Kuvapinoa kehiin?

Ihana nähdä kuvissasi näitä sukulaislapsia "yhtenä perheenä". Se on jotain mitä kaipaisi omillekin lapsille. Omalta puoleltani lapsillamme on serkkuja kahden sisarukseni kautta, mutta nämäkin perheet asuvat kahdessa eri maassa ja me kolmannessa eli näkevät toisiaan ehkä pari kertaa vuodessa. Nuorin serkusparvesta on viikon meidän kuopusta nuorempi eivätkä nämä lapset ole vielä tavanneet ollenkaan.
Joo. Meillä kun pienimpiä pyritään hoitamaan yhdessä vuorotellen (siis sillä lailla ettei ketään ole ainakaan vielä pitänyt laittaa oikeasti minnekään "hoitoon") niin kasvavatkin sitten liki toisiaan.
Onnistuu, kun asumme kaikki samalla paikkakunnalla...

Voin vain kuvitella miten paljon vaikeampaa olisi luoda elävät suhteet jos välimatkaa olisi ei vain satoja vaan jopa tuhansia kilometrejä. Mutta elämästähän ei koskaan tiedä. Ehkä serkut löytävät toisensa sitten myöhemmin, aikuisina tai aikuisuuden kynnyksellä. Itselleni kävi kahden serkun kanssa aikoinaan niin.
:)
 
570 grammaa oli syntymäpaino, ja kotiin pääsi 4 kuukauden ikäisenä :heart:
Vaikee kuvitella kuin kamalan pieni hän on ollu, kun menin katsomaan omaa poikaani valvontaosastolle hän näytti niin hirveän pieneltä ja painoa oli kuitenkin melkein 2kg. Mun mies oli käyny teholla niin oli nähny näitä pienempiäkin ja sanoi että mein poika näytti jättiläiseltä heihin verrattuna.
mutta on ne oikeita sisupusseja pienimmätkin :heart:
 


kuopus, ikää himppasen vajaa kuukausi ja painoa huimat 800 grammaa
Voi ei mikä pikkuinen kirppu :heart:

Muistan kun näin esikoista lastenosastolta hakiessani synnärillä äidin jolla oli "jo iso tyttö", pari kuukautta vanha keskonen paidan sisällä... Se oli niin pakahduttava näky sellainen pikkuruinen tyytyväisenä siellä äidin lähellä. Ja sitten otin sen meidän "pikkuisen" 3900g ja 52cm siitä syliin niin tuli ihan hassu olo, että miten tätä enää voi edes pikkusena pitää :D
 

Yhteistyössä