Onko hillitöntä hemmettelua

Onneksi omat lapseni eivät ajattele noin.

Ei minunkaan lapset varmasti, mutta itse haluan olla tasapuolinen lapsilleni.

 

Minäkin sain osani siitä aikamatkailusta ja jotenkin hauskalla tavalla.
Mummo tiesi koko ajan soittaessaan kuka minä olen, mutta samalla yhdessä odotettiin Villeä kotiin ja elettiin läpi vuosikymmeniä ennen syntymääni tapahtuneita juttuja.

 

Sano yksikin hyvä syy, miksi mun lasteni pitäisi mennä jakamaan sitä kaupungin vähäistä kakkua? Jotta oppisivat jotain? Oppisivat mitä?

Esim. tulemista toimeen omillaan. Nythän heidän ei tarvitse asioida missään eikä tehdä mitään sen eteen, että rahaa tulee. Yhteiskunnan tukien hakemisesssa olisi byrokratiaa ja käytäntöjä, joihon olisi hyvä tutustua. Lisäksi henkiseltä puolelta onhan se aivan eri tilanne, kun oikeasti itse on järjestänyt raha-asiansa kuin, että vanhemmat ovat ne järjestäneet.

 

Tai sitten suhteuttaen lasten ja omaan sen hetkiseen tilanteeseen. Mummeliisallakin on sen verran monta, aika eri-ikäistä lasta että ei varmaan olisi järkevää pistää jokaisen lapsen tilille sitä samaa vuokrasummaa.

Joo, mutta mitäs sitten sanoo vaikka kymmenen vuodena päästä lapselle, joka on muuttamassa omilleen, opiskelee ja käy vaikka töissä että saa vuokrat maksettua? Voi tulla lapsille hiukan epätasa-arvoinen olo. Pitää olla valmis maksamaan vuokra silloinkin, vaikka kuin olisi esim eläkkeellä, työttömänä tms.

 

Ei minunkaan lapset varmasti, mutta itse haluan olla tasapuolinen lapsilleni.

Mäkin haluaisin varmaan olla tasapuolinen, jos olisin ollut tasapuolinen noiden lasteni alullesaattamisessakin. Kahdella terveellä kädellä varustettu kuopukseni ei ole vielä toistaikseksi ollut kateellinen yksikätiselle isosiskolleen, jolla se ainoa käsikin on epämuodostunut. Mun lapseni ovat tottuneet ihan pienestä pitäen siihen, että toinen tarvitsee enemmän apua kuin toinen. Ja että toisella on elossa oleva isä ja toisella ei. Ja ilokseni tuo pitkälettinen 19 v poika käy myös tarjoamassa ihan konkreettistakin apua isosiskolleen. Jos poika jotain alkaisi rahasta napista, pyytäisin tuomaan kirveen ja sanoisin, että okei, laitetaan sulle sitten samat elämässä pärjäämisen mahdollisuudet kuin siskollasikin.

 

Esim. tulemista toimeen omillaan. Nythän heidän ei tarvitse asioida missään eikä tehdä mitään sen eteen, että rahaa tulee. Yhteiskunnan tukien hakemisesssa olisi byrokratiaa ja käytäntöjä, joihon olisi hyvä tutustua. Lisäksi henkiseltä puolelta onhan se aivan eri tilanne, kun oikeasti itse on järjestänyt raha-asiansa kuin, että vanhemmat ovat ne järjestäneet.

Tai nyt he oppivat sen että jokainen ihminen ja perhe pärjää ensisijaisesti omillaan. Omien perheenjäsenten elämää tuetaan ihan perheen sisällä silloin kun näillä on vaikeaa ja muutenkin autetaan vastavuoroisesti. Yhteiskunnan apuun turvaudutaan vasta viimeisenä oljenkortena.

Surullisen paljon näkee näitäkin "omillaan toimeentulevia" jotka jo useamman sukupolven ajan ovat elelleen pääsääntöisesti sosiaalin turvin. Lapset opetetaan heti kotoa muuttaessa ensimmäisenä hakemaan tukia sosiaalista ja kun siinä on päässyt mukavasti sisälle huomaakin ettei oikeastaan kannata edes lähteä töihin.

 

Mäkin haluaisin varmaan olla tasapuolinen, jos olisin ollut tasapuolinen noiden lasteni alullesaattamisessakin. Kahdella terveellä kädellä varustettu kuopukseni ei ole vielä toistaikseksi ollut kateellinen yksikätiselle isosiskolleen, jolla se ainoa käsikin on epämuodostunut. Mun lapseni ovat tottuneet ihan pienestä pitäen siihen, että toinen tarvitsee enemmän apua kuin toinen. Ja että toisella on elossa oleva isä ja toisella ei. Ja ilokseni tuo pitkälettinen 19 v poika käy myös tarjoamassa ihan konkreettistakin apua isosiskolleen. Jos poika jotain alkaisi rahasta napista, pyytäisin tuomaan kirveen ja sanoisin, että okei, laitetaan sulle sitten samat elämässä pärjäämisen mahdollisuudet kuin siskollasikin.

Tietysti vajavainen lapsi tarvitsee enemmän apua, mutta tästä ei taitanut olla kyse alkuperäisessä viestissä.

 

[QUOTE="opiskelija";23910966]Mutta kuitenkin joudut työssä käymään. Eli mitä sinun mielestäsi pitäisi asialle tehdä? Valtion maksaa opiskelijoille tuplasti opintorahaa, ettei tarvitsisi töihin mennä opintojen ohella? Vai kaikkien vanhempien maksaa lastensa vuokra?[/QUOTE]

Kyllä, eipä noista työssäoppimisista rahaa saa(muutakuin tietysti normaali opintoraha).
Ehdottomasti opintorahan määrää tulisi nostaa, mutta jos jollain vanhemmalla on varaa maksaa lapsensa vuokraa,laskuja tai muuten auttaa taloudellisesti, niin lapsi tuskin siitä vahingoittuu.
Toki oletan että vanhempi itsekin on suunnilleen perillä siitä mihin rahat kuluvat ja lapsi etenee opinnoissaan jne.

Sitä tuskin voi kukaan kiistää että opintoraha on naurettavan pieni summa(ihan se maksimikin jota itse saan).
Jos ja kun jo perheettömilläkin opiskelijoilla on vaikeuksia koittaa pärjätä yhtäaikaa sekä työssä että opiskeluissa, on se perheellisillä miljoona kertaa vaikeampaa.
Aikaa(ja voimia) ei yksinkertaisesti riitä kodin,opiskelun,töiden ja lapsen hoitamiseen ja jatkuvat rahahuolet eivät ainakaan helpota tilannetta.
Mielestäni olisi hyvä,että kaikki opiskelijat pystyisivät halutessaan keskittymään PELKÄSTÄÄN opiskeluun.
Jos olet ensin koulussa 8-16 ja illalla sinun tulee tehdä useampi koulutehtävä,lukea tentteihin,hoitaa lapsi ja tehdä kotityöt, ei voimia työntekoon hirveästi ole.
Viikonloppuna olisi ihanaa levähtää niiltä opiskeluilta ja olla lapsen kanssa, mutta siihen ei ole aikaa koska koko viikonloppu menee töissä.

 

Tai nyt he oppivat sen että jokainen ihminen ja perhe pärjää ensisijaisesti omillaan. Omien perheenjäsenten elämää tuetaan ihan perheen sisällä silloin kun näillä on vaikeaa ja muutenkin autetaan vastavuoroisesti. Yhteiskunnan apuun turvaudutaan vasta viimeisenä oljenkortena.

Surullisen paljon näkee näitäkin "omillaan toimeentulevia" jotka jo useamman sukupolven ajan ovat elelleen pääsääntöisesti sosiaalin turvin. Lapset opetetaan heti kotoa muuttaessa ensimmäisenä hakemaan tukia sosiaalista ja kun siinä on päässyt mukavasti sisälle huomaakin ettei oikeastaan kannata edes lähteä töihin.

Maksaaks ne nii hyvin sossussa? Ja eikös perusturvaan ajettu vielä satasen korotustakin kuussa.

 

[QUOTE="vieras";23911036]Tietysti vajavainen lapsi tarvitsee enemmän apua, mutta tästä ei taitanut olla kyse alkuperäisessä viestissä.[/QUOTE]
Ei ollutkaan ap:llä siitäkyse, mutta lapsensa voi opettaa muutenkin - ilman yhden sisaruksen vajavaisuutta - siihen, että jotkut tarvitsevat enemmän apua kuin toiset. Jotkut ihan vaan psyykkisten kykyjensä vuoksi. Yksi voi olla ujo, arka ja vaikeasti sosiaalistuva, kun toinen taas on suuna päänä menossa ja löytää helposti itselleen töitä omien ominaisuuksiensa vuoksi. Nallekarkkien ei aina tarvitse perheessäkään mennä tasan, koska eivät ne mene yhteiskunnassakaan.

 

[QUOTE="vieras";23911015]Joo, mutta mitäs sitten sanoo vaikka kymmenen vuodena päästä lapselle, joka on muuttamassa omilleen, opiskelee ja käy vaikka töissä että saa vuokrat maksettua? Voi tulla lapsille hiukan epätasa-arvoinen olo. Pitää olla valmis maksamaan vuokra silloinkin, vaikka kuin olisi esim eläkkeellä, työttömänä tms.[/QUOTE]

Ei minun mielestä. Vai mainaatko että jos perheessä vaikka isompien lasten aikana on taloudellisetsi tiukkaa eikä ole mahdollisuutta auttaa kotoa pois muuttavia niin sitten ei saa auttaa 15-20v päästä niitä nuorempiakaan samassa tilanteessa? Tai jos auttaa niin silloin on samalla laitettava myös vastaava summa rahaa sen kohta nelikymppisen, jo pitkään työelämässä olleen lapsen tilille?

Tai jos vaikka yksi lapsista tulee hyvin nuorena raskaaksi ja jää heti yksihuoltajaksi minimituloille, niin mikäli vanhemmat häntä tukevat vauvahankinnoissa niin sama tuki pitää maksaa sillekin lapselle joka kolmekymppisenä, vakiintuneessa parisuhteessa ja hyvätuloisessa työpaikassa ollessaan hankkii sen ekan lapsen?

 

Henkisesti ajateltuna on parempi ottaa vastaan yhteiskunnan tukia? Ei kai? Tai no...itse ajattelen ainakin niin, että ensisijaisesti tietysti elätetään itsensä omalla työllä. Opiskelu on kuitenkin opiskelijan työtä, ei se mäkkärissä hampurilaisia paistamalla hankittu vuokraraha. Seuraavaksi oma perhe ja yhteisö kantaa, jos ihminen ei muuten pärjää. Ja vasta viimesijaisin on toimeentulotuki...niin muuten taitaa lukea toimeentulotukilaissakin, että ensin muut ja sitten vasta sossun luukulle.

Ei kai sitä tttukea tarvitse heti ollakaan hakemassa??
Kyllähän sitä nyt opiskelija opintolainalla ja tuella pärjää! Minäkin pärjäsin, ja minulla oli vielä lapsia ja sain huonompaa rahaa kuin sellaiset opiskelijat joilla ei lapsia ole.

 

Ei ollutkaan ap:llä siitäkyse, mutta lapsensa voi opettaa muutenkin - ilman yhden sisaruksen vajavaisuutta - siihen, että jotkut tarvitsevat enemmän apua kuin toiset. Jotkut ihan vaan psyykkisten kykyjensä vuoksi. Yksi voi olla ujo, arka ja vaikeasti sosiaalistuva, kun toinen taas on suuna päänä menossa ja löytää helposti itselleen töitä omien ominaisuuksiensa vuoksi. Nallekarkkien ei aina tarvitse perheessäkään mennä tasan, koska eivät ne mene yhteiskunnassakaan.

Haluat siis opettaa lapsillesi samaa eriarvoisuutta, mitä yhteiskuntakin harjoittaa? Kodin pitäisi ainakin olla se turvallinen paikka, jossa kaikki on samanarvoisia.

 

Ei kai sitä tttukea tarvitse heti ollakaan hakemassa??
Kyllähän sitä nyt opiskelija opintolainalla ja tuella pärjää! Minäkin pärjäsin, ja minulla oli vielä lapsia ja sain huonompaa rahaa kuin sellaiset opiskelijat joilla ei lapsia ole.

Mutta jos opintotuki asumislisineen on puolet pääkaupunkiseudun yksiön vuokrasta? Varmaan olet tietoinen siitä, että Kelan mielestä alle 21-vuotiaan opiskelijan vanhemmilla on vain yksi lapsi, se opiskelija? Jos lapsia sattuu näillä vanhemmilla olemaan 7 muuta, niin Kelan mielestä niitä 7:ää muuta lasta ei ole. Ja hieman kannattaa mielestäni miettiä, mihin opintoihin on järkevää ottaa opintolainaa. Sitäkään kun ei saa loputtomiin ja lukio-opintoihin ei mielestäni ainakaan kannata. Ja vaikka ottaisi sen lainankin, niin sitten saisi katettua yhteiskunnan tuilla vuokransa, mutta koulumatkat, koulukirjat, sähkölaskut, kotivakuutukset ja eläminen pitäisi vielä jollain kattaa.

 

[QUOTE="vieras";23911081]Haluat siis opettaa lapsillesi samaa eriarvoisuutta, mitä yhteiskuntakin harjoittaa? Kodin pitäisi ainakin olla se turvallinen paikka, jossa kaikki on samanarvoisia.[/QUOTE]

Tsiisus.
Vaikka yksi lapsi saisi enemmän tukea johonkin asiaan kuin toinen, se ei tee kummastakaan yhtään sen arvottomampaa.

 

[QUOTE="vieras";23911081]Haluat siis opettaa lapsillesi samaa eriarvoisuutta, mitä yhteiskuntakin harjoittaa? Kodin pitäisi ainakin olla se turvallinen paikka, jossa kaikki on samanarvoisia.[/QUOTE]
Olen siitä ikävä mutsi, että kasvatan lapseni pärjäämään yhteiskunnassa. Tai ainakin olen yrittänyt kasvattaa. En minä täällä ikuisesti ole vaan heidän pitää selvitä siitäkin huolimatta, että naapurin Keijo pärjää paremmin kuin he.

 

[QUOTE="vieras";23911081]Haluat siis opettaa lapsillesi samaa eriarvoisuutta, mitä yhteiskuntakin harjoittaa? Kodin pitäisi ainakin olla se turvallinen paikka, jossa kaikki on samanarvoisia.[/QUOTE]

Minusta taas olisi surullista jos kotona pitäisi sisarusten kanssa lapsesta asti laskea mitä kukakin on saanut ja pitää kirjaa siitä että varmasti on saanut yhtä paljon kuin sisarukset. Jatkaen tuota vielä aikuisikään asti. Kuulostaa minusta ahdistavalta. : /

Helpompi on luottaa siihen että kaikki lapset on vanhemmille yhtä tärkeitä ja vanhemmat sitten kykyjensä mukaan tukevat lapsia silloin kun nämä tukea tarvivat.

 

Jos haluat tehdä pojastasi vastuuttoman ja munattoman yksilön niin siitä vaan maksa, jos perse kestää.

Tyttöystävästä en sano mitään ne kun tuppaa vaihtumaan tuossa iässä.

 

Minusta taas olisi surullista jos kotona pitäisi sisarusten kanssa lapsesta asti laskea mitä kukakin on saanut ja pitää kirjaa siitä että varmasti on saanut yhtä paljon kuin sisarukset. Jatkaen tuota vielä aikuisikään asti. Kuulostaa minusta ahdistavalta. : /

Helpompi on luottaa siihen että kaikki lapset on vanhemmille yhtä tärkeitä ja vanhemmat sitten kykyjensä mukaan tukevat lapsia silloin kun nämä tukea tarvivat.

Näitäkin on nähty, missä sisarukset eivät auta toisiaan esim muutossa, kun sisarus oli töissä heidän muuttonsa aikana. Eli kaikki pitää mennä fifty-fifty. Mun vanhempani auttoivat lastenhoidossa siskoani paljon enemmän kuin mua ja minusta se oli ihan ok, koska siskoni ei kaikesta ulkoisesta hyvinvoinnistaan huolimatta ollutkaan meistä siskoksista henkisesti se vahvempi. Tätä äitini vieläkin, vaikka systeri on pian 60 ja minä 50, jaksaa ihmetellä. Mutsilla kun oli joku kumma harhaluulo, että taloudellisesti menestyneet olisivat vahvempia myös henkisesti. Ei se kuitenkaan aina niin mene.

 

Herranjumala oikeesti nyt ihmiset. Se että äiti ja isi ei oo antanu teille markkaakaan rahaa sen jälkeen kun täytitte 18 vuotta ei tarkota sitä, että kaikki joita vanhemmat on tukeneet tai tukevat, ois lellipentuja. Eikä se että kaikilla vanhemmilla ei oo varaa tukea täysi-ikäisiä lapsiaan tarkota sitä, että sitten kukaan ei saisi tukea, ihan tasapuolisuuden vuoksi. Ei se että on vaikka 200e kuussa enemmän rahaa käytettävissä turmele sitä nuorta, jolla muuten jäis käteen kuussa vajaa 200e vuokran jälkeen (korkeakouluopiskelijalla, joka pääsee halpaan soluun 250e/kk asumaan, jos yksityisellä asuu, niin ei opintotuki riitäkään).

Tietty ainahan voi nostaa lainaa sen 300e kuussa. Tai mennä töihin. Ai niin mutta eihän se oo ongelma, kun täällähän todettiin, ettei työssäkäyminen hidasta opintoja ja ne mäkkärin kassalla vietetyt 5 vuotta on arvokasta työkokemusta! (Yhtään mäkkärin kassaa väheksymättä: ehkä pari kesää mäkkärin kassalla ois kuitenkin riittävästi työkokemusta siltä alalta noin niinkun CV:n kannalta). Ehkä mä oon sitten totaalinen luuseri, kun työnteko on hidastanut mun opintoja. Lainaa kun en aluksi uskaltanut nostaa sen takia, että ois sitten pitänyt valehdella isälle, että en oo nostanut (Se nimittäin on varsin lainavastainen, ja kyseli aiheesta usein. Nyt ei enää kysele, kun oon jo osottautunu tämmöseks mustaks lampaaks, joka ei oo vieläkään valmistunut.)

 

Lapsi ei opi välttämättä rahan käyttöä sen paremmin, vaikka joutuisi itse maksamaan kaiken. Omien havaintojeni mukaan rahan käytön hallitsevat parhaiten sellaiset, jotka ovat saaneet kotoaan hyvän mallin rahan käyttöön. Hyvän mallin kotoaan saaneet saavat useimmiten tukea kotoaan vähintään kohtuullisesti. Hyvän rahan käytön mallin saaneet eivät mene pilalle, vaikka saisivat vanhemmiltaan vuokrarahat tai jopa oman asunnon.

Oma mieheni joutui maksamaan pienestä opintotuestaan ruokarahaa kotiin jo alle 18-vuotiaana. Kuitenkaan hänellä ei ollut minkaanlaista käsitystä rahan käytöstä siinä vaiheessa, kun tapasin hänet. Hän ei osannut ollenkaan kontrolloida rahan käyttöään. Vaikka hänen kuukausipalkkansa oli iso, hän eli silti yli varojensa ja tilin ylityksiä saattoi tulla. Hän laittoi rahaa menemään sen enempiä ajattelematta.

 

Kyllä tuon Mummeliisan mukulat ovat kaikki järjestään 'vähän' outoja.

 

Näitäkin on nähty, missä sisarukset eivät auta toisiaan esim muutossa, kun sisarus oli töissä heidän muuttonsa aikana. Eli kaikki pitää mennä fifty-fifty. Mun vanhempani auttoivat lastenhoidossa siskoani paljon enemmän kuin mua ja minusta se oli ihan ok, koska siskoni ei kaikesta ulkoisesta hyvinvoinnistaan huolimatta ollutkaan meistä siskoksista henkisesti se vahvempi. Tätä äitini vieläkin, vaikka systeri on pian 60 ja minä 50, jaksaa ihmetellä. Mutsilla kun oli joku kumma harhaluulo, että taloudellisesti menestyneet olisivat vahvempia myös henkisesti. Ei se kuitenkaan aina niin mene.

Meitä on aika paljon sisaruksia ja jokaista on kotoa lähdön aikaan tuettu sillä tavalla mikä on parhaaksi todettu, eikä siis suinkaan ole ollut jokaiselle sama tapa tai rahasumma tms. Eikä ole koskaa tullut sisarusten kanssa mieleen että tässä tai muissakaan asioissa olisi jotain epäreilua.

Samoin on ollut lastenhankinta hetkien ja lastenlasten suhteen. Joku on saanut enemmän apua ja tukea vanhemmilta - ja myös muilta sisaruksilta - kuin toinen koska hän on sitä enemmän tarvinut ja muiden auttamismahdollisuudet on olleet paremmat. Samoin joku lapsenlapsi on saanut isovanhemmilta enemmän aikaa tai merkkipäivinä lahjoja koska nuo asiat on olleet hänen kohdallaan helpommin järjestettävissä.

Lisäksi se isovanhemmilta saatu huomio voi olla paljon muutakin kuin yhteistä aikaa tai hienoja lahjoja. Meidän lapset on ihan olosuhteiden vuoksi olleet selkeästi altavastaajina tuossa yhteisessä ajassa ja tekemisessä, mutta toisaalta omista syistään ovat olleet varmasti isovanhempien ajatuksissa enemmänkin kuin muut lapsenlapset ja mielessä heistä on kannettu enemmän huolta. Niin paljon äiti on etsinyt tietoa, lukenut kirjoja, katsonut tv-ohjelmia yms ja lähetellyt minulle niistä vinkkejä, niin monet yöt on yhdessä puhuttu ja itketty vaikeimmilla hetkillä etten todellakaan pysty sanomaan että siskon lapset olisivat jotenkin etuoikeutettuja koska he ovat olleet enemmän isovanhemmilla hoidossa, päässeet huvipuistoretkille tai saaneet ylimääräisiä lahjoja yms.

 

En lukenut koko ketjua mutta: ON! Aivan ihanaa hemmottelua <3

 

[QUOTE="vieras";23911164]Kyllä tuon Mummeliisan mukulat ovat kaikki järjestään 'vähän' outoja.[/QUOTE]
Samaa mieltä. Myös Mummeliisa on outo, kun välittää vielä aikuisistakin lapsistaan. Minunkin lapseni ovat outoja, myös minun siskoni lapset ovat outoja, koko meidän suku on niin outo, että esikoisen meksikolainen puoliso ei pidä vaimonsa sukua edes outona vaan ihan normaalina...samanlaisena kuin meksikolaiset suvut ovat. Siis TOSI outona suomalaisittain