Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

Ideaalia olisi, ettei tarvitsisi säännöllisesti herätä kesken syvää unta. Siinä mielessä olet oikeassa, että herättäminenkin voi olla haitallista. Ajoittainen unirytmin muokkaaminen heräämistä aikaistamalla ei kuitenkaan luo haitallisia assosiaatioita jos sen tekee lempeästi. Virkeänä sänkyyn meneminen sen sijaan heikentää sänky-uni assosiaatiota. Ja jos lapsen pakottaa sänkyyn joko uhkailemalla tai fyysisesti pitämällä kiinni, niin siitä syntyy jo todella negatiivisia assosiaatioita. Lapsi ei enää pidä nukahtamista turvallisena ja mielekkäänä vaan tekee sen lopulta koska ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Tämä kostautuu herkästi murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa, ja joillakin se kestää läpi elämän; vaikka väsyttää, on hankala mennä nukkumaan. Ristiriita vaistojen ja kasvatuksen välillä aiheuttaa epämääräistä levottomuutta iltaisin, ja nukkumaanmeno myöhästyy.

Eli kaikenkaikkiaan se nukkumaanmeno on aina se isompi ongelma, kuin herääminen? Vaikka valtaosa ihmisistä herää herätyskellon ääneen joka ikinen aamu?

 

En voi mitään sille, että tuo "tämä on minulle tärkeää" -mantra kuulostaa minusta manipuloinnilta. Mitäs sitten oikeasti tapahtuu, jos se ei olekaan riittävän hyvä peruste? Jos ensin sanotaan, että tämä on tärkeää ja jos ei tehdä näin, niin äidille tulee paha mieli / äidille tulee ongelmia töissä tms ja sitten joudutaankin antamaan periksi lapsen mielipiteelle, niin eikö se lapsi tunne syyllisyyttä siitä äidin pahasta mielestä tai työongelmista? Ja pitääkö se seuraus sitten näyttää lapselle jotenkin vai mitä sitten tapahtuu?

Kyllähän aikuistenkin kesken joskus joutuu kieltäytymään toisen toiveista ja pyynnöistä ja aikuiset tietävät, että tämä valinta on oikeasti mahdollinen. Mutta sillä lapsella ei edelleenkään ole sitä mahdollisuutta valita kuin se yksi toimintatapa, jos se on välttämätöntä (esim se töihin lähteminen). Et voi mitenkään päin sanoa, että lapsella olisi aidosti vaihtoehtona jäädä yksin kotiin (vaikka lapselle nämä sanat sanoisitkin).

Sitten kysyn lapselta, että ok, mitäs sitten tehdään. Jos sinulla on parempi vaihtoehto, niin minä kuuntelen. Ja minä myös aidosti siis kuuntelen, en tee vittuillakseni tuota. Muutaman kerran lapsella on ollut oikein hyviä ideoita joita en olisi itse keksinyt Siis erilaisiin ongelmiin, ei tuohon työhönmenoon. Sitä lapsi ei ole osannut protestoida. Toki joskus olen sen verran joutunut sanomaan, että leikkejä pitää jatkaa myöhemmin, koska jos emme lähde nyt niin myöhästymme.

 

[QUOTE="Vieras";24042355]NinaTT, sivuutit taas sujuvasti kysymykseni. Kysyin aiemmin siitä mitä tekisit jos 3 lasta (kaksivuotiaat ja neljävuotias) olisi sitä mieltä että vielä klo: 24.00 ei väsytä, mutta minulla on aikainen herätys ja olen toooodella väsynyt. Mitä minun pitäisi tehdä?[/QUOTE]

Sen verran sujuvasti, etten ole koko hiivatun kysymystä missään edes nähnyt. Ei tarvitse motkottaa kaikista pikkuasioista.

Sinuna menisin nukkumaan jos minua väsyttäisi.

 

Sitten kysyn lapselta, että ok, mitäs sitten tehdään. Jos sinulla on parempi vaihtoehto, niin minä kuuntelen. Ja minä myös aidosti siis kuuntelen, en tee vittuillakseni tuota. Muutaman kerran lapsella on ollut oikein hyviä ideoita joita en olisi itse keksinyt Siis erilaisiin ongelmiin, ei tuohon työhönmenoon. Sitä lapsi ei ole osannut protestoida. Toki joskus olen sen verran joutunut sanomaan, että leikkejä pitää jatkaa myöhemmin, koska jos emme lähde nyt niin myöhästymme.

No mitä ne vaihtoehdot sitten oikeasti ovat? Ehkä mieleni on rajoittunut, mutta jos pitää mennä töihin klo X ja lapsi ei voi jäädä kotiin, niin ei siinä kovin monia vaihtoehtoja minun järkeni mukaan ole. Eli missä se valinnan vapaus sitten on ja mitä ehdotuksia sinä sitten kuuntelet?

 

Sen verran sujuvasti, etten ole koko hiivatun kysymystä missään edes nähnyt. Ei tarvitse motkottaa kaikista pikkuasioista.

Sinuna menisin nukkumaan jos minua väsyttäisi.

Mitäs minä sanoin!

 

Eli kaikenkaikkiaan se nukkumaanmeno on aina se isompi ongelma, kuin herääminen? Vaikka valtaosa ihmisistä herää herätyskellon ääneen joka ikinen aamu?

Siis kyllä heräämisistäkin kannattaa tehdä mahdollisimman mukavia Herätyskello on minulle ainakin pikemminkin signaali sille, että pitäisi nousta ylös, siis silloin kun unirytmini on kunnossa. Koska herään kyllä aina hieman ennen herätyskelloa. Lapsikin on jo hyvin kevyessä unessä, torkkuillaan vielä siinä, herätyskello sitten kertoo, että nyt pitäisi nousta ylöskin. Hyvin harvoin herätyskello syvästä unesta herättää. Hyvin harvoin minun täytyy lasta varsinaisesti herättää; lähinnä minun tarvitsee nousta ylös sängystä ja avata vähän verhoja tms.

Jos katsoisin asiakseni herättää lapsen kesken syvien unien joka päivä ja tekisin kokemuksesta mahdollisimman turvattoman hänelle, niin sitten se totta kai olisi ongelma.

 

Sitten kysyn lapselta, että ok, mitäs sitten tehdään. Jos sinulla on parempi vaihtoehto, niin minä kuuntelen. Ja minä myös aidosti siis kuuntelen, en tee vittuillakseni tuota. Muutaman kerran lapsella on ollut oikein hyviä ideoita joita en olisi itse keksinyt Siis erilaisiin ongelmiin, ei tuohon työhönmenoon. Sitä lapsi ei ole osannut protestoida. Toki joskus olen sen verran joutunut sanomaan, että leikkejä pitää jatkaa myöhemmin, koska jos emme lähde nyt niin myöhästymme.

Mitä sä sitten meinaat tehdä kun lapsesi oppii protestoimaan töihinmenoasi?

Sulla on yksi lapsi... Voi kun kokisit saman kuin monilapsiset perheet niin sulla olis oikeesti perspektiiviä tähän keskusteluun.

 

[QUOTE="Vieras";24042355]NinaTT, sivuutit taas sujuvasti kysymykseni. Kysyin aiemmin siitä mitä tekisit jos 3 lasta (kaksivuotiaat ja neljävuotias) olisi sitä mieltä että vielä klo: 24.00 ei väsytä, mutta minulla on aikainen herätys ja olen toooodella väsynyt. Mitä minun pitäisi tehdä?[/QUOTE]

Mä ainakin olen vastaavassa tilanteessa sanonut lapsille, että mä ainakin menen nukkumaan. Palvelu ei pelaa, ruokaa ei saa eikä missään tapauksessa telkkaria katsota yöllä. Kyllä ne sitten menivät nukkumaan. Lapset olivat silloin kahden ja kolmen.

 

No mitä ne vaihtoehdot sitten oikeasti ovat? Ehkä mieleni on rajoittunut, mutta jos pitää mennä töihin klo X ja lapsi ei voi jäädä kotiin, niin ei siinä kovin monia vaihtoehtoja minun järkeni mukaan ole. Eli missä se valinnan vapaus sitten on ja mitä ehdotuksia sinä sitten kuuntelet?

Valinnan vapaus on sellainen juttu, että voi valita olemassaolevista vaihtoehdoista. Kun lapselta kysyy, että mitä vaihtoehtoja sinulla sitten on, kun minä en keksi muita, niin hän itsekin ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja ole. Siis JOS niitä ei ole. Ja jos hän on kuvitellut, että joku juttu xxxx voisi olla vaihtoehto, niin sitten hän kertoo sen ja sinä voit kertoa miksei se toimi nyt tällä kertaa. Jos lapsi on tottunut siihen, että hänet otetaan tosissaan, niin hän ymmärtää mitä sanot ja mitä todennäköisimmin lähtee matkaasi aavistuksen pettyneenä, mutta silti omasta tahdostaan.

 

[QUOTE="Vieras";24042564]Mitä sä sitten meinaat tehdä kun lapsesi oppii protestoimaan töihinmenoasi?

Sulla on yksi lapsi... Voi kun kokisit saman kuin monilapsiset perheet niin sulla olis oikeesti perspektiiviä tähän keskusteluun.[/QUOTE]

Mikään pakko ei ole tehdä niitä lapsia niin montaa/niin pienellä aikavälillä että se "hankaloittaa" elämää Valintakysymys (Ei pahalla!)

 

[QUOTE="Vieras";24042564]Mitä sä sitten meinaat tehdä kun lapsesi oppii protestoimaan töihinmenoasi?

Sulla on yksi lapsi... Voi kun kokisit saman kuin monilapsiset perheet niin sulla olis oikeesti perspektiiviä tähän keskusteluun.[/QUOTE]

Kohta mulla voi olla kaksi

Tunnen useita perheitä joissa noudatetaan lasta kunnioittavia periaatteita. Monessa perheessä on 3-5 lasta. Mutta sinun mielestäsi näitä ei ole olemassa? Onneksi minä tiedän paremmin

Se, että sinä et osaa, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu osaisi

 

Jos katsoisin asiakseni herättää lapsen kesken syvien unien joka päivä ja tekisin kokemuksesta mahdollisimman turvattoman hänelle, niin sitten se totta kai olisi ongelma.

No miksi et meuhkaa herätyskellojen turmelevasta vaikutuksesta ihmisen psyykkeelle? Miksi aina vain vaahdotaan tästä nukkumaanmenosta, mutta heräämiseen ja "väkisin" herättämiseen ei kukaan kiinnitä huomiota? Tekeekö teinin äiti traumoja lapselleen, joka on valvonut pikkutunneille potkiessaan tätä ylös ja kouluun?

 

Sen verran sujuvasti, etten ole koko hiivatun kysymystä missään edes nähnyt. Ei tarvitse motkottaa kaikista pikkuasioista.

Sinuna menisin nukkumaan jos minua väsyttäisi.

No tämä asia ei ole minulle pikkujuttu. En motkota. Eikö sun mielestä ole vastuutonta jättää pieniä valvomaan keskenään?

 

[QUOTE="Vieras";24042564]Mitä sä sitten meinaat tehdä kun lapsesi oppii protestoimaan töihinmenoasi?

Sulla on yksi lapsi... Voi kun kokisit saman kuin monilapsiset perheet niin sulla olis oikeesti perspektiiviä tähän keskusteluun.[/QUOTE]

Tää on kanssa niin vanha perustelu, tytsille sanottiin, että sä et voi tietää kun ei sulla ole lapsia, ninalle, että sä et voi tietää kun sulla on vain yksi lapsi. Hmm.. Mulla on kaksi lasta, joita en milloinkaan ole pakottanut nukkumaan, sanooko joku nyt mulle, että mullakin pitäisi olla vielä useampi lapsi, että oppisin sen idean miksi lapsi pitää pakottaa nukkumaan?

 

Valinnan vapaus on sellainen juttu, että voi valita olemassaolevista vaihtoehdoista. Kun lapselta kysyy, että mitä vaihtoehtoja sinulla sitten on, kun minä en keksi muita, niin hän itsekin ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja ole. Siis JOS niitä ei ole. Ja jos hän on kuvitellut, että joku juttu xxxx voisi olla vaihtoehto, niin sitten hän kertoo sen ja sinä voit kertoa miksei se toimi nyt tällä kertaa. Jos lapsi on tottunut siihen, että hänet otetaan tosissaan, niin hän ymmärtää mitä sanot ja mitä todennäköisimmin lähtee matkaasi aavistuksen pettyneenä, mutta silti omasta tahdostaan.

No niin, eli lapsella ei oikeasti ole vapautta valita! Ja se vaihtoehtojen puute johtuu vain aikuisen näkökulmasta (jota lapsi ei voi täysin ymmärtää), eli se on silloin aikuinen joka päättää lapsen puolesta!!! Ei ole siis millään tavalla kyse lapsen omasta tahdosta. Montako vuotta tästä on väännetty ja nyt sen jouduit myöntämään. Joskus aikuisen on vain tehtävä päätös lapsen puolesta.

 

Tää on kanssa niin vanha perustelu, tytsille sanottiin, että sä et voi tietää kun ei sulla ole lapsia, ninalle, että sä et voi tietää kun sulla on vain yksi lapsi. Hmm.. Mulla on kaksi lasta, joita en milloinkaan ole pakottanut nukkumaan, sanooko joku nyt mulle, että mullakin pitäisi olla vielä useampi lapsi, että oppisin sen idean miksi lapsi pitää pakottaa nukkumaan?

En tarkoittanut sitä. Tässä kun on puhuttu nyt siitä että lapsi kyllä ymmärtää ja hallitsee syy- seuraussuhteet jo vauvasta yms. Ongelma on siis tyhmät vanhemmat jotka ei osaa. Yhden kanssa voi neuvotella, väitellä ja selitellä asioita mutta neljän kanssa yhteisymmärrykseen pääseminen tolla metodilla ei ihan oikeasti aina toimi niin että kaikki ymmärtää ja hyväksyy lopputuloksen. Ja eikö tässä ole kyse siitä että JOKAINEN lapsi huomioidaan yksilönä? Vähän sama kun työpaikalla käydään neuvottelua. Aina ei vaan päästä yhteiymmärrykseen sillä jotkut ihmiset ovat sopeutuvaisempia kuin toiset. Toisille muutos on pahasta, toisille hyvästä jne. Mä haen tässä takaa sitä että kaikissa perheissä ei välttämättä jokaisen lapsen kohdalla vaan tavat/ tilanteet onnistu neuvottelemalla.

 

Mun mielestä on ihan normaalia, että lapsi syö sen verran kuin on nälkä ja menee nukkumaan sitten, kun väsyttää. Ei aikuinen tunne lapsen nälkää/väsymystä. Tunnen täältä palstaltakin pari perhettä, joissa näin toimitaan ja hyvin tasapainoisia ja terveitä lapsia niissä kasvaa.

Tästä olen kanssasi eri mieltä. Vanhempi tunnistaa lapsensa väsyn ja nälän. Ainakin minä voin sanoa omien lapsieni kohdalta molemmat. Nuorimmat lapset eivät välttämättä tunnista kumpaakaan, vaan käyttäytymisestä huomaa sekä nälän että väsyn.
Parin perheen perusteella et voi yleistää, koska lapset ovat yksilöitä.

 

No niin, eli lapsella ei oikeasti ole vapautta valita! Ja se vaihtoehtojen puute johtuu vain aikuisen näkökulmasta (jota lapsi ei voi täysin ymmärtää), eli se on silloin aikuinen joka päättää lapsen puolesta!!! Ei ole siis millään tavalla kyse lapsen omasta tahdosta. Montako vuotta tästä on väännetty ja nyt sen jouduit myöntämään. Joskus aikuisen on vain tehtävä päätös lapsen puolesta.

Mikä päätös lapsen puolesta? Mitä vanhempi päättää lapsensa puolesta kun ottaa vastaan työpaikan? En ymmärrä

Ja jos lapsi itse toteaa, että niin, tässä tapauksessa ainoa suinkaan realistinen vaihtoehto on toimia vanhemman ehdotuksen mukaan (koska kukaan kolmevuotias ei tosiaan halua jäädä yksin kotiin koko päiväksi) niin mitä vanhempi nyt taas on mennyt päättämään lapsen puolesta?

 

No en todellakaan!!1 Sairasta!

 

[QUOTE="Vieras";24040391]Mä pitäisin sitä ehkä vastuuttomana?!?[/QUOTE]

Mun kokemuksen mukaan pienet lapset harvoin jää yksin valvomaan, jos vanhempi/vanhemmat menee nukkumaan. Ja jos lapsi on jo isompi niin siinähän valvoo?

 

Väitän silti, että jos nukkumaanmenosta ei ole tehty peikkoa, menee lapsi nukkumaan silloin, kun häntä väsyttää. Jos lapsi harvoin meneekin liian myöhään nukkumaan niin eipä varmasti mene seuraavana yönä. Mokailutkin on siis ihan sallittuja.

Meidän 5v kyllä alkaa yliväsyneenä menemään semmoisilla kierroksilla että kohta kolahtaa ja kovaa. Siksi aikuisena on pakko pitää ne rajat kun lapsi ei yliväsyneenä edes tunnista omaa väsymystään. Eikä nukkumaanmenosta tartte mitään peikkoa tehdä, meillä rauhoitutaan ja halitaan paljon ennen nukkumaan menoa, jutellaan päivän kivat tapahtumat ja selvitetään onko jäänyt painamaan mieltä. Meillä ei koskaan kumpikaan lapsista (5 ja 2v) pompi sängystä enää pois kun nukkumaanmeno on sujunut rauhallisesti ja mukavasti. Mutta siinä väsymyksen tunnistamisessa tarvitsee lapset aikuisen apua.

 

Apua. Kuinkakohan monta kertaa tässä ketjussa on jo mainittu mun nikki. Varmaan jokatoisessa viestissä. Saa kai sitä vähän kyseenalaistaa näitä "totuuksia", vaikka olisi itse lapseton? Yhtä lailla te muut tunnutte pitävän ainoana oikeana ratkaisuna, että vanhempi pakottaa lapsen/lapset nukkumaan.

 

Mutta siinä väsymyksen tunnistamisessa tarvitsee lapset aikuisen apua.

Auttaminen on sallittua, en minäkään lastani jätä yksin selviytymään arjestaan, olen läsnä ja autan. Auttamiseen harvemmin sisältyy esimerkiksi fyysistä kiinnipitelyä tai sitä, että jätetään lapsi häkkiin yksikseen tms. Kukaan ei missään vaiheessa ole ehdottanut, ettei lasta pitäisi ollenkaan koskaan missään nimessä auttaa.

 

[QUOTE="Vieras";24042713]En tarkoittanut sitä. Tässä kun on puhuttu nyt siitä että lapsi kyllä ymmärtää ja hallitsee syy- seuraussuhteet jo vauvasta yms. Ongelma on siis tyhmät vanhemmat jotka ei osaa. Yhden kanssa voi neuvotella, väitellä ja selitellä asioita mutta neljän kanssa yhteisymmärrykseen pääseminen tolla metodilla ei ihan oikeasti aina toimi niin että kaikki ymmärtää ja hyväksyy lopputuloksen. Ja eikö tässä ole kyse siitä että JOKAINEN lapsi huomioidaan yksilönä? Vähän sama kun työpaikalla käydään neuvottelua. Aina ei vaan päästä yhteiymmärrykseen sillä jotkut ihmiset ovat sopeutuvaisempia kuin toiset. Toisille muutos on pahasta, toisille hyvästä jne. Mä haen tässä takaa sitä että kaikissa perheissä ei välttämättä jokaisen lapsen kohdalla vaan tavat/ tilanteet onnistu neuvottelemalla.[/QUOTE]

No mä ainakin olen omassa kodissani toiminut niin, että olen kannustanut lapsia huomioimaan perheen muutkin jäsenet. Muutkin kuin itsensä, ja tämähän toimii silloinkin, kun perheessä on vain yksi lapsi. Jos vaikka lapsi haluaa karkkirasian, kysyn, onko se hänen mielestään reilua, kun siskolle ei ole. Lapsi miettii, ja tuumii, että ei, se ei ole. Jos lapsi sanoo, että juu, hän vaan haluaa, niin kehoitan miettimään, miltä hänestä tuntuisi, jos sisko saisi karkkiaskin ja hän ei. No ei kivalta, lapsi ymmärtää. Joskus oma lapsi on vastaavassa tilanteessa alkanut sanomaan, että ei voida ottaa karkkia kun ei äitille ole. Lapsi osaa huomioida muita perheenjäseniä kun hänelle antaa siihen mahdollisuuden. Tosin tämä varmaankin vaatii kasvattamista, meillä lapset on aina joutuneet huomioimaan toisensa, mutta saavat silti yksilöllistä huomiota.

Nukkumaanmenossa huomioimme sen siten, että vähemmän unta kaipaava esikoinen menee siskonsa kanssa nukkumaan aina, koska se on mukavaa. He laittavat yhdessä lehdet ja kirjat pois, koska on helpompaa saada unta, kun molemmat ovat rauhassa. Nuorempi, joka tarvitsee ja haluaa enemmän unta, nukahtaa ensin, ja jos esikoinen silloin ei ole vielä nukahtanut, hän saa ottaa lehden. Koska mielestäni on vähän epäinhimillistä makuuttaa toista tuntikausia sängyssä jos ei kerran saa unta. Näin meillä tämäkin on ratkaistu niin, että lapset huomioivat toisensa, mutta saavat silti hoitaa asian yksilöllisellä tavallaan.

 

[QUOTE="Vieras";24042605]No tämä asia ei ole minulle pikkujuttu. En motkota. Eikö sun mielestä ole vastuutonta jättää pieniä valvomaan keskenään?[/QUOTE]

Harvemmin noin pienet keskellä yötä jäisivät keskenään kukkuilemaan. Jos noudattaa jokseenkin säännöllistä vuorokausirytmiä niin heitähän väsyttäisi. Kyllä he viimeistään siinä vaiheessa kun äitikin menee nukkumaan niin tulisivat äidin kanssa nukkumaan.