Onko täällä naisia, jotka ovat leikkauttaneet pitkät hiuksensa lyhyiksi?

  • Viestiketjun aloittaja W
  • Ensimmäinen viesti
Mulla on pitkät hiukset, puoleen selkään. Ja voi vee, että tympii ainaki kesähelteillä : /
Aina pitää olla joku letti, ponnari tai nutturansyttyrä. Tuulella nää on suussa ja silmissä...
Ja mietin ihan vakavasti leikkaamista lyhyeks!
Ainoa jarru siihen oon mun mies joka suorastaan rukoilee, että älä leikkaa :xmas:
 
"kolmen äiti"
Minulla oli joitakin vuosi sitten hiukset vyötärölle ja hölmö leikkasin lyhyeksi :/ Hiukseni ovat lasimaiset ja siksi vaikeat laittaa mitenkään ja lyhyenä ne roikkuivat päätä pitkin. Hermo meni. Koko ajan pitäisi olla kampaajalla keksimässä jotain piristystä.
Nyt koetan kasvattaa takaisin pitkää, siihen voi tehdä kauniita kampauksia ja jos ei ole aikaa, nutturan saa tehtyä hetkessä. Kasvaa vaan nyt niin *keleen hitaasti....
 
:wave: minulla oli vuosia pitkä, piikkisuora heviletti vaikka eihän se hiirenhäntä hyvältä näyttänyt.. vuosi sitten kyllästyin , kaipasin jotain uutta . tulos:
otsatukallinen, poikamaisen lyhyt malli jonka saa päälaelta ( myös sivuilta & takaa jos huvittaa ) pystyyn, mutta hyvältä näyttää laittamattakin. voi lähteä ulos suoraan sängystä, eikä tarvitse olla joka pv pesemässä päätään. kukaan ei ole pahaa sanaa sanonut, pikemminkin kaikki ovat ihastelleet ja kehuneet. mies tietysti oli ensin hämillään, mutta tottui.
rakastan hiuksiani, enkä enää palaisi entiseen "liimalettiin"
 
Viimeksi muokattu:
Arew
Mulla oli koko ikäni aina pitkät hiukset, kunnes 5 vuotta sitten lähes nelikymppisenä leikkuutin lyhyeksi. En kadu, vaan olen sittemmin pitänyt saman lyhyen mallin. Sekä pitkät että nämä lyhyet hiukset ovat minulla mallia wash and go eli en laittele niitä mitenkään.
 
"heips"
Mä leikkasin vähän yli olkapäille ulottuvat hiukset lyhyiksi. Tosi kivat tuli mut mies ei tykänny. Nyt nää on oikeastaan vielä paremmat kun on hiukan kasvanu. Oli tosi outoa alussa ennenkun totuin. Edes miehen kommentit eivät loukanneet kun itse tykkään näistä niin paljon. Tosi helpot hoitaa ja kuivuu nopeesti.

Katoin jotain vanhaa valokuvaa jossa mulla pitkät hiukset, ei sovi mulle ollenkaan! Eli aika lyhyeen taidan jäädä.
 
täällä joo
Minä leikkaan välillä vyötäröpituiset hiukset olkapäille ja sitten ne taas kasvaa ja leikkaan olkapäille. Pitkät hiukset on ikävät, kun ei niiden peseminen on työlästä ja muutenkin ne sotkeutuu aina kaikkeen. Enää en halua vyötäröpituisia.

Joku mainitsi että miehet tykkää pitkistä hiuskista ja se on totta, mutta en halua miellyttää miehiä. Monet miehet kokevat pitkät, paksut hiukset seksikkänä, mutta mielummin olen epäseksikäs... jos se siitä on kiinni.

Ei kuitenkaan kannata leikata pitkiä hiuksia heti ihan lyhyeksi vaan ensin vaikka olkapäille ja miettiä sitten.
 
Minäää... Mulla oli noin suunnilleen haaraväliin asti pitkä musta tasapitkä tukka. Kuus vuotta kasvatin. Sit sain päähäni leikkauttaa sen lyhyeks ja lopputuloksena oli siis aivan lyhyt poikatukka, jossa niska oli noin sentin mittasta hiusta ja päältä pidempää. Tottakai se nyt oli kuitenkin naisellisesti leikattu, mutta silti niska oli todella lyhyt ja korvat oli näkyvissä. Tykkäsin tukasta aivan mielettömästi ja sitä oli ihana laittaa. Parturi-kampaajana osasin tehdä sille paljon itsekkin, joten vaihdoin väriä minkä kerkesin, koska pitkän tukan kanssa värin vaihto ei onnistu ihan niin helposti kun lyhyen tukan kanssa. Nyt olen sit päättänyt kasvattaa takas pitkän tukan. Saas nähä vielläkö se kasvaa yhtä pitkäks kun edellisellä kerralla. Tää on nyt reilun puoli vuotta saanu itekseen kasvaa, että viis ja puol jälellä ;p
 
variksenpelätti
Mie leikkautan aina kun olen saanut kasvatettua ihanat pitkät hiukset...just tällä hetkellä harmittaa niin pirusti!! eli pari vuotta olen taas vaihteeksi rimpuillut lyhyen tukan kanssa ja olen niin kyllästynyt:( mulla kasvaa hiukset silloin kun haluan pitää lyhyttä tukkaa, aivan liian nopeesti:) eli pitäis leikkuuttaa noin 3viikon välein.. en voi sietää ylikasvanutta homssutukkaa:/ nyt yritän taas kasvattaa ja tulen HULLUKSI tään välivaiheen tukan kanssa..helvetin variksenpelätin lookki..argh!!! mieti tarkkaan haluatko todella lyhyet hiukset, kokeile ensin vaikka jotain puolipitkää mallia tai värinvaihtoa jne!
 
vier
No 25veenä kyllästyin pitkään mustaan suoraan ohueen hevitukkaani ja leikkautin sen lyhyeksi. Ja sitten vielä lyhyemmäksi, ja sitten vielä lyhyemmäksi :D En usko että enää palaan pitkiin hiuksiin. Tässä 10v aikana olen ehtinyt kokeilla monenlaisia lyhyitä malleja, yleensä miellyttää niskasta lyhyt ja päältä vähän pitempi etupainoinen malli. Kananpersettä en suosi, osittain koska en jaksa aina hiuksia laittaa. Onneksi olen löytänyt hyvän kampaajan joka osaa leikata silittämättä siistin tukan.
 
Mä vetäisin kertakiekaisulla aikoinaan takapuoleen asti olevat hiukset ihan lyhyiksi, n 8 v meni ihan "kynityssä" tukassa, ei identiteettiongelmia :D kolme vuotta sitten aloin yllättäen kasvattaa ja nyt puoleen selkään taas hiukset :)
 
Mulla on ollut viimeiset 20 vuotta pitkä tukka. Lapsena äitini ei kuulemma jaksanut hoitaa hiuksiani, jotka olivat aina takkuiset, joten olin pakonsanelemana poikatyttö. Siis täysi mulipää! :D

12-13 vuotiaana aloin kasvattaa hiuksiani ja viistoistakesäisenä ne ylettyivät puoleen selkään. Sen jälkeen ovat pitkinä pysyneet. Kun täytin 30 (herraisä, siitäkin etapista on jo 5 vuotta!!) äitini alkoi vihjailla, kuinka ikäiseni tapaavat leikkuuttaa lyhyen tukan. No, mä en sitten ole kuin ikäiseni! Vai onko muka olemassa jokin ikä, jolloin hiukset "kuuluu" leikata lyhyiksi?? Ehkä sitten olen äitini mielestä naurettava wannabeeyoung tässä pitkässä pehkossani. :kieh:
 
Mä oon leikkauttanut sellasen takapuoleen ulottuvan tukan pari kertaa lyhyeks.. Tosin vaan sellaseen mittaan että hipoo just hartioita. Viimesin malli olikin aivan ihana ja upea :)

Nyt tää taas alko olemaan sellasessa takapuolipituudessa ja sellanen raskas heviletti nin otin sakset ja huiskasin vähän pituutta pois ja ohensin sieltätäältä.. Nyt tää on oikein kiva, eikä yhtään niin raskas tai kuuma kuin aiemmin :D Vaikka siis pituutta on edelleen varmaan puoleen selkään (?) asti.
 
Pitkä, ehdottomasti.
Eikö kellekään muulle tule mieleen...

Siis eikö muut ole sitä mieltä, että se tukan leikkaaminen lyhyeksi on ns luovuttamista? Siis minä ainakin ystävien kanssa ollaan puhuttu, että juuri sellaiset äidit (ja nimenomaan kotiäidit) leikkaa kauniin, pitkän tukan lyhyeksi (eikä meikkaa enää) jotka ei muutenkaan jaksa välittää ulkonäöstä vaan pelkästään käytännöllisyydestä, eli mikä on helpointa.

Mä olen pöyristynyt, miten 3 kotiäitikaveriani 5:stä, on leikannut tukan lyhyeksi JA SAMÓIHIN AIKOIHIN lopettanut meikkaamisen. Ei siinä mitään, jos ei ikinä meikkaa, mutta jos se on ollut tapana ennen lapsia, niin miksi ihmeessä luopua kaikesta mikä on tehnyt sinusta sinun.

Mä voin olla - ja todellakin olen- ihan yhtä hyvä äiti, vaikka aikaa menee tukan laittamiseen, meikkaamiseen, ja kivojen vaatteiden pukemiseen. Ei se ole automaattisesti hyvää äitiyttä, että tukka lyhyeksi, ei meikkiä ja maripaita päällä päivät yöt.
 
Mä olen pariin kertaan leikannut tukan lyhyeksi ihan vaihtelun halun takia. Nyt on useamman vuoden ollut jo ns. pitkä malli. Lyhyt tukkakin oli ihan kiva, mutta kyllä siinä oli mielestäni enemmän laittamista kuin pitkässä. Pitkän kun saa aina tarvittaessa kiinni nopeasti.
 
samma hät
Alkuperäinen kirjoittaja Pitkä:
Eikö kellekään muulle tule mieleen...

Siis eikö muut ole sitä mieltä, että se tukan leikkaaminen lyhyeksi on ns luovuttamista? Siis minä ainakin ystävien kanssa ollaan puhuttu, että juuri sellaiset äidit (ja nimenomaan kotiäidit) leikkaa kauniin, pitkän tukan lyhyeksi (eikä meikkaa enää) jotka ei muutenkaan jaksa välittää ulkonäöstä vaan pelkästään käytännöllisyydestä, eli mikä on helpointa.

Mä olen pöyristynyt, miten 3 kotiäitikaveriani 5:stä, on leikannut tukan lyhyeksi JA SAMÓIHIN AIKOIHIN lopettanut meikkaamisen. Ei siinä mitään, jos ei ikinä meikkaa, mutta jos se on ollut tapana ennen lapsia, niin miksi ihmeessä luopua kaikesta mikä on tehnyt sinusta sinun.

Mä voin olla - ja todellakin olen- ihan yhtä hyvä äiti, vaikka aikaa menee tukan laittamiseen, meikkaamiseen, ja kivojen vaatteiden pukemiseen. Ei se ole automaattisesti hyvää äitiyttä, että tukka lyhyeksi, ei meikkiä ja maripaita päällä päivät yöt.


Ihan sama mulle tuli mieleen. Ne pullukat kotiäidit, jotka ei ole meikanneet aikoihin, koska heillä on "tärkeämpääkin" tekemistä kuin itsensä ehostaminen.
Mua oikeasti kauhistuttaa jokainen uusi kotiäiti, joka menee tekemään tuon viimeisen, eli leikkaa ne kutritkin pois. On niin kovin epäkäytännölliset. eikä mitään väliä että esim. mies niihin alunperin ihastui, tai että aina olleet itselle tärkeät. Niin, tärkeintä on se käytännöllisyys ja helppous...
 
"joku"
Alkuperäinen kirjoittaja Pitkä:
Eikö kellekään muulle tule mieleen...

Siis eikö muut ole sitä mieltä, että se tukan leikkaaminen lyhyeksi on ns luovuttamista?
Ei tule mieleen! Ensisijaisesti ajattelen, että henkilö haluaa muutosta.

Joittenkin kohdalla se voi luovuttamista ollakin, mutta en usko, että useimmilla kuitenkaan.
 
Hiukset ovat naisen kruunu
Oon leikannut monestikin pitkän tukan (rintsikkapituisen) lyhyeksi polkaksi ja AINA katunut jälkeenpäin :(
Kasvatin, leikkasin, kasvatin, leikkasin...

Nyt olen 33v ja viimeksi leikkasin lyhyeksi kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen antanut kasvaa (kerran tasoittanut välillä reilummin) ja tukka nyt vyötäröllä. ENKÄ enää taatusti leikkaa lyhyeksi, vaan tavoitteena on häntäluuhun yltävät hiukset. Muutenkin kiva olla pitkätukkainen iässä, missä suurimmalla osalla naisista alkaa olla sellainen "räväkkä" monisävyvärjätty miesten tukka tai muuten omituinen unisex-kypärämalli! :D

Mun mielestä pitkähiuksiset naiset on aina naisellisempia kuin lyhythiuksiset. Kuvitelkaa vaikka pitkä- ja lyhythiuksinen nainen verkkareissa/ulkoiluasussa tms. ilman meikkiä, niin toinen on kuin mies... Kumpihan... Ei kauniit kasvotkaan korvaa sitä, mitä hiuksissa menettää.
 
??!
[QUOTE="joku";24059882]Ei tule mieleen! Ensisijaisesti ajattelen, että henkilö haluaa muutosta.

Joittenkin kohdalla se voi luovuttamista ollakin, mutta en usko, että useimmilla kuitenkaan.[/QUOTE]

Mutta etkö ole huomannut, että kotiäidit jotka leikkaa tukan lyhyeksi, ei myöskään meikkaa enää? Tunnen näitä tapauksia niiiiin monta! Ennen ollaan meikattu, mutta enää se ei ole tärkeää eikä itsen ulkonäöstä huolehtiminen ole enää prioriteetti. Ihan kuin se olisi lapsilta pois, että äitikin pitää huolta ulkonäöstään ja JOPA olisi lastensa isän mielestä hottis, edelleen. eikö se todella ole kellekään enää tärkeää (siis te jotka leikkasitte tukan käytännöllisyyden takia?)
 
"totta"
Mutta etkö ole huomannut, että kotiäidit jotka leikkaa tukan lyhyeksi, ei myöskään meikkaa enää? Tunnen näitä tapauksia niiiiin monta! Ennen ollaan meikattu, mutta enää se ei ole tärkeää eikä itsen ulkonäöstä huolehtiminen ole enää prioriteetti. Ihan kuin se olisi lapsilta pois, että äitikin pitää huolta ulkonäöstään ja JOPA olisi lastensa isän mielestä hottis, edelleen. eikö se todella ole kellekään enää tärkeää (siis te jotka leikkasitte tukan käytännöllisyyden takia?)
Itsekin tein sen virheen, että leikkasin esikoisen syntymän jälkeen kauniit puoleen selkään ulottuvat hiukseni tylsäksi polkaksi. Samoihin aikoihin uusin vaatevarastoni ja heitin kauneimmat vaatteeni pois ostaen tilalle kaikenlasta muka käytännöllistä... Jotenkin koin, että se "kuuluu" asiaan. Kai halusin kuulua paremmin "oikeiden" äitien joukkoon... Kaduin kyllä myöhemmin ja kasvatin hiukset takaisin, samoin kaiken väriset mekot ja hameet ovat taas vallanneet vaatekaappini :D
 
"kolmen lapsen äiti"
Minulla oli nuorena aina pitkät hiukset. Vähintään olkapäille ulottuvat, ja parikymppisenä ristiselkään saakka ulottuvat. Kyllä minä silloin jaksoin niitä hoitaa ja olivat ihan kivat. Mutta sitten halusin vaihtelua ja leikkautin ne tosi tosi pitkät hiukset noin lapaluihin asti. Itselle muutos oli iso ja ihan vähän järkytyskin, vaikka ulkopuolisesta se ei varmasti ollut mitään kun jäi edelleen pitkät hiukset. Mutta tykkäsin hiuksista tosi paljon ja malli oli ihanan kevyt ja kaunis kerrostettu mallli. Siinä pysyin tosi pitkään, sitten vuosi sitten halusin taas uudestaan vaihtelua ja leikkautin, pienen harkinnan jälkeen, leukalinjaan asti ulottuvan polkkatukan. Tykkäsin siitäkin ja olin tyytyväinen, koska olin uskaltanut tehdä niin ison muutoksen. Lyhyet hiukset olivat vaihteeksi niin kivat laittaa esim. kiharalle, kun kiharan sai helposti ja se pysyi eikä lätsähdä niinkuin pitkissä hiuksissa helposti tekee. Ja kun viime kesä oli tosi helteinen, niin sai pitää silti hiuksia auki. Pitkät ois ollu hikoilun takia koko ajan ponnarilla.

Lyhyet hiukset oli kivat ja nekin sopi minulle hyvin, mutta aloin sitten kuitenkin kasvattaa takaisin pitkiä. Jotenkin vaan tunnen, että pitkät hiukset on enemmän minun juttu :) Nyt hiukset on olkapäille ja tämä "kasvatusvaihe" on joskus vähän rasittava. Välillä tulee semmoisia aikoja, että hiukset on just väärän mittaiset eikä sovi kasvonpiirteisiin. Siihen voi kuitenkin kysyä kampaajalta apua. Pienellä muotoilulla voi saada kivan mallin niihin "välivaiheisiinkin" kun kasvattaa takaisin pitkiä hiuksia.

Jos miettii tosi pitkien hiusten leikkaamista lyhyeksi, niin minä ehdottaisin, että leikkaa ensin vähemmän. Joku lyhyempi malli,mutta ei mitään poikatukkaa kuitenkaan, jotta ei ole sitten ihan niin hirveän pitkä aika kasvattaa takaisin, jos tuntuukin ettei se ole mieleinen. Sitten jos taas se lyhyempi malli on Ok, niin siitä on pienempi kynnys leikata vielä lyhyemmäksi.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Pitkä:
Eikö kellekään muulle tule mieleen...

Siis eikö muut ole sitä mieltä, että se tukan leikkaaminen lyhyeksi on ns luovuttamista? Siis minä ainakin ystävien kanssa ollaan puhuttu, että juuri sellaiset äidit (ja nimenomaan kotiäidit) leikkaa kauniin, pitkän tukan lyhyeksi (eikä meikkaa enää) jotka ei muutenkaan jaksa välittää ulkonäöstä vaan pelkästään käytännöllisyydestä, eli mikä on helpointa.
No ei ole ainakaan mulle ja tasan päinvastoin on käynyt mun tuttavapiirissä. Naimisiin mentyä/lasta odottaessa jätetään meikkaaminen sikseen ja kasvatetaan pitkä, nyt värjäämätön tukka, vaikka lyhyt sopisi paremmin. Enemmän se on tanttautumisen merkki jos on pitkä ja maantienvärinen hiiren häntä selkää pitkin valumassa samalla kun huutelee Nico-Petteriä ja Janina-Ceciliaa.
 

Yhteistyössä