G: Olettamuksia odotusajasta, synnytyksestä ja imetyksestä, jotka eivät SINUN kohdallasi pitäneet paikkaansa?

Luulin, että raskaana ollessa ei pysty tekemään mitään, että sitä tulee ihan avuttomaksi. No, ihan suht normaalia elämää voi näet elää.

Luulin myös, että maito vain tulee tissistä kun vauvan siihen laittaa. Itsellä maito kuitenkin herui vasta kolmantena pvnä.

Synnytyksen luulin olevan pitkä, ainakin kaksi päivää.

 

Luulin, että raskaus ei ole sairaus, mutta siksi se ikävä kyllä muuttui raskauden edetessä kaksi kertaa.

Luulin, että maito ei voi loppua, mutta niin vain kävi hyvästä alusta huolimatta.

 

Raskausaikana minulla oli satunnaista pissankarkailua. Olin varma, että synnytyksen jälkeen kuljen vaipoissa. Mutta kyseinen vaiva loppui heti kun lapsi poistui painamasta rakkoa.

Kaikki kertoivat minulle, että kyllä epiduraalikammoni haihtuu, kunhan kärvistelen synnytystuskissani. No, synnytys meni hyvin luomuna, eikä kipu ollut lainkaan sietämätöntä. Ajatus epiduraalista kammottaa edelleen.

Kuvittelin, että 2. asteen repeämä olisi kauhean kipeä ja estäisi istumisen. No, istuin normaalisti heti synnytyksen jälkeen, enkä tarvinnut yhtään kipulääkettä missään vaiheessa. Vessassakin hoidin molemmat asiat kivutta heti seuraavana päivänä. Tämä varmaan riippuu repeämän sijainnista.

Ajattelin myös, että imetykseni on tuomittu epäonnistumaan, koska äidiltäni ei tullut juuri yhtään maitoa yhdellekään lapsistaan. No, minulla on suihkutissit

 

Luulin että kaikista tulee raskaana ihan superherkkiä ja kiukkusia ämmiä. Itse olin raskaana tyynempi ja rauhallisempi kuin ikinä epäraskaana
Luulin myös että kaikki oksentelee ympäriinsä aamupäivät raskaana ollessa. Mua kyllä kuvotti välillä, mutta raskaana ollessa en kertaakaan oksentanut itse raskauden takia, taudin takia kylläkin...

Oletin että synnytyksessä joutuu väkisinkin karjumaan ja kiljumaan ponnistusvaiheessa. Mulla oli niin onnekasta että molemmissa synnytyksissä ollut ponnistuksen aikaan niin hyvät puudutukset että ei ole tarvinnut kuin hiljaa pakertaa vauvat ulos =)

 

Hyväkuntoinen kokee raskauden ihanana- olin iskiaksen takia "liikuntakyvytön" yli puolet raskudesta.

Raskausaikana hehkuu ja etc - Olin valtava maantielaiva joka käveli linkuttaen. Asiaa ei auttanut vauvan outo asento joka teki vatsasti feikin näköisen. Tosi ihanaa.

Imetys sujuu kuin ei mitään - Vauva ei jaksanut syödä, maito nousi myöhään ja vauva rikkoi tissit täysin ennen rintakumeja. Tosin imetin yli 1-vuotiaaksi lopulta.

Ekakertaa synnytys kestää yli 12h ja sattuu niin s***anasti - Synnytys 5h ja epin avulla ei kipuja. Leikeltiin ja tikkailtiin mutta ei jäänyt traumoja.

Lapsivesi mennessään poksahtaa - Eipä mulla kuulunut mitään en myöskään tiennyt että se lorahtelee sen suurimman tulvankin jälkeen vielä pitkään...

 

Ai niin, luulin että synnytyksessä huutaa tai kiljuu luonnostaan mutta itse synnytin täysin ääneti.

 

Ensisynnyttäjän jälkisupistukset eivät ole kovin kivuliaita.
Synnytys oli musta "helppo" ja kipu oli siedettävissä, mutta jälkisupistukset kestivät 3 päivää ja tulivat AINA kun lapsi oli tissillä eikä MIKÄÄN auttanut.

 

Ai niin, luulin että synnytyksessä huutaa tai kiljuu luonnostaan mutta itse synnytin täysin ääneti.

Mä koin äänenkäytön helpottavaksi (lähinnä siis semmosta huminaa & muminaa, välillä hiljempaa, välillä kovempaa) ja kun yksi kätilö käski mun olla hiljaa, aloin kiljumaan

 

Että vaara olisi ohi rv13. Ei ollut. Vauva kuoli rv 39.

Että tulisi kauhea tarve ponnistaa, ei tullut. Kätilön piti sanoa milloin työnnän ja silti mietin teenkö oikein.

Voi ei... Mulla ei kyllä ollut tätä, varsinkin kun kaverilla vauva kuoli rv 20.
Mihin sinun masuvauvasi kuoli?

Mulla meni suunnilleen niin, et kaikki mitä kuvittelin vaikeeksi (avautumisvaihe -helpohko ja nopeakin, eppari - ei sattunut, parani pian, synnytyksestä toipuminen nopea) ja päinvastoin (ponnistuvaihe - vauvan virheasento selvisi vasta 2 h yrityksen jälkeen, kotiutuminen - oli tosi epävarma ja "yksinäinen" olo kun lähdettiin sairaalasta). Imetys sujui esikoisen kanssa niin hyvin että en uskalla odottaa samanlaista sykseetä tämän kakkosen kanssa.

 

Suippo vatsa ja linea negra = poika vauva
*noh, tyttö tuli Ja kaksi muuta raskautta maha oli järkyttävän kokoinen pallo joka suuntaan ja tyttöjä nekin.

Aamupahoinvointi
*ensimmäisen aikana se olikin iltapahoinvointia, toisen ja kolmannen kohdalla vuorokauden ympäri

Vesien meno poksahtaa
*minulla kuului vain loiskaus ja tsunami oli valmis

käynnistetty synnytys on kivuliaampi kuin spontaani
*helppoa kuin heinän teko kun oli levännyt, supistukset ei olleet sen pahempia kuin spontaanisti käynnistyneessä.

viimeisillään raskaana olevat vaappuu eteenpäin vaivalloisesti
* kaksi ensimmäistä raskautta vaapuin minäkin mutta viimeisen kohdalla tuntui välillä etten ole raskaana ollenkaan, ei tarvinnut vaappua, oli normaali olo.

 

Mulle oli kerrottu, että sektiosta toipuminen on kivuliasta ja aikaa vievää. Höpö höpö, muutamassa päivässä olin kunnossa, eikä kipujakaan tullut.

Luulin, että raskausaikana tulee paljon vaivoja: peräpukamia, raskausarpia, tunneherkkyyttä, suonikohjuja.. Ei mulle mitään tommosia tullu. Raskausaika oli ihanaa.

 

Loppu ajasta raskaus on yhtä tuskaa ja lyllerrystä. Ei mulla! minä nautin kyllä täysin mahoin pitkiä kävelylenkkejä kävin koko raskausajan ja vieläpä samana päivänä, kun lähettiin synnärille.

Mies tuntee potkut vasta rv. 25 jälkeen. Meillä potkut tuntu ja näky päälle päin jo rv 19-20.

Synnytyksen jälkeen kivut ovat tuskaisat. Luulin, että eppari ois kipuillu enemmänki ja särkylääkettä otin vain muutaman kerran.

Kukaan ei koskaan maininnut jälkisupistuksista, että ne olisivat kovia. Huh! Aina imettäessä niitä tuli ja meinasi vetää kaksinkerroin.

 

"Ne on ne hormonit mitkä auttaa että äiti ei ole väsynyt vaikka nukkuu tunnin yössä. Äiti voi nukkua vaikka tissi suussa ja/tai nukahtaa heti uudelleen imetyksen ym yöheräilyn jälkeen."

Pjaskanmarjat, kärsin unettomuudesta kuukausitolkulla, eli vaikka olisin saanut nukkua niin en pystynyt kun kävin niin ylikierroksilla yöimetyksistä ja heräilyistä. Oikeasti ajattelin että sekoan ihan justiinsa.

"Monella lapsella on vatsavaivoja, monet ruuat ei käy ja äiti joutuu kauhealle dieetille"

Luojalle kiitos vauvalle ei tullut mistään ruuasta oireita, eikä allergioita ole nyt vuoden ikään mennessä tullut. Jopa sipulia vetää hymy suussa eikä masussa tunnu miltään.

 

Mulla oli toi "kaikki kivut häviää kun saa vauvan syliin"! Ei kadonnut kyllä minnekkään, sinne ne tunki muutenkin turtunutta värkkiä tikkaamaan ja mahaa painelemaan. En oo väkivaltanen, mut täytyy häveten myöntää et meinasin lätkästä sitä hoitajaa joka tuli mahaa painelemaan. Se sattu niin helvetisti. Hävettää vieläkin kun hoitaja oikeen säikähti. Muutenkin olin kyllä tosi kipeä alatiesynnytyksenkin jälkeen, en pystynyt istumaan, paskomaan, kävelemään enkä oikeen mitään muutakaan.

Imetyskään ei onnistunut yhtään mut siitä en jaksa edes jauhaa kun oon niin paljon aiheesta puhunut. Vauva ei suostunut imemään. Siinä on keinot vähissä, vaikka kuinka tietää, kuinka vauvan "kuuluisi" tissistä napata.

 

Mulla oli toi "kaikki kivut häviää kun saa vauvan syliin"! Ei kadonnut kyllä minnekkään, sinne ne tunki muutenkin turtunutta värkkiä tikkaamaan ja mahaa painelemaan. En oo väkivaltanen, mut täytyy häveten myöntää et meinasin lätkästä sitä hoitajaa joka tuli mahaa painelemaan. Se sattu niin helvetisti. Hävettää vieläkin kun hoitaja oikeen säikähti. Muutenkin olin kyllä tosi kipeä alatiesynnytyksenkin jälkeen, en pystynyt istumaan, paskomaan, kävelemään enkä oikeen mitään muutakaan.

Imetyskään ei onnistunut yhtään mut siitä en jaksa edes jauhaa kun oon niin paljon aiheesta puhunut. Vauva ei suostunut imemään. Siinä on keinot vähissä, vaikka kuinka tietää, kuinka vauvan "kuuluisi" tissistä napata.

muuten, mut painelu ei tuntunut niin pahalta. Mutta helv kipeä olin pitkään alatiesynnytyksen jäljiltä. Luulin että suht hyväkuntoisena toipuisin nopeammin, paskat. Ja imetys oli todella vaikeaa. Olin lukenut aiheesta paljon. Yksinkertaisesti pakotin vauvan imemään, ja sen verran häneltä temperamenttia löytyy, että pisti kyllä vastaan, ei olisi suostunut imemään. Mutta en antanut vaihtoehtoja, joten imi kyllä lopulta ja alkuvaikeuksien jälkeen imetin yli vuoden ikään. Nyt tuntuu hullulta miten kehtasinkin huudattaa vauvaani..
Minulla oli tosiaan käsitys, että tissi suuhun vain niin kyllä vauva imee. Mutta syystä tai toisesta kaikki ei vain ime!

 

huudatin siis vauvaani aluksi. Kun aloitti sen imemisen kunnolla, ei häntä kyllä enää tarvinnut huudattaa ja söi ihan tyytyväisenä joka kerta kun tissiä tarjosi.

 

Mä luulin kanssa, että tokan imetys menisi helposti kun ensimmäisenkin (aluhankaluuksien jälkeen) sujui kuin tanssi. No eipä se koskaan alkanut yhtä hyvin sujumaan, vaikka vuoden sen homman kanssa sinnittelinkin. Ehkä se johtui siitä yöimetyksen puutteesta kun tyttö nukkui melkein alusta asti ainakin 6 tuntia putkeen Mitä esikoinen ei todellakaan tehnyt...

Ja luulin, että kaikki repeää pahasti alatiesynnytyksen yhteydessä ja että pariin viikkoon ainakin istuminen on tosi tuskaista. No, enpä revennyt kummallakaan kerralla yhtään, ja istumisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Aiheesta "kaikki kivut häviää kun saa vauvan syliin": ekan synnyttyä kivut lakkas heti vauvan synnyttyä, en muista edes istukan synnyttämisestä mitään (paitsi että se tuli yllätyksenä, en ollut jotenkin mieltänyt, että sekin täytyy synnyttää ). Tokan kohdalla tämä ei todellakaan pitänyt paikkansa, vaan istukan synnyttäminen sattui, ja supparit jatkui ainakin 24 tuntia vauvan synnyttyä. Onneksi kipulääke auttoi...

 

Epiduraalista aukeaa taivas ja ponnistusvaihe ei satu yhtään :kieh:

 

Luulin että sektio olisi jotenkin helppo synnytystapa, paskat. Kamalat traumat jätti ne päivät. Ikinä en takasin mene, ja alan kiljumaan hysteerisesti varmasti jos ehdotetaankin.
Eipä mulle mikään muu tainnu tulla yllätyksenä, aika realistiset käsitykset ilmeisesti, paitsi sektiosta.

 

Luulin, ja kuulin, että raskauden ja alatiesynnytyksen jälkeen alapää löystyy pahoin. No eipä todellakaan löystynyt kahdenkaan jälkeen miksikään, vaan palautui 3 kuukaudessa täysin ennalleen.

Että rinnat menee "pilalle" imetyksestä. En imettänyt lapsiani ollenkaan ja silti rinnat riipahtivat ja oli nähtävissä jo viikon jälkeen synnytyksestä tämä karu todellisuus. Maidontäyteiset rinnat oli pyöreät, pumpattuna rusinat. hyvät a kupin rinnat vaihtui roikkuviksi aa kupin rinnoiksi, eivätkä ole siitä kohentuneet vuosien saatossa miksikään. Luulin, että minulla nuorena synnyttäjänä olisi ollut parempi onni, mutta ilmeisesti ei

 

Synnytin rv 35+5 pienipainoisen perätilavauvan alakautta. Sairastin toksemian ja sairastuin siihen uudelleen synnytettyäni. Korjattuja luuloja ovat kohdallani:

1. Perätilavauva kääntyy kyllä. Ei kääntynyt käännettäessäkään eikä suositeltu edes leikkausta, se olisi ollut minulle vaarallinen. Tosin halusinkin synnyttää alakautta.

2. Pienikokoinen vauva ottaa ikätoverinsa kiinni vasta n. 2-vuotiaana koossa. Vauvani otti ikätoverinsa kiinni ja viipotti ohi jo 2 kk iässä.

3. Pienikokoisen vauvan synnyttäminen (2500g) ei satu yhtään. Tätä ovat hokeneet kaikki asiaa tuntemattomat tuttavat, mutta kätilöt sanoivat, että ei se sen helpompaa ole, etenkään kun vauvan pitää antaa valua itsekseen ponnistamatta peppu edellä ja kivunlievitys ei toimi. Kyllä se sattui, piti kiljaista muutaman kerran kun vauva valui alaspäin eikä saanut liikkua yhtään ennenkuin lapaluita myöten oli pihalla. Sitten vasta sai ponnistaa.

4. Imetys sujuu heti. Maito nousi vasta 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, joten lisämaidolla mentiin ja jouduin antamaan sitä vauvalle koko imetyksen ajan. Kun viimein sain imetyksen käyntiin, sain moitteita, että ruokin lastani liian helposti, kuulemma lisämaitoa ei saa antaa. Imetin minkä irti sain, mutta silti lapsi jäi nälkäiseksi; olisiko pitänyt vain antaa huutaa? Edellinen kommentti 6kk täysimettäneellä, jolla todettiin myöhemmin alipainoinen lapsi, jolla alati flunssia ja muita sairauksia. Siitä näin esimerkin, että muita ei kannate lähteä moittimaan, vaan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

5. Raskausajan pahoinvointi ilmenee aamuisin. Aamuisin olin elämäni kunnossa, mutta kun kello tuli 15, alkoi kuvotus ja jumalaton uupumus. Klo 16 olin jo yöunilla, mikäli olin aamuvuorossa ollut. Iltavuorot olivat tuskaa..

6. Synnyttänyt ei kykene istumaan kunnolla päiväkausiin. Minuun ei sattunut yhtään, vain jännittyneet lihakset lauetessaan särkivät. Olin tosi hyvässä kunnossa, yhden tikin ompelivat ja se vähän kirveli. En nähnyt tarvetta pyörätuolille, mitä kätilö tarjosi synnytyksen jälkeen; kävelin ihan normaalisti osastolle.

 

- Raskaana ollessa on aamupahoinvointia
* Minä oksensin iltaisin melkotarkalleen klo 22

- Jos tulee verta, on tullut keskenmeno. ( Näin väitettiin siis KAKS:ssa kun olin alkumetreillä raskauden kanssa)
* Ei tullut keskenmeno, vaan tuplat. Ja verenvuotoa jatkui miltei koko raskauden ajan sillointällöin.

-Imetys sujuu kaikilta ja kaikille sopii korvikkeet.
* Paskanmarjat, muovitissiä, pumppua ja mitä lie. Yhteen imetykseen "kaikkine toimenpiteineen" Meni reippaasti yli tunti ja siitä taas hetken päästä rumba uusiksi. Maidon vähyys ja oikean korvikkeen löytäminen oli aika kamalaa aikaa.

- Epiduraalipuudutus ei satu.
* Hahhaa, olin sellainen valaskala, jottei hoitajat saaneet minua tarpeeksi sikiöasentoon jotta homma olisi onnistunut. VIISI kertaa ennenkuin tajusivat, kannattaisko vaihtaa asentoa.

- Maha häviää kun vauvat syntyy.
* ahahaaa, järkytys oli suuri kun ensimmäisen kerran pääsin istumaan, siinähän se oli. Jonkun rouvan mieskin kysyi synnytyksen jälkeen, että milloinkas minulla on laskettu aika? Mitäpä siihen muta kuin että muksut on jo keskolassa... Miestä nolotti.

Yllätyksenä tuli, liian aikaiset supparit joiden takia jouduin sairaalaan moneksi viikoksi. Närästys oli jotain todella järkyttävää. Ja olihan sekin Shokki kun tajusin lihoneeni reippaat 36 (!!!!) kg.

 

" synnytyksen jälkeen äidit viihtyvät miehensä isoissa verkkareissa "

- itsehän paloin halusta mennä kokeileen mun omia farkkuja, sekä ihania, tiukkoja paitoja

 

" synnytyksen jälkeen äidit viihtyvät miehensä isoissa verkkareissa "

- itsehän paloin halusta mennä kokeileen mun omia farkkuja, sekä ihania, tiukkoja paitoja

Teinixit ootte ihania =)

 

Se painelu tuli ihan yllätyksenä! Ja sitä tehtiin monta kertaa päivässä, ja se oli mielestäni kauheinta koko synnytysepisodissa.