Mitä jos en anna isän tavata lastansa...?

[riitti]

Lapsen isä ei halua tehdä tapaamissopimusta, koska hänen työaikansa vaihtelevat paljon. Hän ei ole siis valmis sitoutumaan lapsen tapaamisiin eikä asettamaan lastansa työnsä edelle. Lapsi on tavannut isäänsä milloin milloinkin, kuitenkin melkein joka viikko muutaman tunnin ajan.

Mutta nyt saa riittää. Lapsi on kasvanut sen verran isommaksi, nyt 4v., että tajuaa tämän säännöllisen epäsäännöllisen kuvion. Ja ennen kaikkea minä olen ihan kypsä tähän! Isä ilmoittelee päivää ennen, joskus vain tunteja ennen, että nyt voisi lapsen hakea luokseen. Ja jos minä en siihen heti suostu, niin johan alkaa mies itkeä.

Olenko siis ihan paska mutsi, kun en anna tämän lapsen isän tavata lastansa ennen kuin saadaan se tapaamissopimus aikaiseksi??? Ja lapsen isä on sanonut, että sopimusta ei työnsä takia tee, on jopa valmis "luopumaan" sitten tapaamisista... Hiukan epäilen. Mitä luulette Te?

 

["vieras"]

Millä tavoin tapaamissopimus auttaisi vaihteleviin työaikoihin?

 

["vieras"]

Kai se on aika vaikeaa isälläkin tietää sitten etukäteen sopia tapaamisaikoja jos kerta työajat vaihtelee?

 

["alli"]

No jos on lapsen maailmaan saattanut niin pitäisi olla sen verran tälle aikaa, että kykenee jollain lailla aikatauluttamaan elämäänsä.
Vaatisin edes suuntaa antavan aikataulun. Tyyliin joka toinen viikonloppu. Jos isällä silloin töitä niin sitten jää tapaaminen väliin ja thats it.
Ei isä voi olettaa, että sinä järjestät etidän perheen aikataulun hänen menojensa mukaan.

 

["pipari"]

Mikähän mahtaa olla tuo miehen työ, joka menee kaiken muun edelle? Itse en suostuisi tuollaiseen, en todellakaan. Ei todellakaan ole lapsen etu.

 

["vieras"]

Sekö on lapsen etu, että tapaamiset loppuisivat kokonaan?

 

[chatte]

Lapsen isä ei halua tehdä tapaamissopimusta, koska hänen työaikansa vaihtelevat paljon. Hän ei ole siis valmis sitoutumaan lapsen tapaamisiin eikä asettamaan lastansa työnsä edelle. Lapsi on tavannut isäänsä milloin milloinkin, kuitenkin melkein joka viikko muutaman tunnin ajan.

Mutta nyt saa riittää. Lapsi on kasvanut sen verran isommaksi, nyt 4v., että tajuaa tämän säännöllisen epäsäännöllisen kuvion. Ja ennen kaikkea minä olen ihan kypsä tähän! Isä ilmoittelee päivää ennen, joskus vain tunteja ennen, että nyt voisi lapsen hakea luokseen. Ja jos minä en siihen heti suostu, niin johan alkaa mies itkeä.

Olenko siis ihan paska mutsi, kun en anna tämän lapsen isän tavata lastansa ennen kuin saadaan se tapaamissopimus aikaiseksi??? Ja lapsen isä on sanonut, että sopimusta ei työnsä takia tee, on jopa valmis "luopumaan" sitten tapaamisista... Hiukan epäilen. Mitä luulette Te?

En usko että sulla on oikeutta estää lasta tapaamatta isäänsä. Enkä usko että lapsesi vanhempana on kovinkaan iloinen kuullessaan mitä olet tehnyt.
Sinun kuuluu olla lapsesi tukena ja isä päättää itse haluaako tavata lastaan.
Tottakai on ihan piip. että mies ei kykene sopimaan aikoja mutta miksi lasta pitäisi siitä rankaista?

 

["vieras"]

Ota yhteys lastenvalvojaan. Hän osaa parhaiten neuvoa noissa tapaamisissa. Jos paperilla ei ole mitään, niin ei sun tarvitse antaa lapsen ja miehen nähdä.

Ja et muuten ole ollenkaan p*ska sen takia, että haluat omaan ja lapsen elämään jonkinlaista säännöllisyyttä.

 

[Tapana]

Sinun ei tarvitse suostua isän pompotteluun. Jos on vaihtelevat työajat, niistä on tehty sopimuksia joissa esim. ennen seuraavaa työvuorolistaa on ilmoitettava tapaamisajoista. Jos isällä ei ole työvuorolistaa, ei hän silti voi päivän tai muutaman tunnin varoitusajoilla vaatia lasta luokseen. Että sen verran on isän aikataulutettava elämäänsä, että edes joitakin viikkoja ennen kertoo tapaamismahdollisuutensa.

Meillä on oikeudenpäätös tapaamisista mutta isä ilmoitti heti, ettei aio sitä noudattaa koska ei pysty. Itse sen sieltä oikeudesta kuitenkin halusi.. no, ajattelin ensin, että en suostu hänen pompotteluunsa mutta pakko se on, koska muutoin hän hankaloittaisi meidän elämäämme (olisi lähtenyt jatkamaan oikeusprosessia vuosikausiksi jne) Lapsen aloitettua koulun tilanne helpottaa, kun hän ei voi vaatia vkonloppuja ja lomia enempää.

 

[riitti]

[QUOTE="vieras";23349659]Millä tavoin tapaamissopimus auttaisi vaihteleviin työaikoihin?[/QUOTE]

Lapsen isällä on vaihtelevat työajat ihan omasta halustaan. Hän siis voisi tehdä ns. säännöllistä työtä, muttei sellaista halua tehdä. Kuulema mukavampi tehdä töitä silloin kuin huvittaa.

Joten ei sen tapaamissopimuksen tule mitenkään auttaa työaikoja VAAN sen pitäisi auttaa näiden tapaamisten järjestämistä, eikös???

 

[riitti]

[QUOTE="vieras";23349697]Sekö on lapsen etu, että tapaamiset loppuisivat kokonaan?[/QUOTE]

Ei olisi. Mutta ajattelen tätä asiaa laajemmalti, sen verran itsekäs äiti ja ihminen olen. Mikä on parasta meidän perheellemme, on myös parasta lapsellemme.

 

[onhan tuo]

No jos sillä "haen lapsen tunnin päästä"- ilmoittelulla ei sulle sen suurempia haittoja oo, ku et sua alkaa ketuttaan, ni antasin kyl lapsen isänsä matkaan.
Pääasia et toista sentään kiinnostaa, ja lapsi pääsee isälleen.
Tapaamsisopimukset tuskin auttais niihin työaikoihin.

 

["pipari"]

No jos sillä "haen lapsen tunnin päästä"- ilmoittelulla ei sulle sen suurempia haittoja oo, ku et sua alkaa ketuttaan, ni antasin kyl lapsen isänsä matkaan.
Pääasia et toista sentään kiinnostaa, ja lapsi pääsee isälleen.
Tapaamsisopimukset tuskin auttais niihin työaikoihin.

Ööööh...ENTÄ LAPSELLE? Lapsi kysyy äidiltään, milloin näkee isänsä seuraavan kerran. Äiti ei voi vastata, koska EI TIEDÄ. Pienen lapsen koko elämä perustuu säännöllisyyteen ja ennakoitavuuteen, eihän tuossa toiminnassa ole lapsen kannalta mitään järkeä.

 

[mikä on liikaa?]

Ei olisi. Mutta ajattelen tätä asiaa laajemmalti, sen verran itsekäs äiti ja ihminen olen. Mikä on parasta meidän perheellemme, on myös parasta lapsellemme.

lapsesta kasvaa aikuinen, jolla on elämässä aukko isän kohdalla. ja syvä tunne, että hän ei kelpaa. niinkö tärkeää on leikkiä kaksisteen, että mehän riitetään toisillemme.

teet nyt lapsesta puolison korvikkeen.

toki mies on mulli, mutta niin olet nyt sinäkin

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mulla on vähän samanlainen ongelma ja ajattelin ehdottaa miehelle seuraavaa: Sovitaan alustavasti ne viikonloput, jolloin hän olisi lapsen kanssa. Jos eivät sovi, vaihdetaan. Jos tämän lisäksi tulee muita mahdollisuuksia, annan lapsen tietenkin mennä mikäli meillä ei ole mitään sovittuna tuona aikana. Hyvähän se vain on, että lapsi ja isä näkevät toisiaan.

Minusta on itsekästä vedota siihen, että perheelle paras on tarkkaan sovitut ajat. Mun exä on yrittäjä eikä yksinkertaisesti voi tietää useinkaan etukäteen milloin vapaata on. Se ei olisi hänen elämälleen parasta, että tapaamiset menisivät minun pillini mukaan. Mulle tärkeintä on lapsen paras, ja se on että hän saa olla isänsäkin kanssa.

 

[vakava sosiaalitapaus]

[QUOTE="pipari";23349805]Ööööh...ENTÄ LAPSELLE? Lapsi kysyy äidiltään, milloin näkee isänsä seuraavan kerran. Äiti ei voi vastata, koska EI TIEDÄ. Pienen lapsen koko elämä perustuu säännöllisyyteen ja ennakoitavuuteen, eihän tuossa toiminnassa ole lapsen kannalta mitään järkeä.[/QUOTE]

Ei se nyt noinkaan mene. Mä ainakin selitän lapselle, että isän luo pääsee sitten kun isä on vapaalla seuraavan kerran ja se on ehkä 4 yön päästä tms. Riittää ihan hyvin 5-vuotiaalle, kun hänellä on se ennakkotieto, että saa nähdä tarpeeksi ennen kuin kova ikävä iskee.

 

["pipari"]

Ei se nyt noinkaan mene. Mä ainakin selitän lapselle, että isän luo pääsee sitten kun isä on vapaalla seuraavan kerran ja se on ehkä 4 yön päästä tms. Riittää ihan hyvin 5-vuotiaalle, kun hänellä on se ennakkotieto, että saa nähdä tarpeeksi ennen kuin kova ikävä iskee.

Omaa 3-vuotiastani en ainakaan noin hatarien tietojen varaan jättäisi. Meillä asioista keskustellaan ihan viikonpäivien nimillä ja tulevien päivien tapahtumat ja ohjelmistot käydään läpi hyvissä ajoin.

 

[vakava sosiaalitapaus]

[QUOTE="pipari";23349850]Omaa 3-vuotiastani en ainakaan noin hatarien tietojen varaan jättäisi. Meillä asioista keskustellaan ihan viikonpäivien nimillä ja tulevien päivien tapahtumat ja ohjelmistot käydään läpi hyvissä ajoin.[/QUOTE]

Kyllä meilläkin viikonpäivät tiedetään ja suunnitellaan asioita. Joka päivälle ei silti todellakaan tule mitään "ohjelmaa" ja sillon lapsi on valmis menemään isänsä luokse ilman monen päivän (tai viikon) ennakkovaroitusta. Usein ongelma on isompi äidille kuin lapselle.

 

[Blue]

[QUOTE="pipari";23349693]Mikähän mahtaa olla tuo miehen työ, joka menee kaiken muun edelle? Itse en suostuisi tuollaiseen, en todellakaan. Ei todellakaan ole lapsen etu.[/QUOTE]

Siis tä!! Eli isukki työttämäksi koska onhan se ihan ennenkuulumatonta että työajat vaihtelevat niin ettei pääsekkään hakemaan lastaan jokatoinen perjantai tasan klo 17.00!! Just.. No sitten ei varmaan haittaa jos elaritkin vähän tippuvat koska työtänhän niitä ei paljoa maksele. Ja sitten koska mies jää työttömäksi niin sittenhän ap on valmis antamaan tapaamisaikaa isälle pajon enemmän koska isällähän ei sitten muuta enää olekaan kuin aikaa lapselleen.

Hei, järki käteen aikuiset ihmiset!! Kannattaa miettiä ennekuin noin naiiveja juttuja suustaan päästää.

 

["shihtzu"]

Meillä ei tehty tapaamissopimusta juuri isän epäsäännöllisten työvuorojen vuoksi, yrittäjänä kun se on vähän silloin sun tällöin töissä. Silloin kun isälle sopii ja se haluaa lastansa tavata, niin tapaa, jos se vaan meille sopii, kysyy kyllä etukäteen ja tähän asti on muistaakseni aina sopinut tapaaminen ja isä käy tässä meillä lapsiaan myös tapaamassa ennen töihin menoaan yleensä.

 

[riitti]

Siis tä!! Eli isukki työttämäksi koska onhan se ihan ennenkuulumatonta että työajat vaihtelevat niin ettei pääsekkään hakemaan lastaan jokatoinen perjantai tasan klo 17.00!! Just.. No sitten ei varmaan haittaa jos elaritkin vähän tippuvat koska työtänhän niitä ei paljoa maksele. Ja sitten koska mies jää työttömäksi niin sittenhän ap on valmis antamaan tapaamisaikaa isälle pajon enemmän koska isällähän ei sitten muuta enää olekaan kuin aikaa lapselleen.

Hei, järki käteen aikuiset ihmiset!! Kannattaa miettiä ennekuin noin naiiveja juttuja suustaan päästää.

En kyseistä kommenttia kirjoittanut, mutta olen osittain samaa mieltä. Eikö lapsen takia pidä tehdä mitään uhrauksia?? Eikö se oma lapsi saa olla työtä tärkeämpi? Olisiko aikuiselle ihmisille niin kamalan vaikeaa järjestellä aikataulunsa niin, että voi säännöllisesti lastansa tavata?

Äideillehän tämä on automaattista. Vai kuka pitää lastaan päivähoidossa 24/7, koska nyt vaan ois näitä töitä tässä näin ja näin paljon..? Mikä oikeus isä ihmisillä on sitten sivuuttaa se lapsi ja ajatella vain työtään? Ja ihmettelen kyllä näitä äitejä, jotka vielä "ihaillen" tämmöisiä miehiä katselevat..

 

[chatte]

En kyseistä kommenttia kirjoittanut, mutta olen osittain samaa mieltä. Eikö lapsen takia pidä tehdä mitään uhrauksia?? Eikö se oma lapsi saa olla työtä tärkeämpi? Olisiko aikuiselle ihmisille niin kamalan vaikeaa järjestellä aikataulunsa niin, että voi säännöllisesti lastansa tavata?

Äideillehän tämä on automaattista. Vai kuka pitää lastaan päivähoidossa 24/7, koska nyt vaan ois näitä töitä tässä näin ja näin paljon..? Mikä oikeus isä ihmisillä on sitten sivuuttaa se lapsi ja ajatella vain työtään? Ja ihmettelen kyllä näitä äitejä, jotka vielä "ihaillen" tämmöisiä miehiä katselevat..

Kyllä pitää tehdä uhrauksia. Pitäisi olla työtä tärkeämpi. Joillekin ilmeisesti on vaikeaa.
Se ette ex miehesi tekee lapselle väärin niin oikeuttaa sinut myös tekemään lapselle lähes hirveimmän asian. Onko sinusta siis oikeutettua että voit viedä lapselta isän?
Onko se sitten oikea ratkaisu.
Se että miehesi toimii väärin niin pitääkö sinunkin.
Teidän tappeluiden takia kärsii lapsi. Kinatkaa keskenänne mutta älkää lasta käyttäkö välineenä ja sitä se on jos viet lapseltasi isän!
Miten kuvittelet lapsesi aikuisena suhtautuvan tietoon että sinä olit se joka kielsit isää tapaamasta lastaan.
Toivottavasti saatte asiat sovittua mutta lapsi on teidän yhteinen eikä kummallakaan ole oikeutta viedä toiselta lasta eikä lapselta vanhempaa.
ole sinä teistä se fiksu ja lopeta lapsella taistelu

 

[totaaliyh]

Jos isä haluaa tavata lastaan niin anna tavata silloin kun se hänelle sopii. Mun lapsen isä ei halua tavata tätä ollenkaan ja olisin oikein tyytyväinen jos tilanne olis esim. tollanen kun teillä. Mun mielestä jo se on lapselle valtavan tärkeää että isä ylipäätään on joskus läsnä.

 

["vieras"]

ap:n lapsen isän työajoista ja niiden säätämisestä ap:ta miellyttäväksi en osaa sanoa yhtään mitään kun en miehen tilannetta tiedä. ne "vapaat" työajat eivät kuitenkaan aina ole itsepäätettäviä vaikka se siltä saattaa näyttää.

ja kyllä, minä olen (ilmeisesti) pas*a äiti koska en pysty lapsen takia muuttelemaan ja päättämään omia työaikojani.

 

[riitti]

Kyllä pitää tehdä uhrauksia. Pitäisi olla työtä tärkeämpi. Joillekin ilmeisesti on vaikeaa.
Se ette ex miehesi tekee lapselle väärin niin oikeuttaa sinut myös tekemään lapselle lähes hirveimmän asian. Onko sinusta siis oikeutettua että voit viedä lapselta isän?
Onko se sitten oikea ratkaisu.
Se että miehesi toimii väärin niin pitääkö sinunkin.
Teidän tappeluiden takia kärsii lapsi. Kinatkaa keskenänne mutta älkää lasta käyttäkö välineenä ja sitä se on jos viet lapseltasi isän!
Miten kuvittelet lapsesi aikuisena suhtautuvan tietoon että sinä olit se joka kielsit isää tapaamasta lastaan.
Toivottavasti saatte asiat sovittua mutta lapsi on teidän yhteinen eikä kummallakaan ole oikeutta viedä toiselta lasta eikä lapselta vanhempaa.
ole sinä teistä se fiksu ja lopeta lapsella taistelu

Eihän se nyt näin mene. Minä vaadin tapaamissopimusta, eikö sellainen ole aika normaali juttu? Ja isä saa tavata lastansa kuten tapaamissopimuksessa sanotaan. Mitään kellon tarkkaa sopimusta minäkään en halua, mutta ainakin päivän tarkka sen täytyisi olla.

Eli miten minä nyt sitten vien lapseltani isän? Jos teen sen, mikä olisi pitänyt tehdä heti eron jälkeen, eli vaadin tapaamissopimuksen? Jos lapsen isä ei siihen suostu, voin rehellisesti kertoa lapselle, kun tämä on isompi, että äiti yritti mutta isä ei halunnut. Isän valintahan se on.

Ja minä en halua kinata edes vain tämän lapsen isän kanssa. Sitä se nyt on ollut, kun tulee näitä puhelinsoittoja, että laitapa lapsi valmiiksi, olen kello se ja se siellä, ja jos olen sanonut, että ollaan vaikka reissussa tai jotain muuta, niin kamalaa itkemistä isän puolelta.

Eli mitä minä teen väärin? Kun en suostu olemaan kynnysmattona eksälleni, kun minulla on sen verran itseluottamusta sanoa miehelle vastaan, kun minä en suostu pompoteltavaksi enkä suostu antamaan lastanikaan pompoteltavaksi...