Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen kirjoittaja;23820599:
Itse olen sitä mieltä aika vahvasti, että jos heti alkujaan olisin jostakin saanut vahvistuksen sille, että mies on aina ollut äkkipikainen huutaja lähimmilleen, olisin jättänyt koko suhteen siihen. Olin pitänyt omana rajanani sitä, että järjetön huuto, kiroilu ja haukkuminen ei kuulu aikuisen ihmisen käytökseen ja etten halua sellaista elämääni. Tässä kuitenkin kävi niin, että mies kertoi aina olleensa todella rauhallinen ja sympaattinen ihminen, mutta että minä jotenkin kaivan ja stimuloin huudon ja silmittömän raivon, jota hän ei voi hallita mitenkään. Hallinnan avaimet ovat minulla, minun pitäisi osata käyttäytyä. Aloin syyttää itseäni ja kierre oli valmis. Läheisiä tai kavereita hänellä ei tiettyjen hyvien selitysten vuoksi juuri sillä hetkellä ollut, jotka olisivat voineet kertoa totuuden miehestä ja itse hän ei sitä tehnyt.
Minä olen sitä mieltä, että en ollut sokea, mutta minulle valehdeltiin monessa asiassa pahasti.
Puhut mun eksästä! Se valehteli mulle silmät ja suut täyteen, miten HÄN on aina rauhallinen eikä jaksa riidellä. Aikaisemmissa suhteissa kuulemma lähti koiran kanssa ulos viilentymään, jos hänen eksänsä äityi huutamaan. Hänen eksä oli paha ja saatanasta se seuraava, kuulemma tuli raskausaikana hulluksi ämmäksi, ja söi vielä lääkkeitäkin! Sittemmin opin, että tää sairas paskiainen oli ajanut nuoren äidin niin ahdinkoon, et sen takia oli myöskin menny itteensä hoidattamaan. Ja sama meinas tapahtua meillekin! MUN päässä kuulemma vikaa ja mää oon tunnevammanen ja rikkinäinen ja MUN PITÄS OLLA KILTIMPI !!! VITTU SAATANA PERKELE ja mää sitä vielä muutaman kuun paukutuksen jälkeen melkeen uskon ja olin jo menossa psykologille AVAAMAAN SOLMUJA PÄÄSTÄNI! Helvetti soikoon.
Anteeksi kielenkäyttöni...Tiedän tunteesi, kun on valehdeltu ja oltu jotain muuta. Meillä tilanne selvisi nopeasti, kun yheen muutettiin. Alistamista ja henkistä väkivaltaa. Eksä luuli, että vois tehdä niin, ku asuttiin kerran yhessä. Mun ois pitäny tehä sitä ja tätä, olla sellanen ja tällänen, ja aina vaan naama väärinpäin. Just tollasta täysin roditonta huutoraivoomista, kiroilua, nimittelyä, haistattelua, uhkailua erolla tai väkivallalla mua tai mun eläimiä kohtaan...jopa niin, et sil oli joskus jotain huomautettavaa ni se meni näin et "Haista vittu saatanan horo! Laita telkkari pienemmälle vitun vammanen ääliö!" Mää siinä monttu auki, ku en oo tosiaan tottunu et mulle puhutaan noin. Eikä kenenkään kuulu sellaiseen tottua!
Miehessäsi on oikeesti vika! Ei sussa! Sanon vaan, et jos sä löydät sen oman selkärankas jostaki ja käyt uhmaamaan miehes tahtoa siellä, ni se käy suhun kiinni fyysisesti. Näin kävi meillä. Kun mä en omasta tahdosta ja mielestä luovu, ni eksä nosti vähä rimaa ku sanalliset hyökkäykset ei toiminu. Piti vähän "kouluttaa" sitte kuristamalla ja riepottelemalla.
Siskoseni! Sun silmät on nyt auennu. Tee kuten mullekin monesti sanottiin, LÄHDE NYT! Etsi salassa ittelles asunto ja teet katoamistempun. Se on parempi kuin sukulaiset. Ennen kaikkea tee asiasta julkinen! Kerro vanhemmillesi, kavereille tilanteesta.
Hirmuisesti jaksamista ja voimaa sinulle! Tiedän, kuinka raskasta aikaa käyt läpi, mutta voin luvata, että helpotusta on luvassa. Mulla on vasta erovaihe menossa, olen saanut tappouhkauksia jne, mut oon jättäny kylmästi vastaamatta puheluihin ja tekstareihinkin vastaan ainoastaan, jos ne on asiallisia. Nyt tämän ansiosta puheluita ei enää satele, ja uhkailu on loppunut. Olen jatkanut eteenpäin elämässä. Mieti kotia, jossa on kaikkien turvallista ja hyvä olla. Koti, jossa on rauhallista, olet siellä keskenäsi lasten kanssa. Koti, jossa ei huudeta, solvata, uhkailla. Koti, jossa on hyvä mieli ja jonne on mukava mennä
