Joo. Meillä kun pienimpiä pyritään hoitamaan yhdessä vuorotellen (siis sillä lailla ettei ketään ole ainakaan vielä pitänyt laittaa oikeasti minnekään "hoitoon") niin kasvavatkin sitten liki toisiaan.
Onnistuu, kun asumme kaikki samalla paikkakunnalla...
Voin vain kuvitella miten paljon vaikeampaa olisi luoda elävät suhteet jos välimatkaa olisi ei vain satoja vaan jopa tuhansia kilometrejä. Mutta elämästähän ei koskaan tiedä. Ehkä serkut löytävät toisensa sitten myöhemmin, aikuisina tai aikuisuuden kynnyksellä. Itselleni kävi kahden serkun kanssa aikoinaan niin.
