Onko täällä naisia, jotka ovat leikkauttaneet pitkät hiuksensa lyhyiksi?

Mutta voithan lyhentää ensin vaikka olkapäämitan ja jos tykkäät ni voit joskus lyhentää lisää jos taas et niin voit taas kasvattaa.

 

Minä oilen leikkauttanut mukamas, että olis olleet helpommat mutta ei ollut minun juttu. Nyt olen kasvattanut jo pitkät takasi. Ois pitänyt rampata jatkuvasti parturissa ja muutenkin isotöiset.

 

Mä olen läski viimeisilläni oleva nelikymppinen äiti ja näytän entistä lihavammalta pitkien, paksujen ja piikkisuorien hiusten kanssa. Se oli yksi syy keventää kampausta. Mulla kasvaa nopsaan tukka, joten jos tästä pitkän haluan taas, menee max 2v ja se on taas ainakin riittävän pitkä.

 

minä. joskus olen katunut, ja yrittänyt kasvattaa uudestaan pitkäksi. mutta eipä ne enää ole kasvaneet.

Mitä ihmettä? Ihmisen hiukset kyllä kasvavat, leikkaa niitä tai ei, ei se hiuksen juuri tiedä, kuinka pitkälti sitä hiusta siitä roikkuu! Toki jotkut sairaudet tai niiden hoidot voivat aiheuttaa hiusten lähtöä, mutta että hiusten kasvu lakkaisi tuosta vain ihan yhtäkkiä? Puhuin juuri asiasta kampaajani kanssa viime viikolla eikä hän ollut tavannut vielä uransa aikana yhtään ihmistä, jonka hiukset olisivat lakanneet kasvamasta.

 

Juuri näin se on mun mielestä. Mutta minä en olekaan leikannut hiuksiani. Yhtenä syynä juuri tuo, että liian moni kotiäiti tekee noin ja samalla sekoittuu tapettiin eikä muutenkaan enää välitä muusta kuin lapsistaan. Mutta minuakin kiinnostaisi kuulla mitä sanovat he, jotka ovat kotiäiteinä ollessaan leikanneet tukan? Oletteko joskus meikanneet? Meikkaatteko enää? Oletteko ennen käyttäneet, edes joskus, korkokenkiä? Koska olet viimeksi käyttänyt korkokenkiä?

En juuri meikkaa enää, koska keikkailen niin paljon etten päivisin sitten enää halua vetää meikkiä naamaani. Käytän korkkareita oikeastaan päivittäin.

 

Mä kasvatin pitkät hiukset ensimmäisen lapsen synnyttyä, enkä todellakaan leikkaisi lyhyttä.
Lyhyttä saa olla koko ajan siistimässä, enkä muutenkaan tykkää lyhyestä tukasta- pitkät on ihanat!

 

Ekan kerran leikkasin pitkästä lyhyeksi vuonna -98, sillon ennen leikkausta miulla oli ollu pikkuletit jokka tekivät hiuksista huonokuntoset... Yli puolenselän asti olevat hiukset meni ihan poikatukaksi... Sen jälkeen taas kasvatin pitkät... Vuonna 2004 aloin taas pätkäsee pikkasen kerrallaan ja 2009 ekaa kertaa kaljuksi. Siitä ne taas kasvo poikamalliin ja seuraavana kesänä taas kaljuksi... Nyt viimeksi lokakuussa on ollu muutaman millin sänki, sen jälkeen antanu kasvaa... Ja tarkotuksena pitkät hiukset. En tiedä mikä miuhun oikeen taas meni
Kalju oli niiiiiin ihana.
Sit kun hiukset on pitkät ne varmaan alkaa taas pikkuhiljaa lyhenee Onneksi miun ystävä on kampaaja ja hän osaa aina kattoo mikä miulle sopii... On tässä vuosien aikana ollu vaikka ja minkälaista, kuten moni täällä tietääkin

 

Ekan kerran leikkasin pitkästä lyhyeksi vuonna -98, sillon ennen leikkausta miulla oli ollu pikkuletit jokka tekivät hiuksista huonokuntoset... Yli puolenselän asti olevat hiukset meni ihan poikatukaksi... Sen jälkeen taas kasvatin pitkät... Vuonna 2004 aloin taas pätkäsee pikkasen kerrallaan ja 2009 ekaa kertaa kaljuksi. Siitä ne taas kasvo poikamalliin ja seuraavana kesänä taas kaljuksi... Nyt viimeksi lokakuussa on ollu muutaman millin sänki, sen jälkeen antanu kasvaa... Ja tarkotuksena pitkät hiukset. En tiedä mikä miuhun oikeen taas meni
Kalju oli niiiiiin ihana.
Sit kun hiukset on pitkät ne varmaan alkaa taas pikkuhiljaa lyhenee Onneksi miun ystävä on kampaaja ja hän osaa aina kattoo mikä miulle sopii... On tässä vuosien aikana ollu vaikka ja minkälaista, kuten moni täällä tietääkin

Kiillotettu kalju sopii sulle

 

Kiillotettu kalju sopii sulle

Mikshän mie arvasin et sie tuut kommentoimaan

 

Mikshän mie arvasin et sie tuut kommentoimaan

 

Mitä ihmettä? Ihmisen hiukset kyllä kasvavat, leikkaa niitä tai ei, ei se hiuksen juuri tiedä, kuinka pitkälti sitä hiusta siitä roikkuu! Toki jotkut sairaudet tai niiden hoidot voivat aiheuttaa hiusten lähtöä, mutta että hiusten kasvu lakkaisi tuosta vain ihan yhtäkkiä? Puhuin juuri asiasta kampaajani kanssa viime viikolla eikä hän ollut tavannut vielä uransa aikana yhtään ihmistä, jonka hiukset olisivat lakanneet kasvamasta.

No ei varmasti lakkaa kasvamasta, mutta käytännössä siltä voi vaikuttaa, jos latvat kuivuu, haaroittuu ja katkeilee sitä mukaa, kun hiukset kasvaa. Eihän ne silloin näytä pitenevän.

Monet eivät onnistu saamaan sitä lapsuuden piiiitkää tukkaa luopumatta hiusten värjäämisestä ym. hiusta kuluttavista käsittelyistä. Ei ne kemialliset hiusvärit oikeasti mitään hoida, päinvastoin!

 

Itsekin tein sen virheen, että leikkasin esikoisen syntymän jälkeen kauniit puoleen selkään ulottuvat hiukseni tylsäksi polkaksi. Samoihin aikoihin uusin vaatevarastoni ja heitin kauneimmat vaatteeni pois ostaen tilalle kaikenlasta muka käytännöllistä... Jotenkin koin, että se "kuuluu" asiaan. Kai halusin kuulua paremmin "oikeiden" äitien joukkoon... Kaduin kyllä myöhemmin ja kasvatin hiukset takaisin, samoin kaiken väriset mekot ja hameet ovat taas vallanneet vaatekaappini

Toi on jännä ilmiö ja itsekin olen siihen sortunut. Mä leikkasin mun kauniin vyötärötukan tosi lyhyeksi viitisen vuotta sitten. Ne paksut ja tosi tuuheat hiukset oli ollut mulla teinistä asti, ja niitä tosi monet ihaili ja mies on myöhemmin tunnustanut että ne oli yks syy miksi hän aikoinaan minuun ihastui.

Oltiin menty naimisiin puoli vuotta aikaisemmin ja vauva oli syntynyt. Mä muistan ajatelleeni kun hiukset leikkasin, että kun mulla on nyt mies ja lapsikin niin sillon mun ei tarvi enää olla niin "korea". En tiedä miksi Kai se vauva-arki oli sit niin erilaista ja jotenkin kiireistä etten kokenut muutenkaan oloa mitenkään nätiksi, vaikka mies ei koskaan sanonut mitään jos mulla ei vaikka viikkokausiin ollut meikkiä tai olin olovaatteissa kaiket päivät. Hiuksista se kyllä jaksoi kuittailla, mut en mä siitä nyt niin loukkaantunut, kun tiesin että se tykkäsi mun pitkistä.

En ollut sit lopulta tyytyväinen itsekään ulkonäkööni. Just niin kuin täällä joku sanoi miksi pitää olla vähemmän naisellinen, lakata meikkaamasta kokonaan, kulkea lökövaatteissa ja leikata tukkansa kun perhe-arki vie voimia. Mä koin päinvastoin sit kun muutin tyyliä, ostin taas mekkoja ja hameita ja aloin taas meikata välillä. Mä otan itseäni sillälailla paremmin huomioon, aikaa mulle, ja sain lisää voimia kun koen itseni viehättävämmäksi. Voi olla joidenkin mielestä itsekästä, mutta mulle oli tosi tärkeä juttu.

Tuntuu, että parisuhdekin voi paremmin. Tunnen olevani miehen silmissä kauniimpi ja hän hoitaa lasta mielellään sillä aikaa jos vaikka teen joskus jonkun hienon kampauksen tai muuten hoidan itseäni. Hiukset on taas kasvaneet melki peppuun asti ja ovat ihanat, vaikkakin kuumat näin kesällä. Nutturat, lettinutturat ja ponnarit on vakiokamaa.

En silti enää leikkaa, vaikka tädin mielestä mulla aikusena naisena (35v.) ei saisi kuulemma olla tällaista tukkaa Onneksi toisenlaistakin palautetta tulee, 99% on myönteistä. Onhan se kiva saada kehuja, mut kyl mä nyt ilman niitäkin selviäisin. Hassua kun jotkut nuoret pojat jää vaan tuijottamaan ja saattaa kommentoida jotain "prinsessahiuksista". En nyt tiedä että kuninkaallinen olisin mut ihan kivaa sinänsä... Mies on kyl mun hiuksiin ihan hulluna, hiplailee ja kehuu melki joka päivä. Ei saa kuulemma enää leikata... No en kyl meinaakaan..

Sori tuli vähän romaani, mut kannattaa aina tehdä niin kuin itestä tuntuu parhaalta.

 

Ohops tää olikin vanha ketju...

 

Kahdesti kasvattanut aikuisiällä pitkiksi ja kahdesti myös leikannut lyhyeksi. Nyttemmin on lyhyt pixie cut jossa viihdyn hienosti, jonka laittamiseen riittää pieni pörrötys. Joidenkin mielestä minulle sopi pitkät hiukset, mutta itse kyllästyin siihen että kuollutta solukkoa valuu pitkin selkää tai on sykeröllä päälaella. Ihan tosissaan se ajatus tuntuu nykyään kuvottavalta. Vaikka toisilla ihmisillä se on kivannäköistä, mutta itsestäni puhun ja omasta tunteestani. Tyttärilläni on pitkät hiukset ja aivan ihanat, mutta itselläni on ehkä liian paksu hiuslaatu jotta voisin iloita lettikampauksista tai muusta. En ole kertaakaan katunut tätä tuoreinta leikkausta (kohta 5 vuotta ollut) vaan aina yhtä energinen olo tasausleikkauksen jälkeen, urheilullisempi ja kevyempi.

 

Itselläni on ollut jostain 12 vuotiaasta lähtien melkein aina lyhyet. Pari vuotta sitten jaksoin kasvattaa vähän pidemmät hiikset, jotka ulottui hieman korvien alapuolelle. Ne oli ihan kivat suoristettuna, mutta muuten en niitä kaipaa. Oma hiuslaatuni on paksua ja karheaa ja toimii omalla kohdallani parhaiten ihan lyhyenä. Onneksi on loistava kampaaja joka osaa leikata lyhyitä malleja.
Pitkät hiukset on monella upeat, mutta kyllä todella monelle sopii parhaiten sellainen long bob meininki.