Kuule.
Kun sun lapsi riehuu eskarissa ja koulussa, niin se vasta asenteisiin vaikuttaakin. Hän on se rasittava pikku piru joka ei osaa käyttäytyä, se kamala kakara joka hakkaa muita, kiusaaja, juhlissa sua mulkoillaan kun lapsesi riehuu, supistaan että "voi jeesus tota Veetin äitiä, eikö se todellakaan osaa yhtään pitää kuria?"...sitäkö haluat?
Et halua diagnoosia, et avustajaa. Toisin sanoen et suostu hyväksymään sitä tosiasiaa että sulla saattaa olla erityislapsi. Ja kieltämällä tosiasiat teet suurta hallaa lapsesi kehitykselle ja tulevaisuudelle.
Oma poikani on 5 v, samoin moni hänen kaverinsa. Ja kuvailemasi käytös ei ainakaan tämän suppean otannan perusteella ole normaalia.
Tällaiset tuomitsevat asenteet ovat seuraavaksi pahin asia oman sietokykynne jälkeen. Sitäkin kannattaa miettiä, että kestättekö tällaista asenteelleista ja typerää asennetta, vai onko teillä taitoa ottaa vastaan ympäristön mahdollinen kielteinen suhtautuminen teihin.
Kuvailemasi perusteella on vaikea sanoa onko pojallasi jokin häiriö, esim. neurologinen häiriö tai kehitysvamma. Tuo voi olla ihan normaalin lapsen käytöstä. Lapsella saattaa olla temperamentti, joka helposti johtaa epätoivottuun käytökseen. Tietyt temperamenttityypit johtavat helposti aggressiiviseen käytökseen tai neagatiiviseen suhtautumiseen "epämukavissa" tilanteissa (esim. pukeminen, lähteminen, keskittyneen lekin lopettaminen, sosiaalisesta haastavat tilanteet, tylsistyminen ...). Yleensä lapsi oppii iän myötä käsittelemään näitä tunteita niin, että ne eivät haittaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Jokin tilanne (kriisi, muutos, alistettu asema perheessä/päiväkodissa/koulussa) voi laukaista huonon käyttäytymisen ja se voi muuttua tavaksi reagoida, mikäli lapselle syntynyttä huonoa noidankehää ei ymmärretä hoitaa oikella tavalla.
Tässä yksi tarkistuslista, josta voi löytyä alkuperäinen/edelleen voimassa oleva syy huonolle käytökselle
- perheeseen liittyvät syyt, kuten muutto, vanhempien huonot välit, sisarusten välinen kilpailu, perheen vähäinen yhdessäolo, lapsi saa liian vähän positiivista huomiota, kasvatusongelmat
- päivähoitoon liittyvät syyt, kuten lapsiryhmän epäedullinen dynamiikka, kiusaaminen, päivähoitohenkilökunnan asenteet/pahoinvointi, muutokset päivähoidossa, kasvatusongelmat
Yllä olevat asiat kannattaa käydä mahdollisimman kiihkottomasti läpi ja pohtia kuinka niihin voisi vaikuttaa.
Se mitä voitte tehdä nyt heti on se, että ryhmittäydytte kotona uudellen joksikin aikaa. 10- ja 12- vuotiaille on paljon kivaa tekemistä, johon 5-vuotiasta on ihan turha ottaa mukaan (huvipuistot, elokuvassa käynti, cartingajo, pitkät pyöräretket, kiipeilyharrastus, urheilukilpailut ja perhekonsertit esimerkiksi). Toinen teistä vanhemmista keskittyy hetkeksi enemmän isoihin lapsiin ja toinen tekee 5-vuotiaan kanssa tälle paremmin sopivia juttuja (eväsretket, uimaranta, Muumi-maailma, maauimala, kävely metsässä, leikkipuisto, löhöily, Turun linna esimerkiksi). Turhaa on surkutella perheen yhtenäisyyttä ja että kaikki tekisivät aina kaikkea samaa samaan aikaan. Sellainen ei aina toimi. Pienelle on myös hyväksi tietää, että hänellä on omat spesiaalihetkensä vanhemman kanssa ja toisaalta sekin on hyväksi, että hän tietää olevansa niin pieni, ettei pääse kaikkialle mihin isot lapset pääsevät. Se kasvattaa lasta monella tapaa. Hän oppii siihen, että kaikkea ei saa, ei ainakaan heti. Vastalahjaksi hän saa jotakin omaa kivaa, josta on kiva kertoa isoille sisaruksille. Ja hänellä on jotakin mitä odottaa, kun kasvaa koululaiseksi, isoksi pojaksi. Sitten hänkin pääsee niihin paikkoihin, jonne isot sisarukset pääsevät jo nyt.
Muutama tällainen viikonloppu tai päivä yleensä jo lataa akkuja positiivisessa mielessä.
Tsemppiä!