Vaikeasta suhteesta lopullisesti eroon? Kohtalotoverit, apua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja etukäteen kiittää hän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

etukäteen kiittää hän

Vieras
Olin yksinhuoltaja, mutta kaikki oli ihan ok viimein. Tapasin netissä miehen, joka oli kiltti, lapsirakas, rauhallinen, lähes alkoton ja hänellä oli elämänhallinta kunnossa. Hän kävi töissä, raha-asiat olivat mallillaan, huolehti vanhemmista lapsistaan ja välit eksään olivat sopuisat. Olin aivan ihmeissäni, koska olin elämässäni lähinnä törmännyt vain vastuuttomiin, päihderiippuvaisiin miehiin isästäni lähtien.

Tätä iloa ei sitten kauaa kestänytkään. Kun mies pääsi sisään perheeseeni alkoivat salakavalasti äkkipikaiset huudot ja raivokohtaukset (joita mies ei vieläkään myönnä olevan), rahaongelmat (menetin muutamana vuonna 15 000e), työttömyys ja täydellinen arvaamattomuus miehen menoissa eli poistui suuttuessaan aina yöhön palaten vuorokausien kuluttua. Alkoholin käyttö lisääntyi ja seksistä tuli todella painostavaa. Aloin pelätä miestä todella.

Kaikki "miesten hommat" jäivät minun kodissani hoitamatta. Mies lupasi hoitaa, muttei riitojen vuoksi niitä tehnytkään. Itse en oikeasti riitoja edes ymmärtänyt, koska ne lähtivät epäloogisuuksista, vaikka olin kuinka varovainen. Minä halusin sitten yrittää hoitaa lämmitys-, auto-, remonttiasioita, muttei minulla ollut niihin lupaa. Mies haukkui ja solvasi, etten saisi nujertaa hänen itsetuntoaan hoitamalla asioita, jotka kuuluisivat hänelle. Yritin pärjätä ypöyksin ilman mitään apua. En uskaltanut enää nähdä kavereitakaan, koska mies haukkui heidätkin ja taisi olla mustasukkainenkin heistä.

Hain apua jo hyvin varhaisessa vaiheessa, tosin ensin siihen, miksen kelpaa kenellekään. Mieskin sanoi, että mene terapiaan, että oppisit käyttäytymään paremmin. Eihän minua kukaan jaksaisi, olen niin vaikea.

Hain apua myös turvakodista, jossa olen käynyt säännöllisesti juttelemassa nyt. Haluan elämäni takaisin ja haluan olla lasteni kanssa onnellinen, enkä haukuttu, kaikkeen syypää hirviö. Olen ottanut välimatkaa mieheen reilusti.

Nyt mies on sitten hakenut itselleen terveydellisiä, fyysisiä diagnooseja diagnoosi toisensa jälkeen ja viestittelee minulle, kuinka on vakavasti sairas ja siksi on voinut niin huonosti ja kohdellut minua huonosti, vaikka toisaalta ansaitsenkin sen, koska olen niin vaikea ja minun kanssani on pakko riidellä. Yksikään diagnoosi ei ole mikään tavaton, vaan tyypillisiä, iän mukanaan tuomia kuluma- ym. vaivoja sekä kohonnutta verenpainetta. Itselläni on huolia ihan tarpeeksi, enkä jaksa enää miestä taakkanani. Ensimmäisiä kertoja olen nyt laittanut hänelle ikäviä viestejä takaisin, joissa en pyytele anteeksi, vaan kerron, etten halua hänen kaltaistaan miestä. Hän syyttää minua, että hylkään hädän hetkellä, en näe vikoja itsessäni, olen masentumalla pilannut kaiken jne. Mutta minä oikeasti tunnen, että vihaan häntä. Päivä päivältä hahmotan paremmin, missä pimeydessä olen nämä vuodet elänyt ja kuinka hirveä mies on.

Mies lupasi aikanaan jo hakea apua, mutta ei koskaan sitä tehnyt. Tänään hän ilmoitti, että jos terapiassa tulee tällaiseksi kuin minä nyt, niin hän ei todellakaan koskaan tule henkiselle puolelle apua hakemaan.

Miten jaksan pitää yllä tämän linjan, enkä anna hänen viestiensä ja haukkumisensa mennä luihin ja ytimiin? Miten jaksan olla tiukka ja pitää rajani? Miten jaksan valloittaa elämäni takaisin itselleni? Pelkään, että sorrun jälleen pyytelemään anteeksi ja päästän miehen luikertelemaan takaisin elämäämme. Minusta se on kiinni, mutta tarvitsen vahvistusta. Ymmärtääköhän kukaan?
 
Ymmärrän todellakin. Vaihda numerosi heti salaiseen ja kerro, että kaikki yhteydenpito väliltänne on loppu. Jos tarpeen, niin muuta ja vaihda osoitteesi salaiseksi (turvakielto). Jatka omaa terapiaasi ja omaa, normaalin elämäsi elämistä. Älä anna miehen sairastuttaa sinua.
 
Mies osaa vedellä oikeista naruista. Hän on hyvä syyllistäjä ja minä aivan loistava syyllistymään. Nyt hän yrittää kaikkensa, että saisi fyysisiä diagnooseja, jotka selittäisivät sitten käytösmuutoksia. Piilevät kivut myös ovat estäneet töissä käynnin. Olen kamala, kun en näitä ymmärrä.

Huutamista ei ole ollut ollenkaan ja jos onkin, sen määrittely tarvitsisi desibelirajan sekä minulle itsetutkiskelua. Olen liian kauhea ja vaikea. Siksi on pakko välillä ollut mahdollisesti korottaa ääntään. Se, että olen pelännyt häntä on kuulema ollut vain laskelmointia. Sillä tavoin olen hänen kiltteyttään koetellut syyttäen häntä sellaisesta, mitä hän ei todellakaan ole.
 
Kyllä sinä siihen pystyt. Kerran asian nyt näet selvästi. Miehesi tarvitsee jonkun jota polkea maan rakoon. Todennäköisesti kohde vaihtuu jos sinä et siihen suostu.
 
[QUOTE="aapee";23980757]Mies osaa vedellä oikeista naruista. Hän on hyvä syyllistäjä ja minä aivan loistava syyllistymään. Nyt hän yrittää kaikkensa, että saisi fyysisiä diagnooseja, jotka selittäisivät sitten käytösmuutoksia. Piilevät kivut myös ovat estäneet töissä käynnin. Olen kamala, kun en näitä ymmärrä.

Huutamista ei ole ollut ollenkaan ja jos onkin, sen määrittely tarvitsisi desibelirajan sekä minulle itsetutkiskelua. Olen liian kauhea ja vaikea. Siksi on pakko välillä ollut mahdollisesti korottaa ääntään. Se, että olen pelännyt häntä on kuulema ollut vain laskelmointia. Sillä tavoin olen hänen kiltteyttään koetellut syyttäen häntä sellaisesta, mitä hän ei todellakaan ole.[/QUOTE]

Ihan tyypillistä. Mies tietää heikot kohtasi ja käyttää niitä hyväkseen. On kenties itsekin mieleltään niin sairas, ettei näe omia virheitään. Mun ex-mieheni väitti ihan vakaasti, että mua piti vähän hakata koska olin niin hysteerinen. Ja minä uskoin. :confused: Tai että mun puhelimeni piti rikkoa tai varastaa, koska mulla oli ikävä taipumus soitella poliiseille.. :whistle: Kuten sanottua: lopeta kaikki yhteydenpito.
 
[QUOTE="aapee";23980757]Mies osaa vedellä oikeista naruista. Hän on hyvä syyllistäjä ja minä aivan loistava syyllistymään. Nyt hän yrittää kaikkensa, että saisi fyysisiä diagnooseja, jotka selittäisivät sitten käytösmuutoksia. Piilevät kivut myös ovat estäneet töissä käynnin. Olen kamala, kun en näitä ymmärrä.

Huutamista ei ole ollut ollenkaan ja jos onkin, sen määrittely tarvitsisi desibelirajan sekä minulle itsetutkiskelua. Olen liian kauhea ja vaikea. Siksi on pakko välillä ollut mahdollisesti korottaa ääntään. Se, että olen pelännyt häntä on kuulema ollut vain laskelmointia. Sillä tavoin olen hänen kiltteyttään koetellut syyttäen häntä sellaisesta, mitä hän ei todellakaan ole.[/QUOTE]

no 50+ ikäiset nyt monikin saa diagnooseja, varsinkin jos on ylipainoa. Tulee kolesteroli ja diabetes ja verenpaine lääkettä, joista ei joku vuosi sitten oltu kuultukaan. Kulumaa selässä tai jaloissa tai polvissa... niitä on nuoremmillakin.

Ällöttää kun moni tuon ikäinen vaatii itselleen jotain erityiskohtelua, vaikka lähes kaikilla lihavilla tuon ikäisillä noita on.

Potkaise nyt vaan persuuksille tuota narsistia.
 
Olen herännyt ihan hirveisiin vihantunteisiin miestä kohtaan. Psykologin kanssa olen puhunutkin näistä ja purkanutkin niitä siellä. En ole uskaltanut osoittaa mitään negatiivista miestä kohtaan koskaan, koska hän on haukkunut, uhkaillut ja solvannut minua vaikka olen parhaani yrittänyt, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin ja haluaisinkin sanoa hänelle suoraan, mitä hänestä tällä hetkellä ajattelen: työtön, huutava, rahastava, vastuuton, egoisti, valehtelija...En kuitenkaan toisaalta halua olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka aina toivonkin, että hän "heräisi" ja hakisi apua, muttuisi kiltiksi ja mukavaksi, ahkeraksi, normaaliksi ihmiseksi jälleen.
 
Vaikuttaa narsistiselta tyypilta. koita laittaa valit poikki lopullisesti moiseen. Numero ja osoite salaisiksi ja vaikka lahestymiskielto viela paalle. Toivotan sinulle ja lapsillesi hyvaa kesaa kaikesta huolimatta ja Onnellista tulevaisuutta!!!
 
Minusta sä tarvitset tukea, vaikka joku hyvä ystävä tai sukulainen joka pitää sun jalat maassa ja ajatukset muualla kun tulee rankkaa. Pahinta mitä voit tehdä on jäädä kotiin yksin miehen kanssa, silloin niin helposti leppyy.. Hae nyt ihmeessä voimaa muilta jotta jaksat pitää pääsi kun tuntuu raskaalta.. Voimia sulle :hug:
 
[QUOTE="aapee";23980821]Olen herännyt ihan hirveisiin vihantunteisiin miestä kohtaan. Psykologin kanssa olen puhunutkin näistä ja purkanutkin niitä siellä. En ole uskaltanut osoittaa mitään negatiivista miestä kohtaan koskaan, koska hän on haukkunut, uhkaillut ja solvannut minua vaikka olen parhaani yrittänyt, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin ja haluaisinkin sanoa hänelle suoraan, mitä hänestä tällä hetkellä ajattelen: työtön, huutava, rahastava, vastuuton, egoisti, valehtelija...En kuitenkaan toisaalta halua olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka aina toivonkin, että hän "heräisi" ja hakisi apua, muttuisi kiltiksi ja mukavaksi, ahkeraksi, normaaliksi ihmiseksi jälleen.[/QUOTE]

Ei hän muutu. :) Se on vaan sun haavekuvaa, ikävä kyllä. Poikki vaan välit lopullisesti. Voithan mielessäsi vaikka ajatella, että otat tyyliin kolmen vuoden kuluttua mieheen yhteyttä selvittääksesi, onko hän hakenut apua ja muuttunut. Tuskin on, ja vähän aikaa hänestä erossa oltuasi tuskin edes haluat selvittää.
 
Vaikka hän kuin muuttuisi kiltiksi mukavaksi jne. niin toivottavasti et sorru ottamaan häntä takaisin elämääsi.
Voi, kunpa jatkaisit omaa elämääsi ja unohtaisit kokonaan tuon miehen. Salainen puhelinnumero voisi olla hyvä alku. Et kai vaan sääli miestä kaikesta vihan tunteista huolimatta?

Tämä on klisee, mutta meillä on vain tämä yksi elämä.
 
no 50+ ikäiset nyt monikin saa diagnooseja, varsinkin jos on ylipainoa. Tulee kolesteroli ja diabetes ja verenpaine lääkettä, joista ei joku vuosi sitten oltu kuultukaan. Kulumaa selässä tai jaloissa tai polvissa... niitä on nuoremmillakin.

Ällöttää kun moni tuon ikäinen vaatii itselleen jotain erityiskohtelua, vaikka lähes kaikilla lihavilla tuon ikäisillä noita on.

Potkaise nyt vaan persuuksille tuota narsistia.


Hän on 40++ ja sen verran on sekä ylipainoa, liikkumattomuutta (ei ylipäätään harrasta yhtään mitään), geneettistä taustaa sydän- ja verisuonitaudeille että himoa pelkästään makkaraan ja muihin herkkuihin, ettei ole ollenkaan ihme, että diagnooseja löytyy. Yhtäkään askelta elämäntaparemonttia kohti mies ei ole tehnyt. Itse kuitenkin ymmärrän lääketieteestä ja osaan tulkita latinankielisiä termejä, joita hän on minulle yrittänyt vakavina diagnooseina välittää soimaten minua sitten, kun ei tule myötätuntoa. Olenko ihan kammottava, kun en tunne myötätuntoa yhtään, en, koska diagnoosit eivät ole mitään tavattomia, en, koska mies ei tee itse elettäkään parantaakseen oloaan, en, koska minulla on perhe hoidettavanani ja olen lyhistyneen itsetuntoni taistellut sellaiselle tasolle, että ehkä joskus voin olla edes seminormaali...eikä minua voisi vähempää kiinnostaa henkilö, joka todella tarvitsisi henkisen puolen apua, mutta ei koskaan tule nöyrtymään ja tajuamaan sitä.
 
Älä odota hänen muuttuvan. ÄLÄ missään tapauksessa!!! Jos hänessä olisi pisarakaan inhimillisyyttä, hän ei olisi alunperinkään kohdellut sua noin pahasti. PP neuvoikin jo hyvin, vaihad numero jotta hän ei voi ottaa yhteyttä. Jos alkaa ilmestymään ovelle tms. niin aina soitto poliisille ja voit myös hakea lähestymiskieltoa.

Vaikka hän olisikin fyysisesti sairas, ei toisia kohdella noin, eikä sinun tarvitsisi silloinkaan katsoa tuollaista käytöstä. Mies on täysi kusipää joka ajattelee vain itseään ja saa kiksejä siitä että voi alistaa toista; miksi haluaisit sellaisen miehen takaisin? Tämä mies tavallaan jatkaa sinun huonojen miesten 'keräilyäsi' (itselläni on ollut samaa ongelmaa). Niitä ihania miehiäkin on oikeasti olemassa ja hän ei sellainen ole!!!

Kovasti tsemppiä sinulle, ymmärräthän että olet todella rohkea kun olet jo uskaltanut lähteä ja olet tuossa pisteessä kun nyt olet! Tuo viha on täysin oikeutettu tunne, sieltä tulee varmasti nyt se kaikki piilossa ollut viha ulos mitä et miehen kanssa saanut näyttää. Mutta älä vaan ota yhteyttä mieheen tuonkaan asian suhteen. Parempi olla kokonaan olematta missään tekemisissä.
Voimia kovasti, olet rohkea nainen!!!
 
[QUOTE="diu";23980923]Älä odota hänen muuttuvan. ÄLÄ missään tapauksessa!!! Jos hänessä olisi pisarakaan inhimillisyyttä, hän ei olisi alunperinkään kohdellut sua noin pahasti. PP neuvoikin jo hyvin, vaihad numero jotta hän ei voi ottaa yhteyttä. Jos alkaa ilmestymään ovelle tms. niin aina soitto poliisille ja voit myös hakea lähestymiskieltoa.

Vaikka hän olisikin fyysisesti sairas, ei toisia kohdella noin, eikä sinun tarvitsisi silloinkaan katsoa tuollaista käytöstä. Mies on täysi kusipää joka ajattelee vain itseään ja saa kiksejä siitä että voi alistaa toista; miksi haluaisit sellaisen miehen takaisin? Tämä mies tavallaan jatkaa sinun huonojen miesten 'keräilyäsi' (itselläni on ollut samaa ongelmaa). Niitä ihania miehiäkin on oikeasti olemassa ja hän ei sellainen ole!!!

Kovasti tsemppiä sinulle, ymmärräthän että olet todella rohkea kun olet jo uskaltanut lähteä ja olet tuossa pisteessä kun nyt olet! Tuo viha on täysin oikeutettu tunne, sieltä tulee varmasti nyt se kaikki piilossa ollut viha ulos mitä et miehen kanssa saanut näyttää. Mutta älä vaan ota yhteyttä mieheen tuonkaan asian suhteen. Parempi olla kokonaan olematta missään tekemisissä.
Voimia kovasti, olet rohkea nainen!!![/QUOTE]

Kiitos. Voimia vielä tarvitsenkin. Ensimmäiset irtautumisyritykseni olivat jo reilu vuosi sitten, mutta nyt olen tehnyt muutaman kuukauden töitä oikein kovasti.

Mies jaksaa aina vain perustella huonoa käytöstään kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että olen kuvittelija ja muuntelen totuutta. Tästä olen ollut huolissani ja purkanut paljon sekä psykologilla että turvakodissa. En halua olla patologinen valehtelija tai nähdä todellisuutta jotenkin ihan väärin (tosin olen nähnyt sen toiveikkaana kaikesta huolimatta, vaikkei mitään oikeaa merkkiä paremmasta ole ollut, ainoastaan pahemmasta). Toinen on se, että kanssani vain on niin vaikeaa. Kanssani on pakko riidellä, lamaantuu, ei selviä töihin, eikä pysty kotonakaan mitään tekemään ja on vain lähdettävä. Mulle on pakko korottaa ääntä, koska muuten en usko. Mua on pakko haukkua, koska olenhan kauhea, epäluotettava, valehtelija, pettäjä jne.

Olen uskonut noita kaikkia ja yrittänyt muuttua. Olen vain ymmärtänyt, että en voi muuttaa sitä, mitä olen. Syvimmiltäni olen reipas, urhea, neuvokas, toimelias ja myös hyvin herkkä. Näitä piirteitä minussa mies inhoaa. Olen yrittänyt niitä muuttaa, mutta enhän minä perusminääni pysty. Olen myös esim.sellainen, että kun hommia on hoidettavana paljon, teen vaikka vuorokauden ympärikin, jotta saan tehtyä. Mies vihaa sitäkin ja on kerta toisensa jälkeen huutanut ja raivonnut, kun en puoli kahdeksalta ole tullut sänkyyn hänen tarpeitaan täyttämään, vaan sairaalloisesti olen suorittanut vain. Minulle on kuitenkin tärkeää hoitaa asiat ajallaan, kunnolla ja hyvin, enkä lasten hereilläollessa kaikkea voi tehdä, enkä ole mieheltä mitään apuakaan saanut.

En halua, että hänen solvauksensa uppoavat minuun enää. En halua kokea enää yhtään sääliä, enkä turhaa toivoa.
 
Sinä olet hieno, urhea ja suomalainen selviytyjänainen. Olet ymmärtänyt kumpi teistä on sairas (hän siis) ja olet vakaasti päättämässä suhdettanne. Nopeat siirrot ovat parhaimpia eli mies ulos ja puhelinnumero salaiseksi. Jos tuota kissa- ja hiiripeliä jatkaa pitkään, niin silloin omakin järki sumenee hullun seurassa. Kuulostaa hyvin pahasti häiriintyneeltä mieheltä. Lääkkeetkään ei välttämättä auta tuollaisia. Pitää vaan vetää peli heti poikki.
 
Tee nyt tosissaan se että vaihdat numeron etkä ole missään yhteydessä, eikä hänkään pysty sinulle soittelemaan tms. Ymmärrän että osa sinussa tuntee sympatiaa hänt kohtaan ja osin haluaisit kuunnella häntä jottet tuntisi itseäsi tunteettomaksi hirviöksi ym. Mutta hän vain yrittää manipuloida ja sinulla on täysi oikeus olla rauhassa häneltä. Jos et tee sitä niin luultavasti hän pommittaa vaikka vuosia ja viestit muuttuvan pahemmaksi uhkailuksi.
 
No kumma että se mies niin kauhiasti kuitenkin haluaa olla sun kanssa, jos kuitenkin samaan aikaan kertoo sun olevan todella vaikea ihminen. Siitähän vois hänelle ihmetellä...
Ei vaan, älä ole enää missään tekemisissä moisen tyypin kanssa. Ilmoitat hyvin suoraan, että tämä on ny tåssä, ja sitten uusi numero käyttöön,
 
Onko oikeutettua tuntea itsensä tunteettomaksi hirviöksi?

Olen lueskellut viime aikoina vähän narsismikirjallisuutta oman itseni tueksi, mutta peilaan niitäkin koko ajan itseeni: enhän minä vain ole tuollainen. Yritän analysoida asioita itsessäni ja tulla paremmaksi ihmiseksi niiltä osin, jotka hahmotan. En kuitenkaan koe olevani ollenkaan tunteeton hirviö oikeasti, vaan ihan ääliö, koska tein saman virheen kaksi kertaa eli sorruin toistamiseen hieman toisin tosin alistettavaksi ja kärsin vuosia. En saanut miehen kanssa koskaan elää ja hengittää rauhassa, vaan aloin hyvin aikaisessa vaiheessa pelätä ja varoa olemasta oma itseni. Huomasin viimein, että aina on väärin kuitenkin.

Nyt olen sitten itsekäs, kun kerron, että Minä haluan nyt tällaista elämää, Minä en halua tuollaista, Minä arvostan jotakin ihan muuta jne. Minä-alkuiset lauseet ovat olleet totaalisen kiellettyjä koko yhteiselomme ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin se menee;23981183:
Sinä olet hieno, urhea ja suomalainen selviytyjänainen. Olet ymmärtänyt kumpi teistä on sairas (hän siis) ja olet vakaasti päättämässä suhdettanne. Nopeat siirrot ovat parhaimpia eli mies ulos ja puhelinnumero salaiseksi. Jos tuota kissa- ja hiiripeliä jatkaa pitkään, niin silloin omakin järki sumenee hullun seurassa. Kuulostaa hyvin pahasti häiriintyneeltä mieheltä. Lääkkeetkään ei välttämättä auta tuollaisia. Pitää vaan vetää peli heti poikki.

Mies on jo ulkona. Hän syyllistää minua siitä, että laitoin hänet hakemaan asuntoa, koska hän joutuu nyt sitten maksamaan vuokraa, mikä on tietenkin huutava vääryys. Olen vaikeuttanut tahallani väliemme paranemista. Olen laskelmoiva ja kiusaan tahallani.
 
Oliko hän koko seurusteluaikanne aivan erilainen ja muuttui pikkuhiljaa muutettuanne yhteen.

Jotkut osaavat tosi hyvin tuon sunnuntai naaman pitämisen ja vaikka vuoden tapailee miestä, niin todellinen karva aukeaa vain pikkuhiljaa.
Siksi miestä kannattaa koetella seurustellessa kunnolla.
Esim. käyntikohteet paikoissa joista ei pidä = esim museot jos inhoaa jne.
Vaatekauppojen alennusmyyneissä juokseminen
jne.
Paljon arkisia asioita, ennen yhteen muuttoa

Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, kuten vanha kansa sanoi
 
[QUOTE="aapee";23981431]Onko oikeutettua tuntea itsensä tunteettomaksi hirviöksi?

Olen lueskellut viime aikoina vähän narsismikirjallisuutta oman itseni tueksi, mutta peilaan niitäkin koko ajan itseeni: enhän minä vain ole tuollainen. Yritän analysoida asioita itsessäni ja tulla paremmaksi ihmiseksi niiltä osin, jotka hahmotan. En kuitenkaan koe olevani ollenkaan tunteeton hirviö oikeasti, vaan ihan ääliö, koska tein saman virheen kaksi kertaa eli sorruin toistamiseen hieman toisin tosin alistettavaksi ja kärsin vuosia. En saanut miehen kanssa koskaan elää ja hengittää rauhassa, vaan aloin hyvin aikaisessa vaiheessa pelätä ja varoa olemasta oma itseni. Huomasin viimein, että aina on väärin kuitenkin.

Nyt olen sitten itsekäs, kun kerron, että Minä haluan nyt tällaista elämää, Minä en halua tuollaista, Minä arvostan jotakin ihan muuta jne. Minä-alkuiset lauseet ovat olleet totaalisen kiellettyjä koko yhteiselomme ajan.[/QUOTE]

Niin sinähän ET OLE tunteeton hirviö jos et kuuntele miehen juttuja etkä tunne myötuntoa häntä kohtaan. Hän on se kusipää joka ansaitsee jäädä yksin. Älä kieri itsesyytöksissä, nyt kuitenkin olet ollut erittäin rohkea kun olet saanut itsesi pois tuosta, kunhan nyt vain jaksaisit pyristellä kokonaan irti ja se ei onnistu jos joudut jatkuvasti kuuntelemaan ukon syyllistystä ja muuta paskaa häneltä.
 
No, meillä kävi niin, että minä olin vilpitön, avoin, rehellinen. Kerroin miehelle taustoistani, koska jotenkin koin, että voin luottaa häneen. Uskoin olevan samoin myös toisin päin. Hän jätti paljon kertomatta ja oli aivan muuta kuin miksi muuttui.

En pystynyt koettelemaan häntä. Hän alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa syyllistämään minua ja menin itseeni. En osannut muutakaan. Paljon oli hälytyskelloja, mutta en ottanut niitä todesta, koska ne olivat omaa syytäni. Mies pelaili tilanteet loistavasti.
 
[QUOTE="diu";23981738]Niin sinähän ET OLE tunteeton hirviö jos et kuuntele miehen juttuja etkä tunne myötuntoa häntä kohtaan. Hän on se kusipää joka ansaitsee jäädä yksin. Älä kieri itsesyytöksissä, nyt kuitenkin olet ollut erittäin rohkea kun olet saanut itsesi pois tuosta, kunhan nyt vain jaksaisit pyristellä kokonaan irti ja se ei onnistu jos joudut jatkuvasti kuuntelemaan ukon syyllistystä ja muuta paskaa häneltä.[/QUOTE]

Olet ihanan napakka ja topakka. Kunpa voisit pari kuukautta olla korvan juuressa jankuttamassa näitä totuuksia, joita nyt haluan kuulla. Haluan vapaan elämän ja olla vielä iloinen siitäkin, että mies pääsee eroon riivaajastaan, minusta, joka on aiheuttanut työttömyyden, ulosottovelat jne.
 
Narsisti tai patologinen valehtelija tuskin ikinä edes pohtii olevansa sellainen. Siinä mielessä uskon, että sulla ei ole mitään tuollaista, koska pystyt syväluotaamaan itseäsi noinkin tarkasti. Sä olet vain joutunut tekemisiin sairaan (henkisesti) miehen kanssa, joka on saanut sut epäilemään itseäsi. Irtaudu vaan kunnolla ja katkaise viimeisetkin yhteydenpidon rippeet. Vaihda vaikka nro ja pidä se salaisena. Ei sun tarvi tuommosia viestejä lukea saati välittää niistä. Älä missään nimessä ainakaan vastaa niihin tai sen äijänkäppänän puheluihin.
 

Similar threads

Yhteistyössä