiin (muiden muassa) seuraavat vastausvaihtoehdot:
Seuraavassa luettelemme eräitä sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun muotoja. Onko 15 vuotta täytettyäsi joku tuttu tai tuntematon mies (ei kuitenkaan nykyinen avio- tai avopuoliso):
c) esittänyt asiattomia vartaloosi tai seksuaalisuuteesi kohdistuneita huomautuksia:
d) esittänyt sinulle kaksimielisiä vitsejä tai puhunut härskejä tavalla, jonka olet kokenut loukkaavaksi:
e) ehdottanut seksiä epäasiallisessa yhteydessä
f) lähennellyt, koskettanut tai yrittänyt suudella sinua tahtomattasi
g) seurannut sinua niin, että olet pelännyt:
Naisen turvallisuus 2005 -tutkimuksen tulokset kuitenkin yllättävät: "Kaikkiaan häirintää oli kokenut 22 prosenttia vuonna 2005, 20 prosenttia vuonna 1997. Yleensä häiritsijä oli naiselle tuntematon."
Häirintää kokeneitten naisten määrä vaikuttaa käsittämättömän pieneltä. Eivätkö kaikki naiset ole joskus kuulleet härskejä vitsejä?"